Pitäkäämme kiinni kallisarvoisesta uskostamme!
”Niille, jotka – – ovat saaneet uskon yhtäläisenä etuna kuin mekin.” (2. PIETARIN KIRJE 1:1)
1. Mistä Jeesus varoitti apostoleitaan, mutta miten Pietari silti kerskui?
JEESUS sanoi kuolemaansa edeltäneenä iltana, että kaikki hänen apostolinsa hylkäisivät hänet. Yksi heistä, Pietari, kerskui: ”Vaikka kaikki muut kompastuvat siihen, mikä koskee sinua, minä en koskaan kompastu!” (Matteus 26:33.) Jeesus tiesi kuitenkin, että toisin kävisi. Siksi hän samassa tilaisuudessa sanoi Pietarille: ”Olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi pettäisi; ja kun sinä kerran olet palannut, vahvista veljiäsi.” (Luukas 22:32.)
2. Mitä sellaista Pietari teki, mikä osoitti, että hänen uskonsa oli hänen liiallisesta itsevarmuudestaan huolimatta heikko?
2 Pietari, joka oli tullut liian varmaksi uskostaan, kielsi Jeesuksen tuona samana yönä. Hän väitti kolmesti, ettei hän edes tuntenut Kristusta! (Matteus 26:69–75.) Kun hän ’palasi’, hänen Herransa sanat ”vahvista veljiäsi” varmaan kaikuivat hänen korvissaan voimakkaina ja selvinä. Tuo kehotus vaikutti syvästi Pietariin hänen lopun ikäänsä, kuten käy ilmi hänen kirjoittamistaan kahdesta kirjeestä, jotka on säilytetty Raamatussa.
Miksi Pietari kirjoitti kirjeensä
3. Miksi Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä?
3 Noin 30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä. Hän osoitti sen veljilleen, jotka asuivat Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bithyniassa, alueilla jotka kuuluvat nykyään Pohjois- ja Länsi-Turkkiin (1. Pietarin kirje 1:1). Pietarin kirjeen saajien joukossa oli epäilemättä juutalaisia, joista jotkut olivat voineet tulla kristityiksi vuoden 33 helluntaina (Apostolien teot 2:1, 7–9). Monet heistä olivat pakanoita, jotka joutuivat kestämään tulisia koettelemuksia vastustajien käsissä (1. Pietarin kirje 1:6, 7; 2:12, 19, 20; 3:13–17; 4:12–14). Siksi Pietari kirjoitti näille veljille rohkaistakseen heitä. Hänen tavoitteenaan oli auttaa heitä saamaan osakseen ’uskonsa lopputulos, sielunsa pelastus’. Niinpä hän kehotti loppusanoissaan: ”Asennoitukaa häntä [Panettelijaa] vastaan vahvoina uskossa.” (1. Pietarin kirje 1:9; 5:8–10.)
4. Miksi Pietari kirjoitti toisen kirjeensä?
4 Myöhemmin Pietari kirjoitti näille kristityille toisen kirjeen (2. Pietarin kirje 3:1). Miksi? Koska heihin kohdistui vielä suurempi uhka. Moraalittomat ihmiset yrittäisivät saada uskovia jäljittelemään heidän saastuttavaa käytöstään ja eksyttäisivät joitakuita! (2. Pietarin kirje 2:1–3.) Lisäksi Pietari varoitti pilkkaajista. Hän oli kirjoittanut ensimmäisessä kirjeessään, että ”kaiken loppu on tullut lähelle”, ja nyt jotkut ilmeisesti ivasivat tätä ajatusta. (1. Pietarin kirje 4:7; 2. Pietarin kirje 3:3, 4.) Tarkastellaanpa Pietarin toista kirjettä ja katsotaan, miten se vahvisti veljiä pysymään lujina uskossa. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa tarkastelemme 2. Pietarin kirjeen ensimmäistä lukua.
