Vastaavat lunnaat kaikkien puolesta
”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaina monien korvaukseksi.” – MATTEUS 20:28.
1, 2. a) Miksi voidaan sanoa, että lunnaat ovat Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle? b) Mitä hyötyä saadaan lunnaiden tarkastelemisesta?
LUNNAAT ovat Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle. Meillä on ”vapautus lunnaiden perusteella”, ja niiden välityksellä voimme saada ”hairahdustemme anteeksiannon”. (Efesolaisille 1:7) Niihin perustuu toivo ikuisesta elämästä, saadaanpa se taivaassa tai paratiisimaan päällä. (Luukas 23:43; Johannes 3:16) Niiden ansiosta kristityt voivat nauttia puhtaasta asemasta Jumalan edessä jo nyt. – Ilmestys 7:14, 15.
2 Lunnaat eivät siksi ole mitään hämärää tai teoreettista. Koska ne lepäävät Jumalan periaatteiden laillisella perustuksella, ne voivat tuoda todellista, konkreettista hyötyä. Jotkin tämän opin piirteet voivat olla ”vaikeatajuisia”. (2. Pietari 3:16) Tulet kuitenkin havaitsemaan, että lunnaisiin perehtyminen on hyvinkin vaivan arvoista, sillä ne heijastavat Jumalan verratonta rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Kun tajuaa lunnaiden merkityksen, ymmärtää yhden avainasian, joka kuuluu Jumalan mittaamattomaan ”rikkauteen, viisauteen ja tietoon”. – Roomalaisille 5:8; 11:33.
Ratkaistavia kysymyksiä
3. Miten lunnaat kävivät tarpeellisiksi, ja miksi Jumala ei vain voinut pyyhkiä pois ihmiskunnan syntisyyttä?
3 Lunnaat kävivät tarpeellisiksi ensimmäisen ihmisen, Aadamin, synnin vuoksi. Hän jätti jälkeläisilleen arvottoman perinnön: sairauksia, vaivoja, surua ja tuskaa. (Roomalaisille 8:20) Perityn epätäydellisyytensä vuoksi kaikki Aadamin jälkeläiset ovat ”vihan lapsia” ja ansaitsevat kuoleman. (Efesolaisille 2:3; 5. Mooseksen kirja 32:5) Jumala ei voinut antautua periaatteettoman tunteellisuuden valtaan ja antaa vain suoralta kädeltä ihmiskunnalle anteeksi. Hänen oma Sanansa osoittaa, että ”synnin maksama palkka on kuolema”. (Roomalaisille 6:23) Jos Jumala olisi vapauttanut ihmiskunnan sen syntisyydestä, hän olisi joutunut jättämään huomioon ottamatta omat vanhurskaat norminsa, tekemään tyhjäksi oman laillisen oikeutensa. (Job 40:3) Mutta ”vanhurskaus ja oikeus on sinun [Jumalan] valtaistuimesi perustus”. (Psalmi 89:15) Jumalan pienikin poikkeaminen vanhurskaudesta lisäisi vain laittomuutta ja heikentäisi hänen asemaansa Kaikkeuden Suvereenina. – Vrt. Saarnaaja 8:11.
4. Mitä kiistakysymyksiä Saatanan kapina herätti?
4 Jumalan piti ratkaista myös muita Saatanan kapinan herättämiä kiistakysymyksiä, jotka olivat paljon merkittävämpiä kuin ihmisen tukala tilanne. Syyttämällä Jehovaa valehtelijaksi ja julmaksi diktaattoriksi, joka jätti luomuksensa ilman tietoa ja vapautta, Saatana langetti Jumalan hyvälle nimelle synkän varjon. (1. Mooseksen kirja 3:1–5) Lisäksi tekemällä näennäisesti tyhjäksi Jumalan tarkoituksen täyttää maa vanhurskailla ihmisillä Saatana sai näyttämään siltä, että Jumala oli epäonnistunut. (1. Mooseksen kirja 1:28; Jesaja 55:10, 11) Lisäksi Saatana julkesi panetella Jumalan uskollisia palvelijoita väittäessään, että he palvelivat Häntä vain itsekkäistä vaikuttimista. Paineen alaisena kukaan heistä ei pysyisi Jumalalle uskollisena, kerskui Saatana. – Job 1:9–11.
