Miksi sinun tulisi pitää lupauksesi?

”ÄÄNESTÄ miestä, joka lupaa vähiten; hän tuottaa myös pienimmän pettymyksen”, sanoi presidentin neuvonantajana toiminut Bernard Baruch. Nykymaailmassa näyttää siltä, että lupauksia annetaan, jotta ne voidaan rikkoa. Tällaisia voivat olla avioliittolupaukset, liikesopimukset tai lupaukset viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Perinteinen ajatus, jonka mukaan ihminen on juuri niin luotettava kuin hänen sanansa, on jätetty laajalti huomiotta.

Monilla ihmisillä ei tietenkään ole aikomustakaan pitää lupauksiaan. Toiset tekevät hätiköityjä sitoumuksia, joista he eivät pysty pitämään kiinni, tai he syövät sanansa yksinkertaisesti siksi, että se osoittautuu helpoimmaksi toimintatavaksi.

Lupauksen pitäminen voi kiistämättä olla vaikeaa ennalta arvaamattomissa olosuhteissa. Mutta aiheuttaako rikottu lupaus tosiaan paljon vahinkoa? Pitäisikö sinun suhtautua lupauksiisi vakavasti? Jehova Jumalan esimerkin lyhyt tarkastelu auttaa meitä näkemään, miksi meidän pitäisi pohtia tätä asiaa vakavasti.

Jehova täyttää lupauksensa

Me palvomme Jumalaa, jonka nimi liittyy läheisesti hänen lupaustensa täyttymiseen. Raamatun aikoina nimi usein kertoi jotakin haltijastaan. Tämä pitää paikkansa myös nimestä Jehova, joka merkitsee ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’. Näin ollen Jumalan nimi pitää sisällään ajatuksen siitä, että Jumala täyttää lupauksensa ja toteuttaa tarkoituksensa.

Nimensä mukaisesti Jehova piti jokaisen lupauksen, jonka hän antoi muinaiselle Israelin kansalle. Salomo tunnusti näistä lupauksista: ”Siunattu olkoon Jehova, joka on antanut kansalleen Israelille lepopaikan aivan niin kuin hän on luvannut. Ei yksikään kaikista hänen hyvistä lupauksistaan, jotka hän on antanut palvelijansa Mooseksen välityksellä, ole jäänyt täyttymättä.” (1. Kuninkaiden kirja 8:56.)

Jehova on niin luotettava, että apostoli Paavali saattoi sanoa: ”Kun Jumala antoi lupauksensa Abrahamille, niin koska hän ei voinut vannoa kenenkään suuremman kautta, hän vannoi itsensä kautta.” (Heprealaisille 6:13.) Jehovan nimi ja hänen persoonansa siis takaavat sen, että hän ei petä lupauksiaan, vaikka ne tulisivat hänelle kalliiksi (Roomalaisille 8:32). Se että Jehova täyttää lupauksensa, antaa meille toivon, joka on sielumme eli elämämme ankkuri (Heprealaisille 6:19).

Jehovan lupaukset ja tulevaisuutemme

Toivomme, uskomme ja koko elämämme ovat kaikki riippuvaisia Jehovan lupausten täyttymisestä. Mitä toivoa me vaalimme? ”Hänen [Jumalan] lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Pietarin kirje 3:13.) Lisäksi Raamattu antaa meille perusteen uskoa, että ”tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden” (Apostolien teot 24:15). Voimme myös olla varmoja siitä, että on olemassa jotakin enemmän kuin tämä nykyinen elämä. Tosiaankin se, mitä apostoli Johannes sanoo ”luvatuksi”, on ”ikuinen elämä” (1. Johanneksen kirje 2:25). Mutta lupaukset, jotka Jehova on sanassaan antanut, eivät rajoitu tulevaisuuteen. Ne antavat tarkoituksen päivittäiseen elämäämme jo nyt.

