”Olkaa valppaat rukousten suhteen”

1, 2. a) Miksi meidän on oltava ”valppaita rukousten suhteen”? b) Mitä tutkivia kysymyksiä meidän on hyvä pohtia?

”HEREILLÄ pysyminen on vaikeinta juuri ennen aamunkoittoa”, kertoo eräs entinen yötyöntekijä. Todennäköisesti muutkin, joiden täytyy valvoa läpi yön, ovat samaa mieltä. Nykyajan kristittyjen edessä on vastaava ongelma, koska Saatanan pahan asiainjärjestelmän pitkä yö on edennyt historiansa synkimpään vaiheeseen (Room. 13:12). Miten vaarallista olisikaan nukahtaa tänä myöhäisenä hetkenä! Meidän on välttämätöntä pysyä tervemielisinä ja olla Raamatun kehotuksen mukaisesti ”valppaat rukousten suhteen” (1. Piet. 4:7).

² Koska olemme pitkällä ajan virrassa, on viisasta pohtia seuraavia kysymyksiä: Kuinka valpas olen rukousten suhteen? Käytänkö kaikkia rukoilemisen muotoja ja rukoilenko jatkuvasti? Onko tapanani rukoilla toisten puolesta, vai keskitynkö rukouksissani vain omiin tarpeisiini ja haluihini? Entä onko tärkeää rukoilla oman pelastumiseni johdosta?

 3. Mainitse joitakin rukoilemisen muotoja.

³ Apostoli Paavali puhui Efesolaiskirjeessä ”kaikista rukoilemisen – – muodoista” (Ef. 6:18). Saatamme rukouksissamme usein anoa Jehovalta apua pystyäksemme täyttämään tarpeemme tai voittamaan esteitä. ”Rukouksen Kuulija” kuuntelee avunpyyntöjämme, koska hän rakastaa meitä (Ps. 65:2). Meidän pitäisi kuitenkin kiinnittää huomiota myös muihin rukoilemisen muotoihin. Näihin kuuluvat ylistys, kiittäminen ja nöyrät pyynnöt.

 4. Miksi meidän tulisi ylistää Jehovaa rukouksissamme usein?

⁴ On monia syitä, miksi meidän tulee rukouksissamme ylistää Jehovaa. Meissä syntyy halu ylistää häntä esimerkiksi silloin, kun ajattelemme hänen ”mahtavia tekojaan” ja ”hänen suuruutensa runsautta”. (Lue psalmi 150:1–6.) Vaikka psalmissa 150 on vain kuusi jaetta, siinä kehotetaan 13 kertaa ylistämään Jehovaa. Erään toisen psalmin laatija ilmaisi syvän kunnioituksensa Jumalaa kohtaan laulaessaan: ”Seitsemästi päivässä olen ylistänyt sinua vanhurskaiden oikeudellisten päätöstesi takia.” (Ps. 119:164.) Jehova todella ansaitsee ylistyksen. Eikö meidän tulisikin siksi ylistää häntä rukouksissamme ”seitsemästi päivässä”, toisin sanoen hyvin usein?

 5. Miten kiitollisuuden ilmaiseminen rukouksessa on meille suojaksi?

⁵ Toinen tärkeä rukoilemisen muoto on kiittäminen. Paavali kehotti Filippin kaupungissa asuvia kristittyjä: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” (Fil. 4:6.) Sydämestä lähtevän kiitollisuuden ilmaiseminen Jehovalle rukouksessa on meille suojaksi. Tämä pitää erityisesti paikkansa näinä viimeisinä päivinä, jolloin ihmiset ovat ”kiittämättömiä” (2. Tim. 3:1, 2). Ellemme ole varuillamme, maailmassa vallitseva kiittämättömyyden henki voisi helposti tarttua meihinkin. Kiitollisuuden ilmaiseminen Jumalalle edistää tyytyväisyyttä ja estää meitä tulemasta ”nurisijoiksi, jotka valittavat osaansa elämässä” (Juud. 16). Ja kun perheenpäät esittävät kiitoksen ilmauksia perheen yhteisissä rukouksissa, he auttavat vaimoaan ja lapsiaan kehittämään kiitollisuuden henkeä.