Ensimmäisen luvun tarkoitus
5. Miten Pietari valmistaa lukijoitaan ongelmien käsittelyyn?
5 Pietari ei heti puutu vakaviin ongelmiin. Sen sijaan hän valmistaa tietä näiden ongelmien käsittelemiselle rakentamalla lukijoissaan arvostusta sitä kohtaan, mitä he ovat saaneet tullessaan kristityiksi. Hän muistuttaa heitä Jumalan suurenmoisista lupauksista ja Raamatun profetioiden luotettavuudesta. Hän tekee näin kertomalla kirkastusnäystä, jossa hän omakohtaisesti näki Kristuksen Valtakunnan voimassa (Matteus 17:1–8; 2. Pietarin kirje 1:3, 4, 11, 16–21).
6, 7. a) Mitä voimme oppia Pietarin kirjeen johdannosta? b) Jos annamme neuvoja, niin mitä voisi joskus olla hyödyllistä myöntää?
6 Voimmeko oppia jotain Pietarin johdannosta? Eikö neuvot olekin helpompi ottaa vastaan, jos tarkastelemme kuulijoiden kanssa ensin yhteisen, suurenmoisen Valtakunnan toivomme piirteitä? Entä omakohtaisen kokemuksen käyttö? Todennäköisesti Pietari kertoi Jeesuksen kuoleman jälkeen usein tuosta näystä, jossa hän näki Kristuksen Valtakunnan kirkkaudessa (Matteus 17:9).
7 Muista myös, että siihen mennessä kun Pietari kirjoitti toisen kirjeensä, Matteuksen evankeliumia ja apostoli Paavalin kirjettä galatalaisille oli hyvin todennäköisesti levitetty laajalti. Siksi Pietarin inhimilliset heikkoudet samoin kuin hänen toimintansa uskon miehenä saatettiin tuntea hyvin hänen aikalaistensa keskuudessa (Matteus 16:21–23; Galatalaisille 2:11–14). Tämä ei kuitenkaan vienyt häneltä hänen puhevapauttaan. Se on voinut tehdä hänen kirjeensä todellisuudessa vain vetoavammaksi niille, jotka olivat selvillä omista heikkouksistaan. Niinpä kun autamme ihmisiä, joilla on ongelmia, eikö olisi hyödyllistä myöntää, että mekin olemme taipuvaisia tekemään virheitä? (Roomalaisille 3:23; Galatalaisille 6:1.)
Vahvistava tervehdys
8. Missä merkityksessä Pietari todennäköisesti käytti sanaa ”usko”?
8 Tarkastellaanpa nyt Pietarin tervehdystä. Hän sivuaa heti uskon teemaa, sillä hän puhuttelee lukijoitaan ”niiksi, jotka – – ovat saaneet uskon yhtäläisenä etuna kuin mekin” (2. Pietarin kirje 1:1). Ilmaus ”usko” merkitsee tässä todennäköisesti ’lujaa vakaumusta’ ja viittaa siihen kristillisten uskonkäsitysten tai opetusten kokonaisuuteen, jota sanotaan Raamatussa joskus ”totuudeksi” (Galatalaisille 5:7; 2. Pietarin kirje 2:2; 2. Johanneksen kirje 1). Usein sanaa ”usko” käytetään pikemminkin tässä merkityksessä kuin yleismerkityksessä ’luottamus johonkuhun tai johonkin’ (Apostolien teot 6:7; 2. Korinttilaisille 13:5; Galatalaisille 6:10; Efesolaisille 4:5; Juudaan kirje 3).
9. Miksi Pietarin tervehdyksen on täytynyt kuulostaa erityisen lämpimältä pakanoista?
9 Pietarin tervehdys tuntui varmasti erityisen lämpimältä niistä lukijoista, jotka olivat pakanoita. Juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä ei-juutalaisten kanssa – he suorastaan halveksivat näitä – ja pakanoihin kohdistuva ennakkoluuloisuus säilyi sitkeästi niiden juutalaisten keskuudessa, joista oli tullut kristittyjä (Luukas 10:29–37; Johannes 4:9; Apostolien teot 10:28). Kuitenkin Pietari, syntyperäinen juutalainen ja Jeesuksen Kristuksen apostoli, sanoi, että hänen lukijoillaan, juutalaisilla ja pakanoilla, oli sama usko ja yhtäläinen etu hänen kanssaan.
