Vastuuntuntoinen lasten hankkiminen tänä lopun aikana
”Johtavat hyvin lapsia.” – 1. TIMOTEUKSELLE 3:12.
1. Mikä on useimpien naisten luonnollinen halu, ja miten se ilmenee jo elämän varhaisvaiheessa?
VANHEMPANA olo tuottaa kiistatta iloa. Äidinvaisto on luonnollinen, vaikka joillakin naisilla se on voimakkaampi kuin toisilla. Monissa länsimaissa pikkupojat ovat kiinnostuneempia leikkimisestä mekaanisilla leluilla, kun taas pikkutytöt leikkivät yleensä mieluummin nukeilla, ja lelunvalmistajat yrittävätkin tehdä ne mahdollisimman elävän näköisiksi. Monet tytöt odottavat vain aikaa, jolloin he voivat helliä nuken asemesta omaa elävää, lämmintä, jokeltavaa vauvaansa.
Iloja ja vastuita
2. Miten vanhempien tulisi suhtautua vastasyntyneeseen lapseen, ja mikä heidän täytyy olla valmiita ottamaan kannettavakseen?
2 Vastuuntuntoinen lasten hankkiminen edellyttää sitä, että vanhemmat eivät pidä vastasyntynyttä vauvaa leikkikaluna, vaan luomuksena, jonka elämästä ja tulevaisuudesta he ovat tilivelvollisia Luojalle. Saattaessaan lapsen maailmaan vanhempien täytyy olla valmiita ottamaan kannettavakseen suuri vastuu ja sopeuttaa elämänsä sen mukaan. He ryhtyvät 20-vuotiseen ravitsemis-, vaatettamis-, terveydenhoito- ja opetusohjelmaan, jonka lopputulos on epävarma.
3. Miksi Sananlaskujen 23:24, 25:tä voidaan soveltaa moniin kristittyihin vanhempiin?
3 On ilahduttavaa, että monet kristityt vanhemmat ovat kasvattaneet lapsia, joista on tullut Jehovan uskollisia, vihkiytyneitä palvelijoita. Jotkut ovat nähneet lastensa varttuvan ja astuvan kokoajanpalvelukseen tienraivaajiksi, lähetystyöntekijöiksi tai Beetel-perheen jäseniksi. Sellaisista vanhemmista voidaan todella sanoa: ”Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä. Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.” – Sananlaskut 23:24, 25.
Vanhempien sydänsuruja
4, 5. a) Mikä raamatullinen vaatimus koskee vanhimpia ja avustavia palvelijoita, joilla on lapsia? b) Miten jotkut lapset ovat koituneet isälleen ”turmioksi”?
4 Mutta aina ei käy näin, ei edes vanhimmille, joilla on lapsia. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Valvojan tulee sen tähden olla nuhteeton, yhden vaimon mies, – – joka johtaa hyvin omaa huonekuntaansa ja jonka lapset ovat alamaisia kaikella vakavuudella (jos tosiaan joku ei osaa johtaa omaa huonekuntaansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?).” Paavali lisäsi: ”Olkoot avustavat palvelijat yhden vaimon miehiä, jotka johtavat hyvin lapsia ja omaa huonekuntaansa.” – 1. Timoteukselle 3:2–5, 12.
5 Kristittyjä vanhimpia ja avustavia palvelijoita ei tietenkään voida pitää vastuullisina, jos heidän lapsensa täysi-ikäisiksi tultuaan kieltäytyvät jatkamasta Jehovan palvelemista. He ovat kuitenkin vastuussa alaikäisistä lapsistaan ja kotonaan vielä asuvista vanhemmista lapsistaan. Jotkut vanhimmat ja avustavat palvelijat ovat menettäneet kallisarvoisia palvelusetuja, koska heistä on tullut leväperäisiä tai koska he ovat vakavasti laiminlyöneet raamatullisen vaatimuksen ’johtaa hyvin lapsia ja omaa huonekuntaansa’. Heidän lapsensa ja monien muiden lapset ovat aiheuttaneet vanhemmilleen enemmän surua kuin iloa. Miten usein onkaan käynyt toteen sananlasku: ”Tyhmä poika on isänsä turmio”! – Sananlaskut 19:13.