Psalmista lauloi: ”Jehova on lähellä kaikkia, jotka huutavat häntä avukseen, – – ja kuulee heidän avunhuutonsa.” (Psalmit 145:18, 19.) Lisäksi Jumala vakuuttaa, että ”hän antaa väsyneelle voimaa, ja sille, jolla ei ole dynaamista energiaa, hän antaa täyden väkevyyden runsaana” (Jesaja 40:29). Ja miten lohduttavaa onkaan tietää, että ’Jumala ei anna kiusata meitä yli kestokykymme, vaan kiusauksen ohella hän valmistaa myös poispääsytien’! (1. Korinttilaisille 10:13.) Jos olemme kokeneet henkilökohtaisesti, miten jokin näistä lupauksista on täyttynyt, tiedämme, että Jehovaan voi luottaa ehdottomasti. Kun otamme huomioon, miten paljon hyödymme niistä monista lupauksista, jotka Jumala antaa ja myös pitää, niin miten meidän pitäisi suhtautua lupauksiin, joita me annamme hänelle?

Pitäkäämme Jumalalle antamamme lupaukset

Jumalalle vihkiytyminen on epäilemättä tärkein lupaus, jonka voimme antaa. Kun otamme tämän askeleen, osoitamme, että haluamme palvella Jehovaa ikuisesti. Vaikka Jumalan käskyt eivät olekaan rasittavia, ei ehkä aina ole helppoa tehdä hänen tahtoaan, kun elämme tässä jumalattomassa asiainjärjestelmässä (2. Timoteukselle 3:12; 1. Johanneksen kirje 5:3). Mutta koska kerran olemme ’laskeneet kätemme auraan’ ja tulleet Jehovan vihkiytyneiksi palvelijoiksi ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, opetuslapsiksi, meidän ei pitäisi koskaan kääntyä katsomaan niitä maailmaan kuuluvia asioita, jotka olemme jättäneet taaksemme (Luukas 9:62).

Kun rukoilemme Jehovaa, saatamme haluta luvata hänelle, että aiomme taistella voittaaksemme jonkin heikkouden, kehittää jotakin kristillistä ominaisuutta tai lisätä toimintaamme jollakin teokraattisella osa-alueella. Mikä auttaa meitä toimimaan näiden lupausten mukaan? (Vrt. Saarnaaja 5:2–5.)

Vilpittömät lupaukset lähtevät sekä sydämestä että mielestä. Vahvistakaamme siksi Jehovalle antamamme lupaukset avaamalla hänelle sydämemme rukouksessa ja ilmaisemalla rehellisesti pelkomme, halumme ja heikkoutemme. Kun rukoilemme jonkin lupauksen johdosta, päätöksemme sen pitämisestä vahvistuu. Voisimme suhtautua Jumalalle antamiimme lupauksiin kuten velkaan. Kun velka on suuri, sitä täytyy lyhentää säännöllisesti. Samoin monien Jehovalle antamiemme lupausten täyttäminen vaatii aikaa. Mutta kun annamme hänelle säännöllisesti voitavamme, osoitamme, että seisomme sanojemme takana, ja hän siunaa meitä sen mukaisesti.

Voimme osoittaa suhtautuvamme lupauksiimme vakavasti rukoilemalla niiden johdosta usein, ehkäpä joka päivä. Tämä kertoo taivaalliselle Isällemme, että olemme vilpittömiä. Se on myös säännöllinen muistutin. Daavid antoi tästä hienon esimerkin. Hän pyysi laulussa hartaasti Jehovalta: ”Kuule, oi Jumala, harras huutoni. Kiinnitä huomiosi rukoukseeni. – – tahdon antaa sävelmän soida nimellesi ikuisesti täyttääkseni juhlalliset lupaukseni päivästä päivään.” (Psalmit 61:1, 8.)

Lupaustemme pitäminen vahvistaa luottamusta

Jollei Jumalalle annettaviin lupauksiin pidä suhtautua kevyesti, samaa voidaan sanoa lupauksista, joita annamme toisille kristityille. Meidän ei pidä kohdella Jehovaa yhdellä tavalla ja veljiämme toisella tavalla (vrt. 1. Johanneksen kirje 4:20). Vuorisaarnassaan Jeesus sanoi: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” (Matteus 5:37.) Siitä huolehtiminen, että sanamme ovat aina luotettavat, on yksi tapa ’tehdä hyvää niille, jotka ovat meille sukua uskossa’ (Galatalaisille 6:10). Jokainen pitämämme lupaus vahvistaa luottamusta.

