Juoskaamme kilpajuoksu kestävinä
”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” – HEPREALAISILLE 12:1.
1. a) Mitä asetetaan eteemme, kun vihkiydymme Jehova Jumalalle? b) Minkälaiseen kilpajuoksuun kristityn täytyy valmistautua?
KUN vihkiydyimme Jehovalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä, Jumala asetti eteemme kuvaannollisesti puhuen kilpajuoksun. Juoksun lopussa annetaan palkinto kaikille niille, jotka onnistuvat juoksemaan kilpajuoksun loppuun saakka. Minkä palkinnon he saavat? Ikuisen elämän! Voittaakseen tämän suurenmoisen palkinnon kristityn juoksijan täytyy olla valmistautunut, ei vain lyhyeen, nopeaan pikajuoksuun, vaan pitkänmatkanjuoksuun. Hän siis tarvitsee kestävyyttä. Hänen täytyy kestää sekä itse kilpajuoksun pitkäaikainen ponnistelu että juoksun aikana esiin tulevat esteet.
2, 3. a) Mikä auttaa meitä juoksemaan kristillisen kilpajuoksun loppuun saakka? b) Miten ilo auttoi Jeesusta juoksemaan kilpajuoksun kestävänä?
2 Mikä auttaa meitä juoksemaan tämän kilpajuoksun loppuun saakka? Mikä auttoi Jeesusta kestämään, kun hän oli ihmisenä maan päällä? Hän sai sisäistä voimaa ilon ominaisuudesta. Heprealaiskirjeen 12:1–3:ssa sanotaan: ”Niinpä siis, koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, jota syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jottette väsyisi ja nääntyisi sielussanne.”
3 Läpi koko julkisen palveluksensa Jeesus saattoi jatkaa kilpajuoksuaan Jehovassa tuntemansa ilon ansiosta. (Vrt. Nehemia 8:10.) Hänen ilonsa auttoi häntä kestämään jopa häpeällisen kuoleman kidutuspaalussa, minkä jälkeen hän koki sanoin kuvaamatonta iloa herätessään kuolleista ja noustessaan Isänsä oikealle puolelle, jossa hän voi nähdä Jumalan työn aivan loppuun saakka. Koska hän ihmisenä ollessaan pysyi kestävänä Jumalan puolella, hän piti kiinni oikeudestaan ikuiseen elämään. On niin kuin Luukkaan 21:19:ssä sanotaan: ”Kestävyydellänne te hankitte omaksenne sielunne.”
4. Minkälaisen esimerkin Jeesus antoi juoksijatovereilleen, ja mihin meidän tulisi keskittyä?
4 Jeesus Kristus antoi parhaan esimerkin juoksijatovereilleen, ja hänen esimerkkinsä varmistaa meille, että mekin voimme olla voittajia. (1. Pietari 2:21) Me voimme tehdä, mitä Jeesus pyytää meitä tekemään. Koska hän kesti, mekin voimme kestää. Kun jatkamme hellittämättä hänen jäljittelemistään, meidän täytyy keskittyä syihin, joiden vuoksi on aihetta iloon. (Johannes 15:11, 20, 21) Ilo vahvistaa meitä jatkamaan sitkeästi kilpajuoksua Jehovan palveluksessa, kunnes saavutamme ikuisen elämän loistavan palkinnon. – Kolossalaisille 1:10, 11.
5. Miten voimme olla iloisia ja vahvistua edessämme olevaan kilpajuoksuun?
5 Auttaakseen meitä jatkamaan hellittämättä kilpajuoksua Jehova antaa voimaa, joka ylittää tavanomaisen. Kun meitä vainotaan, tuo voima ja sen tietäminen, miksi meillä on etu kestää vainoa, vahvistavat meitä. (2. Korinttolaisille 4:7–9) Mikä tahansa, mitä koemme Jumalan nimen kunnioittamisen ja hänen suvereenisuutensa kannattamisen vuoksi, on syy iloon, jota kukaan ei voi ottaa meiltä pois. (Johannes 16:22) Tämä selittää sen, miksi apostolit, sen jälkeen kun heitä oli juutalaisen sanhedrinin käskystä piesty kaikista niistä suurenmoisista asioista todistamisen vuoksi, joita Jehova Jumala oli tehnyt Jeesuksen yhteydessä, iloitsivat ”siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta”. (Apostolien teot 5:41, 42) Heidän ilonsa ei johtunut itse vainosta, vaan sen tiedon tuomasta syvästä sisäisestä tyytyväisyydestä, että he miellyttivät Jehovaa ja Jeesusta.
