Aviomies ja vanhin – vastuualueiden tasapainottaminen
’Valvojan tulee olla yhden vaimon mies.’ (1. TIMOTEUKSELLE 3:2)
1, 2. Miksi pappien selibaatti on epäraamatullinen?
ENSIMMÄISEN vuosisadan uskolliset kristityt pitivät tärkeänä tasapainottaa eri vastuualueensa. Kun apostoli Paavali sanoi, että naimattomana pysyvä kristitty ”tekee paremmin”, tarkoittiko hän, että tällainen mies sopisi paremmin palvelemaan kristillisen seurakunnan valvojana? Asettiko hän siis tosiasiassa naimattomuuden sen edellytykseksi, että joku nimitetään vanhimmaksi? (1. Korinttilaisille 7:38.) Katolisilta papeilta vaaditaan selibaattia. Mutta onko pappien selibaatti raamatullinen? Ortodoksinen kirkko hyväksyy naimisissa olevan miehen seurakuntapapikseen mutta ei piispakseen. Onko tämä sopusoinnussa Raamatun kanssa?
2 Monet Kristuksen 12 apostolista, joista muodostui kristillisen seurakunnan perustus, olivat naimisissa olevia miehiä (Matteus 8:14, 15; Efesolaisille 2:20). Paavali kirjoitti: ”Eikö meillä ole valta kuljettaa sisarta vaimona, niin kuin muut apostolit ja Herran veljet ja Keefas [Pietari] tekevät?” (1. Korinttilaisille 9:5.) Uudessa katolisessa tietosanakirjassa myönnetään, että ”selibaattilaki on kirkollista perua” ja että ”Uuden testamentin sananpalvelijoita ei velvoitettu noudattamaan selibaattia” (New Catholic Encyclopedia). Jehovan todistajat noudattavat raamatullista mallia, eivät kirkkolakia. (1. Timoteukselle 4:1–3.)
Vanhimmuus ja avioliitto voidaan sovittaa yhteen
3. Mitkä raamatulliset tosiasiat osoittavat, että kristityt valvojat voivat olla naimisissa?
3 Paavali ei suinkaan vaatinut valvojiksi nimitettäviltä miehiltä naimattomuutta, vaan hän kirjoitti Titukselle: ”Jätin sinut Kreetaan siitä syystä, että oikaisisit sen, mikä oli puutteellista, ja nimittäisit vanhimmat [kreik. pre·sbyʹte·ros] kaupunki kaupungilta, niin kuin annoin sinulle määräyksen, jos on joku, joka on vapaa syytöksestä, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstailusta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä valvojan [kreik. e·piʹsko·pos, josta juontuu sana ”piispa”] täytyy olla Jumalan taloudenhoitajana vapaa syytöksestä.” (Titukselle 1:5–7.)
4. a) Mistä tiedämme, ettei avioliittoa vaadita kristityiltä valvojilta? b) Missä suhteessa naimaton veli, joka on vanhin, on edullisessa asemassa?
4 Toisaalta Raamatussa ei vaadita, että vanhin on avioliitossa. Jeesus pysyi naimattomana (Efesolaisille 1:22). Paavali oli huomattava valvoja ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa ja siihen aikaan naimaton (1. Korinttilaisille 7:7–9). Nykyään on monia naimattomia kristittyjä, jotka palvelevat vanhimpina. Naimattomuutensa ansiosta heillä on todennäköisesti enemmän aikaa velvollisuuksiensa hoitamiseen valvojina.
’Naimisissa oleva mies on jakautunut’
5. Mikä raamatullinen tosiasia naimisissa olevien veljien pitäisi tunnustaa?
5 Kristityn miehen pitäisi naimisiin mennessään ymmärtää, että hän ottaa kantaakseen uusia velvollisuuksia, jotka vaativat hänen aikaansa ja huomiotaan. Raamatussa sanotaan: ”Naimaton mies on huolissaan Herran asioista, kuinka hän saisi Herran hyväksynnän. Mutta naimisissa oleva mies on huolissaan maailman asioista, kuinka hän saisi vaimonsa hyväksynnän, ja hän on jakautunut.” (1. Korinttilaisille 7:32–34.) Missä mielessä jakautunut?