Vastuuntuntoinen isyys
6. Mitä kristittyjen aviomiesten tulisi kysyä itseltään?
6 Kaikkien kristittyjen aviomiesten, onpa heillä vastuita seurakunnassa tai ei, tulisi kuitenkin harkita myös sitä, miten pienistä lapsista huolehtiminen voisi vaikuttaa heidän vaimonsa hengellisyyteen. Jos vaimo ei ole hengellisesti vahva, niin miten lapsi, tai monta lasta, vaikuttaa hänen henkilökohtaiseen tutkimiseensa ja tilaisuuksiinsa osallistua saarnaamistyöhön?
7. Mitä joillekin kristityille vaimoille on tapahtunut, ja mikä on usein syynä tähän tilanteeseen?
7 Tajuavatko aviomiehet aina, että vauvasta tai pienestä lapsesta huolehtiminen estää usein heidän vaimoaan hyötymästä täysin seurakunnan kirjantutkistelusta, valtakunnansalissa pidettävistä kokouksista sekä kierros- ja piirikonventeista? Tällainen tilanne voi jatkua kuukausia ja jopa vuosia, jos perheeseen syntyy vauva toisensa jälkeen. Suurin kuorma tässä suhteessa lankeaa luonnostaan pikemminkin äidille kuin isälle. Joskus on pantu merkille, että samaan aikaan kun jotkut kristityt miehet edistyvät hengellisesti jopa niin pitkälle, että heille määrätään etuja seurakunnassa, heidän vaimonsa heikkenevät hengellisesti. Mistä se johtuu? Usein se johtuu siitä, että heidän pienet lapsensa estävät vaimoja keskittymästä kokouksiin, tutkimasta syvällisesti Raamattua tai osallistumasta suuressa määrin todistustyöhön. Voidaanko puhua vastuuntuntoisesta isyydestä, jos tällaisten tilanteitten sallitaan kehittyä?
8. Miten monet isät osallistuvat lapsista huolehtimiseen, ja mitä hyötyä siitä on heidän vaimoilleen?
8 Onneksi aina ei käy näin. Monet kristityt isät tekevät kaiken voitavansa jakaakseen lapsista huolehtimisen taakan. He osallistuvat täysin määrin siitä huolehtimiseen, että heidän lapsensa pysyvät hiljaa seurakunnan kokousten aikana. Jos heidän vauvansa alkaa itkeä tai heidän lapsensa tulee riehakkaaksi, he vuorostaan vievät hänet ulos salista sopivan kurituksen antamista varten. Miksi juuri äidiltä pitäisi aina jäädä kuulematta joitakin kokouksen osia? Kotona huomaavaiset aviomiehet auttavat vaimoaan talousaskareissa ja lasten panemisessa nukkumaan, niin että mies ja vaimo voivat keskittyä hiljaa hengellisiin asioihin.
9. Mikä osoittaa, että lapset eivät ole aina este?
9 Kun asiat on organisoitu hyvin seurakunnassa, nuoret äidit, joilla on pieniä lapsia, voivat osallistua osa-aikaiseen tienraivauspalvelukseen. Jotkut ovat jopa vakituisia tienraivaajia. Lapset eivät siis aina ole este. Monet kristityt vanhemmat osoittavat erinomaista tienraivaushenkeä.
Lapsettomia mutta onnellisia
10. Mitä jotkut avioparit ovat päättäneet, ja miten heitä on siunattu?
10 Jotkut nuoret parit ovat päättäneet pysyä lapsettomina. Vaikka vaimon äidinvaistot ovat olleet aivan yhtä voimakkaat kuin muillakin naisilla, he ovat yksissä tuumin aviomiehensä kanssa päättäneet pidättyä lasten hankkimisesta omistautuakseen Jehovan palvelemiseen koko ajallaan. Monet heistä ovat palvelleet tienraivaajina tai lähetystyöntekijöinä. Nyt he voivat muistella menneitä vuosia kiitollisina. He eivät ole tosin synnyttäneet lihallisia lapsia. Mutta he ovat tuottaneet uusia opetuslapsia, jotka ovat jatkaneet uskollisesti Jehovan palvomista. Nämä ’oikeat lapset uskossa’ eivät koskaan unohda sitä, kenen välityksellä he saivat ”totuuden sanan”. – 1. Timoteukselle 1:2; Efesolaisille 1:13; vrt. 1. Korinttolaisille 4:14, 17; 1. Johannes 2:1.
