Miten uhrit ovat selviytyneet äkillisestä tuhosta?
KUN pyörremyrsky Hugo pyyhkäisi Guadeloupen yli lauantaina 16. syyskuuta 1989, tuntui tuo yö loputtomalta. Sitä kutsuttiin nimellä ”PAINAJAISMAINEN YÖ”. Seuraavaksi 230 kilometrin tuntinopeudella puhaltavat tuulet terrorisoivat Montserratia. Yli 20 kuoli näillä Karibianmeren saarilla.
Hugo jatkoi hyökkäystään ja pahoinpiteli Leewardsaariin kuuluvia St. Kittsia ja Nevisia. Seuraavana yönä se riepotti Yhdysvaltain Neitsytsaariin kuuluvia St. Croixia ja St. Thomasia. St. Croixin saarella syntynyt tuho oli jotain uskomatonta. Pyörremyrsky kulki eteenpäin hävittäen maanantaina keskipäivän aikoihin Puerto Ricon koillisosan ja raunioittaen erityisesti pieniä rannikkosaaria Viequesia ja Culebraa.
Veden päällä Hugo sai taas voimansa takaisin ja se keskittyi vielä yhteen yölliseen hyökkäykseen. Torstaina lähellä keskiyötä valtava hirmumyrsky, jossa tuuli viuhui 220 kilometrin tuntinopeudella, iski Etelä-Carolinan rannikolle Yhdysvalloissa. Se teki yli 160 kilometrin levyisen tuhoisan niitoksen Charlestonin eteläpuolelta Myrtle Beachin toiselle puolelle. Pyörremyrsky säilytti tuhovoimansa sisämaassa yli 320 kilometrin päähän; se katkoi sähköpylväitä ja kaatoi valtavia tammia aina Charlottessa Pohjois-Carolinassa asti.
Sadattuhannet pakenivat rannikolta ja säilyttivät siten henkensä, kun tuulet ja 5 metrin korkuiset aallot veivät mukanaan monia taloja ja tuhosivat satoja muita asuntoja. Kirjaimellisesti kymmeniätuhansia koteja ja muita rakennuksia vahingoittui.
Hävitystä oli mahdotonta uskoa näkemättä: parhaimmillaan kuusi venettä oli päällekkäin pinossa kuin lelut, hiekkaa oli kasaantunut teille metrin paksuudelta, valtavia puita oli talojen päällä, katoissa oli ammottavia aukkoja ikään kuin jättiläiskäsi olisi tarttunut niihin. ’Poikani kasvattaa kukkoja myytäväksi’, kertoi muuan nainen. ’Hän sitoi ne kaikki liekaan, ettei tuuli veisi niitä mennessään, ja useimpia se ei vienytkään. Mutta niissä ei ole enää höyhenen höyhentä.’
Koska kuitenkin varoitukset otettiin huomioon, vain 26 ihmistä sai Yhdysvalloissa surmansa myrskyn aikana, ja Karibianmerellä hieman useampi. Toisaalta taloudelliset menetykset ovat valtavia, ne kohoavat moniin miljardeihin dollareihin. Yhdysvaltain hallitus myönsi myrskyn jälkeen Hugon uhreille hätäapua 1,1 miljardia dollaria, mikä oli suurin koskaan hyväksytty onnettomuusapuraha. Tuo ennätys vanheni kuitenkin pian.
Äkillisempi tuho
17. lokakuuta, kuukausi sen jälkeen, kun Hugo vaurioitti maata, järkytti Pohjois-Kaliforniaa maanjäristys, jonka voimakkuudeksi mitattiin 7,1 Richterin asteikolla. Siltoja tuhoutui, rakennuksia sortui ja tuhannet joko juoksivat kirkuen kodeistaan tai jähmettyivät pelosta, kun maa keinui ja tärisi ainakin 15 sekuntia. Yli satatuhatta kotia vaurioitui ja useasta sadasta tuhanteen kotia tuhoutui täysin. Vielä viikko maanjäristyksen jälkeen arviolta kymmenentuhatta Santa Cruzin piirikunnan asukasta ei voinut päästä autoilla koteihinsa tiet tukkineiden maanvyörymien takia.
Kuolemaa ja tuhoa olisi voinut olla paljon enemmän, mikäli rakentajat eivät olisi pitäneet kiinni säännöksistä, jotka velvoittavat tekemään maanjäristyksen kestäviä rakennuksia. Esimerkiksi vuonna 1988 Armeniassa oli heikompi maanjäristys, mutta se tappoi 25000 ihmistä. Kalifornian järistyksessä kuoli kuitenkin nähtävästi alle 70, monet heistä siksi, että Interstate 880 -moottoritiellä romahti ylempi tie puolentoista kilometrin matkalta sen alla olevalla tiellä kulkevien autojen päälle.
