Miten onnistut kasvattajana
”KERRONPA sinulle, mitä vaaditaan menestykselliseltä isältä tai äidiltä”, sanoo Raymond, joka on viiden lapsen isä, ”raadantaa, verta, hikeä ja kyyneleitä!”
Raymondin vaimo on täysin samaa mieltä. Hän lisää kuitenkin: ”Lasten kasvattaminen ei ole helppoa nykyään, mutta kun näkee heidän varttuvan vastuuntuntoisiksi aikuisiksi, se on todella vaivan arvoista.”
Lasten kasvattaminen ei ole koskaan ollut täysin vailla huolia. Monista vanhemmista se on kuitenkin nykyään käynyt hyvin vaivalloiseksi. ”Luulenpa, että nykyään on vaikeampaa olla isä tai äiti kuin omien vanhempieni aikoina, koska elämä on muuttunut monimutkaisemmaksi”, sanoo 40-vuotias Elaine, joka on teini-ikäisen pojan äiti. ”Aina ei tiedä, milloin pitäisi olla ankara ja milloin lempeä.”
Milloin vanhemmat ovat onnistuneet?
Vanhempien voidaan katsoa onnistuneen silloin, kun he ovat kasvattaneet lapsensa siten, että lapsella on kaikki mahdollisuudet varttua vastuuntuntoiseksi aikuiseksi, joka pysyy toimeliaana Jumalan palvonnassa ja rakastaa jatkuvasti lähimmäistään. (Matteus 22:37–39) Niin ikävää kuin se onkin, kaikista lapsista ei kuitenkaan koskaan tule vuorollaan kypsiä aikuisia. Miksei? Onko vika aina vanhemmissa, kun näin käy?
Harkitsehan seuraavaa kuvausta. Rakennusurakoitsijalla voi olla käytettävissään mitä erinomaisimmat piirustukset ja rakennusmateriaalit. Mutta mitä tapahtuisi, jos urakoitsija ei noudattaisi piirustuksia, ei pitäisi kiinni turvallisista normeista tai antaisi luvan kunnollisten rakennusmateriaalien korvaamiseen huonolaatuisilla? Eikö koko rakennus olisi silloin pilalla, jopa vaarallinen? Mutta otaksutaanpa, että urakoitsija olisikin tunnollinen ja tekisi parhaansa noudattaakseen piirustuksia ja käyttääkseen laadukkaita materiaaleja. Eikö valmiin rakennuksen omistaja olisi nyt vastuussa sen asianmukaisesta käytöstä? Eikö hänen vastuullaan olisi myös se, ettei hyvälaatuisia materiaaleja revittäisi pois ja vaihdettaisi huonoihin?
Kuvaannollisesti puhuen vanhemmat ovat mukana rakennustyössä. He haluavat rakentaa lapsistaan erinomaisia persoonallisuuksia. Raamatussa on tähän parhaat piirustukset. ’Kullan, hopean ja kallisarvoisten kivien’ kaltaisia hyvälaatuisia rakennusaineita verrataan Raamatussa sellaisiin ominaisuuksiin kuin vahvaan uskoon, jumaliseen viisauteen, hengelliseen tarkkanäköisyyteen, uskollisuuteen ja sydämestä lähtevään arvostukseen kaikkivaltiasta Jumalaa sekä hänen lakejaan kohtaan. – 1. Korinttolaisille 3:10–13; vrt. Psalmi 19:8–12; Sananlaskut 2:1–6; 1. Pietari 1:6, 7.
Myös lapsi, kun hän tulee vanhemmaksi, on yhä enemmän vastuussa siitä, että hän rakentaa itsessään aitoa, rehtiä persoonallisuutta. Hänen täytyy olla halukas noudattamaan samoja Jumalan sanassa olevia piirustuksia ja käyttämään samoja laadukkaita rakennusmateriaaleja kuin hänen vanhempansa. Jos lapsi aikuistuessaan kieltäytyy tekemästä siten ja repii hajalle ensiluokkaisen rakennustyön, silloin hän on itse syyllinen aiheutuvaan onnettomuuteen. – 5. Mooseksen kirja 32:5.
