Vetoava kehottaminen

KRISTITTYJEN vanhinten täytyy pystyä ”kehottamaan terveellisellä opetuksella” (Tit. 1:9). Toisinaan tätä vaaditaan hyvin vaikeissa tilanteissa. On tärkeää, että neuvot annetaan Raamatun suuntaviivojen mukaisesti. Siksi vanhinten on noudatettava neuvoa: ”Kiinnitä jatkuvasti huomiota – – kehottamiseen.” (1. Tim. 4:13.) Vaikka tämä tutkielma on suunnattu lähinnä vanhimmille ja niille, jotka tavoittelevat tuota tehtävää, aika ajoin myös vanhempien täytyy kehottaa lapsiaan ja niiden, jotka johtavat raamatuntutkisteluja, oppilaitaan. Sellaisiin tilanteisiin pätevät samat suuntaviivat.

Milloin tarvitaan? Raamatussa kerrotaan tilanteista, joissa jotakuta on kehotettu, ja niiden tarkastelu auttaa ratkaisemaan, milloin kehottamiseen on tarvetta. Apostoli Pietari kehotti vanhimpia kiinnittämään huomiota vastuuseensa Jumalan lauman paimenina (1. Piet. 5:1, 2). Paavali neuvoi Titusta, että tämä kehottaisi nuorempia miehiä ”olemaan tervemielisiä” (Tit. 2:6). Lisäksi hän kannusti kristittyjä puhumaan ”yhtäpitävästi” ja karttamaan niitä, jotka pyrkivät aiheuttamaan jakaumia veljien keskuudessa (1. Kor. 1:10; Room. 16:17; Fil. 4:2). Vaikka Paavali kiitti Tessalonikan seurakunnan jäseniä heidän hyvistä teoistaan, hän kehotti heitä soveltamaan yhä täydemmin sitä opetusta, jota he olivat saaneet (1. Tess. 4:1, 10). Pietari pyysi hartaasti toisia kristittyjä ”karttamaan lihallisia haluja” (1. Piet. 2:11). Juudas kehotti veljiään ”ryhtymään ankaraan taisteluun – – uskon puolesta”, koska eräät jumalattomat olivat antautuneet irstauteen ja se saattoi vaikuttaa myös heihin (Juud. 3, 4). Kristittyjä kannustettiin yleisesti kehottamaan toisiaan, ettei kukaan paatuisi synnin petollisesta voimasta (Hepr. 3:13). Pietari kehotti juutalaisia, jotka eivät vielä uskoneet Kristukseen: ”Pelastautukaa tästä kierosta sukupolvesta.” (Apt. 2:40.)

Mitä ominaisuuksia tarvitaan, jotta tällaisissa tilanteissa osaisi vedota toisiin voimakkaasti? Miten voi osoittaa, että kyse on kiireellisen tärkeästä toiminnasta, olematta silti painostava tai kova?

”Rakkauden perusteella.” Jos emme kehota ”rakkauden perusteella”, sanat voivat kuulostaa ankarilta (Filem. 9). Silloin kun kuulijoiden tulisi ryhtyä viipymättä toimiin, tilanteen kiireellisyyden tulisi tietenkin heijastua puhujan esityksestä; lempeä ääni voisi tällöin kuulostaa anteeksipyytävältä. Samalla vetoamisessa tulisi olla vilpittömyyttä ja syvää tunnetta. Rakkaudellinen vetoomus saa kuulijat todennäköisemmin toimimaan. Paavali puhui itsensä ja kumppaniensa puolesta kirjoittaessaan tessalonikalaisille: ”Tiedätte hyvin, miten me, kuin isä lapsiaan, jatkuvasti kehotimme kutakin teistä.” (1. Tess. 2:11.) Nuo kristityt valvojat vetosivat veljiin rakkaudellisesti. Ole sinäkin aidosti kiinnostunut kuulijoistasi ja anna tuon tunteen heijastua puheestasi.

