Usko saa meidät olemaan kärsivällisiä ja rukoilemaan
”Osoittakaa – – kärsivällisyyttä; tehkää sydämenne lujiksi, sillä Herran läsnäolo on tullut lähelle.” (JAAKOBIN KIRJE 5:8)
1. Miksi meidän tulee harkita sitä, mitä sanotaan Jaakobin kirjeen 5:7, 8:ssa?
JEESUKSEN KRISTUKSEN kauan odotettu ”läsnäolo” on nyt tosiasia (Matteus 24:3–14). Kaikilla niillä, jotka väittävät uskovansa Jumalaan ja Kristukseen, on nyt enemmän kuin koskaan aiemmin syytä harkita näitä opetuslapsi Jaakobin sanoja: ”Osoittakaa – – kärsivällisyyttä, veljet, Herran läsnäoloon asti. Katso! Maanviljelijä odottelee maan kallisarvoista hedelmää osoittaen kärsivällisyyttä sen suhteen, kunnes hän saa varhaissateen ja myöhäissateen. Osoittakaa tekin kärsivällisyyttä; tehkää sydämenne lujiksi, sillä Herran läsnäolo on tullut lähelle.” (Jaakobin kirje 5:7, 8.)
2. Mitä ongelmia kohtasivat ne, joille Jaakob kirjoitti?
2 Niiden joille Jaakob kirjoitti henkeytetyn kirjeensä, piti osoittaa kärsivällisyyttä ja ratkaista monenlaisia ongelmia. Monet toimivat vastoin sitä, mitä odotettiin niiltä, jotka väittivät uskovansa Jumalaan. Esimerkiksi joidenkuiden sydämessä oli kehittynyt haluja, joille piti tehdä jotain. Noiden varhaiskristittyjen keskuuteen piti palauttaa rauha. Lisäksi heitä oli neuvottava olemaan kärsivällisiä ja rukoilemaan. Kun tarkastelemme, mitä Jaakob sanoi heille, näemme, miten voimme soveltaa hänen sanojaan omassa elämässämme.
Väärät halut tuhoisia
3. Missä olivat seurakunnan riitelyn syyt, ja mitä voimme oppia tästä?
3 Joidenkuiden kristityiksi tunnustautuvien keskuudesta puuttui rauha, ja tämän tilanteen perimmäisenä syynä olivat väärät halut (Jaakobin kirje 4:1–3). Riitaisuus aiheutti hajaannusta, ja jotkut tuomitsivat rakkaudettomasti veljiään. Tällaista tapahtui sen vuoksi, että aistillisen nautinnon halut sotivat heidän ruumiinjäsenissään. Meidän itsemme täytyy ehkä rukoilla apua vastustaaksemme lihallista halua saada mainetta, valtaa ja omaisuutta, jottemme toiminnallamme mitenkään rikkoisi seurakunnan rauhaa. (Roomalaisille 7:21–25; 1. Pietarin kirje 2:11.) Joidenkuiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen keskuudessa oli ahneus kehittynyt vihaiseksi, murhanhimoiseksi hengeksi. Koska Jumala ei täyttänyt heidän vääriä halujaan, he taistelivat jatkuvasti saavuttaakseen tavoitteensa. Jos meillä on samanlaisia vääriä haluja, voimme pyytää, mutta emme saa, koska pyhä Jumalamme ei vastaa tällaisiin rukouksiin. (Valituslaulut 3:44; 3. Johanneksen kirje 9, 10.)
