Raamatun näkökanta:

Pitäisikö meidän syyttää Saatanaa synneistämme?

ENSIMMÄINEN ihmisen tekemä synti pantiin Saatanan syyksi. ”Käärme minut petti, ja niin minä söin”, sanoi Eeva (1. Mooseksen kirja 3:13). Siitä lähtien ”se alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi”, on jatkanut raivoisaa toimintaansa ihmiskuntaa vastaan ’sokaisten ihmisten mielet’ ja ’eksyttäen koko asuttua maata’ (Ilmestys 12:9; 2. Korinttilaisille 4:4). Yksikään ihminen ei voi paeta hänen painostustaan, mutta tarkoittaako tämä sitä, että emme voi vastustaa hänen vaikutustaan? Ja kun teemme syntiä, onko syy aina hänen?

Raamattu selittää, että Saatana itse asiassa petti Eevan (1. Timoteukselle 2:14). Hänet petettiin ajattelemaan, että Jumalan käskyjä rikkomalla hän voisi saavuttaa samanlaisen ymmärryksen ja riippumattomuuden kuin on Jumalalla (1. Mooseksen kirja 3:4, 5). Tässä luulossa Eeva teki syntiä. Siitä huolimatta Jumala piti häntä vastuullisena ja tuomitsi hänet kuolemaan. Miksi? Koska vaikka Saatana valehteli, Eeva oli yhä täysin selvillä Jumalan käskyistä. Häntä ei koskaan pakotettu olemaan tottelematon, vaan hän päinvastoin hallitsi edelleen tekonsa ja pystyi täysin vastustamaan Saatanan vaikutusta.

Vastusta Panettelijaa

Meidän ihmisten on mahdollista vastustaa Panettelijaa. Efesolaiskirjeen 6:12:ssa kerrotaan, että ’meillä on kamppailu’ ”taivaallisissa olevia pahoja henkivoimia vastaan”. Niinpä Jumala selvästi odottaa meidän taistelevan Saatanan vaikutusta vastaan. Mutta miten ihminen voi taistella Saatanan ja hänen demoniensa yli-inhimillistä voimaa vastaan? Pyydetäänkö meitä käymään epäsuhtaista kamppailua, jonka tulemme häviämään varmasti? Ei, sillä Jumala ei käske meitä taistelemaan Panettelijaa vastaan omin voimin. Jehova antaa meille erilaisia taisteluvälineitä, joiden avulla voimme vastustaa Panettelijan houkutuksia ja selviytyä taistelusta voitokkaina. Raamattu kertoo meille, kuka Saatana on, miten hän toimii ja miten voimme suojella itseämme (Johannes 8:44; 2. Korinttilaisille 2:11; 11:14).

Miten ’vastustaa Panettelijaa’

Raamattu suosittelee kaksiosaista menettelytapaa Panettelijan vastustamiseksi. Meitä kehotetaan: ”Alistukaa sen tähden Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Panettelijaa, niin hän pakenee teistä.” (Jaakobin kirje 4:7.) Ensimmäinen askel Jumalan alaisuuteen alistumisessa on se, että tottelemme hänen käskyjään. Se että olemme jatkuvasti tietoisia Jumalan olemassaolosta, hänen hyvyydestään, kunnioitusta herättävästä voimastaan ja vallastaan sekä hänen korkeista periaatteistaan, antaa meille voimaa vastustaa Saatanaa. Myös Jumalan rukoileminen hellittämättä on elintärkeää (Efesolaisille 6:18).

Ajattelehan tilannetta, jossa Panettelija kiusasi Jeesusta. Varmasti se, että Jeesus palautti mieleensä ja lainasi monia Jumalan käskyjä, auttoi häntä kestämään. Saatana ei kyennyt houkuttelemaan Jeesusta syntiin ja jätti hänet. Tämän koettelemuksen jälkeen Jehova voimisti Jeesusta lisää enkeleidensä välityksellä. (Matteus 4:1–11.) Niinpä Jeesus saattoi luottavaisesti rohkaista opetuslapsiaan pyytämään Jumalaa ’vapauttamaan heidät paholaisesta” (Matteus 6:13).

