Raamatun näkökanta

Tuhoutuuko maa tulessa?

SE PALAA karrelle ydinkatastrofissa, valtaisaksi paisuneen auringon paahde polttaa sen poroksi tai vihainen jumala kärventää sen – tapa saattaa vaihdella, mutta monet ihmiset ovat varmoja siitä, että planeetta Maa, ihmiskunnan koti, kohtaa loppunsa kaiken kuluttavassa tulessa, mullistavassa maailmanlopussa.

Jotkut lainaavat Raamatun jakeita, jotka lupaavat Jumalan tuhoavan maan tulella kostoksi niistä rikkomuksista, joita ihminen on tehnyt sitä vastaan. Toisilla on samankaltaisia mielipiteitä kuin Paul Daviesilla, Australiassa sijaitsevan Adelaiden yliopiston professorilla, joka kirjoittaa siitä, mitä hän pitää maan väistämättömänä syöksymisenä tuliseen tuhoon. Kirjassaan The Last Three Minutes hän esittää seuraavan teorian: ”Paisuessaan paisumistaan aurinko nielaisee – – Maan tulivaippaansa. Planeettamme muuttuu tuhkaksi.” Mikä on totuus maan kohtalosta? Miten meidän tulee ymmärtää ne raamatunkohdat, jotka näyttävät ennustavan tulista tuhoa?

Välittääkö Jumala?

Jeremian 10:​10–12:ssa kerrotaan: ”Jehova on todella Jumala. – – Hän on se, joka on tehnyt maan voimallaan, joka on vahvistanut lujaksi tuottoisan maan viisaudellaan ja joka ymmärryksellään on jännittänyt taivaat.” Jumala teki maan ja vahvisti sen lujaksi. Viisautta, rakkautta ja ymmärrystä käyttäen hän siis valmisti maan kestämään ikuisesti ihmiskunnan kauniina kotina.

Raamatussa kerrotaan siitä, miten Jumala loi ihmiskunnan: ”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Lisäksi Jumala siunasi heidät ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne.’” (1. Mooseksen kirja 1:​27, 28.) Kun hän sai päätökseen luomistyönsä, hän saattoi kiistatta julistaa, että ”se oli erittäin hyvää” (1. Mooseksen kirja 1:​31). Hän halusi sen pysyvän sellaisena. Samoin kuin jotkut tulevat vanhemmat suunnittelevat ja sisustavat odottamalleen lapselle lastenhuoneen, Jumala istutti kauniin puutarhan ja pani ihmisen, Aadamin, viljelemään sitä ja huolehtimaan siitä. (1. Mooseksen kirja 2:​15.)

Aadam hylkäsi täydellisyyden ja velvollisuutensa huolehtia maasta. Mutta luopuiko Luoja tarkoituksestaan? Jesajan 45:​18:ssa annetaan ymmärtää, ettei niin käynyt: ”Näin on sanonut Jehova, taivaiden Luoja, – – maan Muodostaja – –, Hän, joka lujasti perusti sen, joka ei luonut sitä turhaan, joka muodosti sen asuttavaksi.” (Ks. myös Jesaja 55:​10, 11.) Vaikka ihminen laiminlöikin hoitotehtävänsä, Jumala toimi edelleen sen sopimuksen mukaisesti, jonka hän oli tehnyt maan ja sen päällä olevan elämän kanssa. Muinaiselle Israelin kansakunnalle annetussa laissa oli määräys siitä, että joka seitsemäs vuosi olisi ”maalla – – täyden levon sapatti”. Se sisälsi inhimillisiä lakeja, jotka suojelivat eläimiä. (3. Mooseksen kirja 25:​4; 2. Mooseksen kirja 23:​4, 5; 5. Mooseksen kirja 22:​1, 2, 6, 7, 10; 25:​4; Luukas 14:​5.) Nämä ovat vain muutamia Raamatun esimerkkejä, jotka osoittavat selvästi, että Jumala välittää suuresti ihmiskunnasta ja kaikesta siitä, minkä Hän on uskonut ihmisen huostaan.

”Entinen maa”

Miten siis sovitamme yhteen raamatunkohdat, jotka näyttävät olevan ristiriidassa keskenään? Yksi näistä kohdista on 2. Pietarin kirjeen 3:​7, jossa sanotaan vuoden 1938 kirkkoraamatun mukaan: ”Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” Toinen kohta on Ilmestyksen 21:​1, jossa sanotaan: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä entinen taivas ja entinen maa olivat kadonneet.”

