Jotakin suurempaa kuin Egyptin aarteet

MOOSES on historian merkittävimpiä henkilöitä. Raamatun kirjoista neljä, 2. Mooseksen kirjasta 5. Mooseksen kirjaan, kertoo lähes yksinomaan siitä, miten Jumala oli tekemisissä Mooseksen johtaman Israelin kansan kanssa. Mooses ohjasi kansan lähdön Egyptistä, toimi lakiliiton välittäjänä ja opasti Israelin Luvatun maan rajalle. Hän varttui faraon hovissa, mutta hänestä tuli Jumalan valtuuttama kansan käskijä sekä profeetta, tuomari ja henkeytetty Raamatun kirjoittaja. Tästä huolimatta hän oli ”verrattomasti sävyisin mies kaikista ihmisistä” (4. Mooseksen kirja 12:3).

Raamattu käsittelee Mooseksen elämästä enimmäkseen hänen 40:tä viimeistä elinvuottaan, jotka ulottuivat Israelin vapautumisesta orjuudesta siihen asti, kun hän kuoli 120-vuotiaana. 40-vuotiaasta 80-vuotiaaksi Mooses eli paimenena Midianissa. Eräs tietolähde sanoo kuitenkin, että ”hänen elämänsä kenties kiehtovin ja silti eniten hämärän peitossa oleva vaihe” ovat hänen 40 ensimmäistä vuottaan syntymästä aina Egyptistä lähtöön asti. Mitä voimme oppia Mooseksen tästä elämänvaiheesta? Miten hänen kasvuolonsa ovat saattaneet vaikuttaa siihen, millainen hänestä tuli? Millaisia vaikutteita hän sai? Millaisia haasteita hän kohtasi? Mitä me voimme oppia kaikesta tästä?

Egyptin orjuudessa

Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, että Egyptin farao alkoi pelätä israelilaissiirtolaisia, koska he lisääntyivät nopeasti. Hän kuvitteli toimivansa ”viisaasti” ja yritti karsia kansaa pakottamalla heidät raatamaan orjina tyrannimaisten päälliköiden alaisuudessa. He joutuivat kantamaan taakkoja, tekemään savilaastia ja valmistamaan päivittäin tietyn määrän tiiliä. (2. Mooseksen kirja 1:8–14; 5:6–18.)

Historialliset todisteet tukevat sitä kuvaa, mikä Mooseksen synnyinmaasta annetaan. Vanhat papyrukset ja ainakin yksi hautamaalaus, jotka ovat peräisin toiselta vuosituhannelta eaa. tai sitäkin varhaisemmalta ajalta, kuvailevat orjien valmistaneen savitiiliä. Tiilien valmistamisesta vastaavat virkailijat pitivät valtansa alla satoja orjia, jotka oli jaettu 6–18 hengen ryhmiin, joista kukin toimi esimiehensä tai ryhmänjohtajansa alaisuudessa. Tiilisavi piti kaivaa maasta ja oljet kuljettaa tiilientekopaikalle. Moniin eri kansoihin kuuluvat työntekijät ammensivat vettä ja sekoittivat sitä kuokkien avulla saven ja olkien sekaan. Suorakulmaisista muoteista saatiin tiiliä rivi toisensa jälkeen. Työläiset kantoivat auringon kuivaamat tiilet ikeiden avulla rakennuspaikalle, jonne piti joskus kiivetä rinnettä pitkin. Lyömäsauvoin varustautuneet egyptiläisvalvojat istuskelivat tai kävelivät hiljakseen työtä valvoessaan.

Eräs muinainen kirjoitus kertoo 602 työläisen tehneen 39118 tiiltä, eli yksi mies teki noin 65 tiiltä vuoronsa aikana. 1200-luvulta eaa. oleva asiakirja kertoo: ”Miehet tekevät – – tiilikiintiönsä täyteen päivittäin.” Tämä vastaa hyvin sitä, miten israelilaisten pakkotyötä kuvaillaan 2. Mooseksen kirjassa.

