Ole rohkea – Jehova on kanssasi!

 1, 2. a) Mitkä ominaisuudet auttavat meitä selviytymään koettelemuksista? b) Miten määrittelisit uskon? Valaise.

JEHOVAN palvelus tuo meille iloa. Kohtaamme kuitenkin vaikeuksia, kuten kaikki muutkin, ja saatamme lisäksi ”kärsiä vanhurskauden vuoksi” (1. Piet. 3:14; 5:8, 9; 1. Kor. 10:13). Selviytyäksemme tällaisista koettelemuksista tarvitsemme uskoa ja rohkeutta.

² Mitä usko on? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” (Hepr. 11:1.) Eräässä toisessa käännöksessä sanotaan: ”Usko on sen saantokirja, mitä toivomme. Usko on varmuutta siitä, mitä emme voi nähdä.” (The Simple English Bible.) Jos saanto-oikeutemme vaikkapa johonkin kiinteistöön on vahvistettu asiakirjalla, olemme varmoja, että omistamme sen. Koska uskomme Jumalan täyttävän aina sanansa, hallussamme on ikään kuin arvokas saantokirja. Uskomme tekee meidät vakuuttuneiksi siitä, että tulemme näkemään niiden Raamatussa olevien lupausten täyttymykset, joihin panemme toivomme. Olemme varmoja hengellisistä todellisuuksista, vaikkemme voi nähdä niitä.

 3, 4. a) Mitä rohkeus merkitsee? b) Mikä on yksi tapa kehittää itsessämme uskoa ja rohkeutta?

³ Rohkeudesta käytetty Raamatun sana merkitsee ”hengellistä, tunneperäistä ja moraalista voimaa puhua ja toimia pelottomasti kohdattaessa esteitä ja vaaroja” (The New Interpreter’s Dictionary of the Bible). Jos meillä on rohkeutta, olemme lujia, urhoollisia ja joskus jopa pelottomia (Mark. 6:49, 50; 2. Tim. 1:7).

⁴ Usko ja rohkeus ovat haluttavia ominaisuuksia. Mutta entä jos huomaamme, ettei meillä ole niitä riittävästi? Raamattu kertoo tuhansista Jumalan palvelijoista, jotka näyttivät erinomaista esimerkkiä näistä ominaisuuksista. Yksi tapa kehittää itsessämme uskoa ja rohkeutta on tarkastella sitä, miten jotkut heistä menettelivät.

 5. Mitä Joosua tarvitsi menestyäkseen tehtävässään?

⁵ Palataanpa ajassa noin 3 500 vuotta taaksepäin. On kulunut 40 vuotta siitä, kun Jehova väkevällä kädellään vapautti miljoonat israelilaiset Egyptin orjuudesta. Profeetta Mooses on toiminut kansan johtajana. Hän katselee nyt 120-vuotiaana Luvattua maata matkan päästä Nebonvuoren huipulta. Sitten hän kuolee siellä. Hänen seuraajakseen tulee Joosua, joka on ”täynnä viisauden henkeä”. (5. Moos. 34:1–9.) Israelilaisten on määrä ottaa Kanaanin maa haltuunsa. Menestyäkseen heidän johtajanaan Joosua tarvitsee Jumalalta saatavaa viisautta. Hänen täytyy myös uskoa Jehovaan ja osoittautua rohkeaksi ja lujaksi. (5. Moos. 31:22, 23.)

 6. a) Mihin tarvitsemme Joosuan 23:6:n mukaan rohkeutta? b) Mitä Apostolien tekojen 4:18–20 ja 5:29 opettavat meille?

⁶ Kanaanin pitkän valloituksen aikana Joosua osoitti viisautta, rohkeutta ja uskoa, ja tämän on täytynyt vahvistaa israelilaisia. Heiltä vaadittiin paitsi urhoollisuutta taistelussa myös eräänlaista hiljaista rohkeutta totella hänen ohjaustaan. Elämänsä lopulla Joosua sanoi jäähyväissanoissaan: ”Teidän on oltava hyvin rohkeita pitääksenne ja tehdäksenne kaiken, mitä on kirjoitettu Mooseksen lain kirjaan, poikkeamatta siitä koskaan oikealle tai vasemmalle.” (Joos. 23:6.) Mekin tarvitsemme rohkeutta voidaksemme totella Jehovaa kaikkina aikoina. Tämä pätee erityisesti silloin, kun ihmiset painostavat meitä toimimaan hänen tahtonsa vastaisesti. (Lue Apostolien tekojen 4:18–20; 5:29.) Jos rukoilemme Jehovan opastusta ja turvaudumme häneen, hän auttaa meitä toimimaan rohkeasti.

