LAISKUUS

Haluttomuus ponnisteluun tai työntekoon, työn vierominen, velttous, vetelyys. Heprean verbi ʽa·tsalʹ merkitsee ’kuhnailla, olla veltto’ (Tu 18:9). Eräs tälle verbille sukua oleva adjektiivi on käännetty vastineella ”laiskuri” (San 6:6). Kreikan sana o·knē·rosʹ tarkoittaa ’laiskaa, velttoa’ (Mt 25:26; Ro 12:11; Int). Muuan toinen sana, nō·throsʹ, merkitsee ’velttoa, hidasta’ (Hpr 5:11; 6:12).

Jehova ja hänen Poikansa, jotka ovat kaksi huomattavinta Työntekijää, vihaavat laiskuutta. Jeesus sanoi: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Joh 5:17.) Jumalan sanan sivuilla laiskaa varoitetaan ja laiskuus tuomitaan.

Laiskan ajattelutapa. Sananlaskujen kirjassa kuvaillaan laiskaa ihmistä. Ensinnäkin hän keksii omassa mielessään esteitä voidakseen puolustella sitä, miksei hän ryhdy johonkin hankkeeseen. ”Laiskan tie on kuin okainen pensasaita.” (San 15:19.) Hän näkee tehtävänsä tienä, joka on täynnä okapensaita ja hyvin vaikeakulkuinen. Sitten hän esittää naurettavia tekosyitä velttoudelleen ja sanoo: ”Ulkona on leijona! Keskellä toreja minut murhataan!”, ja näin hän yhdistää työhön vaaran, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan. (San 22:13.) Laiskuuteen liittyy usein pelkuruus, pelokas pidättyminen (Mt 25:26, Rbi8, alav.; 2Ti 1:7). Toisten neuvoista ja kannustuksesta huolimatta laiska kääntyilee vuoteellaan kuin ’ovi saranoillaan’, kuin sellainen, joka ei pysty nousemaan ylös. Hän on liian laiska jopa syömään. ”Laiska on kätkenyt kätensä pitomaljaan; hän on liian väsynyt viedäkseen sen takaisin suuhunsa.” (San 26:14, 15; 19:24.) Hän on kuitenkin pettänyt itseään niin että hän luulee omassa sydämessään olevansa oikeassa.

Tällainen ihminen antautuu loogiselta vaikuttavan mutta mielikuvituksellisen järkeilyn vietäväksi. Hän voi ajatella, että työ vahingoittaa hänen terveyttään tai että hän on liian väsynyt. Hänestä saattaa tuntua, että yhteiskunnan kuuluu elättää hänet. Tai hän lykkää työntekoa ”huomiseksi”. (San 20:4.) Vähäinenkin ponnistus voi saada hänet tuntemaan, että hän on tehnyt oman osansa siinä missä muutkin. Vaikka kaikki ahkerat ihmiset voisivat esittää järkevän vastauksen mihin tahansa noista vastaväitteistä, laiska on ”omissa silmissään viisaampi” kuin he, ja hän pitää heitä tyhminä, koska he ponnistelevat ja yrittävät kannustaa häntä tekemään samoin. (San 26:13–16.)

Laiska ei tyydy ”elatukseen sekä vaatetukseen ja suojaan” (1Ti 6:6–8). Sen sijaan hän tavallisesti haluaa ruoan tai vaatteiden lisäksi kaikenlaista muutakin. ”Laiska ilmaisee haluavansa, mutta hänen sielunsa ei saa mitään.” (San 13:4.) Hän ei osoita huomaavaisuutta eikä kunnioitusta lähimmäistään kohtaan, vaan hän antaa kernaasti jonkun muun tehdä hänen työnsä, jopa hankkia hänelle sen, mitä hän haluaa (San 20:4).

Laiskuuden palkka. Vaikka laiska voi ajatella, että hän ahkeroi myöhemmin, hänen laiskuutensa palkka tavoittaa hänet yllättäen, ja silloin on liian myöhäistä, sillä hänelle sanotaan: ”Vielä vähän unta, vielä vähän uinailua, vielä vähän kädet ristissä makaamista, niin köyhyytesi on tuleva niin kuin maantierosvo ja puutteesi kuin aseellinen mies.” (San 6:9–11.)

