Kestävyys – elintärkeää kristityille

”Lisätkää uskoonne – – kestävyyttä.” (2. PIETARIN KIRJE 1:5, 6.)

1, 2. Miksi meidän kaikkien täytyy kestää loppuun asti?

MATKAVALVOJA oli mennyt vaimonsa kanssa tapaamaan erästä heidän yli 90-vuotiasta kristittyä toveriaan, joka oli työskennellyt kokoaikaisena sananpalvelijana kymmenien vuosien ajan. Keskustelun aikana tuo iäkäs veli muisteli joitakin etuja, joista huolehtimisesta hän oli nauttinut vuosien varrella. ”Mutta nyt minusta ei ole enää mihinkään”, hän valitti kyynelten alkaessa vieriä pitkin hänen poskiaan. Matkavalvoja avasi Raamattunsa ja luki Matteuksen 24:13:sta Jeesuksen Kristuksen sanat: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” Sitten tuo valvoja katsoi rakasta veljeään ja sanoi: ”Riippumatta siitä, miten paljon tai miten vähän pystymme tekemään, meidän kaikkien viimeinen tehtävä on kestää loppuun asti.”

² Kristittyinä meidän kaikkien täytyy tosiaan kestää tämän asiainjärjestelmän loppuun tai elämämme loppuun asti. Pelastumiseen johtavaa Jehovan hyväksyntää ei voi saada millään muulla tavoin. Me olemme mukana elämän kilpajuoksussa, ja meidän täytyy ”juosta kestävinä”, kunnes ylitämme maaliviivan (Heprealaisille 12:1). Apostoli Pietari korosti tämän ominaisuuden tärkeyttä kehottaessaan kristittyjä tovereitaan: ”Lisätkää uskoonne – – kestävyyttä.” (2. Pietarin kirje 1:5, 6.) Mutta mitä kestävyys oikeastaan on?

Mitä kestävyys merkitsee

3, 4. Mitä kestäminen merkitsee?

³ Mitä kestäminen merkitsee? Kreikan kielen verbi ’kestää’ (hy·po·meʹnō) merkitsee kirjaimellisesti ’jäädä alle tai pysyä alla’. Se esiintyy Raamatussa 17 kertaa. Sanakirjantekijöiden W. Bauerin, F. W. Gingrichin ja F. Dankerin mukaan se merkitsee ”jäädä sen sijaan että pakenisi – – pysyä paikallaan, pitää puolensa”. ’Kestävyyttä’ merkitsevä kreikan kielen substantiivi (hy·po·mo·nēʹ) esiintyy yli 30 kertaa. Eräässä Uuden testamentin sanakirjassa siitä mainitaan seuraavasti: ”Sillä tarkoitetaan mielenlaatua, jonka avulla pystyy sietämään monenlaista, ei vain alistuneesti, vaan tuntien hehkuvaa toivoa – – Se on ominaisuus, joka pitää vastatuuleen kulkevan ihmisen pystyssä. Se on voima, joka voi tehdä vaikeimmastakin koettelemuksesta suurenmoisen, koska se näkee tuskan yli päämäärään.” (William Barclay, A New Testament Wordbook.)

⁴ Kestävyyden ansiosta voimme siis pysyä paikallamme menettämättä toivoamme, vaikka kohtaisimme esteitä tai vaikeuksia (Roomalaisille 5:3–5). Se saa meidät katsomaan nykyisen tuskan yli päämäärään – joko taivaassa tai maan päällä saatavan ikuisen elämän palkintoon eli lahjaan (Jaakob 1:12).

Miksi kestävyyttä tarvitaan?

5. a) Miksi kaikki kristityt tarvitsevat kestävyyttä? b) Mihin kahteen luokkaan koettelemuksemme voidaan jakaa?

⁵ Kristittyinä me kaikki tarvitsemme kestävyyttä (Heprealaisille 10:36). Miksi? Pohjimmiltaan siksi, että kohtaamme ”monenlaisia koettelemuksia”. Tämä Jaakobin 1:2:ssa oleva kreikkalainen teksti tuo mieleen odottamattoman tai epämieluisen tapaamisen, esimerkiksi joutumisen vastatusten ryöstäjän kanssa (vrt. Luukas 10:30). Eteemme tulevat koettelemukset voidaankin jakaa kahteen luokkaan: perisynnin vuoksi ihmisille yleisiksi tulleisiin koettelemuksiin ja jumalisen antaumuksemme takia syntyviin koettelemuksiin (1. Korinttolaisille 10:13; 2. Timoteukselle 3:12). Mitkä ovat joitakin näistä koettelemuksista?