Ole tahdikas. Älä ärsytä niitä, joita yrität kannustaa toimimaan, mutta älä myöskään pidäty kertomasta heille ”kaikkea Jumalan neuvoa” (Apt. 20:27). Arvostavat kuulijat eivät loukkaannu eikä heidän rakkautensa sinuun viilene siksi, että kehotat heitä ystävällisesti toimimaan oikein (Ps. 141:5).

Usein ennen kehotusta on hyvä kiittää vilpittömästi jostain nimenomaisesta asiasta. Ajattele kaikkea sitä hyvää, mitä veljesi tekevät ja mihin Jehovan täytyy olla mieltynyt – uskoa joka ilmenee heidän toiminnastaan, rakkautta joka saa heidät ponnistelemaan, ja kestävyyttä jota he osoittavat koetuksissa. (1. Tess. 1:2–8; 2. Tess. 1:3–5.) Kiitos saa veljesi tuntemaan, että heitä arvostetaan ja ymmärretään, ja heidän mielensä on avoin seuraavaksi esitettävälle vetoomukselle.

”Täysin pitkämielisesti.” Tulisi kehottaa ”täysin pitkämielisesti” (2. Tim. 4:2). Mitä tähän sisältyy? Pitkämielisyys tarkoittaa sitä, että kestetään kärsivällisesti vääryyttä tai ärsytystä. Pitkämielinen jaksaa toivoa, että kuulijat noudattavat sitä, mitä hän sanoo. Kehottaminen tässä hengessä estää kuulijoita ajattelemasta, että puhuja uskoo heistä pahinta. Kun luotat siihen, että veljesi ja sisaresi haluavat palvella Jehovaa parhaan kykynsä mukaan, vetoat heidän haluunsa toimia oikein. (Hepr. 6:9.)

”Terveellisellä opetuksella.” Miten vanhin voi kehottaa ”terveellisellä opetuksella”? Hänen on oltava ”opetustaidoltaan lujasti luotettavassa sanassa pysyvä”. (Tit. 1:9.) Älä esitä omia mielipiteitäsi vaan perusta vetoomuksesi Jumalan sanan voimaan. Ratkaise Raamatun avulla, mitä sinun tulisi sanoa. Tee luettelo hyödyistä, joita koituu siitä, että noudattaa asiaan liittyviä Raamatun neuvoja. Pidä selvänä mielessäsi, mihin Jumalan sanan hylkääminen johtaa – nyt ja tulevaisuudessa – ja pyri sen avulla vakuuttamaan kuulijasi siitä, kuinka tarpeellista on toimia oikein.

Muista selittää kuulijoille selvästi, mitä heidän tulisi tehdä ja miten. Osoita selvästi, että esittämäsi asiat perustuvat lujasti Raamattuun. Jos Raamattu jättää liikkumavaraa jossain ratkaisussa, esitä pääpiirteittäin, minkä verran sitä on. Vetoa kuulijoihin lopuksi tavalla, joka saa heidät toimimaan entistä päättäväisemmin.

Säilyttäen ”puhevapauden”. Jotta kehottaminen tuottaisi tulosta, puhujalla täytyy olla ”puhevapaus” (1. Tim. 3:13). Mikä oikeuttaa ihmisen puhumaan vapaasti? Se että hänen ’hyvien tekojen esimerkkinsä’ on sopusoinnussa sen kanssa, mitä hän kannustaa veljiään tekemään (Tit. 2:6, 7; 1. Piet. 5:3). Tällöin ne, joita kannustetaan toimimaan, tietävät, ettei puhuja odota heidän tekevän jotain, mitä hän ei tee itse. He näkevät, että he voivat jäljitellä hänen uskoaan, samoin kuin hän pyrkii jäljittelemään Kristusta (1. Kor. 11:1; Fil. 3:17).

Kun kehottaminen perustuu Jumalan sanaan ja tapahtuu rakkauden hengessä, se saa aikaan paljon hyvää. Niiden, joille on uskottu valta kehottaa toisia, tulee pyrkiä tekemään se hyvin (Room. 12:8).