Koskaan Yhdysvaltain historiassa ei luonnononnettomuus ole tullut niin kalliiksi. Yhdysvaltain hallitus myönsi avustusta yli kolme miljardia dollaria. Jälleenrakennukseen tarvitaan kuitenkin paljon enemmän. Kalifornian henkilövakuutusliiton puheenjohtaja sanoi, että kaikkien maanjäristyksen aiheuttamien vahinkojen arviona kymmenen miljardia dollaria ”olisi kohtuullinen”.
Muistutus perustarpeista
Eräs mies oli pihallaan eräällä Charlestonin kaupungin asutusalueella muutamaa päivää Hugo-myrskyn iskun jälkeen. Kun muuan avustusjoukkoihin kuuluva pyöräili ohi, mies kysyi: ”Onko sinulla lasillista vettä?” Kesti vähän aikaa, ennen kuin tuo avustustyöntekijä tajusi, ettei ihmisillä ole edes juomavettä!
Yli 1900 vuotta sitten apostoli Pietari kiinnitti huomiota niiden perustarpeeseen, jotka ovat sellaisissa koettelevissa olosuhteissa. ”Kaiken loppu on tullut lähelle”, hän sanoi. ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan.” (1. Pietari 4:7, 8) Pietari kirjoitti nuo sanat, kun koko juutalaisen asiainjärjestelmän loppu oli lähellä. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 70, loppu tuli, kun Rooman armeijat hävittivät Jerusalemin. Ennen sitä kristityille oli kuitenkin annettu merkki, ja he noudattivat sitä ja pakenivat vuorille Jordanvirran toiselle puolelle lähelle Pellan kaupunkia. – Luukas 21:20–22.
Yritä kuvitella tilannetta, kun ehkäpä tuhannet kristityt saapuivat tuolle vuoristoalueelle. Heillä ei ilmeisestikään ollut asuntoa eikä muita perustarpeita, vaan heidän piti pystyttää hätäsuojia. Oli puutetta ja vaikeuksia. (Matteus 24:16–20) Mitä he erityisesti tarvitsivat tuona koettelevana aikana? ”Hellittämättömän harrasta rakkautta toisiaan kohtaan”, Pietari sanoi. Se merkitsi toisten auttamista selviytymään.
Ilmaistiinko äskeisten Hugo-hirmumyrskyn ja maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen jälkeen sellaista avuliaisuuden ja rakkauden henkeä?
Hugon tuhoista selviytyminen
St. Croixilla myrskystä elossa säilyneet tervehtivät toisiaan ilon ja helpotuksen syleilyin, hyvin onnellisina siitä, että ovat elossa. Pian valtaisat avustustoimet olivat käynnissä, ja uhreille tarjottiin suoja ja ruokaa. Jotkut kuitenkin yrittivät hyötyä uhrien epäonnesta. Keinottelijat pitivät kohtuuttomia hintoja. Esimerkiksi pussillisesta jääpaloja, joka tavallisesti maksaa 3,25 markkaa, otettiin yli 40 markkaa. Oli jopa ryöstelyä. Mutta yleisesti ottaen monet ihmisystävällisyyden ja myötätunnon teot jättivät varjoonsa sellaiset tunteettomat teot. Erityisen huomattavia olivat uutiset, jotka koskivat Jehovan todistajien avustustoimintaa.
Jopa ennen Hugon iskua kristilliset vanhimmat vierailivat niiden luona, jotka asuivat turvattomammissa taloissa, ja kannustivat heitä siirtymään vahvemmin rakennettuihin valtakunnansaleihin tai heidän kristittyjen veljiensä turvallisempiin koteihin. Summervillen valtakunnansalissa Etelä-Carolinassa yöpyi myrskyn aikana yli 50 henkeä!
Guadeloupessa sellaiset valmistelut myrskyn varalle pelastivat ihmishenkiä. Yksistään tuolla saarella Jehovan todistajien taloista 117 tuhoutui ja lähes 300 vaurioitui pahoin. Lisäksi 8 valtakunnansalia turmeltui pahoin ja 14 vähemmän vakavasti.
Vaikka useita todistajia loukkaantui, kukaan ei kuollut, ei Guadeloupessa eikä muuallakaan Karibianmeren alueella. Erään Jehovan todistajan aikuinen poika kuitenkin kuoli, kun tuuli, joka yllättäen lennätti talon katon ilmaan, kirjaimellisesti imaisi hänet mukaansa.