6. Miten eräs todistaja kesti jouduttuaan tuskallisen sairauden uhriksi?

⁶ Vakava sairaus. Jotkut kristityt joutuvat Timoteuksen tavoin kestämään ”usein uudistuvia sairauskohtauksia” (1. Timoteukselle 5:23). Erityisesti silloin kun kärsimme jostakin kroonisesta, kenties hyvin tuskallisesta sairaudesta, meidän täytyy Jumalan avulla kestää, pysyä paikallamme, menettämättä näkyvistämme kristillistä toivoamme. Ajatellaanpa esimerkiksi erästä vähän yli 50-vuotiasta todistajaa, joka kävi pitkän ja ankaran kamppailun nopeasti kasvavaa pahanlaatuista kasvainta vastaan. Hänelle tehtiin kaksi leikkausta, joissa hän kieltäytyi päättäväisesti verensiirroista (Apostolien teot 15:28, 29). Kasvain todettiin kuitenkin jälleen hänen mahalaukustaan, ja se kasvoi edelleen lähellä hänen selkärankaansa. Sen kasvaessa veli kärsi sanoin kuvaamattomia fyysisiä tuskia, joita ei saatu millään lääkityksellä hellittämään. Hän katsoi kuitenkin yli silloisen tuskansa kohti uudessa maailmassa saatavaa elämän palkintoa. Hän kertoi loistavasta toivostaan jatkuvasti lääkäreille, sairaanhoitajille ja vierailijoille. Hän kesti loppuun – elämänsä loppuun – asti. Sinulla voi olla terveysongelmia, jotka eivät ehkä saata henkeäsi vaaraan eivätkä tuota yhtä suuria tuskia kuin tuo rakas veli joutui kestämään, mutta jotka voivat silti koetella suuresti kestävyyttäsi.

7. Millaista tuskaa jotkut hengelliset veljemme ja sisaremme joutuvat kestämään?

⁷ Tunneperäinen tuska. Jotkut Jehovan palvelijat kokevat aika ajoin ”sydämen tuskaa”, jonka vuoksi heidän mielensä on ”murtunut” (Sananlaskut 15:13). Vakava masennus ei ole harvinaista näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1). Science News -lehdessä kerrottiin 5.12.1992: ”Vaikeasta, usein työkyvyttömäksi tekevästä masennuksesta kärsivien suhteellinen määrä on kasvanut sukupolvi sukupolvelta vuodesta 1915 lähtien.” Tällainen masennus voi johtua esimerkiksi fysiologisista seikoista tai tuskaa tuottaneista epämiellyttävistä kokemuksista. Jotkut kristityt ilmaisevat kestävyyttä siten, että he kamppailevat päivittäin pysyäkseen paikallaan, vaikka he tuntevatkin tunneperäistä tuskaa. He eivät kuitenkaan anna periksi. He pysyvät uskollisina Jehovalle kyynelistä huolimatta (vrt. Psalmit 126:5, 6).

8. Millaisia taloudellisia koettelemuksia voimme kohdata?

⁸ Vakavat taloudelliset vaikeudet voivat kuulua kohtaamiimme monenlaisiin koettelemuksiin. Kun eräs New Jerseyssä Yhdysvalloissa asuva veli jäi yhtäkkiä työttömäksi, hän oli ymmärrettävästi huolissaan ruoan hankkimisesta perheelleen ja asuntonsa säilyttämisestä. Hän ei kuitenkaan kadottanut näköpiiristään Valtakunnan toivoa. Etsiessään työtä hän käytti hyväkseen tilaisuutta ja palveli osaaikaisena tienraivaajana. Lopulta hän löysi uuden työpaikan. (Matteus 6:25–34.)

9. a) Miten omaisen kuolema voi vaatia kestävyyttä? b) Mitkä raamatunkohdat osoittavat, ettei ole väärin vuodattaa surun kyyneleitä?

⁹ Jos omaisesi on kuollut, tarvitset kestävyyttä, joka jatkuu vielä kauan sen jälkeenkin kun ympärilläsi olevat ihmiset ovat palanneet jokapäiväisiin tehtäviinsä. Se aika vuodesta, jona rakas omaisesi kuoli, saattaa vielä vuosienkin päästä tuntua sinusta erityisen raskaalta. Tällaisen menetyksen kestäminen ei merkitse sitä, että olisi väärin vuodattaa surun kyyneleitä. On luonnollista murehtia rakkaan ihmisen kuolemaa, eikä se ole missään tapauksessa merkki siitä, että on menettänyt uskonsa ylösnousemustoivoon (1. Mooseksen kirja 23:2; vrt. Heprealaisille 11:19). Jeesus ”puhkesi kyyneliin” Lasaruksen kuoleman jälkeen, vaikka hän oli varmana tuon lupauksen toteutumisesta sanonut Martalle: ”Veljesi on nouseva ylös.” Ja niin Lasarus nousikin! (Johannes 11:23, 32–35, 41–44.)

10. Minkä erityisen syyn vuoksi Jehovan kansaan kuuluvat tarvitsevat kestävyyttä?

¹⁰ Sen lisäksi että Jehovan kansa joutuu kestämään kaikille ihmisille yleisiä koettelemuksia, se tarvitsee kestävyyttä aivan erityisestä syystä. ”Te tulette olemaan kaikkien kansojen vihaamia minun nimeni vuoksi”, varoitti Jeesus (Matteus 24:9). Lisäksi hän sanoi: ”Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin.” (Johannes 15:20.) Miksi Jumalan palvelijoita vihataan ja vainotaan niin kiihkeästi? Koska asummepa missä tahansa osassa maailmaa, Saatana yrittää murtaa nuhteettomuutemme Jehovan edessä (1. Pietarin kirje 5:8; vrt. Ilmestys 12:17). Toteuttaakseen tarkoituksensa Saatana on usein lietsonut vainoa, mikä on pannut kestävyytemme kovalle koetukselle.

11, 12. a) Mikä kestävyyden koetus oli Jehovan todistajilla ja heidän lapsillaan 1930-luvulla ja 1940-luvun alussa? b) Miksi Jehovan todistajat eivät tervehdi kansallissymbolia?