Jos Pietarin sanat on ymmärrettävä kirjaimellisesti ja planeetta Maa on tuhoutuva todellisessa tulessa, niin kirjaimelliset taivaatkin – tähdet ja muut taivaankappaleet – on myös tuhottava tulella. Tämä selitys on kuitenkin ristiriidassa sen vakuutuksen kanssa, joka esitetään muun muassa Matteuksen 6:​10:ssä: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”, ja psalmissa 37:​29: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” Millainen vaikutus tulella sitä paitsi olisi jo ennestäänkin erittäin kuumaan aurinkoon ja kuumiin tähtiin, joissa tapahtuu jatkuvasti ydinräjähdyksiä?

Toisaalta Raamattu käyttää usein sanaa ”maa” kuvaannollisessa merkityksessä. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 11:​1:ssä sanotaan: ”Ja koko maassa oli edelleen yksi kieli.” Tässä sana ”maa” tarkoittaa ihmisiä, ihmisyhteiskuntaa yleensä. (Ks. myös 1. Kuninkaiden kirja 2:​1, 2; 1. Aikakirja 16:​31.) Toisen Pietarin kirjeen 3:​5, 6:n tekstiyhteys viittaa samaan sanan ”maa” kuvaannolliseen merkitykseen. Siinä puhutaan Nooan päivistä, jolloin paha ihmisyhteiskunta tuhottiin vedenpaisumuksessa, mutta Nooa ja hänen huonekuntansa sekä itse maapallo varjeltiin (1. Mooseksen kirja 9:​11). Lisäksi 2. Pietarin kirjeen 3:​7:ssä sanotaan, että tuhoutuvat ovat ”jumalattomia ihmisiä”. Tämä selitys on sopusoinnussa muun Raamatun kanssa. Paha yhteiskunta, joka on määrä tuhota, on myös se ”entinen maa”, josta puhuttiin aiemmin lainatussa Ilmestyksen 21:​1:ssä.

Todellakin aivan samoin kuin huolehtivainen maallinen isä ryhtyy kaikkiin mahdollisiin toimiin varmistaakseen kotinsa loukkaamattomuuden, Jehova Jumalakin on syvästi huolissaan luomakunnastaan. Hän hääti kerran moraalittoman ja pahan kansan hedelmällisestä Jordaninlaaksosta ja vakuutti maan uusille hoitajille, jotka olivat liitossa hänen kanssaan, että jos he pitäisivät hänen säädöksensä, ’maa ei oksentaisi heitä ulos siksi, että he saastuttaisivat sen, samalla tavoin kuin se oksentaisi ulos ne kansakunnat, jotka olivat ennen heitä’ (3. Mooseksen kirja 18:​24–28).

”Uusi maa”

Nykyinen sukupuolisesti kieroutunut, raa’an väkivaltainen ja poliittisesti turmeltunut yhteiskunta on saastuttanut maan. Vain Jumala voi pelastaa sen. Hän tulee tekemään juuri niin. Ilmestyksen 11:​18:ssa hän lupaa ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata”. Ennallistetussa ja uudistetussa maassa tulee asumaan ihmisiä, jotka pelkäävät Jumalaa ja rakastavat vilpittömästi lähimmäisiään (Heprealaisille 2:​5; vrt. Luukas 10:​25–28). Jumalan taivaallisen valtakunnan alaisuudessa tapahtuvat muutokset ovat niin perinpohjaisia, että Raamatussa puhutaan ”uudesta maasta” – uudesta ihmisyhteiskunnasta.

Kun luemme sellaisia raamatunkohtia kuin esimerkiksi psalmi 37:​29 ja mietimme Matteuksen 6:​10:ssä olevia Kristuksen sanoja, vakuutumme siitä, etteivät sokeat luonnonvoimat eikä ihminen tuhoisine voimineen tee loppua planeetastamme. Ne eivät estä Jumalan tarkoitusta toteutumasta (Psalmit 119:​90; Jesaja 40:​15, 26). Uskollinen ihmiskunta saa elää maan päällä olosuhteissa, jotka uhkuvat rajatonta kauneutta ja loputonta iloa. Tämä on totuus maan kohtalosta, sillä tämä on ja on aina ollut ihmiskunnan rakastavan Luojan tarkoitus. (1. Mooseksen kirja 2:​7–9, 15; Ilmestys 21:​1–5.)