Vasta kolmantena päivänä myrskyn jälkeen todistajatoverit pystyivät ottamaan puhelimella yhteyttä Guadeloupessa oleviin veljiinsä. Kuitenkin sillä välin tuon saaren matkavalvojat ja haaratoimiston henkilökunta kokoontuivat organisoimaan tutkimuksen veljiensä eli toisten Jehovan todistajien tarpeista.
Pian ne, jotka olivat kärsineet vähemmän, lahjoittivat anteliaasti vettä, ruokaa, vaatteita ja muita välttämättömyyksiä. Haaratoimistosta saatiin vettä, ja oli sydäntä lämmittävää nähdä veljien tuovan kaikki käytettävissä olevat astiat, täyttävän ne ja sitten jakavan ne tarpeessa oleville. Martiniquen Jehovan todistajat olivat ensimmäisten joukossa, jotka muista maista huolehtivat Guadeloupessa olevien veljien tarpeista.
Koska Guadeloupe on Ranskan hallinnon alaisuudessa, Ranskan Jehovan todistajat lähettivät nopeasti lentorahtina saarelle paksuja muovikalvoja, nailonköysiä ja muovisia vesikanistereita. Lyhyen ajan kuluessa Guadeloupeen lähetettiin laivoilla noin 100000 kiloa rakennustarpeita, jotka jaettiin heti.
Puerto Ricon Jehovan todistajat alkoivat myös heti organisoida avustusohjelmaa. Myrskyn jälkeiseen viikonloppuun mennessä saaren vahingoittumattomilta alueilta tuli satoja tuhoutuneisiin kaupunkeihin auttamaan talojen kunnostamisessa. Myös kaksi venettä, joissa oli ruokaa, tarvikkeita ja noin 40 Jehovan todistajaa, purjehti pienelle Culebran saarelle. Sen radioasema ylisti pian käynnissä olevaa jälleenrakennustyötä. Seuraavan viikon loppuna 112 Jehovan todistajaa, mukanaan 6 tonnia rakennustarvikkeita purjehti pienelle Viequesin saarelle samanlaiseen jälleenrakennustyöhön.
Vasta perjantaina, viisi päivää myrskyn jälkeen, Puerto Ricon veljet pystyivät vuokraamaan kuljetuskoneen ja viemään ruokaa ja lääkkeitä St. Croixiin. Muuan veljistä kertoo: ”Ilmasta käsin koko saari näytti suurelta kaatopaikalta. Kokonaisia kyliä oli maan tasalla. Kaikkialla kukkuloilla oli puun pirstaleita, metallia ja jätettä; ei mitään vihreää, vain ruskeita katkenneita puiden kantoja ja runkoja ja palanutta ruohoa, jonka oli korventanut jopa 320 kilometrin tuntinopeudella viuhuneet tuulenpuuskat.
Saatuaan selville vahinkojen laajuuden, todistajat lähettivät sinne noin 75 tonnia rakennustarvikkeita. Lokakuun aikana noin sata vapaaehtoista Puerto Ricosta auttoi St. Croixin veljiä jälleenrakentamisessa. Valtakunnansali toimi asuntolana. Jokaisen päivän alussa käsiteltiin jokin raamatunkohta, kuten tehdään kaikissa Jehovan todistajien haaratoimistoissa. Paikalliset kristityt sisaret pesivät veljien pyykin, siivosivat ja laittoivat ruokaa heitä varten.
Sheila Williams oli säästänyt vuosia rakentaakseen uuden kodin, ja hän oli juuri muuttanut siihen, kun Hugo tuhosi sen. Kun hän kuuli, että hänen kristityt veljensä olivat tulossa Puerto Ricosta auttamaan uhreja, hän kertoi siitä työtovereilleen. Mutta he sanoivat: ”Eivät he tee mitään hyväksesi. Sinä olet musta, et espanjalainen, kuten he ovat.” Minkä yllätyksen he kokivatkaan, kun Sheila sai pian aivan uudenveroisen talon!
Muuan viisivuotias tyttö Michiganissa Yhdysvalloissa oli nähnyt uutiset St. Croixilla tapahtuneesta hävityksestä, ja hän halusi auttaa niitä, jotka olivat menettäneet omaisuutensa. Hän kysyi äidiltään lupaa antaa mekko jollekin pienelle tytölle, jotta ’hän voisi näyttää sievältä mennessään valtakunnansaliin’.
”Yllätyksekseni”, äiti mainitsi, ”hän valitsi yhden parhaista mekoistaan.” Mekko lähetettiin, ja kuten näet sivulta 18, kuvan lapsi St. Croixilla on siitä ihastuksissaan.
