Mitä tarkoittaa käsky ”rakastakaa vihollisianne”?
Raamattu vastaa
Jeesus sanoi kuuluisassa vuorisaarnassa: ”Rakastakaa vihollisianne.” (Matteus 5:44; Luukas 6:27, 35.) Hän tarkoitti sitä, että meidän pitäisi kohdella hyvin niitä, jotka vihaavat meitä tai jotka kohtelevat meitä epäoikeudenmukaisesti.
Jeesuksen rakkaus vihollisiaan kohtaan näkyi siinä, että hän antoi anteeksi niille, jotka kohtelivat häntä huonosti (Luukas 23:33, 34). Se mitä hän opetti, oli linjassa Heprealaisten kirjoitusten eli niin sanotun Vanhan testamentin kanssa (2. Mooseksen kirja 23:4, 5; Sananlaskut 24:17; 25:21).
”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” (Matteus 5:43, 44.)
Tässä artikkelissa
Miksi rakastaa vihollisia?
Jumala itse toimii niin. Jumala ”on huomaavainen kiittämättömille ja pahoille” (Luukas 6:35). Hän ”antaa aurinkonsa nousta – – pahoille” (Matteus 5:45).
Rakkaus voi saada vihollisen muuttumaan. Raamatussa kannustetaan kohtelemaan vihollista huomaavaisesti. Siinä sanotaan, että näin toimimalla ”kasaat hänen päänsä päälle hehkuvia hiiliä” (Sananlaskut 25:22). Tämä kielikuva viittaa prosessiin, jossa malmia sulatetaan kuumentamalla, jotta siitä saadaan erotettua arvokas metalli. Vastaavasti kun olemme huomaavaisia sellaiselle, joka vihaa meitä, se saattaa sulattaa hänen kielteiset tunteensa ja tuoda esiin hänessä olevan hyvän.
Miten rakastaa vihollisia?
”Tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä.” (Luukas 6:27.) Raamatussa sanotaan: ”Jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle syötävää, ja jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa.” (Roomalaisille 12:20.) Saatat keksiä muitakin tapoja osoittaa rakkautta vihollisia kohtaan, kun sovellat periaatetta, joka tunnetaan kultaisena sääntönä. Se kuuluu: ”Niin kuin haluatte toisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” (Luukas 6:31.)
”Pyytäkää siunausta niille, jotka kiroavat teitä.” (Luukas 6:28.) Voimme toimia näin puhumalla ystävällisesti ja kohteliaasti niillekin, jotka puhuvat meille töykeästi. Raamatussa sanotaan: ”Älkää maksako – – loukkausta loukkauksella, vaan vastatkaa tekemällä hyvää.” (1. Pietarin kirje 3:9.) Tämä neuvo voi auttaa katkaisemaan vihan kierteen.
”Rukoilkaa niiden puolesta, jotka loukkaavat teitä.” (Luukas 6:28.) Jos joku loukkaa sinua, älä maksa ”pahaa pahalla” (Roomalaisille 12:17). Pyydä sen sijaan Jumalaa antamaan hänelle anteeksi (Luukas 23:34; Apostolien teot 7:59, 60). Älä haudo kostoa vaan jätä asia Jumalan käsiin. Hän on oikeudenmukainen aina ja kaikessa. (3. Mooseksen kirja 19:18; Roomalaisille 12:19.)
”Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä, pyytäkää siunausta niille, jotka kiroavat teitä, rukoilkaa niiden puolesta, jotka loukkaavat teitä.” (Luukas 6:27, 28.)
Ole ”kärsivällinen ja huomaavainen” (1. Korinttilaisille 13:4). Apostoli Paavali mainitsi nämä ominaisuudet kuvaillessaan, millaista rakkaus on. Hän käytti rakkaudesta kreikan kielen sanaa a·gaʹpe, ja tuota samaa sanaa käytetään eri muodossa myös Matteuksen 5:44:ssä ja Luukkaan 6:27, 35:ssä. Osoitamme siis aitoa rakkautta jopa vihollisia kohtaan olemalla kärsivällisiä ja huomaavaisia, emme kateellisia, ylimielisiä tai tylyjä.
”Rakkaus on kärsivällinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole kateellinen. Se ei kerskaile, ei ylpisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei tavoittele omaa etuaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. Se ei iloitse siitä, mikä on väärää, vaan iloitsee totuudesta. Kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaiken se kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Korinttilaisille 13:4–8.)
Onko kristityn oikein sotia vihollisia vastaan?
Ei, koska Jeesus opetti seuraajiaan, että heidän ei tule taistella vihollisiaan vastaan. Kun Jeesus esimerkiksi varoitti siitä, että Jerusalemiin hyökättäisiin, hän ei käskenyt seuraajiaan taistelemaan vaan pakenemaan (Luukas 21:20, 21). Jeesus myös sanoi apostoli Pietarille: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:52.) Raamattu ja historiankirjat osoittavat, että ensimmäisellä vuosisadalla Jeesuksen seuraajat eivät sotineet vihollisiaan vastaan (2. Timoteukselle 2:24).a
Vääriä käsityksiä vihollisten rakastamisesta
Käsitys: Jumalan laki vaati israelilaisia vihaamaan vihollisiaan.
Tosiasia: Laissa ei ollut sellaista käskyä. Sen sijaan lain mukaan israelilaisten piti rakastaa lähimmäistään (3. Mooseksen kirja 19:18). Sana ”lähimmäinen” tarkoitti yksinkertaisesti muita ihmisiä, mutta jotkut juutalaiset kavensivat sanan merkitystä. He ajattelivat, että se tarkoitti vain juutalaisia ja että ei-juutalaiset olivat vihollisia, joita piti vihata. (Matteus 5:43, 44.) Jeesus korjasi heidän näkemystään kertomalla vertauksen laupiaasta eli lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta (Luukas 10:29–37).
Käsitys: Vihollisten rakastaminen merkitsee sitä, että hyväksyy heidän väärän toimintansa.
Tosiasia: Raamattu osoittaa, että ihmistä voi rakastaa, vaikka ei hyväksyisikään hänen väärää toimintaansa. Esimerkiksi Jeesus tuomitsi väkivallan mutta rukoili niiden puolesta, jotka teloittivat hänet (Luukas 23:34). Hän vihasi lain rikkomista eli syntiä, mutta antoi silti elämänsä syntisten ihmisten puolesta (Johannes 3:16; Roomalaisille 6:23).
a Ernest William Barnesin kirjassa The Rise of Christianity sanotaan: ”Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa, että Marcus Aureliuksen [Rooman keisarina v. 161–180] aikaan mennessä ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta, eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen.”