 7. Mitä Joosuan täytyi tehdä saadakseen rohkeutta ja menestyäkseen?

⁷ Jotta meillä olisi rohkeutta tehdä Jumalan tahto, meidän täytyy tutkia ja noudattaa hänen Sanaansa. Kun Joosuasta tuli Mooseksen seuraaja, Jehova käski häntä: ”Ole vain rohkea ja hyvin luja pitääksesi huolen siitä, että teet koko sen lain mukaan, josta palvelijani Mooses antoi sinulle käskyn. – – Tämän lain kirjan ei pidä poistua suustasi, ja sinun on luettava sitä hiljaisella äänellä päivin ja öin pitääksesi huolen siitä, että teet kaiken sen mukaan mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä menestyt tielläsi ja silloin sinä toimit viisaasti.” (Joos. 1:7, 8.) Koska Joosua noudatti tätä neuvoa, hän ”menestyi tiellään”. Jos me toimimme samoin, saamme lisää rohkeutta Jumalan palvelukseen ja menestymme siinä.

 8. Mistä raamatunkohdasta vuoden 2013 vuositeksti on otettu, ja miten tämä ajatus hyödyttää sinua?

⁸ Epäilemättä Joosuaa vahvisti suuresti Jehovan seuraava kehotus: ”Ole rohkea ja luja. Älä säikähdy äläkä kauhistu, sillä Jehova, sinun Jumalasi, on kanssasi, menetpä minne hyvänsä.” (Joos. 1:9.) Jehova on meidänkin kanssamme. Siksi meillä ei koettelemuksistamme huolimatta ole syytä säikähtyä eikä kauhistua. Meidän on erityisen tärkeää panna merkille kehotus: ”Ole rohkea ja luja. – – Jehova, sinun Jumalasi, on kanssasi.” Nämä Joosuan 1:9:n sanat on valittu vuoden 2013 vuositekstiksi. Varmasti nuo ajatukset, samoin kuin monien uskon ja rohkeuden esimerkkien sanat ja teot, vahvistavat meitä tulevina kuukausina.

 9. Millä tavoin Rahab osoitti uskoa ja rohkeutta?

⁹ Kun Joosua lähetti kaksi vakoojaa Kanaaniin, portto Rahab kätki heidät ja opasti heidän vihollisensa väärään suuntaan. Koska hän osoitti uskoa ja rohkeutta, hänet ja hänen huonekuntansa säästettiin israelilaisten tuhotessa Jerikon kaupungin. (Hepr. 11:30, 31; Jaak. 2:25.) Miellyttääkseen Jehovaa Rahab tietenkin luopui moraalittomasta elämäntavastaan. Samasta syystä jotkut, joista on tullut kristittyjä, ovat osoittaneet uskoa, rohkeutta ja moraalista lujuutta tekemällä elämässään suuria muutoksia.

10. Millaisissa olosuhteissa Ruut asennoitui tosi palvonnan puolelle, ja miten Jehova siksi siunasi häntä?

¹⁰ Joosuan kuoleman jälkeen moabilainen Ruut asennoitui rohkeasti tosi palvonnan puolelle. Israelilaismiehen leskenä hän todennäköisesti tiesi jotain Jehovasta. Hänen anoppinsa Noomi oli asunut Moabissa mutta päätti leskeksi jäätyään muuttaa takaisin Israeliin Betlehemin kaupunkiin. Matkalla Noomi kehotti Ruutia palaamaan oman kansansa luo, mutta tämä moabilaisnainen vastasi: ”Älä pyytele minua jättämään sinua, kääntymään takaisin seuraamasta sinua – –. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani.” (Ruut 1:16.) Ruut tarkoitti sitä, mitä hän sanoi. Aikanaan Noomin sukulainen Boas meni naimisiin Ruutin kanssa. Myöhemmin heille syntyi poika, ja Ruutista tuli Daavidin ja Jeesuksen esiäiti. Jehova tosiaankin siunaa niitä, jotka osoittavat uskoa ja rohkeutta. (Ruut 2:12; 4:17–22; Matt. 1:1–6.)

