Raamattu voi muuttaa elämän

• SYNTYMÄVUOSI: 1941

• KOTIMAA: BENIN

• TAUSTA: OLI MONIAVIOINEN JA VASTUSTI JEHOVAN TODISTAJIA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI:

Olen kotoisin suuresta Cotonoun kaupungista Beninistä. Minut kasvatettiin katolilaiseksi, mutten käynyt kirkossa säännöllisesti. Asuinseudullamme monilla katolilaisilla oli useita vaimoja, sillä moniavioisuus oli tuolloin vielä laillista. Lopulta minullakin oli neljä vaimoa.

1970-luvulla Beninissä puhkesi vallankumous, jonka uskoin hyödyttävän maatamme. Annoin sille täyden tukeni ja menin mukaan politiikkaan. Vallankumoukselliset eivät pitäneet Jehovan todistajista, koska nämä pysyivät poliittisesti puolueettomina, ja minäkin olin muiden mukana vainoamassa heitä. Kun todistajien lähetystyöntekijät karkotettiin maasta vuonna 1976, olin varma, etteivät he enää koskaan palaisi.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI:

Vallankumouksen jälkeinen hallitusmuoto lakkautettiin vuonna 1990. Yllätyksekseni maassa oli pian taas todistajien lähetystyöntekijöitä. Minusta alkoi tuntua, että ehkä Jumala tukikin heitä. Noihin aikoihin vaihdoin työpaikkaa. Yksi uusista työtovereistani oli Jehovan todistaja, eikä aikaakaan, kun hän kertoi minulle uskonkäsityksistään. Hän näytti minulle Raamatusta jakeita, joissa Jehovaa kuvaillaan rakastavaksi ja oikeudenmukaiseksi Jumalaksi (5. Mooseksen kirja 32:4; 1. Johanneksen kirje 4:8). Nuo ominaisuudet vetosivat minuun, ja koska halusin oppia lisää Hänestä, aloin tutkia Raamattua todistajien kanssa.

Pian ryhdyin käymään Jehovan todistajien kokouksissa. Niissä minuun teki vaikutuksen aito rakkaus – eri rotujen ja yhteiskuntaluokkien välillä ei ollut mitään eroja. Mitä enemmän olin todistajien yhteydessä, sitä selvemmin tajusin, että he olivat Jeesuksen tosi seuraajia. (Johannes 13:35.)

Tulin siihen johtopäätökseen, että jos halusin palvella Jehovaa, minun olisi lähdettävä katolisesta kirkosta. Se ei ollut helppoa, sillä pelkäsin, mitä muut ajattelisivat. Pitkän ajan kuluttua ja Jehovan avulla onnistuin kuitenkin keräämään rohkeutta erota kirkosta.

Edessäni oli toinenkin suuri muutos. Raamatusta opin, ettei Jumala hyväksy moniavioisuutta (1. Mooseksen kirja 2:18–24; Matteus 19:4–6). Hänen silmissään ainoastaan ensimmäinen avioliittoni oli hyväksyttävä. Niinpä rekisteröin sen ja lähetin muut vaimoni pois huolehdittuani siitä, että heillä olisi toimeentulo. Aikanaan kahdesta entisestä vaimostani tuli Jehovan todistajia.

SAAMANI HYÖTY:

Vaikka vaimoni on edelleen katolilainen, hän kunnioittaa ratkaisuani palvella Jehovaa. Meistä kummastakin tuntuu, että minusta on tullut parempi aviomies.

Uskoin ennen, että voisin parantaa yhteiskuntaa politiikan kautta, mutta se osoittautui harhaluuloksi. Nykyään tiedän, että Jumalan valtakunta on ainoa ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin (Matteus 6:9, 10). Olen Jehovalle kiitollinen siitä, että hän näytti minulle, miten elää todella onnellista elämää.

• SYNTYMÄVUOSI: 1977

• KOTIMAA: BRASILIA

• TAUSTA: HELLUNTAIPAPPI

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI:

Vartuin São Paulon osavaltiossa Itun kaupungin laitamilla, missä oli paljon rikollisuutta.

Olin äärimmäisen väkivaltainen ja moraaliton, ja lisäksi olin mukana huumekaupassa. Ajan mittaan tajusin, että sellainen elämä veisi minut joko vankilaan tai hautaan, joten jätin sen taakseni. Liityin helluntaikirkkoon, ja lopulta minusta tuli helluntaipappi.