5. Miksi Jumala ei voinut jättää huomioon ottamatta Saatanan haasteita?
5 Näitä haasteita ei voinut jättää huomioon ottamatta. Jos niihin ei olisi vastattu, se olisi lopulta jäytänyt Jumalan hallitusvaltaa kohtaan tunnettavaa luottamusta ja sille annettavaa tukea. (Sananlaskut 14:28) Eikö lain ja järjestyksen heikkeneminen johtaisi koko kaikkeuden kaaoksen valtaan? Jumalan täytyi siksi itsensä ja vanhurskaiden teidensä vuoksi saattaa suvereenisuutensa kunniaan. Hänen velvollisuutenaan oli antaa uskollisille palvelijoilleen mahdollisuus todistaa murtumaton uskollisuutensa häntä kohtaan. Tämä vaati suhtautumaan syntisen ihmiskunnan ahdinkoon tavalla, joka asetti nämä ensiarvoisen tärkeät kiistakysymykset etusijalle. Hän sanoi myöhemmin Israelille: ”Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden.” – Jesaja 43:25.
Lunnaat: peite
6. Mitä termejä Raamattu käyttää kuvailemaan Jumalan järjestelyä ihmiskunnan pelastamiseksi?
6 Me luemme Psalmista 92:6: ”Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.” Meidän on siksi nähtävä vaivaa ymmärtääksemme, mitä Jumala on tehnyt ihmiskunnan hyväksi. (Vrt. Psalmi 36:6, 7.) Onneksi Raamattu auttaa meitä ymmärtämään asioita käyttämällä useita termejä, jotka kuvailevat tai valaisevat Jumalan suurenmoisia tekoja eri näkökulmista. Puhuessaan lunnaista Raamattu käyttää sellaisia ilmauksia kuin osto ja sovitus. (Daniel 9:24; Galatalaisille 3:13; Kolossalaisille 1:20; Heprealaisille 2:17) Mutta Jeesus itse käytti Matteuksen 20:28:ssa ilmausta, joka kenties parhaiten kuvailee asiaa: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaina [kreik. lyʹtron] monien korvaukseksi.”
7, 8. a) Mitä opimme lunnaita merkitsevistä kreikan ja heprean sanoista? b) Valaise vastaavuutta, joka sisältyy lunnaisiin.
7 Mitä lunnaat ovat? Kreikkalainen sana lyʹtron tulee verbistä, joka merkitsee ’päästää irti’. Sitä käytettiin rahasta, joka maksettiin sotavangin vapauttamiseksi. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sana lunnaat, koʹfer, tulee kuitenkin verbistä, jonka merkitys on ’peittää’ tai ’päällystää’. Jumala käski esimerkiksi Nooaa suojaamaan (ka·farʹ) arkin tervalla. (1. Mooseksen kirja 6:14) Tältä näkökannalta katsottuna lunastaminen eli syntien sovittaminen merkitsee siis ’syntien peittämistä’. – Psalmi 65:4, UM.
