Miten voimme lisätä uskoomme hyvettä?
”Lisätkää uskoonne hyvettä.” (2. PIETARIN KIRJE 1:5.)
1, 2. Miksi meidän tulee odottaa Jehovan kansan tekevän sitä, mikä on hyveellistä?
JEHOVA toimii aina hyveellisellä tavalla. Hän tekee sitä, mikä on vanhurskasta ja hyvää. Apostoli Pietari saattoi sen vuoksi sanoa Jumalan kutsuneen voidellut kristityt ”kirkkaudella ja hyveellä”. Heidän hyveellisen taivaallisen Isänsä täsmällinen tuntemus oli näyttänyt heille, mitä tarvittiin todellista jumalista antaumusta osoittavan elämän viettämiseen. (2. Pietarin kirje 1:2, 3.)
2 Apostoli Paavali kehottaa kristittyjä tulemaan ”Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset” (Efesolaisille 5:1). Taivaallisen Isänsä tavoin Jehovan palvojien tulee käyttäytyä hyveellisesti joka tilanteessa. Mutta mitä on hyve?
Mitä hyve on
3. Miten ”hyve” on määritelty?
3 Nykyaikaisissa sanakirjoissa ”hyve” määritellään ’moraaliseksi oivallisuudeksi; hyvyydeksi’. Se on ’oikeaa toimintaa ja ajattelua; luonteen hyvyyttä’. Hyveellinen ihminen on vanhurskas. Hyve on määritelty myös ’mukautumiseksi oikeaan normiin’. Jumala tietenkin määrää kristittyjen ”oikean normin” ja tekee sen selväksi Pyhässä Sanassaan, Raamatussa.
4. Minkä 2. Pietarin kirjeen 1:5–7:ssä mainittujen ominaisuuksien kehittämiseksi kristittyjen täytyy työskennellä kovasti?
4 Tosi kristityt mukautuvat Jehova Jumalan vanhurskaisiin normeihin ja osoittavat vastakaikua hänen kallisarvoisille lupauksilleen ilmaisemalla uskoa. He noudattavat myös Pietarin neuvoa: ”Ryhtymällä vastaukseksi kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin, lisätkää uskoonne hyvettä, hyveeseenne tietoa, tietoonne itsehillintää, itsehillintäänne kestävyyttä, kestävyyteenne jumalista antaumusta, jumaliseen antaumukseenne veljellistä kiintymystä, veljelliseen kiintymykseenne rakkautta.” (2. Pietarin kirje 1:5–7.) Kristityn täytyy työskennellä ahkerasti kehittääkseen näitä ominaisuuksia. Se ei onnistu muutamassa päivässä tai vuodessa, vaan vaatii jatkuvaa ponnistelua koko elämän ajan. Onhan jo hyveen lisääminen uskoomme haaste sinänsä!
5. Mitä hyve on raamatulliselta kannalta katsottuna?
5 Sanakirjanlaatija M. R. Vincent sanoo, että ”hyveeksi” käännetyn kreikan kielen sanan alkuperäinen klassinen merkitys oli ’mikä tahansa oivallisuus’. Pietari käytti sanan monikkomuotoa sanoessaan, että kristittyjen oli julistettava laajalti Jumalan ”oivallisuuksia” eli hyveitä (1. Pietarin kirje 2:9). Raamatulliselta kannalta katsoen hyveen ei sanota olevan passiivista vaan ”moraalista voimaa, moraalista energiaa, sielun tarmoa”. Mainitessaan hyveen Pietarilla oli mielessään rohkea moraalinen oivallisuus, jota Jumalan palvelijoiden odotetaan ilmaisevan ja joka heidän odotetaan säilyttävän. Pystymmekö kuitenkaan tekemään todella sitä, mikä on hyveellistä Jumalan silmissä, kun kerran olemme epätäydellisiä?
Epätäydellisiä mutta hyveellisiä
6. Miksi voidaan sanoa, että voimme epätäydellisyydestämme huolimatta tehdä sitä, mikä on hyveellistä Jumalan silmissä?
6 Olemme perineet epätäydellisyyden ja synnin, joten saatamme pohtia, miten oikeastaan pystymme tekemään sitä, mikä on hyveellistä Jumalan silmissä (Roomalaisille 5:12). Tarvitsemme varmasti Jehovan apua, jotta meillä olisi puhdas sydän, josta hyveelliset ajatukset, sanat ja teot voivat tulla esiin (vrt. Luukas 6:45). Tehtyään syntiä Batsebaan liittyvässä tapauksessa katuva psalmista Daavid anoi: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.” (Psalmit 51:12.) Daavid sai Jumalalta anteeksi sekä tarvitsemaansa apua voidakseen toimia hyveellisellä tavalla. Jos siis olemme tehneet vakavaa syntiä, mutta olemme ottaneet katuvaisina vastaan Jumalan ja seurakunnan vanhinten avun, voimme palata hyveelliselle tielle ja pysyä sillä. (Psalmit 103:1–3, 10–14; Jaakob 5:13–15.)