Kun Hugo pyyhkäisi Etelä-Carolinan läpi perjantaiaamuna 22. syyskuuta, muodostettiin heti avustuskomitea. Vahingoittuneella alueella olevien kymmenien seurakuntien vanhimpiin otettiin yhteyttä, ja nämä vuorostaan ottivat selvää kaikista seurakuntansa jäsenistä. Onneksi kukaan ei ollut loukkaantunut tai kuollut, vaikka joidenkin todistajien kodit olivat tuhoutuneet ja toisten vaurioituneet pahoin. Yksi valtakunnansali oli pahasti vaurioitunut, ja muutkin olivat vahingoittuneet jonkin verran.
Erityisen synkältä tilanne näytti Charlestonissa ja sen ympäristössä, jossa tuhannet puut olivat kaatuneet, sadat katot vuotivat, taloja oli tuhoutunut tai repeytynyt, ei ollut juomavettä, ei sähköä, ei jääkaappeja eikä bensiiniä. Kuva muuttui kuitenkin nopeasti.
Monet veljet Charlestonin alueelta olivat kokoontuneet yhteen lauantaiaamuna, päivä tuhon jälkeen, odottamaan apua. Ron Edling, kaupunginvalvoja, kuvailee mitä tapahtui, kun viimein saatiin ilmoitus siitä, että kauempaa tulleet todistajat olivat näkyvissä. ”Kun menimme ulos, eteemme avautui yksi elämämme kauneimmista näkymistä. Näimme saattueen, ja johtavan kuorma-auton ja seuraavien kuorma-autojen tuulilasissa oli kilpi, jossa luki: ’JT pyörremyrskyn avustusjoukko’.
”Oli pieniä kuorma-autoja, henkilöautoja, perävaunua vetäviä kuorma-autoja, ja niiden mukana kymmeniätuhansia litroja vettä. Mukana oli moottorisahoja ja 1100 litraa bensiiniä niitä varten. Sitä näkymää en unohda koskaan. Tuolla hetkellä ajattelin: ’Tämä on yksi parhaimpia hetkiä, joita olen kokenut Jumalan järjestössä.’ Nuo veljet eivät vain tuoneet kipeästi tarvittavia varusteita, vaan myös toivon. Olen varma, että jokainen tajusi silloin, millainen veljesseura meillä on. Vaikka se kestäisikin jonkin aikaa, me pääsisimme taas jaloillemme.”
Seuraavana viikonloppuna jopa 400 Jehovan todistajiin kuuluvaa avustustyöntekijää oli paikalla. Yhteensä noin 800 perheen talojen katoilla ja pihoilla tehtiin työtä. Lukuun sisältyi monia, jotka eivät ole todistajia. Eräässä avustuskeskuksessa veljet ruokkivat päivittäin lähes 3000 ihmistä. Kaikkiaan todistajat vastaanottivat ja jakoivat yli 230000 kiloa ruokaa ja 78000 kiloa vaatteita puhumattakaan monista rakennustarvikkeista ja muista tavaroista. Sunnuntaihin lokakuun 8. päivään mennessä, vain 16 päivää Hugon iskun jälkeen, kaikkia valtakunnansaleja oli korjattu siinä määrin, että kukin seurakunta pystyi taas jatkamaan säännöllistä kokousohjelmaansa.
Kalifornian maanjäristyksestä selviytyminen
Lokakuun 17. päivänä sattuneen maanjäristyksen keskus oli noin 110 kilometriä San Fransiscosta etelään ja Santa Cruzista noin 15 kilometriä koilliseen. Tällä tiheään asutulla alueella, jolla hetken kestävät tärähtelyt eivät ole harvinaisia, miljoonia pelästytti 15 sekuntia tai pitempään kestänyt järähtely, joka tuntui loputtomalta.
”Rakennus kirjaimellisesti heilui edestakaisin”, sanoi Ray Vaden, kristitty vanhin San Josessa. ”Ajattelin, pysyisikö se pystyssä. Katsoessani ulos ikkunastani saatoin nähdä, että oli ruuhka-aika ja liikenne oli juuttunut paikoilleen. Kello oli 17.04.
”Lopulta pystyimme aloittamaan yhteyden ottamisen seurakuntamme ystäviin. Menimme käymään niiden kodeissa, joita ei voitu tavoittaa puhelimella. Liikenneruuhkan takia se kesti useita tunteja. Klo 20.30:een mennessä olimme saaneet tietää, ettei kukaan ollut loukkaantunut, vaikka monien kodeissa oli tavaroita mennyt rikki. Seuraavana päivänä saimme tietää, että joidenkin alueella asuvien veljien kodit olivat vahingoittuneet niin pahoin, että heidän täytyi muuttaa. Heidät otettiin todistajatovereitten koteihin.”
