Raamatun näkökanta:

Rajoittaako Raamattu ajatuksenvapautta?

LIEKIT hulmuavat taivasta kohti nuotion niellessä arvokkaita kirjoja, joita saksalaiset virkamiehet ovat sinne heittäneet. Näkymä natsi-Saksastako? Kyllä, mutta se voisi olla myös näkymä vuodelta 1199, jolloin roomalaiskatolinen arkkipiispa määräsi kaikki saksankieliset Raamatut poltettaviksi.

Todellisuudessa kirjojen polttamista – joka on ajatuksen- ja sananvapauden tukahduttamisen yleismaailmallinen symboli – on tapahtunut monissa maissa ja monien vuosisatojen ajan. Usein siihen ovat yllyttäneet uskonnolliset johtajat, jotka ovat pelänneet sitä, miten ajatuksenvapaus vaikuttaisi tavalliseen kansaan.

Ei ihme, että monet nykyajan ihmiset otaksuvat Raamatun sisältävän tiukkoja rajoituksia, jotka kieltävät esittämästä avoimesti järkeviä kysymyksiä. Mutta onko asia todella näin? Rajoittaako Raamattu ajatuksenvapautta?

Rakasta Jehovaa koko mielestäsi

Raamattu ei estä meitä käyttämästä mieltämme. Todellisuudessa Jeesus kannusti meitä kaikkia rakastamaan Jehovaa koko mielestämme (Markus 12:30). Hänen palveluksensa osoittaa, että hän oli erittäin kiinnostunut ajankohtaisista tapahtumista (Luukas 13:1–5), luonnontieteestä (Matteus 6:26, 28; Markus 7:18, 19), maanviljelystä (Matteus 13:31, 32) ja ihmisluonnosta (Matteus 5:28; 6:22–24). Hänen kuvauksensa paljastavat, että hän ymmärsi selvästi Jumalan sanan periaatteet sekä kuulijoidensa taustan ja ajattelutavan ja että hän pohti huolellisesti, miten voisi saattaa nämä kaksi yhteen.

Paavali pyysi hartaasti kaikkia kristittyjä suorittamaan pyhän palveluksensa Jumalalle ”järjenkykyinensä” (Roomalaisille 12:1). Hän kannusti tessalonikalaisia olemaan antamatta harhaanjohtavien henkeytettyjen ilmaisujen järkyttää heitä tolaltaan (2. Tessalonikalaisille 2:2). Hänellä oli jonkin verran tietoa kreikkalaisesta ja kreetalaisesta runoudesta (Apostolien teot 17:28; Tiitukselle 1:12) sekä sotavarustuksesta ja sotilaallisista menettelytavoista (Efesolaisille 6:14–17; 2. Korinttolaisille 2:14–16). Lisäksi hän tunsi paikallisia tapoja (Apostolien teot 17:22, 23).

Vaikka Jeesus ja Paavali nauttivatkin hyvin suuresta ajatuksenvapaudesta, he eivät pitäneet itseään ainoina asiantuntijoina oikean ja väärän ratkaisemisessa. Sen sijaan, että Jeesus olisi hylännyt Raamatun ja turvautunut omaan järkeilyynsä, hän lainasi toistuvasti Raamattua. Hänen nopea ja ehdoton vastauksensa, kun Pietari kehotti häntä miettimään muita mahdollisuuksia kuin kuolla uhrikuolema – mikä oli Jumalan tahto hänen suhteensa – paljastaa, ettei hän edes harkinnut tätä ajatustapaa (Matteus 16:22, 23). Samoin Paavali sanoi korinttolaisille: ”Kun minä tulin luoksenne, tarkoitus ei ollut esitellä puhetaitoa tai filosofiaa, vaan yksinkertaisesti kertoa teille, mitä Jumala on luvannut.” (1. Korinttolaisille 2:1, The Jerusalem Bible.) Jeesuksen tavoin hän perusti puheensa täysin Raamattuun (Apostolien teot 17:2).