¹¹ Esimerkiksi 1930-luvulla ja 1940-luvun alussa yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset Jehovan todistajat ja heidän lapsensa joutuivat vainon kohteiksi, koska he kieltäytyivät omantuntonsa vuoksi tervehtimästä kansallissymbolia. Todistajat kunnioittavat sen maan tunnusta, jossa he asuvat, mutta noudattavat 2. Mooseksen kirjan 20:4, 5:ssä (UM) esitettyä Jumalan lain periaatetta: ”Et saa tehdä itsellesi veistettyä kuvaa etkä minkään sellaisen hahmoa, mikä on ylhäällä taivaissa tai mikä on alhaalla maan päällä tai mikä on vesissä maan alla. Et saa kumartaa niitä etkä taipua palvelemaan niitä, sillä minä Jehova, sinun Jumalasi, olen yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” Kun jotkut todistajien lapset erotettiin koulusta, koska he halusivat palvoa vain Jehova Jumalaa, todistajat perustivat valtakunnankouluja, joissa heidän lapsiaan opetettiin. Nämä oppilaat palasivat tavallisiin kouluihin, kun Yhdysvaltain korkein oikeus tunnusti heidän uskonnollisen asemansa, kuten valistuneet maat tunnustavat nykyään. Näiden nuorten rohkea kestävyys on kuitenkin erinomainen esimerkki erityisesti niille kristityille nuorille, jotka saattavat joutua nykyään pilkattaviksi, koska he yrittävät elää Raamatun normien mukaan. (1. Johanneksen kirje 5:21.)

¹² Kohtaamamme erilaiset koettelemukset – sekä ne, joita on yleisesti ihmisillä, että ne, joita saamme osaksemme kristillisen uskomme vuoksi – osoittavat, miksi tarvitsemme kestävyyttä. Mutta miten voimme kestää?

Miten kestää loppuun asti?

13. Miten Jehova antaa kestävyyttä?

¹³ Jumalan kansa on selvästi edullisemmassa asemassa kuin ne, jotka eivät palvo Jehovaa. Me voimme pyytää apua ”Jumalalta, joka varaa kestävyyttä” (Roomalaisille 15:5). Miten Jehova sitten antaa kestävyyttä? Hän antaa sitä muun muassa niiden kestävyyden esimerkkien välityksellä, joista kerrotaan hänen Sanassaan, Raamatussa (Roomalaisille 15:4). Niiden miettiminen kannustaa meitä kestämään ja antaa meille lisäksi paljon tietoa siitä, miten voimme kestää. Tarkastellaanpa kahta huomattavaa esimerkkiä – Jobin rohkeaa kestävyyttä ja Jeesuksen Kristuksen moitteetonta kestävyyttä (Heprealaisille 12:1–3; Jaakob 5:11).

14, 15. a) Mitä koettelemuksia Job kesti? b) Miten Job pystyi kestämään eteensä tulleet koettelemukset?

¹⁴ Millaiset tilanteet koettelivat Jobin kestävyyttä? Hänellä oli taloudellisia vaikeuksia, sillä hän menetti lähes kaiken omaisuutensa (Job 1:14–17; vrt. Job 1:3). Job tunsi menetyksen tuskan, kun myrsky surmasi kaikki hänen kymmenen lastaan (Job 1:18–21). Hän kärsi vakavasta ja hyvin tuskallisesta sairaudesta (Job 2:7, 8; 7:4, 5). Hänen oma vaimonsa painosti häntä kääntymään pois Jumalasta (Job 2:9). Hänen läheiset toverinsa sanoivat sellaista, mikä oli loukkaavaa, epäystävällistä ja valheellista (vrt. Job 16:1–3 ja Job 42:7). Koko ajan Job pysyi kuitenkin paikallaan ja säilytti nuhteettomuutensa (Job 27:5). Se mitä hän kesti, muistuttaa Jehovan kansan nykyään kohtaamia koettelemuksia.

¹⁵ Miten Job pystyi kestämään kaikki nuo koettelemukset? Häntä piti yllä erityisesti toivo. ”Onhan puullakin toivo”, hän sanoi. ”Vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.” (Job 14:7.) Mikä toivo Jobilla oli? Muutamaa jaetta myöhemmin hänen kerrotaan sanoneen: ”Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? – – Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.” (Job 14:14, 15.) Job tosiaan näki senhetkisen tuskansa yli. Hän tiesi, etteivät hänen koettelemuksensa kestäisi ikuisesti. Hän joutuisi kestämään enintään kuolemaan asti. Hän odotti toiveikkaana aikaa, jolloin Jehova, joka haluaa rakkaudellisesti herättää kuolleet eloon, toisi hänet takaisin elämään (Apostolien teot 24:15).

16. a) Mitä Jobin esimerkki opettaa meille kestävyydestä? b) Miten todellinen Valtakunnan toivon täytyy olla meille ja miksi?

¹⁶ Mitä opimme Jobin kestävyydestä? Voidaksemme kestää loppuun asti emme saa koskaan menettää näkyvistämme toivoamme. Muista myös, että koska Valtakunnan toivo on aivan varma, niin mikä tahansa kohtaamamme kärsimys on suhteellisen ”hetkellistä” (2. Korinttolaisille 4:16–18). Kallisarvoinen toivomme perustuu lujasti siihen Jehovan lupaukseen, että lähitulevaisuudessa koittaa aika, jolloin ”hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva” (Ilmestys 21:3, 4). Tuon toivon, joka ei ”johda pettymykseen”, täytyy varjella ajatteluamme (Roomalaisille 5:4, 5; 1. Tessalonikalaisille 5:8). Sen täytyy olla meille todellinen – niin todellinen, että voimme uskon silmin kuvitella itsemme uuteen maailmaan, jossa emme enää taistele sairauksia emmekä masennusta vastaan, vaan heräämme joka päivä terveinä ja ajatukset selkeinä; emme enää murehdi vakavien taloudellisten vaikeuksien vuoksi, vaan vietämme turvallista elämää; emme enää murehdi omaistemme kuolemaa, vaan koemme sykähdyttävän elämyksen, jonka heidän ylösnousemuksensa näkeminen tuottaa (Heprealaisille 11:1). Ilman tuota toivoa nykyiset koettelemuksemme voisivat lannistaa meidät niin, että lakkaisimme ponnistelemasta. Miten suuresti toivo kannustaakaan meitä jatkamaan taistelemista, kestämään aina loppuun asti!