Lähellä Los Gatosia muuan kristitty sisar oli kylvyssä kaksikerroksisen talonsa toisessa kerroksessa, kun koko ensimmäinen kerros luhistui. Niinpä hän nousi kylpyammeesta ensimmäisen kerroksen tasolla, mikä hämmästyttävää, täysin kunnossa. Jos hän olisi ollut alakerrassa, hän olisi varmasti kuollut.
Ystävät halusivat heti tietää, mitä he voisivat tehdä uhrien hyväksi. Torstaina, kaksi päivää järistyksen jälkeen, muodostettiin komitea huolehtimaan tästä. Lauantaina suurista pakettiautoista ja muista kulkuneuvoista jaettiin tarpeessa oleville telttoja, makuupusseja, lyhtyjä ja kamiinoita, vaatteita, taskulamppuja, säilykkeitä, juomavettä ynnä muuta. Yksistään tuona aamuna avustusrahastoon lahjoitettiin 41000 dollaria!
Mikä vastakohta se olikaan sille asenteelle, jota jotkut maailman ihmiset osoittivat. Joku mies ryömi naisen luo, joka oli jäänyt loukkuun autoonsa moottoritien romahtaneen osuuden alle. Hän lupasi, ettei tekisi pahaa tuolle naiselle, mutta sitten otti hänen sormuksensa, korunsa ja kukkaronsa ja lähti pois auttamatta häntä. Yhteensä yli 40 kuoli moottoritien romahtaessa, heidän joukossaan Mary Washington, Jehovan todistaja.
Jehovan todistajien aluerakennuskomitea alkoi pian arvioida vahinkoja. Kaksi valtakunnansalia vahingoittui lievästi. Useiden Jehovan todistajien kodit kuitenkin vahingoittuivat niin pahasti, että ne täytyi raivata pois. Apujoukot pystyivät siirtämään useita asuntovaunuja takaisin perustuksilleen ja korjaamaan monien veljien koteja ja rakentamaan muita uudelleen. Tämän työn jatkamiseksi on lahjoitettu satojatuhansia dollareita.
Tämän järjestelmän lähestyessä loppuaan Jeesuksen profetian täyttymykseksi voimme odottaa lisää maanjäristyksiä ja muita onnettomuuksia. (Matteus 24:3–8) Tulee olemaan vastoinkäymisiä, jotka ovat epäilemättä vieläkin ankarampia kuin ne, joita varhaiskristityt kokivat silloin, kun Jerusalem hävitettiin. Seuraava Raamatun profetia on jopa merkityksellisempi meidän aikanamme: ”Kaiken loppu on tullut lähelle.” Mitä siis tarvitaan? ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan.” (1. Pietari 4:7, 8) Varmasti sydäntämme lämmittää, kun näemme tällaista rakkautta osoitettavan Jehovan todistajien veljesseuran keskuudessa!
[Kartat s. 15]
(Ks. painettu julkaisu)
KALIFORNIA
Oakland
San Francisco
Los Gatos
Santa Cruz
[Kartta] (Ks. painettu julkaisu)
Yhdysvallat
Charleston
Atlantti
Puerto Rico
Guadeloupe
[Kuvat s. 16, 17]
Oikealla: Hugon aiheuttamaa tuhoa Etelä-Carolinan rannikolla
[Lähdemerkintä]
Maxie Roberts/Courtesy of THE STATE
Alla: Autokasa lukion ulkopuolella
[Lähdemerkintä]
Maxie Roberts/Courtesy of THE STATE
Alimmaisena: Jehovan todistajien avustusjoukot auttamassa siivous- ja korjaustyössä
[Kuvat s. 18]
Vasemmalla: St. Croixilla asuva tyttö pitää yllään erään Michiganissa Yhdysvalloissa asuvan auttamishaluisen viisivuotiaan lähettämää mekkoa
Alla: Guadeloupen Jehovan todistajat lajittelevat lahjoitettua ruokaa
Alhaalla vasemmalla: Sheila Williams avustustyöntekijän kanssa, joka auttoi häntä korjaamaan tuhoutuneen talonsa
[Kuvat s. 21]
Yllä: Ylempi moottoritie (Interstate 880) romahti alemman moottoritien päälle
Vasemmalla: Raim Manor talonsa toisessa kerroksessa, josta tuli alakerta