6, 7. Mitä ovat nöyrät pyynnöt, ja minkä asioiden suhteen voimme esittää niitä Jehovalle?

⁶ Nöyrä pyyntö on harras rukous, joka kumpuaa voimakkaasta tunteesta. Millaisessa tilanteessa voimme esittää nöyriä pyyntöjä Jehovalle? Varmastikin silloin, jos meitä vainotaan tai olemme vakavasti sairaita. Kun tuollaisissa tilanteissa pyydämme häneltä apua, rukouksistamme luonnollisesti tulee nöyriä pyyntöjä. Mutta ovatko nämä ainoita tilanteita, joissa esittää niitä?

⁷ Huomaa, mitä Jeesus sanoi mallirukouksessa Jumalan nimestä, Valtakunnasta ja tahdosta. (Lue Matteuksen 6:9, 10.) Tämä maailma on läpeensä paha, eivätkä ihmishallitukset pysty huolehtimaan kansalaistensa perustarpeistakaan. Siksi meillä on varmasti kaikki syyt rukoilla, että taivaallisen Isämme nimi pyhitetään ja että hänen Valtakuntansa vapauttaa maan Saatanan hallinnosta. Nyt on myös oikea aika pyytää nöyrästi Jehovaa toteuttamaan tahtonsa niin maan päällä kuin taivaassa. Säilyttäkäämme siis valppautemme ja käyttäkäämme kaikkia rukoilemisen muotoja.

8, 9. Miksi meidän ei tulisi arvostella Pietaria ja muita apostoleja siitä, että he nukahtivat Getsemanen puutarhassa?

⁸ Apostoli Pietari kehotti kristittyjä ”olemaan valppaat rukousten suhteen”, mutta ainakin yhdessä tilanteessa hän itse epäonnistui siinä. Hän oli yksi niistä opetuslapsista, jotka nukahtivat Jeesuksen rukoillessa Getsemanen puutarhassa. Vaikka Jeesus oli kehottanut heitä ”pysymään valveilla ja rukoilemaan jatkuvasti”, he vaipuivat uneen. (Lue Matteuksen 26:40–45.)

⁹ Meidän ei tulisi kuitenkaan arvostella ankarasti Pietaria ja muita apostoleja siitä, että he eivät pysyneet hereillä. Sen sijaan on hyvä muistaa, että päivä oli ollut heille raskas ja vaati veronsa. He olivat ensin tehneet valmisteluja pesahia varten ja illalla viettäneet sitä. Sen jälkeen Jeesus oli asettanut Herran illallisen ja antanut näin mallin siitä, miten hänen kuolemansa muistoa tuli vastaisuudessa viettää (1. Kor. 11:23–25). ”Laulettuaan lopuksi ylistyslauluja he menivät ulos Öljyvuorelle”, jonne täytyi kävellä jonkin matkaa pitkin Jerusalemin kapeita katuja (Matt. 26:30, 36). Oli ehkä jo pitkälti yli puolenyön. Mekin olisimme saattaneet nukahtaa, jos olisimme olleet Getsemanen puutarhassa tuona yönä. Niinpä Jeesus ei arvostellut väsyneitä apostoleja vaan totesi huomaavaisesti, että ”henki on – – altis, mutta liha on heikko”.

10, 11. a) Minkä läksyn Pietari oppi kokemuksestaan Getsemanen puutarhassa? b) Millainen vaikutus Pietarin kokemuksella on sinuun?

¹⁰ Samana yönä, jona Pietari nukahti Getsemanen puutarhassa, hän sai valppauden puutteensa vuoksi tuskallisen opetuksen. Aiemmin Jeesus oli sanonut: ”Te kaikki kompastutte tänä yönä siihen, mikä koskee minua.” Siihen Pietari oli huudahtanut: ”Vaikka kaikki muut kompastuvat siihen, mikä koskee sinua, minä en koskaan kompastu!” Jeesus vastasi, että Pietari tulisi kieltämään hänet kolme kertaa. Piittaamatta Jeesuksen sanoista Pietari julisti: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en suinkaan kiellä sinua.” (Matt. 26:31–35.) Pietari kuitenkin kompastui aivan kuten Jeesus oli ennustanut. Kiellettyään Jeesuksen viimeisen kerran hän musertuneena ”itki katkerasti” (Luuk. 22:60–62).