17. a) Mitä koettelemuksia Jeesus kesti? b) Mikä ehkä kuvastaa Jeesuksen kestämien kärsimysten ankaruutta? (Ks. alaviite.)

¹⁷ Raamatussa kehotetaan katsomaan ”kiinteästi” Jeesukseen ja ajattelemaan ”tarkoin” häntä. Mitä koettelemuksia hän kesti? Jotkin niistä aiheutuivat toisten synnistä ja epätäydellisyydestä. Jeesus kesti ”syntisten” ”vastustavaa puhetta” ja lisäksi ongelmia, jotka heräsivät hänen opetuslastensa keskuudessa, muun muassa heidän toistuvia kiistojaan siitä, kuka oli suurin. Sitä paitsi hän kohtasi vertaansa vailla olleen uskon koetuksen. Hän ”kesti kidutuspaalun”. (Heprealaisille 12:1–3; Luukas 9:46; 22:24.) On vaikea edes kuvitella sitä henkistä ja ruumiillista kärsimystä, joka sisältyi paaluun naulitsemisesta aiheutuvaan tuskaan ja jumalanpilkkaajana teloittamisesta johtuvaan häpeään.a

18. Mitkä kaksi seikkaa pitivät apostoli Paavalin mukaan yllä Jeesusta?

¹⁸ Mikä auttoi Jeesusta kestämään loppuun asti? Apostoli Paavali mainitsee kaksi seikkaa, jotka pitivät yllä Jeesusta: ”rukoukset” ja ”anomukset” sekä ”se ilo, joka oli asetettu hänen eteensä”. Jumalan täydellinen Poika Jeesus ei hävennyt pyytää apua. Hän rukoili ”voimakkain huudoin ja kyynelin”. (Heprealaisille 5:7; 12:2.) Erityisesti viimeisen koettelemuksensa lähestyessä hän ymmärsi, miten tarpeellista hänen oli rukoilla toistuvasti ja hartaasti voimaa (Luukas 22:39–44). Jehova ei vastannut Jeesuksen nöyriin pyyntöihin poistamalla koettelemusta, vaan vahvistamalla Jeesusta kestämään sen. Jeesus kesti myös siksi, että hän katsoi kidutuspaalun yli palkintoonsa – iloon jota hän saisi pyhittäessään Jehovan nimeä ja lunastaessaan ihmissuvun kuolemasta (Matteus 6:9; 20:28).

19, 20. Miten Jeesuksen esimerkki auttaa meitä suhtautumaan realistisesti siihen, mitä kestävyyteen liittyy?

¹⁹ Jeesuksen esimerkistä opimme useita seikkoja, jotka auttavat meitä suhtautumaan realistisesti siihen, mitä kestävyyteen liittyy. Kestävyys ei ole helppoa. Jos jonkin koettelemuksen kestäminen tuntuu meistä vaikealta, on lohdullista tietää, että Jeesuksenkaan ei ollut helppo kestää. Kestääksemme loppuun asti meidän täytyy toistamiseen rukoilla voimaa. Jonkin koettelemuksen aikana voimme toisinaan tuntea itsemme arvottomiksi rukoilemaan. Mutta Jehova kehottaa meitä vuodattamaan sydämemme hänelle, ”koska hän huolehtii” meistä (1. Pietarin kirje 5:7). Ja Sanassaan esittämänsä lupauksen mukaisesti Jehova on sitoutunut antamaan ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, niille jotka kääntyvät hänen puoleensa uskossa (2. Korinttolaisille 4:7–9).

²⁰ Joskus meidän täytyy kestää kyynelin. Tuska, jonka Jeesus joutui kärsimään kidutuspaalussa, ei sinänsä tuottanut hänelle iloa. Sitä tuotti pikemminkin se palkinto, joka oli asetettu hänen eteensä. Meidän ei ole realistista odottaa, että tuntisimme aina koettelemuksessa ollessamme iloa ja ylpeyttä (vrt. Heprealaisille 12:11). Jos kuitenkin katsomme eteenpäin kohti palkintoa, voimme pitää koettelevimpienkin tilanteiden kohtaamista ”pelkkänä ilona” (Jaakob 1:2–4, KR-92; Apostolien teot 5:41). Tärkeintä on, että pysymme uskollisina, vaikka kyynelinkin. Jeesushan ei sanonut: ”Joka vuodattaa vähiten kyyneleitä, se pelastuu”, vaan: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” (Matteus 24:13.)

21. a) Mitä 2. Pietarin kirjeen 1:5, 6:ssa kehotetaan lisäämään kestävyyteen? b) Mitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

²¹ Kestävyys on siis elintärkeää voidaksemme pelastua. Mutta 2. Pietarin kirjeen 1:5, 6:ssa kehotetaan lisäämään kestävyyteen jumalista antaumusta. Mitä on jumalinen antaumus? Miten se liittyy kestävyyteen, ja miten voimme hankkia sitä? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

Lisää kestävyyteesi jumalista antaumusta

”Lisätkää uskoonne – – kestävyyttä, kestävyyteenne jumalista antaumusta.” (2. PIETARIN KIRJE 1:5, 6.)