10. Mitä voimme oppia Pietarin tervehdyksestä?
10 Ajattele, mitä hyödyllisiä seikkoja me nykyään elävät voimme oppia Pietarin tervehdyksestä. Jumala ei ole puolueellinen: hän ei aseta yhtä rotua tai kansallisuutta muiden edelle (Apostolien teot 10:34, 35; 11:1, 17; 15:3–9). Kuten Jeesus itse opetti, kaikki kristityt ovat veljiä eikä kenenkään meistä tulisi pitää itseään muita parempana. Pietarin tervehdys korostaa lisäksi sitä, että me olemme tosiaan maailmanlaajuinen veljesseura, joka pitää ”yhtäläisenä etuna” sitä uskoa, joka Pietarilla ja hänen apostolitovereillaan oli. (Matteus 23:8; 1. Pietarin kirje 5:9.)
Tieto ja Jumalan lupaukset
11. Mitä elintärkeitä asioita Pietari korostaa tervehdyksensä jälkeen?
11 Tervehdyksensä jälkeen Pietari kirjoittaa: ”Karttukoon teille ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa.” Miten ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa on määrä karttua meille? ”Jumalan ja Herramme Jeesuksen täsmällisen tuntemuksen avulla”, Pietari vastaa. Sitten hän sanoo: ”Jumalallinen voima on antanut meille auliisti kaiken elämää ja jumalista antaumusta koskevan.” Mutta miten saamme osaksemme nuo ”kaikki” elintärkeät asiat? ”Hänen täsmällisen tuntemuksensa välityksellä, joka kutsui meidät kirkkaudella ja hyveellä.” Näin Pietari korostaa kahdesti, että Jumalan ja hänen Poikansa täsmällinen tuntemus on olennaisen tärkeää. (2. Pietarin kirje 1:2, 3; Johannes 17:3.)
12. a) Miksi Pietari tähdentää täsmällisen tiedon tärkeyttä? b) Mitä meidän on täytynyt ensin tehdä saadaksemme nauttia Jumalan lupauksista?
12 ”Väärät opettajat”, joista Pietari varoittaa 2. luvussa, puhuvat ”väärennetyin sanoin” pettääkseen kristittyjä. Näin he yrittävät houkutella heitä takaisin moraalittomuuteen, josta heidät vapautettiin. Jos joku, joka on pelastettu ”Herran ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen avulla”, antautuu myöhemmin tällaisen petoksen uhriksi, seuraukset ovat tuhoisat. (2. Pietarin kirje 2:1–3, 20.) Ilmeisesti koska Pietari aikoo käsitellä tätä ongelmaa myöhemmin, hän tähdentää heti kirjeensä alussa sitä, miten täsmällinen tieto auttaa säilyttämään puhtaan aseman Jumalan edessä. Pietari toteaa, että Jumala ”on auliisti antanut meille kallisarvoiset ja hyvin suurenmoiset lupaukset, jotta te näiden välityksellä tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta”. Mutta ennen kuin saamme nauttia näistä olennaisesti uskoomme kuuluvista lupauksista, meidän on Pietarin sanojen mukaan täytynyt päästä ”pakoon sitä turmelusta, joka maailmassa on himon vuoksi”. (2. Pietarin kirje 1:4.)