6, 7. Miksi kristitty juoksija voi riemuita jopa ollessaan ahdistuksissa, ja mikä on tuloksena?
6 Toinen vahvistava voima elämässämme on Jumalan eteemme asettama toivo. Paavali ilmaisi sen seuraavasti: ”Nauttikaamme rauhaa Jumalan kanssa Herramme Jeesuksen Kristuksen välityksellä, jonka välityksellä olemme myös uskon vaikutuksesta saaneet lähestyä tätä ansaitsematonta hyvyyttä, jossa nyt olemme; ja riemuitkaamme Jumalan kirkkauden toivoon nojautuen. Eikä vain sitä, vaan riemuitkaamme ollessamme ahdistuksissa, koska tiedämme, että ahdistus saa aikaan kestävyyttä, kestävyys vuorostaan hyväksytyn tilan, hyväksytty tila vuorostaan toivon, eikä toivo johda pettymykseen.” – Roomalaisille 5:1–5.
7 Ahdistukset eivät itsessään ole ilahduttavia, mutta niiden jälkeenpäin tuottamat rauhaisat hedelmät ovat. Näitä hedelmiä ovat kestävyys, hyväksytty tila, toivo ja tuon toivon täyttyminen. Kestävyytemme johtaa siihen, että saamme Jumalan hyväksynnän. Kun meillä on Jumalan hyväksyntä, voimme luottavaisesti toivoa hänen esittämiensä lupausten toteutumista. Tämä toivo pitää meidät oikealla tiellä ja kannustaa meitä ahdistuksessa, kunnes toivo toteutuu. – 2. Korinttolaisille 4:16–18.
Onnellisia ovat ne jotka kestävät!
8. Miksi aikamme ei kulu hukkaan tänä odotusaikana?
8 Odottaessamme Jumalan määräämää aikaa, jolloin palkinnot jaetaan juoksijoille, koemme muutoksia. Ne ovat koettelemusten menestyksellisen kohtaamisen johdosta meissä tapahtuvia hengellisiä parannuksia, jotka saavat Jumalan suhtautumaan meihin hyvin suosiollisesti. Ne osoittavat, mitä olemme, ja antavat meille tilaisuuden ilmaista samanlaisia erinomaisia ominaisuuksia kuin vanhan ajan uskolliset, erityisesti Esimerkkimme Jeesus Kristus, osoittivat. Opetuslapsi Jaakob sanoo: ”Pitäkää sitä kaikkea ilona, veljeni, kun kohtaatte monenlaisia koettelemuksia, koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä. Mutta antakaa kestävyyden saada työnsä täydelliseksi, jotta olisitte täydelliset ja joka suhteessa terveet ettekä minkään puutteessa.” (Jaakob 1:2–4) Me voimme tosiaan odottaa kokevamme erilaisia koettelemuksia, mutta niiden ansiosta voimme jatkuvasti kehittää oikeita ominaisuuksia. Siten osoitamme pysyvämme tässä kilpajuoksussa, kunnes olemme voittaneet palkinnon, kohtaammepa millaisia esteitä tahansa.
9, 10. a) Miksi ne, jotka kestävät koettelemuksia, ovat onnellisia, ja miten meidän tulisi kohdata koettelemukset? b) Ketkä olivat ennen vanhaan onnellisia, ja miten voimme lukeutua heidän joukkoonsa?
9 Ei ole siksi ihme, että Jaakob sanoi: ”Onnellinen on se mies, joka kestää jatkuvasti koettelemuksen, koska hän saa hyväksytyksi tultuaan elämän kruunun, jonka Jehova lupasi niille, jotka alati rakastavat häntä.” (Jaakob 1:12) Kohdatkaamme siis rohkeasti koettelemukset varustautuneina jumalisilla ominaisuuksilla, jotka vahvistavat meitä selviytymään niistä. – 2. Pietari 1:5–8.