6, 7. a) Mainitse yksi tapa, jolla naimisissa oleva mies on ”jakautunut”. b) Miten Paavali neuvoi naimisissa olevia kristittyjä? c) Miten tämä voisi vaikuttaa siihen, päättääkö mies ottaa vastaan jonkin työtehtävän?
6 Yksi seikka on se, että naimisissa oleva mies luopuu vallasta omaan ruumiiseensa. Paavali ilmaisi tämän hyvin selvästi: ”Vaimolla ei ole valtaa omaan ruumiiseensa, mutta hänen miehellään on; samoin miehelläkään ei ole valtaa omaan ruumiiseensa, mutta hänen vaimollaan on.” (1. Korinttilaisille 7:4.) Joistakuista avioliittoa suunnittelevista tämä voi tuntua vähämerkityksiseltä asialta, koska sukupuolisuhteet eivät tule olemaan heidän avioliitossaan tärkeimmällä sijalla. Mutta koska Raamatussa vaaditaan noudattamaan siveellistä puhtautta, kristityt eivät todellisuudessa tiedä tulevan aviopuolisonsa sukupuolisia tarpeita.
7 Paavali osoittaa, että niidenkin aviopuolisoiden, jotka ’kohdistavat mielensä hengen asioihin’, täytyy ottaa huomioon toistensa sukupuoliset tarpeet. Hän neuvoi Korintin kristittyjä: ”Antakoon mies vaimolleen hänelle kuuluvan, mutta samoin myös vaimo miehelleen. Älkää evätkö sitä toisiltanne paitsi keskinäisestä sopimuksesta määräajaksi, jotta omistaisitte aikaa rukoukseen ja tulisitte jälleen yhteen, jottei Saatana jatkuvasti kiusaisi teitä itsehillinnän puutteenne vuoksi.” (Roomalaisille 8:5; 1. Korinttilaisille 7:3, 5.) Valitettavasti jotkut ovat syyllistyneet aviorikokseen, kun tätä neuvoa ei ole noudatettu. Avioituneen kristityn pitäisi näin ollen punnita asioita huolellisesti, ennen kuin hän ottaa vastaan työtehtävän, joka erottaisi hänet vaimostaan pitkähköksi aikaa. Hänellä ei ole enää samaa toimintavapautta kuin naimattomana ollessaan.
8, 9. a) Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että naimisissa olevat kristityt ovat ”huolissaan maailman asioista”? b) Minkä tekemisestä naimisissa olevien kristittyjen pitäisi olla huolissaan?
8 Missä mielessä voidaan sanoa, että naimisissa olevat kristityt miehet, myös vanhimmat, ovat ”huolissaan maailman [koʹsmos] asioista”? (1. Korinttilaisille 7:33.) Paavali ei selvästikään puhunut tämän maailman pahoista asioista, joita kaikkien tosi kristittyjen täytyy karttaa (2. Pietarin kirje 1:4; 2:18–20; 1. Johanneksen kirje 2:15–17). Jumalan sanassa neuvotaan ”torjumaan jumalattomuus ja maailmalliset [ko·smi·kosʹ] halut ja elämään nykyisessä asiainjärjestelmässä tervemielisesti ja vanhurskaasti ja jumalista antaumusta osoittaen” (Titukselle 2:12).
9 Naimisissa oleva kristitty on siksi ”huolissaan maailman asioista” siinä mielessä, että hän kantaa asianmukaisesti huolta normaaliin avioelämään kuuluvista maallisista asioista. Tähän sisältyvät asuminen, syöminen, pukeutuminen ja virkistäytyminen – puhumattakaan lukemattomista muista seikoista, joista on huolehdittava, jos perheessä on lapsia. Mutta lapsettomankin pariskunnan avioliiton onnistuminen edellyttää sitä, että sekä aviomiehen että vaimon täytyy olla huolissaan siitä, ’kuinka hän saisi aviopuolisonsa hyväksynnän’. Tämä kiinnostaa erityisesti kristittyjä vanhimpia, kun he tasapainottavat vastuualueensa.