4. Miksi Jaakob sanoo joitakuita ”avionrikkojiksi”, ja miten hänen sanojensa pitäisi vaikuttaa meihin?
4 Maailmallisuutta, kateutta ja ylpeyttä esiintyi joidenkin varhaiskristittyjen keskuudessa (Jaakobin kirje 4:4–6). Jaakob sanoo joitakuita ”avionrikkojiksi”, koska he olivat maailman ystäviä ja näin ollen syyllisiä hengelliseen aviorikokseen (Hesekiel 16:15–19, 25–45). Emme varmastikaan halua tulla maailmallisiksi asenteiltamme, puheeltamme emmekä toiminnaltamme, sillä se tekisi meistä Jumalan vihollisia. Hänen Sanansa osoittaa meille, että ’taipuvaisuus kateuteen’ kuuluu syntisille ihmisille ominaiseen pahaan taipumukseen eli ”henkeen”. (1. Mooseksen kirja 8:21; 4. Mooseksen kirja 16:1–3; Psalmit 106:16, 17; Saarnaaja 4:4.) Jos siis huomaamme, että meidän on taisteltava kateutta, ylpeyttä tai jotain muuta pahaa taipumusta vastaan, etsikäämme Jumalalta apua, jota hän antaa pyhän hengen välityksellä. Tuo voima, jota annetaan Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä, on suurempi kuin ’taipuvaisuus kateuteen’. Ja samalla kun Jehova vastustaa ylpeitä, hän antaa ansaitsematonta hyvyyttä meille, jos taistelemme syntisiä taipumuksia vastaan.
5. Mitä vaatimuksia meidän täytyy täyttää, jotta Jumala osoittaisi meitä kohtaan ansaitsematonta hyvyyttä?
5 Miten voimme saada Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä? (Jaakobin kirje 4:7–10.) Jotta Jehova osoittaisi meitä kohtaan ansaitsematonta hyvyyttä, meidän täytyy totella häntä, ottaa vastaan hänen huolenpitonsa ja alistua kaikkeen, mikä sitten onkin hänen tahtonsa mukaista (Roomalaisille 8:28). Meidän täytyy myös ’vastustaa’ Panettelijaa eli ’tehdä hänelle vastarintaa’. Hän ’pakenee meistä’, jos pysymme lujina Jehovan kaikkeudensuvereeniuden tukijoina. Saamme apua Jeesukselta, joka asettaa rajat maailman pahojen voimien toiminnalle, niin ettei mikään voi aiheuttaa meille pysyvää vahinkoa. Äläkä koskaan unohda tätä: rukouksen, tottelevaisuuden ja uskon avulla me lähestymme Jumalaa, ja hän osoittaa olevansa lähellä meitä (2. Aikakirja 15:2).
6. Miksi Jaakob sanoo joitakin kristittyjä ”syntisiksi”?
6 Miksi Jaakob käyttää sanaa ”syntiset” joistakuista, jotka väittävät uskovansa Jumalaan? Koska he olivat syyllisiä ”sotiin” ja murhanhimoiseen vihaan – asenteisiin, joita kristityillä ei voi olla (Titukselle 3:3). Heidän ’kätensä’, jotka olivat täynnä pahoja tekoja, vaativat puhdistamista. Heidän piti puhdistaa myös ’sydämensä’, vaikuttimien tyyssija (Matteus 15:18, 19). Nuo ”epäröivät” eivät osanneet päättää, valitako ystävyys Jumalan kanssa vai ystävyys maailman kanssa. Muistakaamme heidän varoittava esimerkkinsä ja pysykäämme lakkaamatta valppaina, jotteivät tällaiset asiat saattaisi uskoamme haaksirikkoon (Roomalaisille 7:18–20).
7. Miksi Jaakob kehottaa joitakuita ’suremaan ja itkemään’?
7 Jaakob kehottaa lukijoitaan ’tekemään tilaa kurjuudelle ja suremaan ja itkemään’. Jos he todella ilmaisisivat jumalista murhetta, se olisi osoitus katumuksesta (2. Korinttilaisille 7:10, 11). Nykyään jotkut, jotka sanovat uskovansa, etsivät ystävyyttä maailman kanssa. Jos jotkut meistä menettelevät siten, eikö meidän pitäisi surra heikkoa hengellistä tilaamme ja ryhtyä heti toimiin oikaistaksemme asiat? Tarvittavien korjausten tekeminen ja Jumalan anteeksiannon saaminen tuottavat riemun tunteen, joka tulee puhtaasta omastatunnosta ja ikuisen elämän iloisesta odotteesta. (Psalmit 51:10–17; 1. Johanneksen kirje 2:15–17.)
Älkää tuomitko toisianne
8, 9. Miksi meidän ei tule puhua toisiamme vastaan eikä tuomita toisiamme?