Uskoin voivani todella auttaa ihmisiä toimimalla kirkon piirissä. Vedin jopa paikallisradion uskonnollista ohjelmaa, ja minusta tuli asuinseudullani tunnettu. Vähitellen kuitenkin huomasin, että kirkko ei yleensä ollut kiinnostunut jäsentensä hyvinvoinnista ja vielä vähemmän kunnian tuottamisesta Jumalalle. Minusta tuntui, että sen ainoana päämääränä oli rahan keruu, ja päätin erota siitä.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI:

Alettuani tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa tajusin heti, että he poikkeavat muista uskontokunnista. Minuun teki vaikutuksen erityisesti kaksi seikkaa. Ensiksikin he eivät ainoastaan puhu Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta, vaan myös osoittavat tuota rakkautta. Toiseksi he eivät osallistu politiikkaan eivätkä sodankäyntiin (Jesaja 2:4). Nämä kaksi asiaa saivat minut vakuuttumaan siitä, että olin löytänyt tosi uskonnon, kapean tien, joka vie ikuiseen elämään (Matteus 7:13, 14).

Oivalsin, että jos halusin miellyttää Jumalaa, minun olisi tehtävä suuria muutoksia. Minun olisi kiinnitettävä enemmän huomiota perheeseeni ja tultava nöyremmäksi. Tarvittavien muutosten tekeminen ei ollut helppoa, mutta Jehovan avulla onnistuin. Vaimoni oli vaikuttunut. Hän oli ryhtynyt tutkimaan Raamattua ennen minua, mutta alkoi nyt edistyä siinä nopeammin. Pian me kumpikin tiesimme haluavamme tulla Jehovan todistajiksi, ja meidät kastettiin samana päivänä.

SAAMANI HYÖTY:

Olemme vaimoni kanssa saaneet auttaa kolmea lastamme kehittämään läheisen suhteen Jehovaan. Perheemme on onnellinen. Kiitän Jehovaa siitä, että hän on vetänyt minut Sanastaan Raamatusta löytyvän totuuden yhteyteen. Se voi todellakin muuttaa ihmisten elämän! Siitä minä olen elävä todiste.

• SYNTYMÄVUOSI: 1957

• KOTIMAA: AUSTRALIA

• TAUSTA: TRAAGINEN LAPSUUS

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI:

Kasvoin Newcastlessa Uudessa Etelä-Walesissa seitsenpäisen sisarussarjan vanhimpana. Sekä isä että äiti olivat väkivaltaisia, ja isä oli myös alkoholisti. Äiti pahoinpiteli minua fyysisesti, ja lisäksi hän aina haukkui minua pahaksi ja uhkaili, että joutuisin helvetin tuleen. Tämä hirvitti minua.

Monesti minun oli äidin aiheuttamien vammojen vuoksi jäätävä pois koulusta. 11-vuotiaana minut otettiin huostaan ja pantiin ensin erääseen valtion laitokseen ja myöhemmin luostariin, josta karkasin 14-vuotiaana. En halunnut takaisin kotiin, joten elin Sydneyn esikaupungin, Kings Crossin, kaduilla.

Tuona aikana ryhdyin käyttämään huumeita ja alkoholia ja jouduin tekemisiin pornografian ja prostituution kanssa. Muuan kokemus pelästytti minut toden teolla. Olin asunut erään yökerhon omistajan asunnossa. Eräänä iltana hänen luokseen tuli kaksi miestä ja hän lähetti minut makuuhuoneeseen, mutta kuulin heidän keskustelunsa. Kerhon omistaja neuvotteli minun myymisestäni heille. He aikoivat piilottaa minut rahtilaivaan ja viedä minut Japaniin töihin johonkin baariin. Jouduin paniikkiin, hyppäsin parvekkeelta ja juoksin etsimään apua.

Tapasin miehen, joka oli käymässä Sydneyssä, ja selitin hänelle tilanteeni toivoen, että hän antaisi minulle rahaa. Mutta hän pyysikin minut majapaikkaansa peseytymään ja syömään jotain. Kävi niin, etten koskaan lähtenyt hänen luotaan, vaan vuotta myöhemmin menimme naimisiin.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI:

Kun aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, minussa heräsi monenlaisia tunteita. Olin vihainen tajutessani, että Saatana on syypää kaikkeen pahuuteen; minulle oli aina opetettu, että kärsimystemme aiheuttaja on Jumala. Toisaalta olin suuresti helpottunut saadessani tietää, ettei hän rankaise ihmisiä helvetissä, sillä tuo opetus oli pitänyt minua kauhun vallassa niin kauan kuin jaksoin muistaa.