Sekä hyviä aviomiehiä että hyviä vanhimpia
10. Mitä kristityn veljien sekä ulkopuolisten pitäisi kyetä havaitsemaan, jotta hän olisi pätevä vanhimmaksi?
10 Avioliitto ei ole vanhimmaksi nimittämisen edellytys, mutta jos kristitty mies on naimisissa, niin ennen kuin häntä suositellaan nimitettäväksi vanhimmaksi, hänellä pitäisi varmasti olla näyttöä siitä, että hän pyrkii olemaan hyvä ja rakkaudellinen aviomies samalla kun hän huolehtii asianmukaisesti johtoasemastaan (Efesolaisille 5:23–25, 28–31). Paavali kirjoitti: ”Jos joku tavoittelee valvojan virkaa, niin hän haluaa hyvää työtä. Valvojan tulee sen tähden olla nuhteeton, yhden vaimon mies.” (1. Timoteukselle 3:1, 2.) Pitäisi käydä selvästi ilmi, että vanhin tekee kaikkensa ollakseen hyvä aviomies, onpa hänen vaimonsa hänen tavallaan kristitty tai ei. Tosiasiassa seurakunnan ulkopuolella olevienkin tulisi kyetä huomaamaan, että hän huolehtii hyvin vaimostaan ja kaikesta muusta, mikä on hänen vastuullaan. Paavali lisäsi: ”Hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolisilta, jottei hän joutuisi häväistyksen kohteeksi ja Panettelijan ansaan.” (1. Timoteukselle 3:7.)
11. Mihin ilmaus ”yhden vaimon mies” viittaa, ja minkä suhteen vanhinten pitäisi siksi olla varovaisia?
11 Ilmaus ”yhden vaimon mies” sulkee tietysti pois moniavioisuuden, mutta se viittaa myös aviolliseen uskollisuuteen (Heprealaisille 13:4). Varsinkin vanhinten täytyy olla erityisen tarkkoja auttaessaan seurakunnan sisaria. Heidän pitäisi välttää olemasta kahden kesken sisaren luona, joka tarvitsee neuvoja ja lohdutusta. Heidän on hyvä ottaa mukaansa joku toinen vanhin, avustava palvelija tai jopa vaimonsa, jos kyseessä on vain rohkaisevan käynnin tekeminen. (1. Timoteukselle 5:1, 2.)
12. Minkä kuvauksen mukaisia vanhinten ja avustavien palvelijoiden vaimojen pitäisi pyrkiä olemaan?
12 Mainittakoon, että kun apostoli Paavali luetteli vanhinten ja avustavien palvelijoiden pätevyysvaatimukset, hän esitti neuvon sanan myös vaimoille, joiden miehelle harkitaan annettavaksi tällaisia etuja. Hän kirjoitti: ”Naisten tulee samoin olla vakavia, ei panettelevia, vaan kohtuullisia tavoissaan, uskollisia kaikessa.” (1. Timoteukselle 3:11.) Kristitty aviomies voi tehdä paljon auttaakseen vaimoaan olemaan tämän kuvauksen mukainen.
Raamatullisia velvollisuuksia vaimoa kohtaan
13, 14. Miksi vanhimman pitäisi jäädä vaimonsa luo ja olla hyvä aviomies, vaikkei tämä olisikaan hänen tavallaan todistaja?
13 Tämä vanhinten ja avustavien palvelijoiden vaimoille annettu neuvo edellyttää tietysti sitä, että tällaiset vaimot ovat itsekin vihkiytyneitä kristittyjä. Näin yleensä onkin, sillä kristittyjä vaaditaan menemään naimisiin ”vain Herrassa” (1. Korinttilaisille 7:39). Mutta mitä on sanottava veljestä, joka oli jo naimisissa ei-uskovan kanssa, kun hän vihki elämänsä Jehovalle, tai jonka vaimo luopuu totuudesta ilman miehen syytä?
14 Tämä ei itsessään estäisi häntä toimimasta vanhimpana. Se ei myöskään antaisi hänelle oikeutta muuttaa pois vaimonsa luota vain siksi, että tämä ei usko hänen tavallaan. Paavali neuvoi: ”Oletko sidoksissa vaimoon? Älä etsi enää vapautusta.” (1. Korinttilaisille 7:27.) Hän sanoi edelleen: ”Jos jollakulla veljellä on ei-uskova vaimo ja tämä kuitenkin suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön hän jättäkö tätä. Mutta jos ei-uskova on lähdössä pois, lähteköön pois; veli tai sisar ei sellaisissa tapauksissa ole orjuutettu, vaan Jumala on kutsunut teidät rauhaan. Sillä mistä tiedät, vaimo, ettet tule pelastamaan miestäsi? Tai mistä tiedät, mies, ettet tule pelastamaan vaimoasi?” (1. Korinttilaisille 7:12, 15, 16.) Vanhimman pitäisi olla hyvä aviomies, vaikkei hänen vaimonsa olisikaan todistaja.