Sorto ei karsinut heprealaisväestöä. Sen sijaan ”mitä enemmän heitä sorrettiin, sitä enemmän he lisääntyivät – – niin että Israelin poikien takia tunnettiin lopulta puistattavaa kauhua” (2. Mooseksen kirja 1:10, 12). Niinpä farao käski ensiksi heprealaisia kätilöitä ja sittemmin kaikkea kansaansa surmaamaan jokaisen vastasyntyneen israelilaispojan. Tällaisissa kammottavissa oloissa syntyi Jokebedille ja Amramille kaunis poikavauva, Mooses. (2. Mooseksen kirja 1:15–22; 6:20; Apostolien teot 7:20.)

Piilotettiin, löydettiin ja adoptoitiin

Mooseksen vanhemmat uhmasivat faraon antamaa surmaamiskäskyä ja pitivät pienen poikansa piilossa. Joutuivatko he pelkäämään vakoojia ja tarkastajia, jotka suorittivat etsintöjä löytääkseen vastasyntyneitä? Emme tiedä sitä varmasti. Kolmen kuukauden kuluttua Mooseksen vanhemmat huomasivat joka tapauksessa, etteivät voineet enää pitää häntä piilossa. Niinpä epätoivoinen äiti teki papyruskorin, siveli sen maapiellä vesitiiviiksi ja pani lapsen sen sisälle. Farao oli käskenyt heittää jokaisen vastasyntyneen heprealaispojan Niiliin, joten Jokebed noudatti tavallaan tämän käskyn kirjainta vaikkakaan ei sen henkeä. Mooseksen isosisko Mirjam asettui sitten lähistölle tarkkailemaan tilannetta. (2. Mooseksen kirja 1:22–2:4.)

Emme tiedä, toivoiko Jokebed, että faraon tytär löytäisi Mooseksen tullessaan joelle peseytymään, mutta niin kuitenkin kävi. Prinsessa ymmärsi, että kyse oli heprealaisten lapsesta. Mitä hän tekisi? Tottelisiko hän isäänsä ja käskisi surmata lapsen? Ei, vaan hän reagoi useimpien naisten tapaan. Hän tunsi myötätuntoa.

Mirjam tuli pian hänen luokseen. ’Kutsunko heprealaisnaisen, jotta hän imettäisi lapsen sinulle?’ hän kysyi. Tässä tapahtumassa voidaan nähdä suurta ironiaa. Mooseksen sisar toimi aivan päinvastoin kuin farao, joka laati neuvonantajiensa kanssa juonen toimiakseen ”viisaasti” heprealaisten suhteen. Mooses oli tosin varmassa turvassa vasta kun prinsessa suostuisi hänen sisarensa suunnitelmaan. ”Mene!” vastasi faraon tytär, ja Mirjam kutsui heti äitinsä paikalle. Jokebed palkattiin sitten hyvin ehdoin kasvattamaan oma poikansa hallitsijan suojeluksessa. (2. Mooseksen kirja 2:5–9.)

Prinsessan myötätunto oli totisesti vastakohta hänen isänsä julmuudelle. Hän ei ollut tietämätön lapsen taustasta, eikä häntä petetty sen suhteen. Hän adoptoi lapsen, koska oli lämminsydäminen ja sääliväinen. Hän hyväksyi ajatuksen heprealaisimettäjästä, koska ei ollut ennakkoluuloinen kuten isänsä.