7, 8. a) Mikä on välttämätöntä, jos haluamme pysyä hyveellisinä? b) Mikä auttaa kristittyjä olemaan hyveellisiä?
7 Perityn syntisyyden vuoksi meidän täytyy käydä jatkuvasti sisäistä taistelua tehdäksemme sitä, mitä hyveellinen menettelytapa vaatii meiltä. Jos haluamme pysyä hyveellisinä, emme voi koskaan antaa itsemme tulla synnin orjiksi. Meidän täytyy olla sen sijaan ”vanhurskauden orjia”, ajatella, puhua ja toimia aina hyveellisellä tavalla. (Roomalaisille 6:16–23.) Lihalliset halumme ja syntiset taipumuksemme ovat tietenkin voimakkaita, ja kohtaamme niiden ja Jumalan meiltä vaatimien hyveiden välisen ristiriidan. Mitä siis voimme tehdä?
8 Ensiksikin meidän täytyy seurata Jehovan pyhän hengen eli vaikuttavan voiman ohjausta. Meidän tulee sen vuoksi noudattaa Paavalin neuvoa: ”Vaeltakaa jatkuvasti hengen mukaan, niin ette pane lainkaan täytäntöön lihallista halua. Sillä liha haluaa henkeä vastaan ja henki lihaa vastaan; nämä ovat näet toisiinsa nähden vastakkaiset, niin että juuri sitä, mitä tahtoisitte tehdä, te ette tee.” (Galatalaisille 5:16, 17.) Meillä on vanhurskauteen johtavana voimana Jumalan henki ja oikean käytöksen oppaana hänen Sanansa. Meillä on myös Jehovan järjestön rakkaudellinen apu sekä ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” neuvot (Matteus 24:45–47). Siten voimme taistella menestyksekkäästi syntisiä taipumuksia vastaan (Roomalaisille 7:15–25). Jos mieleemme sattuisi tulemaan jokin epäpuhdas ajatus, meidän täytyy tietenkin hylätä se heti ja rukoilla Jumalan apua voidaksemme vastustaa kaikkia kiusauksia toimia jollakin hyvettä vailla olevalla tavalla (Matteus 6:13).
Hyve ja ajatuksemme
9. Millaista ajattelua hyveellinen käytös vaatii?
9 Hyve saa alkunsa ihmisen ajattelutavasta. Saadaksemme Jumalan suosion meidän täytyy ajatella vanhurskaita, hyviä ja hyveellisiä asioita. Paavali sanoi: ”Veljet, mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.” (Filippiläisille 4:8.) Meidän täytyy kiinnittää ajatuksemme vanhurskaisiin, siveellisesti puhtaisiin asioihin, eikä meidän tule tuntea vetoa mihinkään sellaiseen, mistä puuttuu hyvettä. Paavali saattoi sanoa: ”Mitä opitte sekä otitte vastaan ja kuulitte ja näitte minun yhteydessäni, sitä harjoittakaa.” Jos olemme Paavalin tavoin hyveellisiä ajatuksiltamme, puheeltamme ja teoiltamme, olemme hyvää seuraa ja oivallisia esimerkkejä kristillisestä elämästä, ja niin ”rauhan Jumala on oleva” meidän kanssamme. (Filippiläisille 4:9.)