8 On syntistä puhua uskonveljeä vastaan (Jaakobin kirje 4:11, 12). Siitä huolimatta jotkut suhtautuvat kriittisesti toisiin kristittyihin, kenties omavanhurskaan asenteensa vuoksi tai siksi, että he haluavat korottaa itsensä väheksymällä toisia (Psalmit 50:20; Sananlaskut 3:29). Ilmauksella ”puhua vastaan” käännetty kreikkalainen sana sisältää ajatuksen vihamielisyydestä ja viittaa liioitellun tai väärän syytteen esittämiseen. Tämä on samaa kuin veljen tuomitseminen epäsuotuisasti. Miten tämä on ’Jumalan lakia vastaan puhumista ja sen tuomitsemista’? Kirjanoppineet ja fariseukset ’syrjäyttivät taitavasti Jumalan käskyn’ ja tuomitsivat omien normiensa perusteella (Markus 7:1–13). Samoin jos me langettaisimme tuomion veljelle, jolle Jehova ei langettaisi tuomiota, emmekö ’tuomitsisi Jumalan lakia’ ja antaisi syntisesti ymmärtää, että se on riittämätön? Arvostelemalla epäoikeudenmukaisesti veljeämme emme myöskään täyttäisi rakkauden lakia (Roomalaisille 13:8–10).
9 Muistakaamme tämä: ”Yksi on lainsäätäjä ja tuomari” – Jehova. Hänen ’lakinsa on täydellinen’, ei vajavainen. (Psalmit 19:7; Jesaja 33:22.) Ainoastaan Jumalalla on oikeus asettaa normit ja säännöt pelastumiselle (Luukas 12:5). Siksi Jaakob kysyy: ”Mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäistäsi?” Meillä ei ole oikeutta tuomita toisia (Matteus 7:1–5; Roomalaisille 14:4, 10). Jumalan suvereeniuden ja puolueettomuuden sekä oman syntisyytemme miettimisen pitäisi auttaa meitä pidättymään tuomitsemasta omavanhurskaasti toisia.
Karta kerskailevaa itsevarmuutta
10. Miksi meidän tulee ottaa Jehova huomioon jokapäiväisessä elämässämme?
10 Meidän pitäisi aina ottaa Jehova ja hänen lakinsa huomioon (Jaakobin kirje 4:13–17). Itsevarmat ihmiset jättävät Jumalan huomioon ottamatta ja sanovat: ’Tänään tai huomenna menemme johonkin kaupunkiin, vietämme siellä vuoden, hoidamme liiketoimia ja saamme voittoa.’ Jos ’keräämme aarteita itsellemme, mutta emme ole rikkaita Jumalalle’, elämämme voi päättyä huomenna, eikä meillä ehkä ole tilaisuutta palvella Jehovaa (Luukas 12:16–21). Kuten Jaakob sanoo, olemme kuin aamun usvaa, ”joka hetkisen näkyy ja sitten häipyy” (1. Aikakirja 29:15). Vain uskomalla Jehovaan voimme toivoa saavamme pysyvää iloa ja ikuisen elämän.
11. Mitä merkitsee se, että sanomme: ”Jos Jehova tahtoo”?
11 Sen sijaan että jättäisimme kerskaillen Jumalan huomioon ottamatta, meidän pitäisi omaksua asenne: ”Jos Jehova tahtoo, niin me elämme ja myös teemme tämän tai tuon.” Ilmaus ”Jos Jehova tahtoo” osoittaa, että yritämme toimia sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Voi olla tarpeellista harjoittaa liiketoimintaa perheen elättämiseksi, matkustaa Valtakunnan työssä ja niin edelleen. Mutta älkäämme kerskailko. ”Sellainen ylpeily on pahaa”, koska silloin jätetään huomiotta riippuvaisuus Jumalasta. (Psalmit 37:5; Sananlaskut 21:4; Jeremia 9:23, 24.)