Miksi se on vaikeaa?
Onnistuminen lastenkasvatuksessa on nykyään vaikeaa ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin sekä molemmat vanhemmat että lapset ovat epätäydellisiä ja tekevät virheitä. Siihen liittyy usein se, mitä Raamattu kutsuu synniksi, ja taipumus tehdä syntiä on perittyä. – Roomalaisille 5:12.
Toinen syy on se, että kasvaviin lapsiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin vain vanhemmat. Koko ympäröivällä yhteisöllä on jonkin verran vaikutusta lapsen arvomaailmaan ja elämänkatsomukseen. Tämän huomioon ottaen sillä, mitä Paavali ennusti meidän päivistämme, on merkitystä vanhemmille. Hän sanoi: ”Muista, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Ihmiset ovat silloin itsekkäitä, rahanahneita, rehenteleviä ja itserakkaita. He esiintyvät loukkaavasti, eivät tottele vanhempiaan ja ovat kiittämättömiä. He eivät kunnioita pyhää, he ovat epäystävällisiä, kovia, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja; hyvää he vihaavat. He pettävät, toimivat silmittömästi ja ovat täynnä omaa etevyyttään. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. He kyllä noudattavat uskonnollisia menoja, mutta kieltävät uskonnon voiman. Karta heitä!” (Kursivointi meidän.) – 2. Timoteukselle 3:1–5, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Koska nykyajan yhteiskuntarakenne on punottu kokoon viallisista säikeistä, onko mikään ihme, että monet vanhemmat antavat turhautuneina periksi ja miltei kokonaan lakkaavat kasvattamasta lapsiaan? Katsokaamme historiassa taaksepäin vuoteen 1914. Tuona kohtalokkaana vuonna yhteiskunta muuttui perustuksiaan myöten, eikä suinkaan parempaan suuntaan. Kaksi sen jälkeen nähtyä maailmansotaa ovat vieneet mennessään muutakin kuin maailmanrauhan. Nyky-yhteiskunnalta puuttuvat sille välttämättömät moraaliset tukipylväät, joiden avulla se voisi selviytyä roolistaan lasten valmentamisessa vastuuntuntoiseen aikuisikään. Vanhurskassydämiset vanhemmat itse asiassa kohtaavat sosiaalisen ympäristön vihamielisyyden niitä arvoja kohtaan, joita he haluavat opettaa lapsilleen.
Niinpä vanhemmat eivät saa juurikaan tukea. Ennen he saattoivat luottaa koulun opettavan heidän lapsilleen samoja perusarvoja, joita he vanhempina vaalivat kotona. Näin ei ole kuitenkaan enää.
”Nuoriin kohdistuvat paineet ovat nykyään erilaisia”, sanoo Shirley, joka pääsi lukiosta vuonna 1960. ”Meillä ei ollut huumeita eikä vapaata seksiä silloin, kun minä olin lukiossa. 30 vuotta sitten pidettiin pahana savukkeesta varkain vedettyjä henkosia. Kun vanhin tyttäreni kävi lukiota 1977–1981, huumeiden käyttö oli suuri ongelma. Nyt huumeet ovat tunkeutuneet koulun alemmille asteillekin. Nuorin tyttäreni, joka on nyt 13-vuotias, on joutunut kestämään painostusta huumeiden käyttöön koulussa joka päivä nyt jo kahden vuoden ajan.”
Ennen vanhaan vanhemmat saattoivat myös luottaa isovanhempien, sukulaisten ja naapureiden apuun ”pikku-Jussin” käytöksen silmällä pidossa. Nyt tämäkin tilanne on muuttunut. On surullista todeta, että yhä useammassa perheessä ei ole enää edes kahden hengen yhteistyötä, vaan koko lastenkasvatuksen taakka lepää yksillä hartioilla.