10. Miten 1. Korinttolaiskirjeen 14:20:n soveltaminen auttaa meitä pysymään hyveellisinä?
10 Jos haluamme säilyttää ajatustemme hyveellisyyden ja miellyttää siten taivaallista Isäämme, meidän on välttämätöntä soveltaa Paavalin neuvoa: ”Älkää tulko lapsukaisiksi ymmärryskyvyltänne, vaan olkaa lapsia pahuuteen katsoen, mutta ymmärryskyvyltä tulkaa täysikasvuisiksi.” (1. Korinttolaisille 14:20.) Tämä merkitsee sitä, ettemme kristittyinä yritä tietää pahuudesta emmekä kokea sitä. Sen sijaan että sallisimme mielemme turmeltua sillä tavoin, haluamme viisaasti pysyä siinä suhteessa kokemattomina ja viattomina kuin lapset. Samanaikaisesti ymmärrämme selvästi, että moraalittomuus ja väärinteko ovat syntiä Jumalan silmissä. Se, että haluamme hartaasti, sydämestämme, miellyttää häntä olemalla hyveellisiä, hyödyttää meitä, sillä se saa meidät karttamaan tämän Saatanan vallassa olevan maailman epäpuhdasta viihdettä ja muuta henkisesti turmelevaa vaikutusta (1. Johanneksen kirje 5:19).
Hyve ja puheemme
11. Millaista puhetta hyveellisyys edellyttää, ja millaisen esimerkin Jehova Jumala ja Jeesus Kristus antavat tässä suhteessa?
11 Hyveellisillä ajatuksillamme tulee olla syvällinen vaikutus siihen, mitä sanomme. Hyveellisyys edellyttää puhdasta, tervehenkistä, totuudenmukaista ja rakentavaa puhetta. (2. Korinttolaisille 6:3, 4, 7.) Jehova on ”totuuden Jumala” (Psalmit 31:6, UM). Hän on uskollinen kaikissa toimissaan, ja hänen lupauksensa ovat luotettavia, koska hän ei voi valehdella (4. Mooseksen kirja 23:19; 1. Samuelin kirja 15:29; Tiitukselle 1:2). Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on ”täynnä ansaitsematonta hyvyyttä ja totuutta”. Maan päällä ollessaan hän puhui aina totuuden sellaisena kuin hän oli saanut sen Isältään. (Johannes 1:14; 8:40.) Jeesus ei myöskään ”tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan tavattu vilppiä” (1. Pietarin kirje 2:22). Jos todella olemme Jumalan ja Kristuksen palvelijoita, puhumme totta ja käyttäydymme rehdisti ikään kuin olisimme ”totuuteen vyötettyjä” (Efesolaisille 5:9; 6:14).
12. Millaisia puhetapoja meidän täytyy karttaa voidaksemme olla hyveellisiä?
12 Jos olemme hyveellisiä, kartamme joitakin puhetapoja. Meitä ohjaavat seuraavat Paavalin neuvot: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha ja huutaminen ja pilkka olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella.” ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopii, älköönkä häpeällistä käytöstä tai tyhmää puhetta tai rivoa leikinlaskua, jotka eivät ole soveliaita, vaan pikemminkin kiitosta.” (Efesolaisille 4:31; 5:3, 4.) Toiset huomaavat, että on virkistävää olla seurassamme, koska vanhurskas sydämemme pakottaa meidät karttamaan epäkristillistä puhetta.
13. Miksi kristittyjen täytyy hillitä kielensä?
13 Halu miellyttää Jumalaa ja puhua hyveellisistä asioista auttaa meitä hillitsemään kielemme. Syntisten taipumustemme vuoksi me kaikki kompastumme toisinaan sanassa. Opetuslapsi Jaakob sanoo kuitenkin, että ”jos panemme suitset hevosten suuhun”, niin ne menevät tottelevaisesti sinne, minne niitä ohjaamme. Meidän tulee siksi ponnistella kovasti pitääksemme kielemme aisoissa ja yrittää käyttää sitä ainoastaan hyveellisillä tavoilla. Hillitsemätön kieli on ”epävanhurskauden maailma”. (Jaakob 3:1–7.) Tämän jumalattoman maailman kaikenlaiset pahat piirteet liittyvät kesyttömään kieleen. Se on vastuussa sellaisista vahingollisista seikoista kuin väärästä todistuksesta, herjauksesta ja panettelusta (Jesaja 5:20; Matteus 15:18–20). Kun levoton kieli esittää pilkkaavia, purevia tai panettelevia huomautuksia, se on täynnä kuoleman tuottavaa myrkkyä (Psalmit 140:4; Roomalaisille 3:13; Jaakob 3:8).