Raamatussa kannustetaan käyttämään mielen kykyjä täysin määrin, ei kuitenkaan aivan rajoituksetta. Vastuu pitää ajattelu sopusoinnussa Jehovan ajattelun kanssa on kuitenkin annettu yksityiselle kristitylle, ei seurakunnalle. Niinpä kun monet efesolaiset luopuivat julkisesti spiritismin harjoittamisesta ja heistä tuli kristittyjä, Paavali ei ottanut asiakseen polttaa heidän kirjojaan, vaan ”monet niistä, jotka olivat harjoittaneet noituutta, keräsivät kirjansa ja tekivät niistä nuotion ihmisten nähden” (Apostolien teot 19:19, JB). Miksi nämä kristityt pitivät välttämättömänä polttaa omat kirjansa?

Ensimmäinen puolustuslinja

Harkitsehan seuraavaa kuvausta. Menestyksekkääseen sotilaalliseen puolustukseen kuuluu usein monia suojavallilinjoja. Kukaan menestyvä kenraali ei ajattelisi, että jokin niistä on tarpeeton ja siitä pitäisi luopua taistelutta. Kristityn taisteluun syntiä vastaan kuuluu myös useita puolustuslinjoja.

Jaakobin 1:14, 15:ssä todetaan, että ”kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin.” Ensimmäinen askel kohti syntiä on väärän halun kehittäminen mielessä. Niinpä ensimmäinen puolustuslinja on se, että välttää tuollaisen halun kehittämistä eli valvoo ajatteluaan.

Juuri siitä syystä, että ajatusten ja tekojen välillä vallitsee tällainen yhteys, Raamattu varoittaa: ”Pitäkää mielenne kohdistettuna siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä.” (Kolossalaisille 3:2.) Kun kristityt eivät anna mielensä viipyä moraalittomuudessa, spiritismissä ja luopumuksessa, he tekevät tämän päätöksen, eivät siksi, että pelkäisivät näiden ajatusten osoittautuvan Raamatun totuutta ylivertaisemmiksi, vaan koska he haluavat välttää kaikkea, mikä voisi johtaa heidät synnin tielle.

Kaikki on täysin paljastettua

Toinen tärkeä syy valvoa ajatteluamme on se, että rakastamme ja kunnioitamme Jehovaa ja otamme huomioon hänen kykynsä nähdä ajatuksemme. Kuvittelehan, että arvostamasi ystävä tai lähisukulaisesi olisi erityisen herkkä lialle tai pölylle. Lakkaisitko kutsumasta ystävääsi luoksesi, koska et ole halukas siivoamaan kotiasi tavallista paremmin, mikä olisi silloin tarpeen? Eikö rakkaus saisi sinut ryhtymään tarvittaviin ylimääräisiin ponnisteluihin pitääksesi paikat puhtaina? Jehova on herkkä havaitsemaan meidän sisimmät ajatuksemme, kuten osoitetaan psalmissa 44:22: ”Hän tuntee sydämen salaisuudet.” Paavali sanoi, että olemme tilivelvollisia noista ajatuksistamme: ”Eikä ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” (Heprealaisille 4:13; Psalmit 10:4; Sananlaskut 6:16, 18.)

Job tunnusti, että ihminen on vastuussa Jumalalle ajatuksistaan. ”Job – – uhrasi polttouhreja – –. Sillä Job ajatteli: ’Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta.’” (Job 1:5.) Itsepintainen väärien asioiden ajatteleminen voisi itsessään olla Jehovan silmissä syntiä (vrt. 2. Mooseksen kirja 20:17).

Todellinen ajatuksenvapaus

Raamatussa kannustetaan kaikkia kristittyjä asettamaan tavoitteekseen vangita jokainen ajatus tehdäkseen sen ”tottelevaiseksi Kristukselle” (2. Korinttolaisille 10:5). Tätä ei saavuteta uskonnollisten johtajien asettamien rajoitusten avulla, vaan siten, että yksilöt harjoittavat itsehillintää, rakastavat Jehovaa ja tuntevat hänet sekä rakastavat myös Hänen periaatteitaan ja ovat niistä perillä. Tämän tavoitteen saavuttamista seuraa todellinen ajatuksenvapaus, jota rajoittavat ainoastaan jumaliset mittapuut ja jota lisää ilo sen tietämisestä, että jopa ajatuksissamme miellytämme Jehovaa.

[Kuvan lähdemerkintä s. 20]

Kirjasta Bildersaal deutscher Geschichte