VARJO

Ympäristöään tummempi alue, joka muodostuu auringon valaiseman läpinäkymättömän kappaleen taakse. Varjon voi muodostaa kallio (Jes 32:2), pilvi (Jes 25:5), maja (Jes 4:6), puu (Lal 2:3; Hes 17:23; Ho 4:13) tai jokin muu kasvi (Jn 4:5, 6). Se voi tarjota tervetulleen suojan kuumalta auringonpaisteelta. Sen vuoksi ihmisen sanotaan kuvaannollisesti menevän sellaisen ”varjoon”, mikä tarjoaa suojelusta, suojaa, turvaa tai pakopaikan tai miltä odotetaan sellaista. Niinpä Loot sanoi Sodoman miehille vieraista, jotka hän oli kutsunut taloonsa: ”Älkää vain tehkö näille miehille mitään, sillä sitä varten he ovat tulleet kattoni suojaan [kirjm. ”varjoon”].” (1Mo 19:8.) Ja Jehova murehti profeettansa Jesajan välityksellä niitä, jotka suojautuivat ”Egyptin varjoon”, ts. etsivät turvaa Egyptistä (Jes 30:1–3; ks. myös Va 4:20; Hes 31:6, 12, 17). Erityisesti Jehovan kuvaillaan antavan suojaavan varjon kansaansa kuuluville (Ps 91:1; 121:5; Jes 25:4) tai peittävän heidät varjoon eli suojaan ’kädellään’ tai ’siivillään’ (Ps 17:8; 36:7; 57:1; 63:7; Jes 49:2; 51:16). ”Syvä varjo” taas yhdistetään synkkyyteen, vaaraan ja jopa hautaan, ”pimeyden – – maahan” (Job 10:21, 22; 24:17; 38:17; Ps 23:4).

Tapaa, jolla varjon koko muuttuu ja se häviää lopulta kokonaan auringon aseman muuttuessa, käytetään kielikuvana ihmiselämän lyhyydestä tai tilapäisyydestä (1Ai 29:15; Job 8:9; 14:1, 2; Ps 102:11; 144:4; Sr 6:12; 8:13). Kun ihmisen päivien sanotaan olevan ”kuin pidentynyt varjo”, tarkoitetaan, että hänen kuolemansa on lähellä (Ps 102:11; 109:23). Auringon langettaman varjon koko ja suunta muuttuu kaiken aikaa maan kierron mukaan, kun taas Jehova on muuttumaton. Opetuslapsi Jaakob kirjoittikin: ”Isän – – luona ei ole varjon kääntymisen vaihtelua.” (Ja 1:17.)

Varjo eli tumma kuva, jonka esine heittää jonkin pinnalle, ei ole konkreettinen, todellisuutta. Se voi kuitenkin antaa yleiskuvan sen todellisuuden muodosta tai hahmosta, josta se lankeaa. Tämän mukaisesti Paavali selitti, että Mooseksen laki juhlineen, tabernaakkeleineen ja uhreineen oli varjo, joka edusti jotain suurempaa, tulevaa. Hän kirjoitti: ”Todellisuus kuuluu Kristukselle.” (Kol 2:16, 17; Hpr 8:5; 9:23–28; 10:1.)

Sitä yliluonnollista varjon siirtymistä taaksepäin, josta on kerrottu 2. Kuninkaiden kirjan 20:9–11:ssä ja Jesajan 38:8:ssa, käsitellään artikkelissa AURINKO.