Laiskuria koskeva kuvaus pitää paikkansa sekä kirjaimellisessa että kuvaannollisessa mielessä: ”Minä kuljin laiskurin pellon ohitse ja sellaisen ihmisen viinitarhan vieritse, jolta puuttuu sydäntä. Ja katso, se tuotti kauttaaltaan rikkakasveja. Nokkoset peittivät koko sen pinnan, ja sen kivimuurikin oli revitty maahan.” ”Kun laiskuus on suuri, palkit painuvat, ja kun kädet vaipuvat, talo vuotaa.” (San 24:30, 31; Sr 10:18.)

Se joka ottaa laiskan palvelukseensa tai antaa hänen edustaa itseään, tulee varmasti pettymään, harmistumaan ja kärsimään tappion, sillä ”mitä etikka hampaille ja savu silmille, sitä on laiska lähettäjilleen” (San 10:26).

Velton ihmisen laiskuudesta on lopulta hänelle itselleen hirvittävät seuraukset, sillä ”laiskan surmaa hänen oma halunsa”. Hän haluaa sellaista, mitä hän ei ansaitse tai mikä on väärin. Hän voi sitä tavoitellessaan joutua perikatoon. Joka tapauksessa hänen halunsa ja laiskuutensa kääntävät hänet pois Jumalasta, elämän Lähteestä. (San 21:25.)

Laiska kristitty ei kehitä hengen hedelmää, joka virvoittaa ja aktivoi (Ap 18:25), vaan hän hankkimalla hankkii itselleen ikävyyksiä. Hän tyydyttää lihan haluja. Pian hän saattaa ’vaeltaa häiritsevästi eikä hän tee lainkaan työtä, vaan sekaantuu siihen, mikä ei hänelle kuulu’ (2Te 3:11).

Kristillisen seurakunnan näkemys. Varhaiskristillisessä seurakunnassa tehtiin järjestelyjä köyhien, varsinkin leskien, avustamiseksi aineellisesti. Jotkut nuorehkot lesket ilmaisivat nähtävästi haluavansa leskeksi jäätyään käyttää vapauttaan siten, että he osallistuivat innokkaasti kristilliseen sananpalvelukseen (vrt. 1Ko 7:34). Jotkut saivat ilmeisesti aineellista apua. Mutta sen sijaan että he olisivat käyttäneet suurempaa vapauttaan ja saamaansa ylimääräistä aikaa oikealla tavalla, heistä tuli joutilaita ja toimettomia ja he alkoivat kierrellä ympäriinsä. Heistä tuli juoruilijoita ja toisten asioihin sekaantujia, ja he alkoivat puhua sellaisesta, mistä heidän ei olisi pitänyt. Tästä syystä apostoli Paavali kielsi valvoja Timoteusta panemasta heitä avustettavien luetteloon ja kehotti heitä sen sijaan menemään naimisiin ja käyttämään voimiaan ja kykyjään lasten kasvattamiseen ja talouden hoitamiseen. (1Ti 5:9–16.)

Kristillisessä seurakunnassa annettavaan aineelliseen apuun soveltuu seuraava Raamatun sääntö: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” (2Te 3:10.) Perheenpään täytyy pitää huolta huonekunnastaan, ja vaimo ei saa syödä ”laiskuuden leipää” (San 31:27; 1Ti 5:8).

Vältä laiskuutta tutkimisessa ja palveluksessa. Kristittyjä neuvotaan karttamaan laiskuutta, kun he tutkivat, hankkivat syvempää ymmärrystä Jumalan tarkoituksista ja osallistuvat kristilliseen sananpalvelukseen. Apostoli Paavali ojensi joitakin heprealaiskristittyjä, jotka eivät edistyneet. Hän sanoi heille: ”Olette tulleet hitaiksi [veltoiksi] kuulemaan. Sillä tosiaankin, vaikka teidän pitäisi ajan huomioon ottaen olla opettajia, te tarvitsette jälleen jonkun opettamaan teille alusta lähtien Jumalan pyhien julistusten alkeisasioita, ja teistä on tullut sellaisia, jotka tarvitsevat maitoa, ei vahvaa ruokaa.” (Hpr 5:11, 12.) Lisäksi hän kehottaa: ”Älkää vitkastelko [olko velttoja] toimissanne. Olkaa hengestä palavia.” (Ro 12:11.)