1, 2. a) Mitä Jehovan todistajille tapahtui 1930-luvulta lähtien natsien hallitsemissa maissa ja miksi? b) Miten Jehovan kansa selviytyi tästä ankarasta kohtelusta?

ELETTIIN synkkää aikaa 1900-luvun historiassa. 1930-luvulta lähtien tuhansia natsien hallitsemissa maissa asuvia Jehovan todistajia pidätettiin epäoikeudenmukaisesti ja heitettiin keskitysleireihin. Miksi? Koska he uskalsivat pysyä puolueettomina ja kieltäytyivät esittämästä ”Heil Hitler” -tervehdystä. Miten heitä kohdeltiin? ”Mitään muuta – – vankiryhmää ei asetettu alttiiksi SS-sotilaiden sadismille sillä tavalla kuin raamatuntutkijat [Jehovan todistajat]. Se oli sadismia, jonka tunnuksena oli sellaisten ruumiillisten ja henkisten kidutusten loputon sarja, jota mikään maailman kieli ei pysty kuvailemaan.” (Karl Wittig, entinen Saksan hallituksen virkailija.)

² Miten Jehovan todistajat selviytyivät? Tri Christine E. King kertoi kirjassaan ”Natsivaltio ja uudet uskonnot: viisi tutkielmaa toisinajattelevista”: ”Ainoastaan todistajien [toisin kuin muiden uskonnollisten ryhmien] suhteen hallitus epäonnistui.” (The Nazi State and the New Religions: Five Case Studies in Non-Conformity.) Joukkona Jehovan todistajat tosiaan pysyivät paikallaan, vaikka sadoille heistä se merkitsikin kestämistä kuolemaan saakka.

3. Miten Jehovan todistajat ovat voineet kestää ankaria koettelemuksia?

³ Miten Jehovan todistajat ovat voineet kestää sellaisia koettelemuksia sekä natsi-Saksassa että joka puolella maailmaa? Heidän taivaallinen Isänsä on auttanut heitä kestämään heidän jumalisen antaumuksensa vuoksi. ”Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koettelemuksesta”, selitti apostoli Pietari (2. Pietarin kirje 2:9). Pietari oli aiemmin samassa kirjeessä neuvonut kristittyjä: ”Lisätkää uskoonne – – kestävyyttä, kestävyyteenne jumalista antaumusta.” (2. Pietarin kirje 1:5, 6.) Kestävyys liittyy siis läheisesti jumaliseen antaumukseen. Kestääksemme loppuun asti meidän täytyykin ”pyrkiä – – jumaliseen antaumukseen” ja ilmaista sitä (1. Timoteukselle 6:11). Mutta mitä jumalinen antaumus täsmällisesti sanottuna on?

Mitä jumalinen antaumus on

4, 5. Mitä on jumalinen antaumus?

⁴ ”Jumalista antaumusta” tarkoittava kreikkalainen substantiivi (eu·seʹbei·a) voidaan kääntää kirjaimellisesti ’hyvin kunnioittamiseksi’a (2. Pietarin kirje 1:6, Kingdom Interlinear). Se ilmaisee lämmintä, sydämellistä tunnetta Jumalaa kohtaan. W. E. Vinen mukaan adjektiivi eu·se·bēsʹ, kirjaimellisesti ’hyvin kunnioittava’, merkitsee ”voimaa, jota ohjaa Jumalan pyhä, kunnioittava pelko ja joka löytää ilmenemismuotonsa antaumuksellisessa toiminnassa” (2. Pietarin kirje 2:9, Int).

⁵ Ilmaisu ”jumalinen antaumus” viittaa siksi Jehovaa kohtaan tuntemaamme kunnioitukseen tai antaumukseen, joka saa meidät tekemään sitä, mikä miellyttää häntä. Me toimimme niin jopa kohdatessamme vaikeita koettelemuksia, koska rakastamme Jumalaa sydämestämme. Me tunnemme Jehovaa kohtaan uskollista, henkilökohtaista kiintymystä, joka ilmenee elämäntavastamme. Tosi kristittyjä kehotetaan rukoilemaan, että he voisivat viettää ”rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa” (1. Timoteukselle 2:1, 2). Sanakirjantekijöiden J. P. Louw’n ja E. A. Nidan mukaan 1. Timoteuksen kirjeen 2:2:ssa esiintyvä ilmaus eu·seʹbei·a ”voidaan monissa kielissä kääntää ’elää niin kuin Jumala haluaisi meidän elävän’ tai ’elää niin kuin Jumala on käskenyt meidän elää’”.

6. Mitä yhteyttä on kestävyydellä ja jumalisella antaumuksella?

⁶ Nyt voimme ymmärtää paremmin kestävyyden ja jumalisen antaumuksen välisen yhteyden. Koska elämme niin kuin Jumala haluaisi meidän elävän – osoittaen jumalista antaumusta – saatamme itsemme maailman vihan kohteiksi, mikä aiheuttaa poikkeuksetta uskon koettelemuksia (2. Timoteukselle 3:12). Mikään ei saisi meitä kestämään noita koettelemuksia, ellemme tuntisi henkilökohtaista kiintymystä taivaallista Isäämme kohtaan. Sitä paitsi Jehova vastaa tällaiseen sydämestä lähtevään antaumukseen. Kuvittelehan, miltä hänestä täytyy tuntua, kun hän katsellessaan alas taivaista tarkkailee niitä, jotka pyrkivät antaumuksesta häntä kohtaan miellyttämään häntä kaikenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Ei ihme, että hän on halukas vapauttamaan ”jumalisen antaumuksen ihmiset koettelemuksesta”!