14. Mitä puheeseen liittyvää kaksinaismoraalia kristittyjen täytyy karttaa?
14 Kuten Jaakob osoittaa, olisi epäjohdonmukaista ”siunata Jehovaa” puhumalla hyvää Jumalasta, mutta sitten käyttää kieltä väärin ihmisten kiroamiseen. Miten synnillistä olisikaan laulaa Jumalan ylistykseksi kokouksissa ja lähteä sitten pois puhumaan pahaa toisista uskovista! Samasta lähteestä ei voi pulputa sekä makeaa että karvasta vettä. Jos palvelemme Jehovaa, toisilla on oikeus odottaa meidän puhuvan hyveellisistä asioista epämiellyttävien sanojen sijasta. Karttakaamme sen vuoksi ilkeää puhetta ja pyrkikäämme sanomaan sellaista, mikä hyödyttää seurassamme olevia ja rakentaa heitä hengellisesti. (Jaakob 3:9–12.)
Hyve ja tekomme
15. Miksi on erittäin tärkeää välttää vilpillisiin tapoihin turvautumista?
15 Kun kerran kristillisten ajatustemme ja sanojemme täytyy olla hyveellisiä, niin miten on tekojemme laita? Voimme saada Jumalan hyväksynnän vain, jos käyttäydymme hyveellisesti. Kukaan Jehovan palvelija ei voi hylätä hyvettä, turvautua vilpillisyyteen ja petollisuuteen ja ajatella hyvin perustein, että Jumala hyväksyy sellaisen käytöksen. Sananlaskujen 3:32:ssa sanotaan: ”Väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava.” Jos vaalimme suhdettamme Jehova Jumalaan, noiden ajatuksia herättävien sanojen tulee estää meitä hautomasta pahaa tai tekemästä mitään vilpillistä. Kuuluuhan niihin seitsemään seikkaan, joita Jehovan sielu kauhistuu, ”sydän, joka häijyjä juonia miettii”! (Sananlaskut 6:16–19.) Karttakaamme siis sellaisia tekoja ja tehkäämme sitä, mikä on hyveellistä, toisten ihmisten hyödyksi sekä taivaallisen Isämme kunniaksi.
16. Miksi kristityt eivät saa osallistua mihinkään ulkokultaisiin tekoihin?
16 Hyveen osoittaminen vaatii rehellisyyttä (Heprealaisille 13:18). Ulkokultainen ihminen, jonka teot eivät ole sopusoinnussa hänen sanojensa kanssa, ei ole hyveellinen. ”Ulkokultaiseksi” (hy·po·kri·tēsʹ) käännetty kreikan kielen sana tarkoittaa ’sitä, joka antaa vastauksen’ ja myös näyttelijää. Kreikassa ja Roomassa näyttelijät käyttivät naamioita, ja siksi tätä sanaa alettiin käyttää kuvaannollisesti sellaisesta ihmisestä, joka teeskentelee. Ulkokultailijat ovat ”uskottomia” (vrt. Luukkaan 12:46:ta Matteuksen 24:50, 51:een). Ulkokultaisuus (hy·poʹkri·sis) voi tarkoittaa myös pahuutta ja viekkautta (Matteus 22:18; Markus 12:15; Luukas 20:23). Miten surullista onkaan, kun luottavainen ihminen petetään hymyin, imarteluin ja teoin, jotka ovat pelkkää teeskentelyä! Toisaalta on sydäntä lämmittävää tietää olevansa tekemisissä luotettavien kristittyjen kanssa. Jumala siunaa meitä, kun olemme hyveellisiä emmekä ulkokultaisia. Ne, jotka ilmaisevat ”veljellistä rakkautta, jossa ei ole ulkokultaisuutta”, ja joilla on ”usko, jossa ei ole ulkokultaisuutta”, saavat hänen hyväksyntänsä (1. Pietarin kirje 1:22; 1. Timoteukselle 1:5).
Hyve on aktiivista hyvyyttä
17, 18. Miten kohtelemme toisia, kun ilmaisemme hyvyyden hengen hedelmää?
17 Jos lisäämme uskoomme hyvettä, yritämme kovasti olla ajattelematta, sanomatta ja tekemättä sellaista, mitä Jumala ei hyväksy. Kristillisen hyveen ilmaiseminen vaatii kuitenkin myös sitä, että teemme aktiivisesti hyvää. Hyve onkin määritelty hyvyydeksi. Hyvyys ei ole vain ihmisen aikaansaannosta, vaan Jehovan pyhän hengen hedelmä (Galatalaisille 5:22, 23). Kun ilmaisemme hyvyyden hengen hedelmää, se saa meidät ajattelemaan toisista hyvää ja kiittämään heitä heidän hyvien ominaisuuksiensa vuoksi heidän epätäydellisyydestään huolimatta. Ovatko he palvelleet Jehovaa uskollisesti vuosikausia? Meidän tulee siinä tapauksessa kunnioittaa heitä ja puhua hyvää heistä ja heidän Jumalalle suorittamastaan palveluksesta. Taivaallinen Isämme panee merkille sen rakkauden, jota he osoittavat hänen nimeään kohtaan, ja heidän hyveelliset uskon tekonsa, ja meidän tulee tehdä samoin (Nehemia 13:31b; Heprealaisille 6:10).