11. a) Missä monet lapsettomat avioparit palvelevat Jehovaa, ja miksi heillä ei ole mitään kaduttavaa? b) Mikä raamatunkohta soveltuu kaikkiin aviopareihin, jotka ovat pysyneet lapsettomina ”valtakunnan vuoksi”?
11 Monet eri puolilla maailmaa asuvat avioparit, jotka ovat luopuneet vanhempana olemisen iloista, ovat voineet palvella Jehovaa kierrostyössä, piirityössä tai Beetelissä. Hekin muistelevat tyydytystä tuntien elämäänsä, jonka he ovat viettäneet palvellen Jehovaa ja veljiään näissä erikoistehtävissä. Heillä ei ole mitään kaduttavaa. Vaikka heillä ei olekaan ollut iloa tuottaa lapsia maailmaan, heillä on ollut tärkeä osa Valtakunnan etujen edistämisessä erilaisilla toimintakentillään. Kaikkiin niihin pariskuntiin, jotka ovat pysyneet lapsettomina ”taivasten valtakunnan vuoksi”, soveltuu varmasti seuraava raamatunkohta: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja edelleen palvelette.” – Matteus 19:12; Heprealaisille 6:10.
Henkilökohtainen asia
12. a) Miksi lasten synnyttäminen on ainutlaatuinen etu? b) Minä aikakausina lasten hankkiminen oli Jumalan antama tehtävä?
12 Kuten alussa mainittiin, lasten saaminen on Jumalan lahja. (Psalmi 127:3) Se on ainutlaatuinen etu, jota ei ole Jehovan henkiluomuksilla. (Matteus 22:30) On ollut aikoja, jolloin lasten hankkiminen on ollut osa sitä tehtävää, jonka Jehova on antanut palvelijoilleen maan päällä. Näin oli Aadamin ja Eevan laita. (1. Mooseksen kirja 1:28) Niin oli myös niiden laita, jotka säilyivät vedenpaisumuksesta. (1. Mooseksen kirja 9:1) Jehovan tahto oli, että Israelin jälkeläisten piti lisääntyä lasten hankkimisen kautta. – 1. Mooseksen kirja 46:1–3; 2. Mooseksen kirja 1:7, 20; 5. Mooseksen kirja 1:10.
13, 14. a) Mitä voidaan sanoa lasten hankkimisesta nykyään, ja millainen arvostelu olisi sopimatonta? b) Mikä neuvo annetaan, vaikka lasten hankkiminen tänä ”lopun aikana” onkin henkilökohtainen asia?
13 Lasten hankkiminen ei nykyään nimenomaisesti kuulu siihen työhön, jonka Jehova on uskonut kansalleen. Se on kuitenkin yhä etu, jonka hän suo naimisissa oleville, jos nämä haluavat sitä. Kristittyjä aviopareja, jotka haluavat hankkia lapsia, ei siis tulisi arvostella; eikä tulisi arvostella myöskään niitä aviopareja, jotka pidättyvät lasten hankkimisesta.
14 Lasten hankkiminen tänä lopun aikana on siis henkilökohtainen asia, joka kunkin pariskunnan täytyy itse ratkaista. Mutta koska ”jäljellä oleva aika on supistunut”, avioparien olisi hyvä punnita huolellisesti ja rukoillen, mitä valo- ja varjopuolia lasten hankkimisessa tänä aikana on. (1. Korinttolaisille 7:29) Niiden jotka päättävät hankkia lapsia, pitäisi olla täysin selvillä paitsi lasten hankkimisen tuomista iloista, myös siihen liittyvistä vastuista ja ongelmista, joita voi tulla sekä heille itselleen että niille lapsille, joita he saattavat maailmaan.