Kasvatus ja koulutus

Jokebed ”otti lapsen ja imetti sen. Ja lapsi kasvoi. Sitten hän toi hänet faraon tyttärelle, niin että hänestä tuli tämän poika” (2. Mooseksen kirja 2:9, 10). Raamattu ei kerro, miten kauan Mooses eli biologisten vanhempiensa kanssa. On ajateltu, että sitä olisi kestänyt ainakin vieroitukseen asti, siis kaksi tai kolme vuotta, mutta sitä on voinut kestää pitempäänkin. 2. Mooseksen kirja sanoo yksinkertaisesti, että hän ”kasvoi” vanhempiensa kanssa, mikä saattaa tarkoittaa kuinka pitkää aikaa tahansa. Joka tapauksessa Amram ja Jokebed käyttivät epäilemättä tämän ajan hyödyksi siten, että he kertoivat pojalleen tämän heprealaisesta taustasta ja opettivat hänet tuntemaan Jehovan. Aika näyttäisi, miten hyvin he onnistuivat juurruttamaan Mooseksen sydämeen uskon ja vanhurskauden rakkauden.

Kun Mooses oli palautettu faraon tyttärelle, hänelle opetettiin ”kaikkea egyptiläisten viisautta” (Apostolien teot 7:22). Tähän sisältyi koulutusta, jonka tarkoitus oli valmentaa Moosesta hallinnollisiin tehtäviin. Laajaan egyptiläiseen koulutukseen sisältyi matematiikkaa, geometriaa, arkkitehtuuria, rakennustekniikkaa ja muita tiedonaloja. Hallitsijaperhe on todennäköisesti toivonut, että hänelle olisi opetettu egyptiläisten uskontoa.

Mooses on ehkä saanut tätä harvoille tarkoitettua koulutusta yhdessä muiden ylhäistä syntyperää olevien lasten kanssa. Tällaisesta yläluokan koulutuksesta saivat nauttia ”ulkovaltojen hallitsijoiden lapset, jotka lähetettiin tai vietiin sotavankeina Egyptiin ’sivistettäviksi’ ja palautettiin myöhemmin hallitsemaan vasalleina”, jotka pysyivät uskollisina faraolle (The Reign of Thutmose IV, Betsy M. Bryan). Hallitsijan palatsin lastentarhoissa ilmeisesti valmennettiin nuoria palvelemaan hovivirkailijoina.a Egyptin Keskimmäisen ja Uuden valtakunnan kausiin ajoittuvista kirjoituksista käy ilmi, että useat faraon henkilökohtaisista avustajista ja korkea-arvoisista hallituksen virkailijoista käyttivät vielä aikuisinakin arvostettua nimitystä ”lastentarhan lapsi”.

Elämä hovissa koettelisi Moosesta. Se tarjosi rikkautta, ylellisyyttä ja valtaa. Siihen sisältyi myös moraalisia vaaroja. Miten Mooses toimisi? Mihin hänen uskollisuutensa suuntautuisi? Oliko hän sydämestään Jehovan palvoja, sorrettujen heprealaisten veli, vai pitikö hän parempana pakanallisen Egyptin anteja?

Kauaskantoinen ratkaisu

Kun Mooses oli 40-vuotias, jolloin hän olisi saattanut olla jo täysin egyptiläistynyt, hän ’meni ulos katsomaan veljiensä kantamia taakkoja’. Se mitä hän teki tämän jälkeen, osoittaa, ettei kyseessä ollut pelkkä pinnallinen uteliaisuus vaan todellinen halu auttaa. Kun hän näki egyptiläisen lyövän heprealaista, hän ryntäsi väliin ja tappoi sortajan. Teko osoitti Mooseksen olevan sydämessään veljiensä puolella. Hän surmasi luultavasti virantoimituksessa olleen valtion virkailijan. Egyptiläisten kannalta katsottuna Mooseksella oli täysi syy pysyä uskollisena faraolle. Hänellä oli kuitenkin myös voimakas oikeudentaju, joka nousi jälleen esiin seuraavana päivänä, kun hän väitteli toveriaan syyttä lyöneen heprealaisen kanssa. Mooses halusi vapauttaa heprealaiset katkerasta orjuudesta, mutta kun farao sai tietää hänen vaihtaneen puolta ja yritti tappaa hänet, hänen oli paettava Midianiin. (2. Mooseksen kirja 2:11–15; Apostolien teot 7:23–29.)b

