Kuolleenmeren kirjakääröt – verraton aarre

WADI QUMRANIN alapäässä Kuolleenmeren luoteisosassa sijaitsee joitakin muinaisia raunioita. Arkeologit eivät olleet kiinnittäneet niihin kovinkaan paljon huomiota, koska niitä oli pidetty roomalaisen linnoituksen raunioina. Paikkaa innostuttiin kuitenkin tutkimaan uudelleen, kun Jesajan Kuolleenmeren kirjakääröt löydettiin vuonna 1947.

Pian tutkijat osoittivat näiden rakennusten kuuluneen eräälle juutalaiselle uskonnolliselle yhdyskunnalle. Oletettiin heti, että nämä ihmiset olivat kätkeneet kirjakääröt lähistöllä oleviin kallioluoliin. Myöhemmin tehdyt löydöt näyttivät kuitenkin asettavan tämän päätelmän kyseenalaiseksi.

Verraton löytö

Beduiinit olivat tajunneet löytämiensä käsikirjoitusten arvon. Niinpä etsinnät saivat uutta vauhtia vuonna 1952, kun muuan vanha mies kertoi nuorena ajaneensa takaa haavoittunutta peltopyytä, kunnes se katosi erääseen kallioseinämässä olleeseen aukkoon, jonka sisäpuolelta mies löysi joitakin saviruukkuja ja ikivanhan öljylampun.

Vanha mies pystyi vielä tunnistamaan luolan suun äkkijyrkissä kallioseinämissä olevien syvien halkeamien keskeltä. Se osoittautui ihmisen tekemäksi luolaksi, joka nykyään tunnetaan luolana nro 4. Beduiinit löysivät sieltä noin metrin silloista lattiatasoa alempaa käsikirjoitusten kappaleita. Koska näitä kappaleita ei ollut säilytetty ruukuissa, useimmat niistä olivat pahoin turmeltuneet, tummuneet ja hyvin hauraita. Aikanaan löydettiin noin 40 000 katkelmaa, jotka olivat peräisin lähes 400 käsikirjoituksesta. Sadan raamatullisen käsikirjoituksen joukossa olivat edustettuna kaikki heprealaisten kirjoitusten kirjat, lukuun ottamatta Esterin kirjaa. Paljon siitä materiaalista, joka löydettiin luolasta nro 4, on vielä julkaisematta.

Yksi merkittävimmistä löydöistä oli Samuelin kirjojen käsikirjoitus, joka oli jäljennetty yhteen ainoaan kääröön. Sen heprealainen teksti, jonka mahdollisesta 57 palstasta oli säilynyt 47, on hyvin samankaltainen kuin kreikkalaisen Septuagintan kääntäjien käyttämä teksti. Luolasta löytyi myös ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. peräisin olevia kreikkalaisen Septuagintan katkelmia 3. ja 4. Mooseksen kirjasta. Kolmannen Mooseksen kirjan käsikirjoituksessa käytetään Jumalan heprealaisen nimen יהוה vastineena kirjainyhdistelmää IAŌ sen sijaan, että siinä käytettäisiin kreikkalaista sanaa Kyʹri·os, ”Herra”.a

Eräässä 5. Mooseksen kirjan katkelmassa heprealainen teksti sisältää 32. luvun jakeen 43, joka esiintyy Septuaginta-käännöksessä ja jota lainataan Heprealaiskirjeen 1:6:ssa: ”Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit.” Näitä sanoja ei ole koskaan aikaisemmin löydetty mistään heprealaisesta käsikirjoituksesta, ja näin paljastuu se teksti, joka on ilmiselvästi kreikkalaisen käännöksen pohjana. Täten tutkijat ovat saaneet uutta selvitystä Septuagintan tekstiin, jota niin usein lainataan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa.

Toisen Mooseksen kirjan sisältänyt kirjakäärö on peräisin 200-luvun eaa. kolmannelta neljännekseltä, Samuelin käärö saman vuosisadan lopulta ja Jeremian kirjakäärö vuosien 225 ja 175 eaa. väliseltä ajalta. Kolmannelta, toiselta ja ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. on löydetty riittävästi aineistoa, jonka avulla on voitu jäljittää kirjoitustyyleissä ja heprean ja aramean aakkosten yksittäisissä kirjaimissa tapahtuneita muutoksia. Tällä on ollut suuri merkitys käsikirjoitusten ajoittamisessa.