Oivalliset piirustukset vanhemmille
Vaikka lastenkasvatus onkin nykyisin rankempaa, vanhemmat voivat silti onnistua, mikäli he käyttävät aikojen kuluessa hyväksi todettua apuvälinettä – Raamattua. Jumalan sana voi olla piirustuksenasi tai toimintaohjelmanasi isänä tai äitinä olemisessa. Aivan kuten viisas urakoitsija käyttää hyödykseen piirustuksia johtaessaan rakennusurakkaa menestyksekkääseen päätökseen, sinä voit käyttää Raamattua oppaanasi kasvattaessasi lapsiasi kohti vastuuntuntoista aikuisuutta. Raamattua ei tosin tarkoitettu yksinomaan onnistuneen lastenkasvatuksen käsikirjaksi, mutta se sisältää suoria neuvoja vanhemmille ja lapsille. Sieltä voit löytää myös arvokkaita periaatteita, joiden soveltaminen voi auttaa sinua vanhempana olemisessa. – 5. Mooseksen kirja 6:4–9.
Ajattelehan esimerkiksi Dianen tapausta. Kun hänen nyt 14-vuotias Eric-poikansa oli nuorempi, hän oli ”kiihkeä lapsi, jonka kanssa oli vaikea puhua”, kuten Diane kertoo. Silloin hän huomasi Raamatun sananlaskun viisauden: ”Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset [tarkoitukset tai aikomukset], mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.” (Sananlaskut 20:5) Joidenkin lasten tunteet ja ajatukset – heidän todelliset aikomuksensa – ovat heidän sydämensä sopukoissa kuin vesi syvän kaivon pohjalla. Vanhemmilta vaaditaan paljon työtä niiden esillesaamiseksi. Eric oli juuri sellainen lapsi. Diane muistelee: ”Kun hän tuli koulusta kotiin, hän ei suinkaan pulpunnut kaikenlaista kerrottavaa. Niinpä minun oli paneuduttava asiaan ajan kanssa saadakseni selville, miten koulussa oli mennyt. Joskus juttelin Ericin kanssa kirjaimellisesti tuntikausia, ennen kuin hän paljasti, mitä hän todella ajatteli syvällä sydämessään.”
Syy Raamatun suurenmoiseen arvoon oppaana on yksinkertainen: Jehova Jumala on sen kirjoittaja. Hän on myös Luojamme. (Ilmestys 4:11) Hän tuntee luonteemme ja haluaa ’opettaa meille, mikä hyödyllistä on, johdattaa meitä sitä tietä, jota meidän tulee käydä’. Tämä pitää paikkansa niin lapsista kuin vanhemmistakin. (Jesaja 48:17; Psalmi 103:14) Vaikka joidenkuiden onkin ponnisteltava enemmän kuin toisten tullakseen paremmiksi isiksi tai äideiksi, jokainen voi olla parempi kasvattaja noudattamalla Raamatun viitoittamia ohjeita.
Kohtele jokaista yksilönä
Lapsista ei tule kunnollisia pelkästään toteuttamalla jotakin valmista ihmisten laatimien ohjesääntöjen kokoelmaa sen enempää, kuin kukaan aikuinenkaan on suoralta kädeltä ”täydellinen” isä tai äiti. Jokaisella lapsella on oma persoonallisuutensa, ja jokaista lasta on kohdeltava yksilönä. Raamattu tunnustaa tämän. Vanhempien auttamiseksi välttämään epäsuotuisia vertailuja lasten välillä seuraavassa raamatullisessa neuvossa esitetään osuva periaate: ”Mutta koetelkoon hän, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten.” – Galatalaisille 5:26; 6:4.
John, jolla on kaksi lasta, on havainnut tämän Raamatun neuvon auttavan häntä pitämään omien lastensa näkemyksen toinen toisestaan ja jopa toisista perheistä tasapainoisena. John selittää: ”Kannustan lapsiani olemaan tuijottamatta siihen, mitä muilla perheillä on tai mitä ne tekevät. Meillä on perheenä omat mittapuumme, joita noudatamme.”