12. Mitä tarkoitetaan Jaakobin kirjeen 4:17:n sanoilla?
12 Nähtävästi itsevarmuutta ja kerskailemista koskevien sanojensa päätteeksi Jaakob toteaa: ”Jos joku tietää, miten tehdä sitä, mikä on oikein, eikä kuitenkaan tee sitä, niin se on hänelle synti.” Jokaisen kristityn pitäisi tunnustaa nöyrästi riippuvaisuutensa Jumalasta. Ellei hän tee niin, ”se on hänelle synti”. Sama periaate soveltuu tietysti mihin tahansa tilanteeseen, jossa emme tee sitä, mitä usko Jumalaan vaatii meiltä. (Luukas 12:47, 48.)
Rikkaita koskeva varoitus
13. Mitä Jaakob sanoo niistä, jotka käyttävät väärin rikkauksiaan?
13 Koska jotkut varhaiskristityt olivat tulleet materialistisiksi tai ihailivat varakkaita, Jaakob esittää suoria sanoja joistakuista rikkaista (Jaakobin kirje 5:1–6). Maailmalliset ihmiset, jotka käyttivät väärin rikkauksiaan, ’itkisivät ja parkuisivat kurjuutta, joka tulisi heille’, kun Jumala maksaisi heille heidän tekojensa mukaan. Noina päivinä monien ihmisten varakkuus koostui pääasiassa vaatteista, viljasta, viinistä ja muusta sellaisesta (Joel 2:19; Matteus 11:8). Jotkin näistä voivat mädätä tai tulla ”koin syömiksi”, mutta Jaakob korostaa varallisuuden arvottomuutta, ei sen pilaantuvaisuutta. Vaikka kulta ja hopea eivät ruostu, niin jos kokoaisimme niitä varastoon, ne olisivat yhtä arvottomia kuin se, mikä on ruostunut. ”Ruoste” osoittaa, ettei aineellisia rikkauksia ole pantu hyvään käyttöön. Meidän kaikkien tulee siksi muistaa, että ”kuin tulta” ovat aineelliseen omaisuuteensa luottavat ’keränneet viimeisinä päivinä’, kun Jumalan viha kohtaa heidät. Koska elämme ”lopun aikaa”, tällaisilla sanoilla on erityinen merkitys meille. (Daniel 12:4; Roomalaisille 2:5.)
14. Miten rikkaat usein toimivat, ja mitä meidän pitäisi tehdä sen suhteen?
14 Varakkaat riistävät usein petollisesti elonkorjaajiaan, joilta pidätetyt palkat ’huutavat’ rangaistusta (vrt. 1. Mooseksen kirja 4:9, 10). Maailmallisesti rikkaat ovat ”eläneet ylellisyydessä”. Antautuessaan liiaksi aistilliseen nautintoon he kasvattavat itselleen lihavan, vastaanottamattoman sydämen ja tekevät niin yhä sinä ’päivänä’, jona heidät on määrä teurastaa. He ’tuomitsevat syylliseksi ja murhaavat vanhurskaan’. Jaakob kysyy: ”Eikö hän vastusta teitä?” Tuo kohta voidaan kuitenkin kääntää myös: ”Murhaavat vanhurskaan; hän ei vastusta teitä.” Oli miten oli, meidän ei pitäisi olla puolueellisia rikkaiden hyväksi. Meidän täytyy pitää hengelliset edut ensi sijalla elämässä (Matteus 6:25–33).
Usko auttaa meitä osoittamaan kärsivällisyyttä
15, 16. Miksi on hyvin tärkeää osoittaa kärsivällisyyttä?
15 Esitettyään ajatuksia maailman sortavista rikkaista Jaakob kannustaa seuraavaksi sorrettuja kristittyjä osoittamaan kärsivällisyyttä (Jaakobin kirje 5:7, 8). Jos uskovat kestäisivät vaikeutensa kärsivällisesti, heidät palkittaisiin uskollisuudesta Kristuksen läsnäolon aikana, jolloin tuomio pantaisiin täytäntöön heidän sortajilleen (Matteus 24:37–41). Noiden varhaiskristittyjen piti olla kuin maanviljelijä, joka odottaa kärsivällisesti syksyn varhaissadetta, jolloin hän voi kylvää, ja kevään myöhäissadetta, jonka ansiosta hän saa hedelmää (Joel 2:23). Meidänkin täytyy osoittaa kärsivällisyyttä ja tehdä sydämemme lujaksi, varsinkin siksi, että ”Herran [Jeesuksen Kristuksen] läsnäolo” on käsillä!