13. Mistä sekä voidellut kristityt että ”muut lampaat” pitävät määrätietoisesti kiinni?
13 Miten sinä suhtaudut Jumalan lupauksiin? Suhtaudutko niihin samalla tavoin kuin voideltujen kristittyjen jäännös? Vuonna 1991 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran silloinen presidentti Frederick Franz, joka oli ollut kokoaikaisessa sananpalveluksessa yli 75 vuotta, esitti muutamin sanoin niiden tunteet, jotka toivovat pääsevänsä hallitsemaan Kristuksen kanssa: ”Me olemme pysyneet lujina aina tähän hetkeen saakka ja aiomme pysyä lujina, kunnes Jumala on osoittanut, että hän toteuttaa ’kalliit ja hyvin suurenmoiset lupauksensa’.” Veli Franz luotti Jumalan lupaukseen taivaallisesta ylösnousemuksesta loppuun saakka ja piti kiinni uskosta, kunnes hän kuoli 99-vuotiaana. (1. Korinttilaisille 15:42–44; Filippiläisille 3:13, 14; 2. Timoteukselle 2:10–12.) Miljoonat ihmiset pitävät samaten kiinni uskosta ja keskittävät huomionsa Jumalan lupaukseen maallisesta paratiisista, jossa ihmiset elävät ikuisesti onnellisina. Oletko sinä yksi näistä? (Luukas 23:43; 2. Pietarin kirje 3:13; Ilmestys 21:3, 4.)
Vastakaiku Jumalan lupauksille
14. Miksi Pietari mainitsee hyveen ensimmäisenä ominaisuutena, jota täytyy lisätä uskoon?
14 Olemmeko kiitollisia Jumalalle siitä, mitä hän on luvannut? Jos olemme, niin Pietarin perustelun mukaan meidän pitäisi osoittaa se. ”Niin, juuri tästä syystä” (koska Jumala on antanut meille hyvin kallisarvoiset lupaukset), meidän tulee todella pyrkiä toimimaan. Emme voi tyytyä vain siihen, että olemme uskossa tai että tunnemme Raamatun totuuden. Se ei riitä! Pietarin päivinä jotkut seurakunnissa kenties puhuivat paljon uskosta, mutta syyllistyivät moraalittomaan käytökseen. Heidän piti käyttäytyä hyveellisesti, ja siksi Pietari kehottaa: ”Lisätkää uskoonne hyvettä.” (2. Pietarin kirje 1:5; Jaakobin kirje 2:14–17.)
15. a) Miksi tieto mainitaan hyveen jälkeen ominaisuutena, jota täytyy lisätä uskoon? b) Mitkä muut ominaisuudet mahdollistavat sen, että voimme pitää kiinni uskosta?
15 Mainittuaan hyveen Pietari luettelee kuusi muuta ominaisuutta, joita meidän täytyy lisätä uskoomme. Näitä jokaista tarvitaan, jos aiomme ’pysyä lujina uskossa’ (1. Korinttilaisille 16:13). Koska luopiot ’vääristelivät Raamatun kirjoituksia’ ja levittivät ”petollisia opetuksia”, Pietari mainitsee seuraavaksi tiedon elintärkeänä ominaisuutena sanoessaan: ”[Lisätkää] hyveeseenne tietoa.” Sitten hän jatkaa: ”[Lisätkää] tietoonne itsehillintää, itsehillintäänne kestävyyttä, kestävyyteenne jumalista antaumusta, jumaliseen antaumukseenne veljellistä kiintymystä, veljelliseen kiintymykseenne rakkautta.” (2. Pietarin kirje 1:5–7; 2:12, 13; 3:16.)
16. Mitä tapahtuu, jos Pietarin luettelemia ominaisuuksia lisätään uskoon, mutta mitä tapahtuu, jos niitä ei lisätä?
16 Mitä tapahtuu, jos näitä seitsemää ominaisuutta lisätään uskoomme? ”Jos näitä on teissä uhkumalla”, Pietari vastaa, ”niin ne estävät teitä olemasta enempää toimettomia kuin hedelmättömiäkään Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen.” (2. Pietarin kirje 1:8.) Toisaalta Pietari sanoo: ”Jos näitä ei jossakussa nyt ole, niin hän on sokea, hän sulkee silmänsä valolta ja on unohtanut puhdistuneensa vanhoista synneistään.” (2. Pietarin kirje 1:9.) Pane merkille, ettei Pietari puhu enää ”teistä” eikä ”meistä”, vaan käyttää ilmauksia ”jossakussa” ja ”hän”. Vaikka jotkut valitettavasti ovat sokeita, muistamattomia ja epäpuhtaita, Pietari pidättyy huomaavaisesti vihjaamasta, että lukija kuuluisi näihin. (2. Pietarin kirje 2:2.)