11. Miten Jehojada ja Jehoseba osoittivat rohkeutta, ja mitä siitä seurasi?

¹¹ Uskomme ja rohkeutemme vahvistuvat, kun näemme Jumalan olevan niiden kanssa, jotka asettavat hänen etunsa ja uskonveljiensä hyvinvoinnin omien etujensa edelle. Raamatussa kerrotaan esimerkiksi ylimmäisestä papista Jehojadasta ja hänen vaimostaan Jehosebasta. Kun kuningas Ahasja oli kuollut, hänen äitinsä Atalja tappoi jäljellä olevat kuninkaan jälkeläiset Joasia lukuun ottamatta ja anasti valtaistuimen. Jehojada ja Jehoseba olivat asettuneet vaaralle alttiiksi pelastamalla Ahasjan pojan Joasin ja pitäneet häntä kätkössä kuusi vuotta. Seitsemäntenä vuonna Jehojada järjesti niin, että Joas julistettiin kuninkaaksi ja Atalja surmattiin. (2. Kun. 11:1–16.) Myöhemmin Jehojada tuki kuningas Joasia temppelin kunnostustyössä. Kun Jehojada 130-vuotiaana kuoli, hänet haudattiin kuninkaiden viereen, ”sillä hän oli tehnyt hyvää Israelissa ja tosi Jumalalle ja hänen huoneelleen” (2. Aik. 24:15, 16). Jehojadan ja hänen vaimonsa rohkea toiminta turvasi samalla sen, että Daavidista Messiaaseen johtava kuninkaallinen sukuhaara säilyi.

12. Miten Ebed-Melek osoitti rohkeutta?

¹² Ebed-Melek, kuningas Sidkian talossa palveleva eunukki, vaaransi henkensä profeetta Jeremian vuoksi. Kuningas oli luovuttanut Jeremian Juudan ruhtinaille, jotka syyttivät häntä väärin kapinan lietsonnasta ja heittivät hänet liejuiseen vesisäiliöön kuolemaan (Jer. 38:4–6). Ebed-Melek esitti Sidkialle vetoomuksen Jeremian puolesta siitä huolimatta, että hän joutui vaaraan tähän profeettaan kohdistuvan vihan takia. Sidkia suhtautui asiaan suopeasti ja järjesti 30 miestä Ebed-Melekin mukaan pelastamaan Jeremiaa. Jehova vakuutti tuon profeetan välityksellä Ebed-Melekille, että tämä ei kuolisi babylonialaisten piirittäessä Jerusalemia (Jer. 39:15–18). Jumalinen rohkeus palkitaan.

13. Miten kolme heprealaista osoittivat rohkeutta, ja miten voimme hyötyä heidän kokemuksestaan?

¹³ Kolme heprealaista Jehovan palvelijaa sai 600-luvulla eaa. selvät todisteet siitä, että usko ja rohkeus palkitaan. Kuningas Nebukadnessar kokosi Babylonin korkeat virkamiehet ja vaati heitä palvomaan valtavaa kultaista kuvapatsasta. Jokainen, joka ei palvoisi sitä, kuolisi tulipätsissä. Nuo kolme heprealaista sanoivat kunnioittavasti Nebukadnessarille: ”Jumalamme, jota me palvelemme, [kykenee] pelastamaan meidät. Palavasta tulipätsistä ja sinun kädestäsi, oi kuningas, hän pelastaa meidät. Mutta jos ei, niin tulkoon sinun tietoosi, oi kuningas, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme varmasti palvo.” (Dan. 3:16–18.) Noiden kolmen heprealaisen jännittävää pelastumista kuvaillaan eloisasti Danielin 3:19–30:ssä. Vaikka meitä ei todennäköisesti uhkaa kuolema tulipätsissä, nuhteettomuuttamme koetellaan. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala siunaa uskomme ja rohkeutemme.

14. Miten Daniel osoitti rohkeutta, ja mitä siitä seurasi?

¹⁴ Daniel osoitti uskoa ja rohkeutta, kun hänen vihollisensa taivuttivat kuningas Dareioksen allekirjoittamaan säädöksen, joka vahingoittaisi Danielia. He sanoivat: ”Jokainen, joka kolmenkymmenen päivän aikana esittää anomuksen muulle jumalalle tai ihmiselle kuin sinulle, oi kuningas, tulee heittää leijonakuoppaan.” Heti kun Daniel sai tietää tästä säädöksestä, hän ”meni taloonsa, ja kattohuoneensa ikkunoiden ollessa häntä varten auki Jerusalemiin päin hän laskeutui polvilleen, niin, kolmesti päivässä, ja rukoili ja ylisti Jumalansa edessä, niin kuin hän oli tehnyt säännöllisesti tätä ennen” (Dan. 6:6–10). Rohkea Daniel joutui leijonakuoppaan – mutta Jehova vapautti hänet (Dan. 6:16–23).

15. a) Miten Aquila ja Priscilla näyttivät esimerkkiä uskosta ja rohkeudesta? b) Mitä Jeesus tarkoitti Johanneksen 13:34:ssä olevilla sanoillaan, ja millä tavoin monet kristityt ovat osoittaneet tällaista rakkautta?