Kun lapsen hankkimista ei ole suunniteltu
15, 16. a) Mitä asennetta tulisi välttää, kun raskaus on ennalta suunnittelematon, ja miksi? b) Miten jokaiseen lapseen tulisi suhtautua, ja mitä vastuita siihen sisältyy?
15 Jotkut saattavat sanoa: ’Tuo kaikki kuulostaa hyvältä, mutta entä jos lapsi tuleekin yllätyksenä?’ Näin on käynyt monille aviopareille, jotka ovat olleet täysin selvillä siitä, että nyt ei ole ihanteellinen aika saattaa lapsia maailmaan. Jotkut heistä ovat olleet kokoajanpalveluksessa vuosia. Miten heidän tulisi suhtautua yllättävän uuden tulokkaan saapumiseen?
16 Tässä kohden vastuuntuntoinen vanhempana oleminen astuu kuvaan mukaan. Raskaus saattaa tosin olla ennalta suunnittelematon, mutta kristityt vanhemmat eivät voi pitää tulevaa vauvaa ei-toivottuna. Mitä muutoksia lapsen saapuminen saattaakin merkitä heidän elämässään, heidän ei tulisi kantaa sitä kohtaan kaunaa. Ovathan he vastuussa sen hedelmöittämisestä. Nyt kun uusi vauva on olemassa, heidän tulisi hyväksyä muuttuneet olosuhteensa ja ymmärtää, että tavalla tai toisella ”aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat” kaikkia. (Saarnaaja 9:11, UM) Onpa se ollut suunniteltua tai ei, niin he ovat osallistuneet sellaiseen luomistyöhön, jonka Jehova Jumala on tehnyt mahdolliseksi. Heidän tulisi pitää lastaan pyhänä luottamustehtävänä ja rakkaudellisesti omaksua vastuunsa ”vanhempina Herran yhteydessä”. – Efesolaisille 6:1.
”Tehkää kaikki Herran – – nimessä”
17. Minkä neuvon apostoli Paavali antoi kolossalaisille, ja miten tätä neuvoa voidaan noudattaa nykyään?
17 Juuri ennen perheasioita koskevien neuvojen antamista apostoli Paavali kirjoitti: ”Mitä teettekin sanassa tai työssä, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä kiittäen Jumalaa, Isää, hänen kauttaan.” (Kolossalaisille 3:17–21) Missä asemassa kristitty onkin, hänen tulisi olla siitä kiitollinen Jehovalle ja käyttää tilannetta hyväkseen ’tehdäkseen kaiken Herran nimessä’.
18, 19. a) Miten naimattomat kristityt ja lapsettomat avioparit voivat ’tehdä kaiken Herran nimessä’? b) Miten kristittyjen vanhempien tulisi suhtautua lapsiinsa, ja mikä tavoite heidän pitäisi asettaa itselleen?
18 Kristitty, joka on päättänyt pysyä naimattomana, ei käytä vapauttaan itsensä hemmottelemiseen vaan ’työskentelemiseen kokosieluisesti niin kuin Jehovalle’, jossakin kokoajanpalveluksen muodossa, jos mahdollista. (Kolossalaisille 3:23; 1. Korinttolaisille 7:32) Samalla tavoin aviopari, joka päättää olla hankkimatta lapsia, ei itsekkäästi ’käytä maailmaa täysin hyväkseen’ vaan suo Valtakunnan palvelukselle elämässään mahdollisimman suuren sijan. – 1. Korinttolaisille 7:29–31.