7. Miksi jumalista antaumusta täytyy kehittää?

⁷ Meillä ei kuitenkaan ole syntymästämme saakka ollut jumalista antaumusta, emmekä saa sitä automaattisesti jumalisilta vanhemmiltamme (1. Mooseksen kirja 8:21). Ei, vaan sitä täytyy kehittää (1. Timoteukselle 4:7, 10). Meidän täytyy työskennellä lisätäksemme jumalista antaumusta kestävyyteemme ja uskoomme. Se vaatii Pietarin sanojen mukaan ”hartaita ponnistuksia” (2. Pietarin kirje 1:5). Miten sitten voimme hankkia jumalista antaumusta?

Miten hankimme jumalista antaumusta?

8. Mikä on apostoli Pietarin mukaan jumalisen antaumuksen hankkimisen avain?

⁸ Apostoli Pietari selitti, mikä on jumalisen antaumuksen hankkimisen avain. Hän sanoi: ”Karttukoon teille ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa Jumalan ja Herramme Jeesuksen täsmällisen tuntemuksen avulla, koska hänen jumalallinen voimansa on antanut meille auliisti kaiken elämää ja jumalista antaumusta koskevan hänen täsmällisen tuntemuksensa välityksellä, joka kutsui meidät kirkkaudella ja hyveellä.” (2. Pietarin kirje 1:2, 3.) Lisätäksemme jumalista antaumusta uskoomme ja kestävyyteemme meidän täytyy siis kasvaa Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen täsmällisessä eli täydessä tuntemuksessa.

9. Kerro valaiseva esimerkki siitä, että Jumalan ja Kristuksen täsmälliseen tuntemukseen sisältyy enemmän kuin vain sen tietäminen, keitä he ovat.

⁹ Mitä Jumalan ja Kristuksen täsmällinen tuntemus merkitsee? Siihen sisältyy selvästikin enemmän kuin vain sen tietäminen, keitä he ovat. Saatat esimerkiksi tietää, kuka naapurisi on, ja saatat jopa tervehtiä häntä käyttäen hänen nimeään. Mutta lainaisitko hänelle suuren rahasumman? Et, ellet todella tietäisi, millainen ihminen hän on. (Vrt. Sananlaskut 11:15.) Samoin Jehovan ja Jeesuksen tunteminen täsmällisesti eli täysin merkitsee enemmän kuin vain heidän olemassaoloonsa uskomista ja heidän nimensä tietämistä. Halutaksemme kestää koettelemuksia heidän vuokseen jopa kuolemaan saakka meidän täytyy todella tuntea heidät hyvin. (Johannes 17:3.) Mitä tähän sisältyy?

10. Mitkä kaksi seikkaa sisältyvät Jehovan ja Jeesuksen täsmälliseen tuntemukseen ja miksi?

¹⁰ Jehovan ja Jeesuksen täsmälliseen eli täyteen tuntemukseen sisältyy kaksi seikkaa: 1) se että oppii tuntemaan heidät persoonina – heidän ominaisuutensa, tunteensa ja tapansa – ja 2) se että jäljittelee heidän esimerkkiään. Jumaliseen antaumukseen sisältyy harras, henkilökohtainen kiintymys Jehovaa kohtaan, ja se ilmenee elämäntavastamme. Hankkiaksemme sitä meidän täytyy siksi oppia tuntemaan Jehova henkilökohtaisesti ja perehtyä hänen tahtoonsa ja teihinsä niin hyvin kuin meille ihmisille vain on mahdollista. Tunteaksemme todella Jehovan, jonka kuvaksi meidät luotiin, meidän täytyy käyttää tuota tietoa ja pyrkiä olemaan hänen kaltaisiaan (1. Mooseksen kirja 1:26–28; Kolossalaisille 3:10). Koska Jeesus jäljitteli täydellisesti Jehovaa siinä, mitä hän sanoi ja teki, Jeesuksen täsmällinen tuntemus on arvokas apukeino jumalisen antaumuksen kehittämisessä (Heprealaisille 1:3).

11. a) Miten voimme saada Jumalan ja Kristuksen täsmällistä tuntemusta? b) Miksi on tärkeää mietiskellä sitä, mitä luemme?

¹¹ Miten sitten voimme saada Jumalan ja Kristuksen täsmällistä tuntemusta? Tutkimalla ahkerasti Raamattua ja Raamattuun perustuvia julkaisuja.b Saadaksemme henkilökohtaisen Raamatun tutkimisemme välityksellä jumalista antaumusta meidän täytyy kuitenkin välttämättä käyttää aikaa sen mietiskelemiseen eli pohtimiseen, mitä luemme (vrt. Joosua 1:8). Miksi se on tärkeää? Muista, että jumalinen antaumus on lämmin, sydämellinen tunne Jumalaa kohtaan. Mietiskely yhdistetään Raamatussa toistuvasti kuvaannolliseen sydämeen – ihmisen sisimpään (Psalmit 19:15; 49:4; Sananlaskut 15:28). Kun mietimme lukemaamme arvostavasti, se painuu sisimpäämme, koskettaa ja liikuttaa tunteitamme ja vaikuttaa ajatteluumme. Vain tällä tavoin tutkimisemme voi lujittaa henkilökohtaista kiintymystämme Jehovaan ja saada meidät elämään Jumalaa miellyttävällä tavalla silloinkin, kun joudumme haastaviin olosuhteisiin tai vaikeisiin koettelemuksiin.