16 Miksi meidän pitäisi olla kärsivällisiä? (Jaakobin kirje 5:9–12.) Kärsivällisyys auttaa meitä olemaan nurisematta tai huokailematta, kun uskonveljet ärsyttävät meitä. Jos ’huokailemme toisiamme vastaan’ vahingollisessa hengessä, Tuomari Jeesus Kristus langettaa meille tuomion (Johannes 5:22). Nyt kun hänen ’läsnäolonsa’ on alkanut ja hän ”seisoo ovien edessä”, edistäkäämme rauhaa olemalla kärsivällisiä veljiemme suhteen, jotka kohtaavat monia uskonkoetuksia. Oma uskomme vahvistuu, kun muistamme, että Jumala palkitsi Jobin, koska tämä kesti koettelemuksensa kärsivällisesti (Job 42:10–17). Jos osoitamme uskoa ja kärsivällisyyttä, näemme, että ”Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen” (Miika 7:18, 19).
17. Miksi Jaakob sanoo: ”Älkää enää vannoko”?
17 Ellemme ole kärsivällisiä, voimme käyttää väärin kieltä ollessamme paineen alaisena. Saatamme esimerkiksi vannoa harkitsemattomasti. ”Älkää enää vannoko”, sanoo Jaakob, kun hän varoittaa tekemästä siten kevytmielisesti. Sanotun alituinen vahvistaminen vannomalla tuntuu myös ulkokultaiselta. Siksi meidän pitäisi yksinkertaisesti puhua totta, niin että kyllä merkitsee meillä ’kyllä’ ja ei ’ei’ (Matteus 5:33–37). Jaakob ei tietenkään sano, että on väärin vannoa puhuvansa totta tuomioistuimessa.
Usko ja rukouksemme
18. Millaisissa olosuhteissa meidän tulee ’jatkaa rukoilemista’ ja ’laulaa psalmeja’?
18 Rukouksella täytyy olla merkittävä osa elämässämme, jotta voisimme hillitä puheemme, osoittaa kärsivällisyyttä ja säilyttää terveen uskon Jumalaan (Jaakobin kirje 5:13–20). Erityisesti kun meillä on jokin koettelemus, meidän pitäisi ’jatkaa rukoilemista’. Jos olemme iloisia, ’laulakaamme psalmeja’, kuten Jeesus ja hänen apostolinsa tekivät, kun Jeesus asetti kuolemansa muistonvieton (Markus 14:26, engl. viitelaitoksen alaviite). Toisinaan voimme olla niin täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, että laulamme ylistyksiä sydämessäkin (1. Korinttilaisille 14:15; Efesolaisille 5:19). Ja mikä ilo onkaan ylistää Jehovaa lauluin kristillisissä kokouksissa!
19. Mitä meidän pitäisi tehdä, jos tulemme hengellisesti sairaiksi, ja miksi ottaa sellainen askel?
19 Emme ehkä tunne halua laulaa, jos olemme sairastuneet hengellisesti, kenties siksi, että olemme käyttäytyneet väärin tai emme ole nauttineet säännöllisesti ruokaa Jehovan pöydästä. Jos olemme tällaisessa tilassa, kutsukaamme nöyrästi vanhimmat luoksemme, niin että he voivat ’rukoilla edestämme’ (Sananlaskut 15:29). Lisäksi he ’sivelevät meihin öljyä Jehovan nimessä’. Haavalle siveltävän rauhoittavan öljyn tavoin heidän lohduttavat sanansa ja raamatulliset neuvonsa auttavat lievittämään masennusta, epäilyksiä ja pelkoa. ’Uskon rukous tekee meidät terveiksi’, jos sitä tukee oma uskomme. Jos vanhimmat huomaavat, että hengellinen sairautemme aiheutuu jostakin vakavasta synnistä, he selvittävät ystävällisesti, missä olemme menneet harhaan, ja yrittävät auttaa meitä (Psalmit 141:5). Ja jos kadumme, voimme uskoa siihen, että Jumala kuulee heidän rukouksensa ja antaa meille anteeksi.