18 Hyve tekee meistä kärsivällisiä, ymmärtäväisiä ja sääliväisiä. Jos joku toinen Jehovan palvoja on ahdistunut tai masentunut, puhumme lohduttavasti ja yritämme lohduttaa häntä samoin kuin rakkaudellinen taivaallinen Isämme lohduttaa meitä (2. Korinttolaisille 1:3, 4; 1. Tessalonikalaisille 5:14). Tunnemme myötätuntoa niitä kohtaan, jotka surevat – kenties sitä, että joku heidän omaisensa on kuollut. Jos voimme tehdä jotakin kärsimyksen lievittämiseksi, niin teemme sen, sillä hyveellinen henki saa ryhtymään rakkaudellisiin, hyväntahtoisiin tekoihin.
19. Miten toiset todennäköisesti kohtelevat meitä, jos ajatuksemme, sanamme ja tekomme ovat hyveellisiä?
19 Samoin kuin me siunaamme Jehovaa puhumalla hänestä hyvää, niin toisetkin todennäköisesti siunaavat meitä, jos ajatuksemme, sanamme ja tekomme ovat hyveellisiä (Psalmit 145:10). Viisaassa sananlaskussa sanotaan: ”Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.” (Sananlaskut 10:6.) Pahalla ja väkivaltaisella ihmisellä ei ole hyvettä, joka tekisi hänet rakkaaksi toisille. Hän niittää sitä, mitä hän kylvää, sillä ihmiset eivät voi vilpittömästi siunata häntä puhumalla hänestä hyvää (Galatalaisille 6:7). Miten paljon paremmin asiat ovatkaan niillä, jotka Jehovan palvelijoina ajattelevat, puhuvat ja toimivat hyveellisillä tavoilla! He saavat osakseen toisten rakkauden, luottamuksen ja kunnioituksen, sillä nämä haluavat siunata heitä ja puhua heistä hyvää. Heidän jumalinen hyveensä saa myös Jehovan siunaamaan heitä kallisarvoisella tavalla (Sananlaskut 10:22).
20. Miten hyveelliset ajatukset, sanat ja teot voivat vaikuttaa Jehovan kansan seurakuntaan?
20 Hyveelliset ajatukset, sanat ja teot hyödyttävät varmasti Jehovan kansan seurakuntaa. Kun uskovat ajattelevat toinen toisestaan kiintymystä ja kunnioitusta heijastavalla tavalla, veljellinen rakkaus kukoistaa heidän keskuudessaan (Johannes 13:34, 35). Hyveellinen puhe, johon kuuluvat vilpitön kiitos ja rohkaisu, synnyttävät lämpimän yhteistyön ja ykseyden tunteen (Psalmit 133:1–3). Sydäntä lämmittävät, hyveelliset teot saavat toiset toimimaan samalla tavoin. Kristillisen hyveen kehittäminen johtaa ennen kaikkea hyveellisen taivaallisen Isämme Jehovan hyväksyntään ja siunaukseen. Asettakaamme sen vuoksi tavoitteeksemme osoittaa vastakaikua Jehovan kallisarvoisille lupauksille ilmaisemalla uskoa. Yrittäkäämme ponnistella hartaasti kaikin keinoin lisätäksemme uskoomme hyvettä.
Miten vastaat?
◻ Miten määrittelisit ”hyveen”, ja miksi epätäydelliset ihmiset voivat olla hyveellisiä?
◻ Millaisia ajatuksia hyve vaatii?
◻ Miten hyveen tulee vaikuttaa puheeseemme?
◻ Miten hyveen tulee vaikuttaa tekoihimme?
◻ Muun muassa mitä hyötyä saadaan hyveellisenä olemisesta?
[Kuva s. 21]
Koska samasta lähteestä ei voi pulputa makeaa ja karvasta vettä, niin toiset odottavat aiheellisesti Jehovan palvelijoiden puhuvan ainoastaan hyveellisiä asioita