15. Miten apostoli Pietari neuvoo kristittyjä aviomiehiä, ja millaisia voisivat olla seuraukset, jos vanhin osoittautuisi välinpitämättömäksi aviomieheksi?
15 Kristityn vanhimman pitäisi ymmärtää, että hänen vaimonsa tarvitsee hänen rakkaudellista huomiotaan, onpa tämä hänen tavallaan uskova tai ei. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavoin heidän [vaimojenne] kanssaan tiedon mukaan ja osoittakaa heille kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle, koska tekin olette heidän kanssaan elämän ansaitsemattoman suosion perillisiä, jotta rukouksenne eivät estyisi.” (1. Pietarin kirje 3:7.) Aviomies, joka lyö tahallaan laimin vaimonsa tarpeita, vaarantaa oman suhteensa Jehovaan; hänen pääsynsä Jehovan luo voitaisiin estää ikään kuin ”pilvimassalla – – niin ettei rukous pääse läpi” (Valituslaulut 3:44). Tämä voisi tehdä hänet kelpaamattomaksi palvelemaan kristittynä valvojana.
16. Minkä avainseikan Paavali esittää, ja mitä vanhinten pitäisi tästä ajatella?
16 Kuten olemme todenneet, Paavalin perustelun ydin on siinä, että kun mies menee naimisiin, hän luopuu jossakin määrin vapaudesta, joka hänellä oli naimattomana ja joka salli hänen ’palvella alinomaa Herraa huomiota hajottamatta’ (1. Korinttilaisille 7:35). Saatujen tietojen mukaan jotkut naimisissa olevat vanhimmat eivät ole aina suhtautuneet tasapainoisesti Paavalin henkeytettyihin sanoihin. Koska he haluavat tehdä sen, mitä hyvien vanhinten pitäisi heidän käsityksensä mukaan tehdä, he saattavat sivuuttaa joitakin aviomiehen velvollisuuksistaan. Joistakuista olisi vaikea kieltäytyä seurakunnallisesta vastuutehtävästä, vaikka sen vastaanottamisesta selvästikin koituisi hengellistä vahinkoa heidän vaimolleen. He nauttivat avioliiton mukana tulevista eduista, mutta ovatko he halukkaita täyttämään siihen liittyvät velvollisuudet?
17. Mitä on tapahtunut joillekuille vaimoille, ja miten tämä olisi ehkä voitu välttää?
17 Se että vanhin osoittaa palavaa intoa, on varmasti kiitettävää. Mutta onko kristitty tasapainoinen, jos hän seurakunnan tehtäviä hoitaessaan jättää huomiotta raamatulliset velvollisuutensa vaimoaan kohtaan? Vaikka tasapainoinen vanhin haluaa tukea seurakuntaan kuuluvia, hän on kiinnostunut myös vaimonsa hengellisyydestä. Joidenkin vanhinten vaimoista on tullut hengellisesti heikkoja, ja jotkut ovat ”haaksirikkoutuneet” hengellisesti (1. Timoteukselle 1:19). Vaikka vaimolla on vastuu työskennellä omaksi pelastuksekseen, hengellinen ongelma olisi joissakin tapauksissa voitu välttää, jos vanhin olisi ’ravinnut ja vaalinut’ vaimoaan ”niin kuin Kristuskin seurakuntaa” (Efesolaisille 5:28, 29). Vanhinten täytyy selvästikin ’kiinnittää huomiota itseensä ja koko laumaan’ (Apostolien teot 20:28). Jos he ovat naimisissa, tähän sisältyy heidän vaimonsa.
”Ahdistusta lihassa”
18. Muun muassa millaista ”ahdistusta” naimisissa olevat kristityt kokevat, ja miten tämä voisi vaikuttaa vanhimman toimiin?