Lupauksen rikkomisesta aiheutuva vahinko usein korostuu, kun asiaan liittyy raha. Onpa kyse lainan takaisinmaksusta, palveluksen tekemisestä tai liiketoimia koskevan sopimuksen pitämisestä, kristityn tulee olla sanansa mittainen. Tämä miellyttää Jumalaa ja lujittaa keskinäistä luottamusta, joka on välttämätöntä, jotta veljet voivat ’asua yhdessä ykseydessä’ (Psalmit 133:1).

Toisaalta se, ettei pidetä kiinni sopimuksista, voi vahingoittaa seurakuntaa samoin kuin niitä yksilöitä, joita asia suoranaisesti koskee. Muuan matkavalvoja toteaa: ”Liiketoimintaan liittyvät kiistat – jotka poikkeuksetta johtuvat siitä, että ainakin toinen osapuoli katsoo sopimusta rikotun – tulevat usein yleiseen tietoon. Sen seurauksena veljet asettuvat kiistassa eri puolille ja valtakunnansalin ilmapiiri voi muuttua kireäksi.” On siksi hyvin tärkeää harkita huolellisesti mitä tahansa sopimusta, jonka teemme, ja panna siitä mustaa valkoiselle!a

Varovaisuutta tulee noudattaa myös silloin, kun myydään kalliita tuotteita tai suositellaan joitakin sijoituksia, varsinkin jos saamme tuosta liiketoiminnasta henkilökohtaista hyötyä. Samoin on oltava erittäin huolellinen siinä, ettei suurentele joistakin tavaroista tai terveystuotteista koituvaa hyötyä tai lupaa sijoituksista epärealistisia voittoja. Rakkauden pitäisi saada kristityt kertomaan perusteellisesti kaikista riskeistä (Roomalaisille 12:10). Koska useimmilla veljillä ei ole kovin paljoa kokemusta liiketoiminnasta, he saattavat luottaa neuvoomme pelkästään siitä syystä, että olemme heille sukua uskossa. Miten traagista olisikaan, jos tuo luottamus horjuisi!

Kristittyinä emme voi omaksua liiketapoja, jotka ovat vilpillisiä tai joita noudatettaessa jätetään huomiotta toisten lailliset edut (Efesolaisille 2:2, 3; Heprealaisille 13:18). Saadaksemme Jehovan suosion ’vieraina hänen teltassaan’ meidän täytyy olla luotettavia. ’Vaikka olemme vannoneet vahingoksemme, emme muuta valaamme.’ (Psalmit 15:1, 4.)

Israelin tuomari Jefta lupasi juhlallisesti, että jos Jumala antaisi hänelle voiton ammonilaisista, hän antaisi Jehovalle polttouhriksi ensimmäisen, joka tulisi häntä vastaan hänen palattuaan taistelusta. Kävi niin, että ensimmäinen vastaantulija oli Jeftan ainoa lapsi, mutta Jefta ei vetänyt sanojaan takaisin. Hänen tyttärensä antoi sydämestään suostumuksensa, ja niin Jefta uhrasi hänet palvelemaan pysyvästi Jumalan pyhäkössä. Tämä oli epäilemättä monin tavoin tuskallinen ja kallisarvoinen uhraus. (Tuomarit 11:30–40.)

Erityisesti seurakunnan valvojilla on vastuu pitää kiinni sopimuksistaan. Ensimmäisen Timoteuksen kirjeen 3:2:n mukaan valvojan tulee olla ”nuhteeton”. Tämä on käännös kreikan kielen sanasta, joka merkitsee ’sellaista mihin ei voi tarttua, moitteetonta, arvostelun yläpuolella olevaa’. Se ”merkitsee sitä, että miehellä ei ainoastaan ole hyvä maine vaan hän myös ansaitsee sen”. (A Linguistic Key to the Greek New Testament.) Koska valvojan on oltava nuhteeton, hänen lupaustensa pitäisi aina olla luotettavia.

Muita tapoja pitää lupauksemme

Miten meidän tulisi suhtautua lupauksiin, joita annamme ei-uskoville? ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä”, sanoi Jeesus, ”jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaissa.” (Matteus 5:16.) Kun osoitamme olevamme sanojemme mittaisia, voimme saada ihmiset kiinnostumaan kristillisestä sanomastamme. Huolimatta siitä, että rehellisyyden mittapuu on madaltunut kautta maailman, useimmat ihmiset arvostavat yhä rehtiyttä. Lupaustemme pitäminen on yksi tapa osoittaa rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseen sekä vedota vanhurskautta rakastaviin (Matteus 22:36–39; Roomalaisille 15:2).