10 Muista, että Jumala ei kohtele meitä millään uudella tai ennennäkemättömällä tavalla. Vanhan ajan uskollisten ’todistajien pilveä’ kohdeltiin samalla tavoin, kun he osoittivat kestävyytensä Jumalaa kohtaan. (Heprealaisille 12:1) Jumalan sanassa kerrotaan hänen hyväksyneen heidät, ja me pidämme kaikkia heitä onnellisina, koska he kestivät koetuksessa. Jaakob sanoo: ”Veljet, ottakaa pahan kärsimisen ja kärsivällisyyden osoittamisen malliksi profeetat, jotka puhuivat Jehovan nimessä. Katso! Me sanomme onnellisiksi niitä, jotka ovat kestäneet. Olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman tuloksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” (Jaakob 5:10, 11) Näistä kriittisistä viimeisistä päivistä ennustettiin, että maailman näyttämöllä olisi silloin joitakuita, jotka palvelisivat Jehovaa nuhteettomina, kuten nuo profeetat tekivät muinaisina vuosisatoina. Emmekö olekin onnellisia voidessamme lukeutua heihin? – Daniel 12:3; Ilmestys 7:9.
Jehovan rohkaisevaan sanaan turvautuminen
11. Miten Jumalan sana voi auttaa meitä kestämään, ja miksi meidän ei tulisi olla Jeesuksen vertauksen kallioisten paikkojen kaltaisia?
11 Paavali kiinnitti huomiota yhteen kestävyyden apukeinoon, kun hän sanoi, että ”me kärsivällisen kestävyyden ja Raamatusta ammennetun rohkaisun välityksellä voisimme pitää kiinni toivostamme”. (Roomalaisille 15:4, The Twentieth Century New Testament) Totuuden, Jumalan sanan, täytyy juurtua meihin syvälle, jotta se herättäisi meissä aina oikeaa vastakaikua. Me emme hyödy lainkaan, jos olemme kuin Jeesuksen kylväjävertauksessa kuvailtu kallioinen maaperä: ”On kallioisiin paikkoihin kylvettyjä: heti kun he ovat kuulleet sanan, he ottavat sen iloiten vastaan. Mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he jatkavat jonkin aikaa; sitten heti kun ahdistus tai vaino nousee sanan vuoksi, he kompastuvat.” (Markus 4:16, 17) Jumalan sanan totuus ei juurru heihin syvälle. Siksi he eivät voi ahdistuksen aikoina turvautua siihen tosi voiman ja toivon lähteenä.
12. Minkä suhteen meidän ei tulisi pettää itseämme ottaessamme hyvän uutisen vastaan?
12 Kenenkään, joka ottaa Valtakunnan hyvän uutisen vastaan, ei tulisi pettää itseään sen suhteen, mitä on tulossa. Hän omaksuu elämäntavan, joka aiheuttaa ahdistusta tai vainoa. (2. Timoteukselle 3:12) Mutta hänen tulisi pitää pelkkänä ”ilona” sitä, että hänellä on etu kestää erilaisia koettelemuksia, koska hän pitää kiinni Jumalan sanasta ja puhuu siitä toisille. – Jaakob 1:2, 3.
13. Miten ja miksi Paavali iloitsi Tessalonikan kristityistä?
13 Ensimmäisellä vuosisadalla vastustajat mellakoivat Tessalonikassa Paavalin saarnaamisen vuoksi. Kun Paavali meni Bereaan, nämä vainoojat seurasivat häntä sinne nostattaakseen lisää vaikeuksia. Vainottu apostoli kirjoitti niille uskollisille, jotka jäivät Tessalonikaan: ”Olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teistä, veljet, niin kuin on sopivaa, koska teidän uskonne kasvaa tavattomasti ja kunkin ja teidän kaikkien rakkaus lisääntyy toinen toistanne kohtaan. Sen johdosta me itse olemme ylpeitä teistä Jumalan seurakunnissa, koska teillä on kestävyyttä ja uskoa kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä. Tämä on todiste Jumalan vanhurskaasta tuomiosta ja johtaa siihen, että teidät katsotaan Jumalan valtakunnan arvoisiksi, jonka puolesta kärsittekin.” (2. Tessalonikalaisille 1:3–5) Vaikka Tessalonikan kristityt kärsivät vihollisten käsissä, he kasvoivat Kristuksen kaltaisuudessa ja lukumäärältään. Miten se oli mahdollista? Siten että he ammensivat voimaa Jehovan rohkaisevasta sanasta. He tottelivat Herran ohjeita ja juoksivat kilpajuoksun kestävinä. – 2. Tessalonikalaisille 2:13–17.