Jumalisen antaumuksen harjoittaminen kotona

12. a) Miten kristitty voi Paavalin mukaan harjoittaa jumalista antaumusta kotona? b) Miksi tosi kristityt huolehtivat ikääntyvistä vanhemmistaan?

¹² Jumalista antaumusta tulee harjoittaa ensiksi kotona. Apostoli Paavali sanoo: ”Jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.” (1. Timoteukselle 5:4.) Ikääntyvistä vanhemmistaan huolehtiminen ilmaisee Paavalin lausunnon mukaan jumalista antaumusta. Tosi kristityt eivät huolehdi vanhemmistaan vain velvollisuudesta, vaan rakkaudesta heitä kohtaan. Lisäksi he kuitenkin tajuavat, että Jehova pitää perheestä huolehtimista hyvin tärkeänä. He ymmärtävät, että kieltäytymällä auttamasta pulaan joutuneita vanhempiaan he todellisuudessa kieltäisivät kristillisen uskonsa (1. Timoteukselle 5:8).

13. Miksi jumalisen antaumuksen harjoittaminen kotona voi olla todellinen haaste, mutta mitä tyydytystä vanhemmistaan huolehtiminen tuottaa?

¹³ Ei tosin ole aina helppoa harjoittaa jumalista antaumusta kotona. Perheenjäsenet voivat asua kaukana toisistaan. Aikuisilla lapsilla on ehkä oma perheensä ja kenties taloudellisia vaikeuksia. Vanhuksen tarvitseman huolenpidon luonne tai määrä voi verottaa hänestä huolehtivien ruumiillista, henkistä ja tunneperäistä terveyttä. Voi kuitenkin olla hyvin tyydyttävää tietää, että vanhemmistaan huolehtiminen ei merkitse ainoastaan ”asianmukaisen korvauksen” maksamista, vaan myös miellyttää Häntä, ”jolle jokainen suku taivaassa ja maan päällä on kiitollisuudenvelassa nimestään” (Efesolaisille 3:14, 15).

14, 15. Kerro esimerkki siitä, miten lapset huolehtivat jumalisella tavalla vanhemmastaan.

¹⁴ Ajattele erästä todella liikuttavaa esimerkkiä. Ellisillä ja hänen viidellä veljellään ja sisarellaan on vaikea tehtävä huolehtia kotona asuvasta isästään. ”Isäni halvaantui täydellisesti vuonna 1986”, selittää Ellis. Nuo kuusi lasta huolehtivat yhdessä isänsä tarpeista: he kylvettävät hänet ja kääntävät häntä säännöllisesti vuoteessa, jotta hänelle ei tulisi makuuhaavoja. ”Luemme hänelle, puhumme hänelle ja soitamme hänelle musiikkia. Emme tiedä varmasti, tajuaako hän, mitä hänen ympärillään tapahtuu, mutta kohtelemme häntä ikään kuin hän olisi täysin selvillä kaikesta.”

¹⁵ Miksi nuo lapset huolehtivat näin isästään? Ellis jatkaa: ”Äitimme kuoltua vuonna 1964 isä kasvatti meidät yksin. Olimme silloin 5–14-vuotiaita. Hän oli meidän käytettävissämme silloin; me olemme hänen käytettävissään nyt.” Ei varmasti ole helppoa huolehtia hänestä, ja lapset masentuvat joskus. ”Ymmärrämme kuitenkin, että isämme tila on väliaikainen ongelma”, sanoo Ellis. ”Odotamme aikaa, jolloin isällemme palautetaan hyvä terveys ja saamme äitimme takaisin.” (Jesaja 33:24; Johannes 5:28, 29.) Tällainen antaumuksellinen huolenpito vanhemmista lämmittää varmasti Hänen sydäntään, joka käskee lapsia kunnioittamaan vanhempiaan!c (Efesolaisille 6:1, 2.)

Jumalinen antaumus ja sananpalvelus

16. Minkä tulee olla ensisijainen syy siihen, mitä teemme sananpalveluksessa?

¹⁶ Ottaessamme vastaan Jeesuksen kutsun seurata häntä jatkuvasti saamme Jumalan antaman tehtävän saarnata Valtakunnan hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia (Matteus 16:24; 24:14; 28:19, 20). Kristityillä on selvästikin velvollisuus osallistua sananpalvelukseen näinä ”viimeisinä päivinä” (2. Timoteukselle 3:1). Saarnaamisemme ja opettamisemme vaikuttimena ei kuitenkaan tule olla vain velvollisuudentunne. Sen ensisijainen syy, mitä ja miten paljon teemme sananpalveluksessa, täytyy olla syvä rakkaus Jehovaa kohtaan. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu”, sanoi Jeesus (Matteus 12:34). Kun sydämemme on tosiaan tulvillaan rakkautta Jehovaa kohtaan, tunnemme pakottavaa halua todistaa hänestä toisille. Kun vaikuttimenamme on rakkaus Jumalaa kohtaan, sananpalveluksemme kertoo merkityksellisellä tavalla siitä, että tunnemme jumalista antaumusta.