¹¹ Pietari totisesti oppi läksynsä ja voitti taipumuksen liialliseen itsevarmuuteen. Epäilemättä rukouksesta oli hänelle suuri apu. Onkin huomionarvoista, että nimenomaan Pietari neuvoi ”olemaan valpas rukousten suhteen”. Noudatammeko tätä henkeytettyä neuvoa? Osoitammeko lisäksi riippuvuutemme Jehovasta ”rukoilemalla jatkuvasti”? (Ps. 85:8.) Pitäkäämme mielessä myös apostoli Paavalin kehotus: ”Varokoon siis se, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu.” (1. Kor. 10:12.)

12. Miksi Nehemia on meille hyvä esimerkki?

¹² Nehemia on meille hyvä esimerkki hartaasta rukoilemisesta. Hän eli 400-luvulla eaa. ja palveli Persian kuninkaan Artakserkseen juomanlaskijana. Jerusalemissa asuvien juutalaisten ahdinko oli saanut hänet päivästä toiseen ”paastoamaan ja rukoilemaan jatkuvasti – – Jumalan edessä” (Neh. 1:4). Kun Artakserkses kysyi, miksi Nehemian kasvot olivat synkät ja mitä kuningas voisi tehdä hänen hyväkseen, tämä ”rukoili heti taivaiden Jumalaa” (Neh. 2:2–4). Mikä oli tuloksena? Jehova vastasi hänen rukouksiinsa ja ohjaili asioita kansansa hyväksi (Neh. 2:5, 6). Tämä oli varmasti hyvin uskoa vahvistava kokemus Nehemialle.

13, 14. Mitä meidän tulisi tehdä pitääksemme uskomme vahvana ja vastustaaksemme Saatanan yrityksiä lannistaa meidät?

¹³ Mekin voimme pitää uskomme vahvana, kun Nehemian tavoin rukoilemme jatkuvasti. Saatana on armoton ja usein iskee silloin, kun olemme heikoimmillamme. Esimerkiksi sairaana tai masentuneena saatamme ajatella, että palvelukseen kuukausittain käyttämämme aika ei merkitse Jehovalle juuri mitään. Joillakuilla meistä saattaa olla kenties aiemmista elämänkokemuksistamme johtuvia ahdistavia ajatuksia. Saatana haluaa meidän kuvittelevan, että olemme arvottomia. Hän käyttää suunnitelmallisesti hyväkseen tunteitamme ja yrittää siten saada uskomme heikkenemään. Onnistumme kuitenkin säilyttämään vahvan uskon, kun pysymme ”valppaina rukousten suhteen”. ”Uskon suuren kilven” avulla ”voimme sammuttaa kaikki paholaisen palavat heittoaseet” (Ef. 6:16).

¹⁴ Mikäli olemme ”valppaat rukousten suhteen”, emme joudu yllätetyksi emmekä tingi vakaumuksestamme, jos uskon koetus tulee eteemme odottamatta. Kun kohtaamme koetuksia, meidän on viisasta muistaa Nehemian esimerkki ja kääntyä heti Jumalan puoleen rukouksessa. Vain Jehovan avulla onnistumme vastustamaan kiusauksia ja kestämään uskon koetuksia.

15. Mitä kysymyksiä meidän tulisi pohtia?

¹⁵ Jeesus rukoili Pietarin puolesta, ettei tämän usko pettäisi (Luuk. 22:32). Jeesusta jäljitellen ensimmäisellä vuosisadalla elänyt uskollinen kristitty Epafras rukoili Kolossassa asuvien veljiensä puolesta. Paavali kirjoitti heille: ”Epafras – – aina ahkeroi rukouksissaan [”taistelee rukouksin”, Kirkkoraamattu 1992] teidän puolestanne, jotta lopulta pysyisitte täydellisinä ja vakaumukseltanne lujina kaikessa Jumalan tahdossa.” (Kol. 4:12.) Meidän on hyvä pohtia: Rukoilenko hartaasti eri puolilla maailmaa asuvien veljieni puolesta? Kuinka usein sisällytän rukouksiini luonnononnettomuuksissa kärsineet uskonveljeni? Milloin viimeksi ”ahkeroin rukouksessa” niiden puolesta, joilla on kannettavanaan painavia vastuita Jehovan järjestössä? Olenko viime aikoina rukoillut sellaisten seurakunnan ystävien puolesta, jotka kohtaavat vaikeuksia?