Pietari vahvistaa veljiään
17. Mikä on voinut saada Pietarin esittämään veljille hellän vetoomuksen sen puolesta, että he tekisivät jatkuvasti ”näin”?
17 Pietari tajuaa, että erityisesti uusia voidaan pettää helposti, ja kenties sen vuoksi hän kannustaa heitä hellästi: ”Tehkää siksi, veljet, sitä suuremmalla syyllä kaikkenne saattaaksenne kutsumisenne ja valitsemisenne varmaksi, sillä jos teette näin jatkuvasti, niin ette missään tapauksessa lankea koskaan.” (2. Pietarin kirje 1:10; 2:18.) Voidellut kristityt, jotka lisäävät uskoonsa näitä seitsemää ominaisuutta, saavat suuren palkan, kuten Pietari sanoo: ”Teille suodaan runsain määrin pääsy Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ikuiseen valtakuntaan.” (2. Pietarin kirje 1:11.) ”Muut lampaat” saavat ikuisen perinnön Jumalan valtakunnan maallisella valta-alueella (Johannes 10:16; Matteus 25:33, 34).
18. Miksi Pietari on halukas ”aina muistuttamaan” veljiään?
18 Pietari toivoo vilpittömästi veljilleen tällaista suurenmoista palkkaa. Hän kirjoittaa: ”Siksi tulen olemaan halukas aina muistuttamaan teitä näistä asioista, vaikka ne tiedättekin ja olette lujittuneet – – totuudessa.” (2. Pietarin kirje 1:12.) Pietari käyttää kreikkalaista sanaa stē·riʹzō, jota vastaa tässä ilmaus ”olette lujittuneet”, mutta joka on käännetty sanalla ”vahvista” Jeesuksen aiemmin Pietarille antamassa kehotuksessa: ”Vahvista veljiäsi.” (Luukas 22:32.) Tämän sanan käyttö voi viitata siihen, että Pietari muistaa tuon Herraltaan saamansa voimakkaan kehotuksen. Nyt Pietari sanoo: ”Pidän oikeana, niin kauan kuin tässä telttamajassa [ihmisruumiissa] olen, muistuttamalla havahduttaa teitä, koska tiedän, että telttamajani pois paneminen tapahtuu pian.” (2. Pietarin kirje 1:13, 14.)
19. Mitä apua tarvitsemme nykyään?
19 Vaikka Pietari sanoo ystävällisesti, että hänen lukijansa ovat ”lujittuneet – – totuudessa”, hän tajuaa heidän uskonsa voivan haaksirikkoutua (1. Timoteukselle 1:19). Koska hän tietää, että hänen on pian kuoltava, hän vahvistaa veljiään mainitsemalla asioita, joita he voivat myöhemmin palauttaa mieleen pysyäkseen hengellisesti vahvoina (2. Pietarin kirje 1:15; 3:12, 13). Samoin me nykyään tarvitsemme jatkuvasti muistutuksia pysyäksemme lujina uskossa. Riippumatta siitä, keitä olemme tai miten pitkään olemme olleet totuudessa, emme voi laiminlyödä säännöllistä Raamatun lukemista, henkilökohtaista tutkimista emmekä seurakunnankokouksissa käymistä. Jotkut puolustelevat niistä pois jäämistään sillä, että he ovat liian väsyneitä tai että kokouksissa toistetaan samoja asioita tai että ohjelmien taso ei ole hyvä, mutta Pietari tiesi, miten nopeasti kuka tahansa meistä voi menettää uskon, jos tulemme liian itsevarmoiksi. (Markus 14:66–72; 1. Korinttilaisille 10:12; Heprealaisille 10:25.)
Luja perusta uskollemme
20, 21. Miten kirkastusnäky vahvisti Pietarin ja hänen kirjeittensä lukijoiden, myös meidän nykyään elävien, uskoa?