Minuun teki vaikutuksen se, että todistajat antavat Raamatun vaikuttaa jokaiseen ratkaisuunsa. He elävät uskonsa mukaisesti. Olin vaikea ihminen, mutta sanoinpa tai teinpä mitä tahansa, todistajat kohtelivat minua rakkaudellisesti ja kunnioittavasti.

Suurimman taistelun olen käynyt arvottomuuden tunteita vastaan. Tunsin syvää itseinhoa, ja nuo tunteet olivat sitkeässä pitkään senkin jälkeen, kun minut oli jo kastettu Jehovan todistajaksi. Tiesin rakastavani Jehovaa, mutta olin varma, ettei hän voisi milloinkaan rakastaa ketään minun kaltaistani.

Käännekohta tuli viitisentoista vuotta kasteeni jälkeen. Eräässä puheessa todistajien valtakunnansalissa käsiteltiin Jaakobin kirjeen 1:23, 24:ää. Noissa jakeissa Jumalan sanaa verrataan peiliin, josta voimme nähdä itsemme sellaisena kuin Jehova meidät näkee. Aloin pohtia, poikkesiko minun käsitykseni itsestäni siitä, millaisena Jehova minut näki. Torjuin aluksi tämän uuden ajatuksen. Minusta tuntui yhä siltä, että minun oli kohtuutonta odottaa Jehovan rakastavan minua.

Muutamaa päivää myöhemmin luin raamatunkohdan, joka muutti elämäni. Se oli Jesajan 1:18, jossa Jehova sanoo: ”Tulkaahan ja oikaiskaamme asiat välillämme – –. Vaikka teidän syntinne osoittautuisivat helakanpunaisiksi, ne tehdään valkoisiksi niin kuin lumi.” Minusta tuntui kuin Jehova olisi puhunut minulle sanoen: ”Tulehan Vicky, ja oikaistaan asiat välillämme. Tunnen sinut ja syntisi, tunnen sydämesi – ja minä rakastan sinua.”

En pystynyt nukkumaan koko yönä. Epäilin edelleen sitä, että Jehova voisi rakastaa minua, mutta aloin pohtia Jeesuksen lunastusuhria. Yhtäkkiä minulle valkeni, että Jehova oli ollut kärsivällinen minua kohtaan jo pitkään ja osoittanut rakastavansa minua monin tavoin. Silti minä aivan kuin sanoin hänelle: ”Rakkautesi ei ole tarpeeksi suurta tavoittaakseen minut. Poikasi uhri ei riitä peittämään minun syntejäni.” Minä ikään kuin heitin lunastusuhrin takaisin Jehovalle. Mutta viimeinkin miettiessäni tuota lahjaa aloin tuntea, että Jehova rakasti minua.

SAAMANI HYÖTY:

Tunnen olevani puhdas, elävä ja ehjä. Avioliittoni on parempi, ja olen iloinen siitä, että voin hyödyntää omia kokemuksiani auttaessani toisia. Tunnen pääseväni jatkuvasti lähemmäs Jehovaa.

• SYNTYMÄVUOSI: 1974

• KOTIMAA: VENÄJÄ

• TAUSTA: PITI HEAVY METAL -MUSIIKISTA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI:

Olen syntynyt Votkinskissa, joka on myös kuuluisan säveltäjän Pjotr Tšaikovskin syntymäkaupunki. Perheemme oli köyhä. Isällä oli monia hyviä ominaisuuksia, mutta hän oli alkoholisti, joten kotona ilmapiiri oli aina kireä.

En ollut kovin hyvä oppilas, ja vuosien mittaan aloin kärsiä alemmuuskompleksista. Minusta tuli sulkeutunut ja epäluuloinen, ja koulunkäynti kävi hyvin raskaaksi. Kun minun piti esimerkiksi pitää esitelmä, en useinkaan osannut selittää edes perusasioita, joista kyllä muulloin pystyin puhumaan. Päästessäni kahdeksannelta luokalta todistuksessani luki: ”Sanavarasto niukka, ei kykene ilmaisemaan ajatuksiaan.” Nuo sanat tuntuivat murskaavilta ja saivat minut tuntemaan itseni entistä arvottomammaksi. Aloin pohtia oman elämäni tarkoitusta.