8 Uuden testamentin teologinen sanakirja (Theological Dictionary of the New Testament) sanoo, että koʹfer ”merkitsee aina samanarvoisuutta” eli vastaavuutta. Siten liiton arkun päällä oleva kansi (kap·poʹret) vastasi muodoltaan itse arkkua. Samoin synnin sovittamisessa eli lunastamisessa Jumalan oikeus vaati ’sielua sielusta, silmää silmästä, hammasta hampaasta, kättä kädestä, jalkaa jalasta’. (5. Mooseksen kirja 19:21) Oikeus voidaan kuitenkin toisinaan tyydyttää, jos ankaran rangaistuksen sijaan tarjotaan jotakin vastaavaa. Esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 21:28–32 puhuu härästä, joka puskee ihmisen kuoliaaksi. Jos omistaja tiesi härän taipumuksesta, mutta ei ryhtynyt tarvittaviin varotoimiin, hän saattoi joutua peittämään vahingon eli maksamaan surmatun elämän omalla hengellään! Mutta entä jos omistaja oli vain osittain vastuussa? Hän tarvitsisi koʹferia, jotakin mikä peitti hänen virheensä. Virkaan määrätyt tuomarit saattoivat määrätä hänen maksettavakseen lunnaat eli sakon.
9. Miten Israelin esikoisia koskeva tilanne valaisee lunastushinnassa vaadittua täsmällisyyttä?
9 Toinen ”lunastukselle” sukua oleva heprealainen termi on pa·dahʹ, verbi, joka pohjimmiltaan merkitsee ’vapaaksi ostamista’. 4. Mooseksen kirjan 3:39–51 valaisee sitä, miten täsmällinen lunastushinnan piti olla. Koska Jumala oli säästänyt Israelin esikoiset teloitukselta pääsiäisenä 1513 eaa., hän omisti heidät. Hän olisi niin ollen voinut vaatia, että jokaisen Israelin esikoispojan täytyi palvella häntä temppelissä. Sen sijaan Jumala hyväksyi ’lunastushinnan’ (pid·jōmʹ, sanasta pa·dahʹ johdettu substantiivi) määrätessään: ”Ota minulle – – leeviläiset israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan.” Mutta korvauksen piti olla tarkka. Leevin sukukuntaan kuuluvat laskettiin: heitä oli 22 000 miespuolista. Sitten laskettiin kaikki Israelin esikoiset: 22 273 miespuolista. Vasta kun oli maksettu viiden sekelin ”lunastushinta” jokaisesta leeviläisten määrän ylittävästä 273:sta, esikoiset voitiin vapauttaa temppelipalveluksesta.
Vastaavat lunnaat
10. Miksi eläinuhrit eivät voineet riittää peittämään ihmiskunnan syntejä?
10 Edellä oleva valaisee sitä, että lunnaiden täytyy vastata sitä, minkä ne korvaavat tai peittävät. Ne eläinuhrit, joita uskon miehet Aabelista lähtien uhrasivat, eivät todellisuudessa voineet peittää ihmisten syntejä, koska ihmiset ovat järjettömien luontokappaleiden yläpuolella. (Psalmi 8:5–9) Paavali saattoi siksi kirjoittaa, että ”sonnien ja vuohien veren on mahdotonta ottaa pois syntejä”. Sellaiset uhrit saattoivat peittää syntejä vain kuvaannollisella eli vertauskuvallisella tavalla odotettaessa tulevia lunnaita. – Heprealaisille 10:1–4.
11, 12. a) Miksi miljardien ihmisten ei tarvinnut kuolla uhrikuolemaa ihmiskunnan syntisyyden peittämiseksi? b) Kuka ainoastaan saattoi palvella ”vastaavina lunnaina”, ja mitä tarkoitusta hänen kuolemansa palvelee?
11 Näiden esikuvattujen lunnaiden piti olla Aadamin täsmällinen vastine, koska Jumalan Aadamille oikeudenmukaisesti langettama kuolemanrangaistus johti ihmissuvun tuomitsemiseen. ”Kaikki kuolevat Aadamissa”, sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 15:22. Siksi ei ollut tarpeellista, että miljardit ihmisyksilöt kuolisivat uhrikuoleman jokaisen Aadamin jälkeläisen vastineeksi. ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema.” (Roomalaisille 5:12) Koska siis ”kuolema on ihmisen kautta”, niin ihmiskunta voitiin myös lunastaa ”ihmisen kautta”. – 1. Korinttolaisille 15:21.