17. Miten voimme kehittää oikean vaikuttimen sananpalvelukseen?

¹⁷ Miten voimme kehittää oikean vaikuttimen sananpalvelukseen? Mieti arvostaen kolmea syytä, jotka Jehova on antanut meille hänen rakastamiseensa. 1) Me rakastamme Jehovaa sen vuoksi, mitä hän on jo tehnyt hyväksemme. Antaessaan lunnaat hän osoitti suurinta mahdollista rakkautta (Matteus 20:28; Johannes 15:13). 2) Me rakastamme Jehovaa sen vuoksi, mitä hän tekee parhaillaan hyväksemme. Me voimme puhua vapaasti Jehovalle, joka vastaa rukouksiimme (Psalmit 65:3; Heprealaisille 4:14–16). Kun asetamme Valtakunnan edut ensi sijalle, saamme elämän välttämättömyydet (Matteus 6:25–33). Saamme säännöllisesti hengellistä ruokaa, joka auttaa meitä selviytymään eteemme tulevista ongelmista (Matteus 24:45). Meillä on myös etu kuulua maailmanlaajuiseen kristilliseen veljesseuraan, mikä todella erottaa meidät muusta maailmasta (1. Pietarin kirje 2:17). 3) Me rakastamme Jehovaa myös sen vuoksi, mitä hän vielä tekee hyväksemme. Hänen rakkautensa takia meillä on ”luja ote todelliseen elämään” – tulevaisuudessa saatavaan ikuiseen elämään (1. Timoteukselle 6:12, 19). Kun ajattelemme sitä, miten Jehova on osoittanut rakkautta meitä kohtaan, sydämemme saa meidät varmasti kertomaan innokkaasti toisille hänestä ja hänen kallisarvoisista tarkoituksistaan. Meille ei tarvitse sanoa mitä tai miten paljon meidän tulee tehdä sananpalveluksessa. Sydämemme saa meidät tekemään voitavamme.

18, 19. Minkä esteen eräs sisar voitti voidakseen osallistua sananpalvelukseen?

¹⁸ Jumalisen antaumuksen innoittama sydän saa meidät puhumaan haastavissakin oloissa (vrt. Jeremia 20:9). Se käy ilmi siitä, mitä tapahtui Stellalle, äärimmäisen ujolle kristitylle naiselle. Ryhtyessään tutkimaan Raamattua hän ajatteli aluksi: ”En voi koskaan lähteä kulkemaan talosta taloon.” Hän selittää: ”Olen aina ollut hyvin hiljainen. En pystynyt koskaan aloittamaan keskustelua toisten kanssa.” Kun hän jatkoi tutkimista, hänen rakkautensa Jehovaa kohtaan kasvoi ja hänessä syttyi palava halu puhua Jehovasta toisille. ”Muistan sanoneeni Raamatun opettajalleni: ’Haluan kovasti puhua, mutta en pysty siihen, ja se todella vaivaa minua.’ En koskaan unohda, mitä hän vastasi minulle: ’Stella, ole kiitollinen siitä, että haluat puhua.’”

¹⁹ Ennen pitkää Stella todisti naapurilleen. Sitten hän otti omasta mielestään valtavalta tuntuneen askeleen – hän osallistui ensi kertaa talosta-taloon-palvelukseen (Apostolien teot 20:20, 21). Hän muistelee: ”Esitykseni oli kirjoitettu sanasta sanaan. Pelkäsin kuitenkin niin, että vaikka muistilappu oli edessäni, en hermostuksissani pystynyt katsomaan siihen.” Nykyään, yli 35 vuotta myöhemmin, Stella on yhä luonteeltaan hyvin ujo. Hän pitää kuitenkin paljon kenttäpalveluksesta ja osallistuu siihen jatkuvasti merkittävässä määrin.

20. Mikä esimerkki osoittaa, ettei vaino eikä vankeuskaan voi sulkea Jehovan antaumuksellisten todistajien suuta?

²⁰ Vaino tai vankeuskaan eivät voi sulkea Jehovan antaumuksellisten todistajien suuta. Ajattele saksalaisten Ernst ja Hildegard Seligerin esimerkkiä. He viettivät uskonsa vuoksi yhteensä yli 40 vuotta natsien keskitysleireissä ja kommunistien vankiloissa. Vankilassakin he todistivat hellittämättömästi toisille vangeille. Hildegard muisteli: ”Vankilaviranomaiset luokittelivat minut erittäin vaaralliseksi, koska, kuten eräs naisvartija sanoi, puhuin Raamatusta kaiken päivää. Niinpä minut pantiin kellarissa olevaan selliin.” Kun veli ja sisar Seliger lopulta vapautettiin, he omistivat koko aikansa kristilliseen palvelukseen. Molemmat palvelivat uskollisesti kuolemaansa saakka, veli Seliger vuoteen 1985 ja hänen vaimonsa vuoteen 1992 saakka.

21. Mitä meidän täytyy tehdä lisätäksemme kestävyyteemme jumalista antaumusta?

²¹ Kun tutkimme ahkerasti Jumalan sanaa ja käytämme aikaa oppimiemme asioiden arvostavaan mietiskelyyn, kasvamme Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen täsmällisessä tuntemuksessa. Tämä johtaa vuorostaan siihen, että saamme enemmän tuota kallisarvoista ominaisuutta – jumalista antaumusta. Ilman jumalista antaumusta emme voi mitenkään kestää niitä monenlaisia koettelemuksia, joita kristittyinä kohtaamme. Noudattakaamme siksi apostoli Pietarin neuvoa ja lisätkäämme uskoomme kestävyyttä ja kestävyyteemme jumalista antaumusta (2. Pietarin kirje 1:5, 6).