¹⁵ Aquila ja Priscilla ”vaaransivat oman kaulansa” Paavalin puolesta olosuhteissa, joista Raamattu ei kerro (Apt. 18:2; Room. 16:3, 4). He noudattivat rohkeasti seuraavia Jeesuksen sanoja: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34.) Mooseksen laki oli vaatinut ihmistä rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään (3. Moos. 19:18). Missä mielessä Jeesuksen käsky sitten oli ”uusi”? Sen mukaan rakkauden piti mennä niin pitkälle, että se saisi ihmisen jopa antamaan henkensä toisten puolesta, kuten Jeesus antoi. Monet kristityt ovat osoittaneet rakkautta vaarantamalla rohkeasti ”oman kaulansa” suojellakseen uskonveljiään julmalta kohtelulta tai kuolemalta vihollisten käsissä. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 3:16.)

16, 17. Minkä uskonkoetuksen jotkut varhaiskristityt kohtasivat, ja mitä samankaltaista kristityt ovat kokeneet tänä aikana?

¹⁶ Jeesuksen tavoin varhaiskristityt omistivat rohkeasti palvontansa yksin Jehovalle (Matt. 4:8–10). He kieltäytyivät polttamasta suitsuketta Rooman keisarin kunniaksi (ks. kuva). Daniel P. Mannix kirjoitti kirjassaan: ”Hyvin harvat kristityt muuttivat mieltään, vaikka areenalla oli yleensä heidän mukavuudekseen alttari, jolla paloi tuli. Vangin ei tarvinnut muuta kuin heittää vähän suitsuketta liekkiin, niin hänelle annettiin uhritodistus ja hänet vapautettiin. Hänelle selvitettiin myös huolellisesti, ettei hän palvonut keisaria, vaan ainoastaan tunnusti keisarin jumalallisen aseman Rooman valtion päänä. Silti eivät juuri ketkään kristityt käyttäneet hyväkseen tätä pelastusmahdollisuutta.” (Those About to Die.)

¹⁷ Natsien keskitysleireissä oleville kristityille annettiin toistuvasti tilaisuuksia päästä vapaaksi ja välttyä kuolemalta. Heidän olisi tarvinnut pelkästään allekirjoittaa julistus, jossa he kieltäisivät Jehovan. Mutta vain harvat allekirjoittivat. Ruandan kansanmurhan aikana hutuihin ja tutseihin kuuluvat Jehovan todistajat suojelivat toisiaan henkensä uhalla. Tällaisissa koettelemuksissa kysytään rohkeutta ja uskoa.

18, 19. Mitkä raamatulliset uskon ja rohkeuden esimerkit voivat auttaa meitä saarnaamistyössä?

¹⁸ Meillä on tilaisuus osallistua mahtavimpaan työhön, mikä Jumalan ihmispalvelijoille on koskaan uskottu – Valtakunnan sanoman julistamiseen ja opetuslasten tekemiseen (Matt. 24:14; 28:19, 20). Olemme hyvin kiitollisia Jeesuksen antamasta täydellisestä mallista. Hän ”kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista” (Luuk. 8:1). Tarvitsemme hänen tavallaan uskoa ja rohkeutta pystyäksemme saarnaamaan Valtakunnan sanomaa. Jumalan avulla voimme olla myös rohkean Nooan kaltaisia. Hän toimi ”vanhurskauden saarnaajana” sille ”jumalattomien maailmalle”, jonka oli määrä tuhoutua maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa. (2. Piet. 2:4, 5.)

¹⁹ Rukous auttaa meitä saarnaamistyössämme. Kun eräät vainotut Kristuksen seuraajat rukoilivat, että he voisivat puhua Jumalan sanaa ”täysin rohkeasti”, heidän anomukseensa vastattiin. (Lue Apostolien tekojen 4:29–31.) Jos arkailet saarnaamista talosta taloon, rukoile Jehovalta lisää uskoa ja rohkeutta, niin hän auttaa sinua. (Lue psalmi 66:19, 20.)a

20. Ketkä ovat Jehovan palvelijoiden tukena?

²⁰ Ei ole helppo toimia Jumalan tahdon mukaisesti, kun kohtaamme tässä pahassa ja levottomassa maailmassa koettelemuksia. Emme kuitenkaan ole yksin: Jumala on kanssamme. Niin on myös hänen Poikansa, seurakunnan Pää. Rinnallamme on lisäksi yli 7 000 000 muuta Jehovan todistajaa ympäri maailman. Osoittakaamme heidän tavallaan uskoa ja julistakaamme hyvää uutista samalla kun pidämme mielessä vuoden 2013 vuositekstin: ”Ole rohkea ja luja. – – Jehova, sinun Jumalasi, on kanssasi.” (Joos. 1:9.)