Jotakin, mitä pannaan ylle koristamaan, kaunistamaan, somistamaan, lisäämään loistoa ja tekemään sen kantaja tai se, mitä hän edustaa, miellyttäväksi tai viehättäväksi. Tarkoitus voi olla joko hyvä tai petollinen. Vastineella ”kaunistus” käännetty heprealainen sana on hada·rahʹ, ja se tulee ilmeisesti juuresta ha·darʹ ’kunnioittaa’ (1Ai 16:29; Va 5:12). 1. Pietarin kirjeen 3:3:ssa sanalla ”kaunistus” käännetty kreikkalainen sana on koʹsmos, jonka vastineena on muualla käytetty sanaa ”maailma”. Sille sukua oleva verbi ko·smeʹō on käännetty sanalla ”kaunistaa” (Tit 2:10).

Kristillisiä neuvoja henkilökohtaisesta kaunistuksesta. Jeesus ja hänen apostolinsa varoittivat jatkuvasti panemasta luottamusta mihinkään aineelliseen ja antamasta väärää kuvaa aineellisella kaunistuksella. Apostoli Paavali sanoi, että kristittyjen naisten tulisi kaunistaa itsensä ”huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella” (1Ti 2:9). Apostolien päivinä naisilla oli tuossa kreikkalaisen kulttuurin maailmassa tapana käyttää mutkikkaita hiuslaitteita ja muita koristeita. Tämän vuoksi Pietari neuvoi aivan aiheellisesti kristilliseen seurakuntaan kuuluvia naisia, että heidän ei tulisi panna painoa ’ulkonaiselle hiusten palmikoinnille ja kultakoristeiden ylleen panemiselle tai päällysvaippojen käyttämiselle’, vaan heidän kaunistuksensa piti olla niin kuin muinaisilla uskollisilla naisilla ”sydämen salainen ihminen – – hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa puvussa”. (1Pi 3:3–5.)