Toisten pelastukseksi
14. a) Mistä syistä me pysymme iloiten palveluksessa vaikeuksista huolimatta? b) Mitä rukoilemme ja miksi?
14 Me kestämme uskollisesti ja valittamatta vaikeuksia ja vainoja etupäässä Jumalan kunniaansaattamiseksi. Mutta on olemassa toinenkin epäitsekäs syy, jonka vuoksi me alistumme niihin: viedäksemme Valtakunnan sanoman muille, jotta saataisiin lisää Jumalan valtakunnan julistajia antamaan ”julkista julistusta pelastukseksi”. (Roomalaisille 10:10) Jumalan palveluksessa työskentelevien tulisi rukoilla, että elonkorjuun Herra siunaisi heidän työnsä antamalla lisää Valtakunnan julistajia. (Matteus 9:38) Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Usko se, minkä kuulit minulta monien todistajien vahvistamana, uskollisille miehille, jotka vuorostaan tulevat olemaan riittävän päteviä opettamaan toisia. Ota osaa pahan kärsimiseen hyvänä Kristuksen Jeesuksen sotilaana.” – 2. Timoteukselle 2:2, 3.
15. Miksi meidän täytyy käyttäytyä kuin sotilaat ja ”urheilukisoissa” voittoa tavoittelevat?
15 Sotilas erottautuu ei-sotilaallisten siviilien elämästä, jossa on vähemmän rajoituksia. Samoin meidän ei tulisi kietoutua sellaisten ihmisten asioihin, jotka eivät ole Herran armeijassa vaan ovat todellisuudessa vastustavalla puolella. Paavali kirjoittikin edelleen Timoteukselle: ”Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu elämän kaupallisiin toimiin, jotta hän saisi sen hyväksynnän, joka pestasi hänet sotilaaksi. Lisäksi jos joku kilpailee vaikkapa urheilukisoissa, häntä ei seppelöidä, ellei hän ole kilpaillut sääntöjen mukaisesti.” (2. Timoteukselle 2:4, 5) Pyrkiessään voittoon kilpajuoksussa ”elämän kruunun” saamiseksi juoksijoiden täytyy harjoittaa itsehillintää ja välttää tarpeettomia painoja ja sitoumuksia. Näin he voivat keskittyä viemään pelastuksen hyvää uutista toisille. – Jaakob 1:12; vrt. 1. Korinttolaisille 9:24, 25.
16. Mitä ei voi kahlehtia, ja ketkä hyötyvät kestävyydestämme?
16 Koska me rakastamme Jumalaa ja niitä lampaankaltaisia ihmisiä, jotka pyrkivät löytämään hänet, kestämme iloiten monenlaista saadaksemme pelastuksen hyvän uutisen viedyksi toisille. Viholliset voivat estää meitä saarnaamasta Jumalan sanaa. Mutta Jumalan sanaa ei voi kahlehtia, eikä siitä puhumista toisten pelastukseksi voi tukahduttaa. Paavali kuvaili Timoteukselle, miksi hän oli niin halukas kohtaamaan koettelemuksia: ”Muista, että Jeesus Kristus herätettiin kuolleista ja että hän oli Daavidin siementä saarnaamani hyvän uutisen mukaan, jonka yhteydessä kärsin pahaa vankilakahleisiin asti niin kuin pahantekijä. Jumalan sana ei kuitenkaan ole kahlehdittu. Tämän vuoksi kestän edelleenkin kaiken valittujen tähden, jotta myös he saisivat sen pelastuksen, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä ikuisen kirkkauden ohella.” (2. Timoteukselle 2:8–10) Nykyään meillä ei ole mielessä vain niiden pieni jäännös, jotka ovat ehdolla taivaalliseen Valtakuntaan, vaan myös Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, muiden lampaitten suuri joukko, joka saa maallisen paratiisin Kristuksen valtakunnan alaisuudessa. – Ilmestys 7:9–17.