Luola nro 11 löytyy yllättäen

Paikalliset beduiinit ja arkeologit olivat lopulta tutkineet huolellisesti koko Qumranin ympäristön. Mutta eräänä päivänä vuonna 1956 jotkut beduiinit havaitsivat pohjoiseen päin luolasta nro 1 sijaitsevien kallionseinämien halkeamista lentävän esiin lepakkoja. He kiipesivät ylös ja löysivät jälleen uuden luolan, jonka sisäänmenoaukko oli tukkeutunut. Luolan suun avaamiseksi poistettiin kaksi tonnia pudonneita kiviä. Sisältä paljastuneet löydökset olivat hämmästyttäviä – kaksi kokonaista käsikirjoitusta sekä laajoja osia viidestä muusta.

Kaikkein merkittävin löytö oli kaunis Psalmeja sisältävä kirjakäärö. Nahan paksuus viittaa siihen, että se on tehty pikemminkin vasikan- kuin vuohennahasta. Tässä käärössä on viisi yhteen sidottua ja neljä erillistä nahankappaletta sekä neljä katkelmaa, ja näiden osien yhteispituus on yli neljä metriä. Vaikka tämän kirjakäärön yläosa onkin hyvin säilynyt, sen alareuna on pahoin turmeltunut. Se on peräisin ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan alkupuolelta ja sisältää osia 41 psalmista. Tetragrammi on kirjoitettu siihen noin 105 kertaa muinaisheprealaisin kirjaimin, ja näin se erottuu selvästi muusta tekstistä, joka on kirjoitettu heprealaisilla neliökirjaimilla.

Kolmannen Mooseksen kirjan sisältävä kirjakäärö on kirjoitettu kokonaan muinaisheprealaisella kirjoituksella, mutta syytä tähän ei ole täysin tyydyttävästi selitetty. Tämä on pisin olemassa oleva asiakirja, joka on kirjoitettu tällä kirjoituksella, joka oli käytössä juutalaisten mennessä Babylonian pakkosiirtolaisuuteen 600-luvun lopussa eaa.

Jäljennös Jobin kirjan targumista eli aramealaisesta parafraasista (tekstimukaelmasta) tuli myös päivänvaloon. Se on yksi varhaisimmista muistiin merkityistä targumeista. Luolista löytyi myös joukko muiden Raamatun kirjojen selityksiä. Miten kaikki nämä kirjakääröt joutuivat näihin erinomaisiin kätköihin?

Jotkut niistä ovat voineet olla Qumranin yhdyskunnan kätkemiä, niin kuin aikaisemmin todettiin. Todisteiden valossa näyttää kuitenkin melko todennäköiseltä, että kaksi vuotta ennen Jerusalemin tuhoa, vuonna 68, roomalaisia pakoon lähteneet juutalaiset panivat monet niistä näihin luoliin. Juudean erämaassa olevat luolat tarjosivat luonnollisen turvapaikan näille kallisarvoisille käsikirjoituksille, joita ei kätketty ainoastaan Qumranin lähelle vaan sieltä monia kilometrejä pohjoiseen Jerikon ympärille sekä etelään Masadan lähistölle. Kuinka kiitollisia olemmekaan niiden säilymisestä! Ne antavat lisätodisteen Jehovan henkeytetyn sanan muuttumattomuudesta. ’Meidän Jumalamme sana pysyy todellakin iankaikkisesti.’ – Jesaja 40:8.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 13]

KÄÄRÖKATKELMIA JULKAISTAAN PIAN LISÄÄ?

Suuri määrä käärökatkelmia on vielä julkaisematta, vaikka ne löydettiin vuosikymmeniä sitten. Vuoden 1990 joulukuun 23. päivän numerossaan The New York Times -sanomalehti huomautti kriittisesti: ”Klikkihenkinen tutkijaryhmä, jonka jäsenet kaihtavat kollegojaan ja kieltäytyvät julkaisemasta suurta osaa hallussaan olevasta aineistosta, pitää hallussaan jopa [näiden käärökatkelmien] valokuvajäljennöksiä.” Sanomalehti kertoi kuitenkin, että tässä toimituskunnassa on tapahtunut äskettäin jäsenvaihdoksia, mikä voi osaltaan vaikuttaa ”kirjakääröjä ympäröivän klikkihengen [murtumiseen] – –, ja maailma tulee tietämään enemmän tästä historian erikoisesta ajanjaksosta”.

[Kuvan lähdemerkintä s. 12]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.