12 Miehen, joka saattoi toimia lunnaina, piti olla lihaa ja verta oleva täydellinen ihminen – Aadamin täsmällinen vastine. (Roomalaisille 5:14) Henkiluomus tai ”jumal-ihminen” ei tasapainottaisi oikeuden vaakaa. Vain täydellinen ihminen, joka ei olisi Aadamilta periytyvän kuolemantuomion alainen, saattoi tarjota ”vastaavat lunnaat”, jotka täydellisesti vastaisivat Aadamia. (1. Timoteukselle 2:6)a Uhraamalla vapaaehtoisesti elämänsä tämä ”viimeinen Aadam” saattoi maksaa ”ensimmäisen ihmisen Aadamin” synnin palkan. – 1. Korinttolaisille 15:45; Roomalaisille 6:23.
13, 14. a) Hyötyvätkö Aadam ja Eeva lunnaista? Selitä. b) Miten lunnaat hyödyttävät Aadamin jälkeläisiä? Valaise.
13 Aadam ja Eeva eivät kuitenkaan hyödy lunnaista. Mooseksen laki sisälsi seuraavan periaatteen: ”Ettekä saa ottaa lunnaita kuoleman ansaitsevan murhaajan sielusta.” (4. Mooseksen kirja 35:31, UM) Aadamia ei petetty, ja siksi hänen syntinsä oli tahallinen, harkittu. (1. Timoteukselle 2:14) Se merkitsi samaa kuin hän olisi murhannut jälkeläisensä, sillä nyt he perivät hänen epätäydellisyytensä ja joutuivat siten kuolemantuomion alaisuuteen. Aadam ansaitsi siis selvästi kuoleman, sillä hän oli täydellisenä ihmisenä valinnut tahallisesti Jumalan lain rikkomisen. Jehova olisi toiminut vastoin vanhurskaita periaatteitaan, jos hän olisi soveltanut lunnaat Aadamin hyväksi. Mutta maksamalla Aadamin synnin palkka poistetaan kuolemantuomio Aadamin jälkeläisiltä. (Roomalaisille 5:16) Laillisessa merkityksessä synnin tuhoisa voima katkaistaan aivan sen alkulähteiltä. Lunastaja ’maistaa kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta’ ja kantaa synnin seuraukset kaikkien Aadamin lasten puolesta. – Heprealaisille 2:9; 2. Korinttolaisille 5:21; 1. Pietari 2:24.
14 Valaisemme asiaa: Kuvittele suurta tehdasta, jossa on satoja työntekijöitä. Epärehellinen tehtaanjohtaja saattaa yrityksen vararikkoon; tehdas sulkee ovensa. Sadat ihmiset ovat nyt vailla työtä ja kykenemättömiä maksamaan laskunsa. Heidän aviopuolisonsa, lapsensa ja velkojansakin kaikki kärsivät tuon yhden miehen turmeltuneisuuden vuoksi. Mutta sitten tulee rikas hyväntekijä, joka maksaa yhtiön velat ja avaa tehtaan uudelleen. Tuon yhden ihmisen tekemien velkojen maksaminen tuottaa vuorostaan täyden vapautuksen monille työntekijöille, heidän perheilleen ja velkojille. Mutta saako alkuperäinen johtaja osansa uudesta vauraudesta. Ei, hän on vankilassa ja siksi pysyvästi vailla työpaikkaansa. Samoin Aadamin yhden velan hoitaminen hyödyttää miljoonia hänen jälkeläisistään, mutta ei Aadamia.
Kuka antaa lunnaat?
15. Kuka saattoi antaa lunnaat ihmiskunnalle ja miksi?
15 Psalmista valitti: ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta.” The New English Bible -käännös sanoo, että lunastushinta oli ”iäksi hänen maksukykynsä ulottumattomissa”. (Psalmi 49:8, 9) Kuka sitten antaisi lunnaat? Vain Jehova saattoi antaa täydellisen ”Karitsan, joka ottaa pois maailman synnin”. (Johannes 1:29) Jumala ei lähettänyt ketään enkeliä pelastamaan ihmiskuntaa. Hän antoi suurimman uhrin lähettäessään ainosyntyisen Poikansa, ”sen, johon hän oli erityisesti mieltynyt”. – Sananlaskut 8:30, UM; Johannes 3:16.