20. Miksi meidän pitäisi tunnustaa syntimme ja rukoilla toistemme puolesta?
20 Sen, että ’tunnustamme avoimesti syntimme toisillemme’, pitäisi osaltaan estää meitä tekemästä enempää syntiä. Sen pitäisi edistää keskinäistä sääliväisyyttä, ominaisuutta joka saa meidät ’rukoilemaan toistemme puolesta’. Voimme uskoa, että tämä on hyödyllistä, koska ”vanhurskaan” rukous – ihmisen joka uskoo ja jota Jumala pitää oikeamielisenä – saa paljon aikaan Jehovan edessä (1. Pietarin kirje 3:12). Profeetta Elialla oli samanlaiset heikkoudet kuin meilläkin, mutta hänen rukouksensa olivat tehokkaita. Hän rukoili, eikä satanut kolmeen ja puoleen vuoteen. Kun hän rukoili taas, alkoi sataa. (1. Kuninkaiden kirja 17:1; 18:1, 42–45; Luukas 4:25.)
21. Mitä saatamme pystyä tekemään, jos joku toinen kristitty ”eksyy totuudesta”?
21 Entä jos joku seurakunnan jäsen ”eksyy totuudesta”, poikkeaa oikeasta opetuksesta ja käytöksestä? Saatamme pystyä käännyttämään hänet takaisin hänen erheestään muun muassa raamatullisten neuvojen ja rukouksen avulla. Jos onnistumme, hän pysyy Kristuksen lunnaiden alaisuudessa ja pelastuu hengelliseltä kuolemalta ja tuhotuomiolta. Auttamalla erehtyvää peitämme paljon hänen syntejään. Kun ojennusta saanut syntinen kääntyy väärältä tieltään, katuu ja etsii anteeksiantoa, iloitsemme siitä, että ponnistelimme hänen syntiensä peittämiseksi (Psalmit 32:1, 2; Juudaan kirje 22, 23).
Jotain meille kaikille
22, 23. Miten Jaakobin sanojen pitäisi vaikuttaa meihin?
22 Jaakobin kirje sisältää selvästikin jotain hyödyllistä meille kaikille. Se osoittaa meille, miten kohdata koettelemuksia, varoittaa meitä puolueellisuudesta ja kehottaa meitä tekemään oikeamielisiä tekoja. Jaakob kehottaa meitä hillitsemään kielen, vastustamaan maailmallista vaikutusta ja edistämään rauhaa. Hänen sanojensa pitäisi lisäksi kannustaa meitä olemaan kärsivällisiä ja rukoilemaan.
23 On totta, että alun perin Jaakobin kirje lähetettiin voidelluille varhaiskristityille. Mutta meidän kaikkien pitäisi antaa sen neuvojen auttaa meitä pysymään lujina uskossamme. Jaakobin sanat voivat vahvistaa uskoa, joka saa meidät toimimaan päättäväisesti Jumalan palveluksessa. Ja tämä Jumalan henkeyttämä kirje rakentaa kestävää uskoa, joka tekee meistä kärsivällisiä, rukoilevia Jehovan todistajia nykyään, ”Herran [Jeesuksen Kristuksen] läsnäolon” aikana.
Miten vastaisit?
◻ Miksi joidenkin varhaiskristittyjen piti muuttaa asennettaan ja käytöstään?
◻ Minkä varoituksen Jaakob esitti rikkaille?
◻ Miksi meidän tulee osoittaa kärsivällisyyttä?
◻ Miksi meidän tulee rukoilla säännöllisesti?
[Kuvan lähdemerkintä s. 19]
Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.
[Kuva s. 23]
Joidenkin varhaiskristittyjen piti olla kärsivällisempiä toisia uskovia kohtaan
[Kuva s. 24]
Kristittyjen täytyy olla kärsivällisiä ja rakkaudellisia sekä rukoilla