20 Perustuuko uskomme vain taitavasti keksittyihin taruihin? ”Ei”, vastaa Pietari painokkaasti, ”emme tehneet teille tunnetuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja läsnäoloa seuraamalla viekkaasti keksittyjä valheellisia kertomuksia, vaan siten, että meistä tuli hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä.” Pietari, Jaakob ja Johannes olivat paikalla Jeesuksen kanssa nähdessään näyn, jossa hän oli Valtakunnan voimassa. Pietari selittää: ”Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun suurenmoisesta kirkkaudesta kantautuivat hänelle tällaiset sanat: ’Tämä on minun poikani, minun rakkaani, jonka minä olen hyväksynyt.’ Niin, näiden sanojen me kuulimme kantautuvan taivaasta ollessamme hänen kanssaan pyhällä vuorella.” (2. Pietarin kirje 1:16–18.)
21 Kun Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät tuon näyn, Valtakunta tuli varmasti heille todelliseksi! ”Näin ollen”, Pietari kirjoittaa, ”meillä on profeetallinen sana varmempana, ja teette hyvin kiinnittäessänne siihen huomiota.” Pietarin kirjeen lukijoilla, myös meillä nykyään, on tosiaan painava syy kiinnittää huomiota Jumalan valtakuntaa koskeviin profetioihin. Millä tavoin meidän tulee kiinnittää niihin huomiota? Pietari vastaa: ”Niin kuin pimeässä paikassa loistavaan lamppuun sydämessänne, kunnes päivä sarastaa ja kointähti nousee.” (2. Pietarin kirje 1:19; Daniel 7:13, 14: Jesaja 9:6, 7.)
22. a) Minkä suhteen meidän täytyy pitää sydämemme valppaana? b) Miten kiinnitämme huomiota profeetalliseen sanaan?
22 Ilman profeetallisen sanan valoa sydämemme olisi pimeä. Mutta kun kristityt ovat kiinnittäneet tuohon sanaan huomiota, heidän sydämensä on pysynyt valppaana sen päivän sarastamisen suhteen, jona ”kointähti”, Jeesus Kristus, nousee Valtakunnan kirkkaudessa (Ilmestys 22:16). Miten me nykyään kiinnitämme huomiota profeetalliseen sanaan? Tutkimalla Raamattua, valmistautumalla ja osallistumalla kokouksiin sekä ’miettimällä näitä asioita ja olemalla uppoutuneita niihin’ (1. Timoteukselle 4:15). Jotta profeetallinen sana olisi kuin ”pimeässä paikassa” (sydämessämme) loistava lamppu, meidän täytyy antaa sen vaikuttaa syvästi meihin: haluihimme, tunteisiimme, vaikuttimiimme ja tavoitteisiimme. Meidän täytyy olla Raamatun tutkijoita, sillä Pietari päättää 1. luvun sanoihin: ”Yksikään Raamatun profetia ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta. Sillä profetiaa ei milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän hengen johtamina ihmiset puhuivat sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Pietarin kirje 1:20, 21.)
23. Mihin 2. Pietarin kirjeen 1. luku on valmistanut lukijoita?
23 Toisen kirjeensä ensimmäisessä luvussa Pietari esitti painavia perusteita, joiden vuoksi meidän kannattaa pitää kiinni kallisarvoisesta uskostamme. Nyt olemme valmiita tarkastelemaan niitä vakavia asioita, jotka esitetään tämän jälkeen. Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään 2. Pietarin kirjeen 2. lukua, jossa apostoli Pietari puhuu seurakuntiin tunkeutuneiden moraalittomien suuntausten asettamasta haasteesta.
Muistatko?
◻ Miksi Pietari korostaa täsmällisen tiedon tärkeyttä?
◻ Mistä voi johtua se, että hyve mainitaan ensimmäisenä ominaisuutena, jota tulee lisätä uskoon?
◻ Miksi Pietari on halukas aina muistuttamaan veljiään?
◻ Minkä lujan perustan Pietari esittää uskollemme?
[Kuva s. 9]
Pietarin puutteet eivät saaneet häntä luopumaan uskostaan