Jehovan todistajat käyttivät palvelusvuonna 1998 yli miljardi tuntia Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamiseen julkisesti (Matteus 24:14). Saarnaaminen on voinut osittain kaikua kuuroille korville, jos emme ole pitäneet sanaamme liike- tai muissa asioissa. Koska edustamme totuuden Jumalaa, ihmiset aivan aiheellisesti odottavat meidän käyttäytyvän rehellisesti. Olemalla luotettavia ja rehellisiä ’kaunistamme Pelastajamme, Jumalan, opetuksen kaikessa’ (Titukselle 2:10).

Meillä on sananpalveluksessamme tilaisuuksia pitää sanamme, kun menemme uudelleen niiden luo, jotka osoittavat kiinnostusta Valtakunnan sanomaa kohtaan. Jos lupaamme tulla uudelleen, meidän pitäisi myös tehdä niin. Kun palaamme lupauksemme mukaisesti ihmisten luo, emme ”pidätä hyvää niiltä, joille se kuuluu” (Sananlaskut 3:27). Muuan sisar sanoi tästä: ”Olen monesti tavannut kiinnostuneita, jotka sanoivat, että todistaja oli luvannut tulla uudelleen mutta ei ollutkaan tullut. Tietenkin on voinut käydä niin, että nuo ihmiset eivät ole olleet kotona tai todistaja ei ole olosuhteiden vuoksi voinutkaan mennä uudelleen. En kuitenkaan pitäisi siitä, että joku sanoisi tällä tavoin minusta, joten teen parhaani tavatakseni tuon ihmisen uudelleen kotoa. Uskon, että jos aiheutan jollekulle pettymyksen, se tuottaisi häpeää Jehovalle ja veljilleni yleensä.”

Joissakin tilanteissa emme ehkä näe tarvetta mennä uudelleen, koska päättelemme, että ihminen ei ole todella kiinnostunut. Sama sisar sanoo: ”En yritä arvailla toisen kiinnostuksen määrää. Olen kokemuksestani oppinut, että ensivaikutelma on usein väärä. Yritän siksi olla myönteinen ja pitää jokaista ihmistä mahdollisesti tulevana veljenä tai sisarena.”

Sekä kristillisessä sananpalveluksessa että monilla muilla elämän alueilla meidän on osoitettava, että sanaamme voi luottaa. On totta, että jotkin asiat on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Viisas mies totesi: ”Monet ihmiset julistavat kukin omaa rakkaudellista huomaavaisuuttaan, mutta kuka voi löytää uskollisen miehen?” (Sananlaskut 20:6.) Kun olemme päättäväisiä, voimme olla uskollisia ja sanamme mittaisia.

Suuria siunauksia Jumalalta

Tahallinen tyhjän lupauksen antaminen on epärehellistä, ja sitä voitaisiin verrata siihen, että joku kirjoittaa katteettoman sekin. Mutta kun pidämme lupauksemme, saamme suuria palkintoja ja siunauksia! Eräs luotettavuudesta koituva siunaus on puhdas omatunto (vrt. Apostolien teot 24:16). Kalvavien tunnonvaivojen sijasta tunnemme tyydytystä ja rauhaa. Ja ennen kaikkea, kun pidämme sanamme, edistämme seurakunnan ykseyttä, joka riippuu siihen kuuluvien keskinäisestä luottamuksesta. Lisäksi ”totuuden mukainen puheemme” suosittelee meitä totuuden Jumalan palvelijoina (2. Korinttilaisille 6:3, 4, 7).

Jehova pitää sanansa, ja hän vihaa ”valheellista kieltä” (Sananlaskut 6:16, 17). Kun jäljittelemme taivaallista Isäämme, pääsemme lähemmäksi häntä. Meillä on siis varmasti hyvä syy pitää lupauksemme.

[Alaviite]

[Kuvat s. 10]

Jefta piti lupauksensa, vaikka se oli tuskallista

[Kuvat s. 11]

Jos olet luvannut mennä uudelleen jonkun luokse, valmistaudu tekemään siten