Vaikka Mooses halusikin vapauttaa Jumalan kansan, Jehovan määräaika ei ollut vielä koittanut. Mooseksen teot kertoivat kuitenkin selvästi hänen uskostaan. Heprealaiskirjeen 11:24–26:ssa sanotaan: ”Uskon vaikutuksesta kieltäytyi Mooses täysikasvuiseksi tultuaan siitä, että häntä kutsuttaisiin faraon tyttären pojaksi, ja valitsi ennemmin osakseen huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa kuin synnistä saatavan tilapäisen nautinnon.” Miksi? ”Koska hän piti Kristuksen saamaa häväistystä suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita, sillä hän katsoi kiinteästi kohti palkanmaksua.” Tässä poikkeuksellisella tavalla käytetty sana Kristus eli ’voideltu’ soveltuu Moosekseen siinä mielessä, että hän sai myöhemmin erikoistehtävän suoraan Jehovalta.

Kuvittele, mikä tilanne! Mooses oli saanut kasvatuksen, joka oli mahdollista vain egyptiläiselle ylimykselle. Hänen asemansa takasi hänelle loistavan uran ja rajattomat mahdollisuudet nautintoihin, ja silti hän kieltäytyi kaikesta. Hän rakasti Jehovaa ja oikeudenmukaisuutta niin paljon, ettei hän olisi pystynyt elämään faraon, sortajan, hovissa. Mooses tiesi, mitä Jumala oli luvannut hänen esi-isilleen Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille, ja sen mietiskeleminen sai hänet tavoittelemaan ennen kaikkea Jumalan hyväksyntää. Siksi Jehova saattoi antaa Moosekselle hyvin ainutlaatuisen osan tarkoitustensa toteuttamisessa.

Kaikki joutuvat joskus panemaan asioita tärkeysjärjestykseen. Olet ehkä Mooseksen tavoin vaikean ratkaisun edessä. Merkitsisikö joistakin tavoista tai näennäisistä eduista luopuminen sinulle melkoisia uhrauksia? Jos olet tällaisen ratkaisun edessä, ajattele Mooseksen esimerkkiä: hän piti Jehovan ystävyyttä kallisarvoisempana kuin kaikkia Egyptin aarteita, eikä hän katunut sitä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 11]

Imetyssopimukset

Äidit imettivät lapsensa yleensä itse. Tutkija Brevard Childs sanoo kuitenkin Journal of Biblical Literature -lehdessä, että ”joissakin tapauksissa [Lähi-idän] ylhäisöperheisiin palkattiin imettäjä. Näin tehtiin yleisesti myös silloin, kun äiti ei pystynyt imettämään lastaan tai kun äiti oli kadonnut. Hoitaja otti sovituksi ajaksi vastuulleen lapsen kasvattamisen ja imettämisen.” Lähi-idästä löydettyjen muinaisten asiakirjojen joukossa on useita papyrukselle tallennettuja imetyssopimuksia. Nämä asiakirjat osoittavat, että tällainen menettely oli yleistä Egyptissä sumerilaiselta kaudelta hellenistisen kauden loppupuolelle asti. Asiakirjoista ilmenevät yleensä sopimuksen osapuolet, sopimuskausi, työolot, ravintoon liittyvät vaatimukset, sopimuksen rikkomisesta koituva korvaus, palkka ja palkanmaksutapa. Yleensä ”imettämistä kesti kahdesta kolmeen vuotta”, selittää Childs. ”Imettäjä kasvatti lasta kotonaan, mutta aika ajoin hänen piti tuoda lapsi omistajalleen tarkastettavaksi.”

[Kuvat s. 9]

Tiilenvalmistus ei ole Egyptissä juuri muuttunut Mooseksen ajoista, kuten muinaisista maalauksista voidaan nähdä

[Lähdemerkinnät]

Yläkuva: Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.; alakuva: Erich Lessing/Art Resource, NY