Teini-ikäisenä rupesin käyttämään alkoholia. Aluksi se sai minut tuntemaan oloni hyväksi, mutta kun join liikaa, omatunto soimasi minua. Elämä tuntui tarkoituksettomalta. Masennuin aina vain enemmän, ja toisinaan en poistunut kotoa päiväkausiin. Aloin ajatella itsemurhaa.

Täytettyäni 20 sain aivan uudelta taholta helpotusta elämään, vaikkakin vain tilapäisesti. Innostuin heavy metal -musiikista. Sain siitä energiaa ja tapasin toisia sen harrastajia. Annoin hiusteni kasvaa, otin lävistykset korviin ja pukeuduin samoin kuin ihailemani muusikot. Minusta tuli vähitellen piittaamaton ja aggressiivinen, ja riitelin usein kotiväkeni kanssa.

Ajattelin, että heavy metal -musiikin kuunteleminen tekisi minut onnelliseksi, mutta kävi juuri päinvastoin. Muutuin kokonaan eri ihmiseksi. Aina kun sain tietää jotain pahaa suuresti arvostamistani muusikoista, tunsin tulleeni petetyksi.

Aloin jälleen harkita itsemurhaa, tällä kertaa vakavissani. Ainoastaan ajatus siitä, miten se vaikuttaisi äitiin, esti minua tekemästä sitä. Hän rakasti minua suuresti ja oli tehnyt paljon hyväkseni. Tilanne oli sietämätön. En halunnut enää elää, mutten voinut päättääkään elämääni.

Siirtääkseni ajatukset muualle ryhdyin lukemaan venäläisiä klassikkoja. Eräässä niistä päähenkilö on kirkon palveluksessa. Yhtäkkiä minäkin tunsin palavaa halua tehdä jotain Jumalan ja lähimmäisteni hyväksi. Toisin kuin milloinkaan ennen vuodatin sydämeni Jumalalle rukouksessa. Pyysin häntä näyttämään, miten voisin elää tarkoituksellista elämää. Rukoillessani minut valtasi käsittämätön helpotuksen tunne. Vielä käsittämättömämpää oli se, mitä tapahtui seuraavaksi. Vain pari tuntia myöhemmin ovelle tuli Jehovan todistaja, joka tarjoutui tutkimaan kanssani Raamattua. Uskon, että se oli vastaus rukoukseeni. Se oli uuden, onnellisen elämän ensimmäinen päivä.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI:

Heitin pois kaiken, mikä liittyi heavy metaliin, vaikkei se ollutkaan helppoa. Tuo musiikki jäi kuitenkin soimaan päähäni pitkäksi aikaa. Aina kun satuin kulkemaan sellaisen paikan ohi, missä sitä soitettiin, muistin heti menneen elämäni. En halunnut noiden epämiellyttävien muistojen häiritsevän kaikkea sitä hyvää, mikä nyt oli juurtumassa mieleeni ja sydämeeni, joten kartoin tarkoituksellisesti noita paikkoja. Lisäksi aina kun tunsin kiusausta muistella menneitä, rukoilin hartaasti. Silloin sain kokea ”Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen” (Filippiläisille 4:7).

Raamattua tutkimalla opin, että kristityillä on velvollisuus kertoa uskostaan toisille (Matteus 28:19, 20). Uskoin vilpittömästi, ettei minusta olisi siihen. Samaan aikaan oppimani uudet asiat toivat minulle paljon iloa ja tunsin sisäistä rauhaa. Tiesin, että muidenkin täytyi saada kuulla noista totuuksista, joten vaikka minua pelotti, aloin puhua niistä toisille. Suureksi yllätyksekseni se kohotti itseluottamustani ja myös vahvisti omaa uskoani.

SAAMANI HYÖTY:

Olen nyt onnellisesti naimisissa ja olen saanut auttaa muita, muun muassa sisartani ja äitiäni, hankkimaan Raamatun tuntemusta. Jumalan palveleminen ja toisten auttaminen tuntemaan hänet on antanut elämälleni todellisen tarkoituksen.