16. a) Miten Jumalan Poika syntyi täydelliseksi ihmiseksi? b) Millä nimellä Jeesusta saatettiin laillisessa merkityksessä kutsua?
16 Jumalan Poika osallistui halukkaasti tähän Jumalan järjestelyyn ja ”tyhjensi itsensä” taivaallisesta luonnostaan. (Filippiläisille 2:7) Jehova siirsi taivaallisen Esikoispoikansa elinvoiman ja persoonallisuuden Maria-nimisen juutalaisneitsyen kohtuun. Sitten pyhä henki ’peitti hänet varjoonsa’ ja varmisti sen, että hänen kohdussaan kasvava lapsi olisi pyhä, ehdottomasti synnitön. (Luukas 1:35; 1. Pietari 2:22) Ihmisenä häntä oli määrä kutsua Jeesukseksi. Mutta laillisessa merkityksessä häntä saatettiin kutsua ’toiseksi Aadamiksi’, sillä hän vastasi täydellisesti Aadamia. (1. Korinttolaisille 15:45, 47) Jeesus saattoi siten tarjoutua uhriksi ”virheettömänä ja tahrattomana karitsana”, lunnaina syntisen ihmiskunnan puolesta. – 1. Pietari 1:18, 19.
17. a) Kenelle lunnaat maksetaan ja miksi? b) Miksi vaihto järjestettiin, koska Jumala sekä antaa että saa lunnaat?
17 Kenelle sitten lunnaat maksettaisiin? Satoja vuosia kristikunnan teologit väittivät, että ne maksettiin Saatana Panettelijalle. Tosiasia on, että ihmiskunta on ”myyty synnin alaisuuteen”, ja siten se on joutunut Saatanan valvontaan. (Roomalaisille 7:14; 1. Johannes 5:19) Mutta ei Saatana, vaan Jehova ”vaatii – – rangaistuksen” väärinteosta. (1. Tessalonikalaisille 4:6) Siksi Psalmi 49:8 sanoo selvästi, että lunnaat maksetaan ”Jumalalle”. Jehova järjestää lunnaat, mutta kun Jumalan Karitsa on uhrattu, niin hänen lunnaidensa arvo täytyy maksaa Jumalalle. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 22:7, 8, 11–13; Heprealaisille 11:17.) Tämä ei rajoita lunnaita merkityksettömäksi, mekaaniseksi vaihdoksi, ikään kuin raha otettaisiin yhdestä taskusta ja pantaisiin toiseen. Lunnaat eivät niinkään ole konkreettinen vaihto kuin laillinen toimenpide. Vaatimalla lunastushinnan maksettavaksi – vieläpä suurin kustannuksin itselleen – Jehova vahvisti sen, että hän pitää horjumatta kiinni vanhurskaista periaatteista. – Jaakob 1:17.
”Se on suoritettu!”
18, 19. Miksi Jeesuksen oli tarpeellista kärsiä?
18 Vuoden 33 keväällä oli aika maksaa lunnaat. Jeesus Kristus pidätettiin valheellisten syytteiden nojalla, tuomittiin syylliseksi ja naulattiin teloituspaaluun. Hän esitti Jumalalle anomuksia ”voimakkain huudoin ja kyynelin” tilanteeseen liittyneen suuren tuskan ja nöyryytyksen vuoksi. (Heprealaisille 5:7) Oliko Jeesuksen tarpeellista kärsiä niin paljon? Oli, sillä pysymällä ”uskollisena, vilpittömänä, saastumattomana, syntisistä erotettuna” loppuun saakka Jeesus ratkaisi dramaattisen lopullisesti Jumalan palvelijoiden nuhteettomuutta koskevan kiistakysymyksen. – Heprealaisille 7:26.