Valmenna ”pienokaisesta” lähtien
Milloin vanhempien on sopivaa ottaa uskonto mukaan kasvatukseen? ”Et voi aloittaa liian aikaisin”, sanoo Gary, jonka poika on nyt lastentarhassa. Garyn mielestä lapsella on oltava todellisia ystäviä paikallisessa kristillisessä seurakunnassa jo ennen kouluikää. Se on yksi syy siihen, miksi Gary ja hänen vaimonsa ovat tuoneet Evanin kristillisiin kokouksiin miltei siitä päivästä alkaen, jona tämä syntyi. Gary jäljittelee Raamatussa kerrotun Euniken menettelyä tämän kasvattaessa poikaansa Timoteusta. Timoteus oppi Raamatun kirjoitusten alkeet ”pienokaisesta asti”. – 2. Timoteukselle 1:5; 3:15.
Timoteuksen äiti ja luultavasti hänen isoäitinsä Loois varmistivat, etteivät Timoteukseen pienokaisesta alkaen vaikuttaneet heidän henkilökohtaiset mielipiteensä, vaan pikemminkin he tiesivät, että vain Jehovalta tuleva opetus voisi tehdä hänet viisaaksi pelastuakseen. Kristitty apostoli Paavali mainitsee Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä: ”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet tullut vakuuttuneeksi, tietäessäsi keiltä olet sen oppinut ja että pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” – 2. Timoteukselle 3:14, 15.
Loois ja Eunike auttoivat siis Timoteusta pohtimaan Jumalan sanaa ja panemaan luottamuksensa siihen, mitä kirjoitettu Sana sanoi. Sillä tavoin hänen uskonsa ei perustunut pelkästään vanhempien varaan, vaan Jehovan sanan jumalalliseen viisauteen. Hän ei toiminut kristillisen totuuden mukaan vain siksi, että hänen äitinsä ja isoäitinsä olivat Jehovan palvojia, vaan hän vakuuttui itse siitä, että se, mitä he olivat opettaneet hänelle, oli varmasti totuus.
Epäilemättä Timoteus myös tarkkaili, millaisia hänen äitinsä ja isoäitinsä olivat ihmisinä: he olivat todella hengellismielisiä yksilöitä. He eivät yrittäneet huiputtaa häntä tai vääristellä totuutta itsekkäiden tarkoitusperien hyväksi, eivätkä he olleet ulkokultailijoita. Timoteuksen ei siksi tarvinnut epäillä oppimaansa. Epäilemättä hänen aktiivinen kristillinen elämäntapansa aikuisena lämmitti hänen uskollisen äitinsä sydäntä.
Onnistuminen lastenkasvatuksessa vaatii siis kovaa työtä, mutta kuten muuan äiti mainitsi jo edellä: ”Se on vaivan arvoista.” Tämä pitää paikkansa erityisesti silloin, kun vanhemmat voivat sanoa omista lapsistaan samoin, kuin apostoli Johannes kirjoitti hengellisille lapsilleen: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” – 3. Johannes 4.
[Tekstiruutu s. 6]
Israelilaisvanhempien opetusohjelma
Muinaisessa Israelissa vanhemmat olivat vastuussa lastensa kasvattamisesta ja valmentamisesta. Heistä tuli lastensa ohjaajia ja opastajia. Nykyäänkin vanhemmat voivat hyötyä noudattamalla samanlaista suunnitelmaa. Israelilaisten opetusohjelma voidaan esittää lyhyesti seuraavasti:
1. Opetettiin Jehovan pelkoa. – Psalmi 34:12.
2. Tähdennettiin isän ja äidin kunnioittamista. – 2. Mooseksen kirja 20:12.
3. Teroitettiin Lain ohjeiden ja Jehovan menettelyjen tuntemusta. – 5. Mooseksen kirja 6:7–21.
4. Korostettiin vanhempien ihmisten kunnioittamista.– 3. Mooseksen kirja 19:32.
5. Painotettiin tottelevaisuutta. – Sananlaskut 23:22–25.
6. Juurrutettiin käytännön elämän taitoja. – Markus 6:3.
7. Opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan. – Johannes 7:15.
[Kuva s. 5]
Jumalan sana antaa rakennuspiirustukset eli toimintaohjelman vanhemmille