16. Onko toisten puolesta esitetyillä rukouksilla todellista merkitystä? Selitä.

¹⁶ Rukouksista, joita esitämme Jehova Jumalalle toisten puolesta, voi olla heille todellista apua. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 1:11.) Jehovalla ei tietysti ole velvollisuutta toimia, vaikka monet hänen palvojistaan anoisivat toistuvasti jonkin asian johdosta. Hän kuitenkin panee merkille heidän yhteiset toiveensa ja ottaa huomioon heidän aidon ja syvän huolensa vastatessaan heidän rukouksiinsa. Meidän tulisi siis suhtautua vakavasti etuoikeuteemme ja velvollisuuteemme rukoilla toisten puolesta. Epafraan tavoin meidän pitäisi ilmaista sydämestä lähtevä rakkautemme kristittyjä veljiämme ja sisariamme kohtaan ahkeroimalla rukouksissa heidän puolestaan. Näin olemme itse onnellisempia, sillä ”onnellisempaa on antaa kuin saada” (Apt. 20:35).

17, 18. Miten pysyminen ”valppaana rukousten suhteen” auttaa meitä?

¹⁷ Paavali totesi, että ”yö on kulunut pitkälle; päivä on tullut lähelle”. Juuri edellä hän oli kirjoittanut: ”Tunnette ajan, että on jo hetki teidän herätä unesta, sillä nyt meidän pelastuksemme on lähempänä kuin siihen aikaan, jolloin meistä tuli uskovia.” (Room. 13:11, 12.) Jumalan lupaama uusi maailma koittaa pian, ja pelastuksemme on lähempänä kuin ehkä kuvittelemme. Emme saa nukahtaa hengellisesti eikä meidän tulisi antaa tämän maailman häiriötekijöiden riistää sitä aikaa, jonka voisimme olla yksin rukoillaksemme Jehovaa. Sen sijaan meidän täytyy olla ”valppaat rukousten suhteen”. Tämä auttaa meitä harjoittamaan ”pyhiä käytöstapoja ja jumalisen antaumuksen tekoja odottaessamme Jehovan päivää” (2. Piet. 3:11, 12). Elämäntapamme siis paljastaa, olemmeko hengellisesti valveilla ja uskommeko todella, että tämän pahan asiainjärjestelmän loppu on aivan käsillä. Rukoilkaamme siksi lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Etsikäämme myös Jeesuksen tavoin rauhaisia hetkiä rukoilemiseen. Jos käytämme runsaasti aikaa henkilökohtaisiin rukouksiin, Jehovasta tulee meille yhä läheisempi (Jaak. 4:7, 8). Mikä suurenmoinen siunaus se onkaan!

¹⁸ Raamatussa sanotaan: ”Lihansa päivinä Kristus esitti voimakkain huudoin ja kyynelin nöyriä pyyntöjä ja myös anomuksia hänelle, joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia.” (Hepr. 5:7.) Jeesus esitti nöyriä pyyntöjä ja anomuksia ja onnistui säilyttämään uskollisuutensa Jumalalle koko maanpäällisen elämänsä ajan. Tämän johdosta Jehova pelasti rakkaan Poikansa kuolemasta ja palkitsi hänet kuolemattomuudella taivaassa. Mekin voimme olla uskollisia taivaalliselle Isällemme huolimatta houkutuksista ja koetuksista, joita eteemme saattaa tulevaisuudessa tulla. Voimme todellakin saavuttaa ikuisen elämän palkinnon – mikäli pysymme ”valppaina rukousten suhteen”.