18 Lisäksi apostoli kirjoitti: ”Jos neitseellinen henkilö menisi naimisiin, hän ei tekisi syntiä. Niillä, jotka menevät, tulee kuitenkin olemaan ahdistusta lihassaan. Mutta minä yritän säästää teitä.” (1. Korinttilaisille 7:28.) Paavali halusi säästää niitä, jotka pystyivät olemaan hänen esimerkkinsä mukaisesti naimattomia, avioliiton mukana pakostakin tulevilta huolilta. Jopa lapsettomien parien huoliin saattaa kuulua esimerkiksi terveysongelmia tai taloudellisia vaikeuksia sekä raamatullisia velvollisuuksia puolison iäkkäitä vanhempia kohtaan (1. Timoteukselle 5:4, 8). Vanhimman täytyy huolehtia esimerkillisesti näistä velvollisuuksista, ja tämä voi joskus vaikuttaa hänen toimiinsa kristittynä valvojana. Onneksi useimmat vanhimmat täyttävät erinomaisella tavalla velvollisuutensa sekä perheessä että seurakunnassa.
19. Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan: ”Olkoot – – ne, joilla on vaimo, ikään kuin heillä ei olisi”?
19 Paavali lisäsi: ”Jäljellä oleva aika on supistunut. Olkoot tästä lähtien ne, joilla on vaimo, ikään kuin heillä ei olisi.” (1. Korinttilaisille 7:29.) Tietysti kun otamme huomioon, mitä hän oli jo kirjoittanut tässä Korinttilaiskirjeen luvussa, hän ei selvästikään tarkoittanut sitä, että avioituneiden kristittyjen pitäisi jotenkin laiminlyödä vaimoaan (1. Korinttilaisille 7:2, 3, 33). Hän täsmensi asiaa kirjoittaessaan: ”[Olkoot] ne, jotka käyttävät maailmaa hyväkseen, kuin ne, jotka eivät käytä sitä täysin hyväkseen; sillä tämän maailman näyttämö vaihtuu.” (1. Korinttilaisille 7:31.) Sanat, joiden mukaan ”maailma on häviämässä”, ovat nykyään vieläkin ajankohtaisemmat kuin Paavalin tai apostoli Johanneksen päivinä (1. Johanneksen kirje 2:15–17). Naimisissa olevat kristityt, jotka tuntevat, että heidän täytyy tehdä joitakin uhrauksia seuratessaan Kristusta, eivät siksi voi täysin uppoutua nauttimaan avioliiton ilonaiheista ja etuoikeuksista (1. Korinttilaisille 7:5).
Uhrautuvat vaimot
20, 21. a) Mitä uhrauksia monet kristityt vaimot ovat halukkaita tekemään? b) Mitä vaimolla on oikeus odottaa aviomieheltään, vaikka tämä olisi vanhin?
20 Samoin kuin vanhimmat tekevät uhrauksia hyödyttääkseen toisia, monien vanhinten vaimot ovat pyrkineet tasapainottamaan velvollisuutensa avioliitossa erittäin tärkeiden Valtakunnan etujen kanssa. Tuhannet kristityt naiset myötävaikuttavat mielellään siihen, että heidän miehensä voivat hoitaa velvollisuutensa valvojina. Jehova rakastaa heitä tämän vuoksi, ja hän siunaa sitä erinomaista henkeä, jota he ilmaisevat (Filemonille 25). Paavalin tasapainoiset neuvot osoittavat kuitenkin, että valvojien vaimoilla on oikeus odottaa miehensä omistavan heille kohtuullisesti aikaa ja huomiota. Naimisissa olevilla vanhimmilla on raamatullinen velvollisuus omistaa tarpeeksi aikaa vaimolleen tasapainottaakseen vastuunsa aviomiehenä ja valvojana.
21 Mutta entä jos kristitty vanhin on paitsi aviomies myös isä? Tämä lisää hänen velvollisuuksiaan ja avaa hänen eteensä uuden valvottavan alueen, kuten näemme seuraavasta kirjoituksesta.
Kertaukseksi
◻ Mitkä raamatulliset tosiasiat osoittavat, että kristitty valvoja voi olla naimisissa?
◻ Mitä naimattoman vanhimman pitäisi tajuta, jos hän menee naimisiin?
◻ Millä tavoin naimisissa oleva kristitty on ”huolissaan maailman asioista”?
◻ Millä tavoin monet valvojien vaimot ilmaisevat erinomaista uhrautuvaisuuden henkeä?
[Kuva s. 17]
Vanhimman pitäisi osoittaa vaimoaan kohtaan rakkaudellista huomiota, vaikka hänellä on paljon teokraattisia toimia hoidettavanaan