Vaikka Jumala vapauttaa meidät, hän ei pane ympärillemme suojakilpeä. Sen sijaan hän käskee meidän tavoitella jumalisia ominaisuuksia, kuten totuutta, vanhurskautta, rauhaa ja uskoa. Nämä ominaisuudet toimivat ”sota-asuna” ja auttavat meitä ’pysymään lujina Panettelijan vehkeilyjä vastaan’ (Efesolaisille 6:11, 13–18). Niinpä Jumalan avulla Panettelijan kiusaukset voidaan tehdä tyhjäksi.

Toinen askel, jota Jaakobin kirjeen 4:7:ssä suositellaan, on ’Panettelijan vastustaminen’. Se tarkoittaa päättäväistä toimintaa, pakenemista hänen vahingollisesta vaikutuspiiristään. Meidän tulee välttää joutumasta alttiiksi hänen petolliselle vallalleen ja torjua materialistiset ja moraalittomat ajattelumallit, jotka ovat niin yleisiä nykyajan maailmalle. Tällainen Panettelijan vastustaminen yhdessä sellaisen elämäntavan kanssa, joka on keskittynyt Jumalan miellyttämiseen, on äärimmäisen tärkeää taistellessamme Saatanaa vastaan. Mutta ovatko kaikki synnit suoranaisesti seurausta Panettelijan vaikutuksesta?

Sisäinen taistelumme

Raamatunkirjoittaja Jaakob selittää: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin.” (Jaakobin kirje 1:14, 15.) Ikävä kyllä me emme pääse kokonaan eroon peritystä heikkoudesta ja epätäydellisyydestä (Roomalaisille 5:12). ”Maan päällä ei ole vanhurskasta ihmistä, joka tekee jatkuvasti hyvää eikä tee syntiä”, sanoo Raamattu (Saarnaaja 7:20).

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki synnit olisivat täysin hallitsemattomissa. Joskus saatamme itsemme alttiiksi kiusauksille omilla väärillä valinnoillamme. Niinpä vaikka jokin väärä halu saattaa johtua omasta epätäydellisyydestämme tai Saatanan vaikutuksesta, se, vaalimmeko sitä vai torjummeko sen, riippuu kokonaan meistä itsestämme. Apostoli Paavali kirjoitti sopivasti: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7.)

Kanna vastuu

Ihmisten on usein vaikea tunnustaa omat heikkoutensa, virheensä ja puutteensa – siis syntinsä (Psalmit 36:2). Yksi seikka, joka voi auttaa meitä kantamaan vastuun synneistämme, on sen tietäminen, ettei Jumala tänä aikana vaadi meiltä täydellisyyttä. ”Hän ei ole tehnyt meille syntiemme mukaan, eikä hän ole erheittemme mukaan saattanut päällemme sitä, minkä ansaitsemme”, sanoi psalmista Daavid (Psalmit 103:10). Vaikka Jumala on anteeksiantava, hän odottaa meidän silti taistelevan voimakkaasti, kurittavan itseämme, jotta voisimme vastustaa Panettelijan houkutuksia ja omaa syntistä taipumustamme (1. Korinttilaisille 9:27).

Meidän täytyy ymmärtää, että vaikka Jumala tietääkin Panettelijan voivan vaikuttaa tekoihimme ja olevan suuresti vastuussa maailman syntisestä tilasta, niin tämä ei vapauta meitä henkilökohtaisesta vastuustamme. Niinpä Roomalaiskirjeen 14:12:ssa sanotaankin: ”Kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle.”

Jos me kuitenkin ’inhoamme pahaa’ ja ’pysymme kiinni hyvässä’, voimme saada voiton pahasta (Roomalaisille 12:9, 21). Ensimmäinen nainen, Eeva, epäonnistui tässä ja häntä rangaistiin hänen tottelemattomuudestaan; hän olisi voinut vastustaa pahaa ja totella Jumalaa (1. Mooseksen kirja 3:16). Jumala ei kuitenkaan jättänyt huomioon ottamatta Panettelijan osaa naisen pettämisessä. Panettelija kirottiin ja tuomittiin lopulliseen tuhoon (1. Mooseksen kirja 3:14, 15; Roomalaisille 16:20; Heprealaisille 2:14). Pian meidän ei enää tarvitse taistella hänen pahaa vaikutustaan vastaan (Ilmestys 20:1–3, 10).

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Erich Lessing/Art Resource, NY