19 Niiden kristittyjen, joilla on lapsia, tulisi hyväksyä vanhempana oleminen vastuuntuntoisella tavalla. Vanhempien ei tulisi missään tapauksessa ajatella lastensa olevan haitta Jehovan palvelemisessa, vaan heidän tulisi pitää lapsiaan erikoistehtävänä. Mitä tähän sisältyy? Kun vihkiytynyt kristitty tapaa jonkun, joka osoittaa kiinnostusta totuutta kohtaan, hän alkaa tutkia hänen kanssaan säännöllisesti Raamattua. Aloitettuaan tutkistelun todistaja käy ahkerasti joka viikko kiinnostuneen luona voidakseen auttaa häntä edistymään hengellisesti. Kristityn lasten opettamisessa ei vaadita yhtään vähempää. Tarvitaan säännöllistä, hyvin suunniteltua raamatuntutkistelua, joka aloitetaan niin pian kuin mahdollista ja jota jatketaan säännöllisesti lapsen auttamiseksi kasvamaan hengellisesti ja oppimaan rakastamaan Luojaansa. (2. Timoteukselle 3:14, 15) Lisäksi vanhemmat ovat huolellisia sen suhteen, että he antavat lapsilleen hyvän esimerkin kristillisestä käytöksestä kotona aivan samoin kuin valtakunnansalissa. Ja aina kun se vain on mahdollista, he kantavat vastuun lastensa valmentamisesta kenttäpalveluksessa. Tällä tavoin vanhemmat pyrkivät Jehovan avulla toisille aikuisille saarnaamisen lisäksi ’tekemään opetuslapsia’ omista lapsistaan. – Matteus 28:19.
Lapset ”suuren ahdistuksen” aikana
20. a) Mikä on edessämme, ja mistä vaikeuksista Jeesus varoitti? b) Miten Jeesuksen sanat vaikuttavat lasten kasvattamiseen lopun aikana?
20 Edessämme on ”suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu”. (Matteus 24:21) Se tulee olemaan vaikeaa aikaa niin aikuisille kuin lapsillekin. Profetiassaan nykyisen asiainjärjestelmän päättymisestä Jeesus ennusti, että kristillinen totuus jakaisi perheitä. Hän sanoi: ”Ja veli luovuttaa veljen kuolemaan ja isä lapsen, ja lapset nousevat vanhempia vastaan ja surmauttavat heidät.” (Markus 13:12) Ilmeisesti lasten kasvattaminen lopun aikana ei aina tuottaisi pelkkää iloa. Se voisi aiheuttaa sydänsuruja, pettymystä ja jopa vaaroja, kuten edellä lainatut Jeesuksen sanat osoittavat.
21. a) Miksi vanhempien ei tulisi olla tarpeettoman huolissaan ajatellessaan tulevaisuutta realistisesti? b) Mikä toivo heillä sekä heidän lapsillaan voi olla?
21 Mutta vaikka ne, joilla on pieniä lapsia, suhtautuvatkin realistisesti edessä oleviin vaikeuksiin, heidän ei pitäisi olla tarpeettoman huolissaan tulevaisuudesta. Jos he itse pysyvät uskollisina ja tekevät parhaansa kasvattaakseen lapsiaan ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”, he voivat luottaa siihen, että heidän kuuliaisiin lapsiinsa suhtaudutaan suosiollisesti. (Efesolaisille 6:4; vrt. 1. Korinttolaisille 7:14.) ”Suuren joukon” osana he ja heidän pienet lapsensa voivat toivoa säilyvänsä elossa ”suuressa ahdistuksessa”. Jos nämä lapset kasvavat Jehovan uskollisiksi palvelijoiksi, he tulevat olemaan hänelle ikuisesti kiitollisia siitä, että heillä oli vastuuntuntoiset vanhemmat. – Ilmestys 7:9, 14; Sananlaskut 4:1, 3, 10.
Kertauskysymyksiä
◻ Mikä pitkäaikainen ohjelma lapsen syntymään liittyy?
◻ Miksi jotkut vanhimmat ja avustavat palvelijat ovat menettäneet palvelusetunsa?
◻ Mitä seikkoja kristityn aviomiehen pitäisi harkita vaimonsa raskaaksi tulemisen suhteen?
◻ Mikä osoittaa, että kristitty aviopari voi olla lapseton ja onnellinen?
◻ Miten vanhempien tulisi suhtautua lapsen syntymään, ja miksi heidän ei tarvitse olla liian huolissaan tulevaisuudesta?
[Kuva s. 24]
Isät voivat jakaa vastuun lasten pitämisessä hiljaisina kokousten aikana