17. Miksi meidän ei tulisi keskeyttää kilpajuoksua, ja mitä on tuloksena, jos jatkamme kilpajuoksua loppuun asti?
17 Jos keskeyttäisimme juoksumme, emme auttaisi itseämme emmekä ketään muuta pelastukseen. Kestämällä kristillisessä kilpajuoksussa huolimatta kohtaamistamme esteistä me pysymme ehdolla palkintoon ja voimme suoranaisesti auttaa toisia pelastukseen, kun olemme toisille hyvänä esimerkkinä lujuudesta. Onpa toivomme mikä tahansa, taivaallinen tai maallinen, niin meillä on jäljiteltävänämme erinomainen esimerkki Paavalissa, joka ’pyrki kohti päämäärää saadakseen palkinnon’. – Filippiläisille 3:14, 15.
Kilpajuoksun jatkaminen hellittämättä
18. Mistä palkinnon voittaminen riippuu, mutta mitä meidän täytyy karttaa jaksaaksemme loppuun saakka?
18 Kristillisen kulkumme saattaminen voittoisasti päätökseen Jehovan kunniaksi ja sen palkinnon voittaminen, joka hänellä on meitä varten, riippuu siitä, että jatkamme hellittämättä kilpajuoksua päätökseen asti. Me emme siksi voi jaksaa loppuun saakka, jos otamme itsellemme raskaita taakkoja, jotka eivät palvele vanhurskauden asiaa. Vaikka hankkiutuisimmekin sellaisista taakoista eroon, niin juoksu on silti niin vaativa, että siinä kysytään kaikkia voimavarojamme. Siksi Paavali neuvoo: ”Pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” (Heprealaisille 12:1) Meidän ei tulisi liiaksi korostaa kestettäväksemme tulevia kärsimyksiä, vaan Jeesuksen tavoin pitää niitä pienenä hintana maksettavaksi ilahduttavasta palkinnosta. – Vrt. Roomalaisille 8:18.
19. a) Mitä luottamusta Paavali ilmaisi elämänsä lopulla? b) Mikä luottamus meillä tulisi olla luvattuun palkintoon lähestyessämme kestävyysjuoksumme loppua?
19 Paavali saattoi sanoa elämänsä lopulla: ”Olen taistellut sen hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästä lähtien minulle on varattuna vanhurskauden kruunu.” (2. Timoteukselle 4:7, 8) Me olemme tässä kestävyysjuoksussa saadaksemme ikuisen elämän palkinnon. Jos kestävyytemme pettää vain siksi, että kilpajuoksu on hiukan pitempi kuin sen alkaessa odotimme, epäonnistumme, vaikka olisimme jo saavuttamaisillamme luvatun palkinnon. Asiasta ei ole pienintäkään epäilystä. Palkinto odottaa varmasti.
20. Mitä meidän tulisi päättää tehdä, kunnes pääsemme kilpajuoksumme loppuun?
20 Älkööt silmämme siksi väsykö odottamaan suuren ahdistuksen alkua, joka tuhoaa ensin Suuren Babylonin ja sitten loput Panettelijan järjestöstä. (2. Pietari 3:11, 12) Nähdessämme ympärillämme kaikki selvät merkit katsokaamme uskossa eteenpäin. Vyöttäkäämme voimakkaan kestävyytemme kupeet ja jatkakaamme urhoollisesti Jehova Jumalan eteemme asettamaa kilpajuoksua, kunnes pääsemme loppuun ja saamme ilahduttavan palkinnon Jehovan kunniaansaattamiseksi Jeesuksen Kristuksen välityksellä.
Miten vastaisit?
◻ Minkälaiseen kilpajuoksuun kristityn täytyy valmistautua?
◻ Miksi ilon säilyttäminen on kilpajuoksussa hyvin tärkeää?
◻ Mitkä ovat pääsyitä siihen, että pysymme palveluksessa vaikeuksista huolimatta?
◻ Miksi meidän ei tulisi keskeyttää Jumalan eteemme asettamaa kilpajuoksua?
[Kuva s. 15]
Kristittyjen täytyy kestää ikään kuin pitkänmatkanjuoksussa
[Kuva s. 17]
Juoksijoiden täytyy harjoittaa itsehillintää tavoitellessaan ”elämän kruunua”