19 Kristuksen kärsimykset myös osaltaan täydellistivät hänet hänen tehtäväänsä ihmiskunnan Ylimmäisenä Pappina. Hän ei olisi tuossa tehtävässä kylmä, etäinen byrokraatti. ”Sillä sen nojalla, että hän itse on kärsinyt koetukselle pantuna, hän kykenee tulemaan niiden avuksi, jotka pannaan koetukselle.” (Heprealaisille 2:10, 18; 4:15) Vetäessään viimeistä henkäystään Jeesus saattoi huutaa voitonriemuisena: ”Se on suoritettu!” (Johannes 19:30) Sen lisäksi että hän oli todistanut oman nuhteettomuutensa, hän oli luonut menestyksellisesti perustan ihmiskunnan pelastumiselle – ja mikä vielä tärkeämpää – Jehovan suvereenisuuden kunniaan saattamiselle.
20, 21. a) Miksi Kristus herätettiin kuolleista? b) Miksi Jeesus Kristus ”tehtiin eläväksi hengessä”?
20 Mutta millä tavalla lunnaita sovellettaisiin syntiseen ihmiskuntaan? Milloin? Miten? Näitä asioita ei jätetty sattuman varaan. Kolmantena päivänä Kristuksen kuoleman jälkeen Jehova herätti hänet kuolleista. (Apostolien teot 3:15; 10:40) Tämän merkityksellisen toimenpiteen avulla, jonka tapahtumisen sadat silminnäkijät vahvistivat, Jehova paitsi palkitsi Poikansa uskollisen palveluksen, antoi hänelle myös tilaisuuden saattaa lunastustyönsä päätökseen. – Roomalaisille 1:4; 1. Korinttolaisille 15:3–8.
21 Jeesus ”tehtiin eläväksi hengessä”, ja hänen maalliset jäännöksensä hävitettiin jollakin tavalla, jota ei ole ilmaistu. (1. Pietari 3:18; Psalmi 16:10; Apostolien teot 2:27) Kuolleista herätetty Jeesus saattoi nyt palata henkiluomuksena voittoisasti taivaaseen. Minkä rajattoman riemun onkaan täytynyt silloin vallita taivaassa! (Vrt. Job 38:7.) Jeesus ei palannut vain nauttiakseen tervetuliaistoivotuksista. Hän tuli tekemään toisen työn, johon sisältyi sen tekeminen mahdolliseksi, että koko ihmissuku voi hyötyä hänen lunnaistaan. (Vrt. Johannes 5:17, 20, 21.) Sitä, miten hän sen teki ja mitä se merkitsee ihmiskunnalle, käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.
[Alaviitteet]
a Tässä käytetty kreikkalainen sana an·tiʹly·tron ei esiinny missään muualla Raamatussa. Se on sukua sille lunnaita merkitsevälle sanalle (lyʹtron), jota Jeesus käytti Markuksen 10:45:ssä. The New International Dictionary of New Testament Theology osoittaa kuitenkin, että an·tiʹly·tron ’tähdentää ajatusta vaihdosta’. Sopivasti Uuden maailman käännös kääntää sen ”vastaaviksi lunnaiksi”.
Kertauskysymyksiä
◻ Mitkä kiistakysymykset olivat vielä tärkeämpiä kuin ihmiskunnan pelastus?
◻ Mitä syntisten ”lunastaminen” merkitsee?
◻ Ketä Jeesuksen piti vastata ja miksi?
◻ Kuka antaa lunnaat, ja kenelle ne maksetaan? Miksi?
◻ Miksi oli tarpeellista, että Kristus herätettiin kuolleista henkenä?
[Kuva s. 13]
Eläinuhrit olivat riittämättömiä peittämään ihmisten syntejä; ne kuvasivat tulevaa suurempaa uhria