”Millaisia pitäisikään teidän olla!”

”Koska näiden kaikkien on määrä näin hajota, millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa!” (2. PIET. 3:11)

 1. Miksi Pietarin toinen kirje oli ajankohtainen hänen aikansa kristityille?

KUN apostoli Pietari kirjoitti toisen henkeytetyn kirjeensä, kristillinen seurakunta oli jo kestänyt paljon vainoa, mutta tämä ei ollut tukahduttanut sen intoa eikä hidastanut sen kasvua. Niinpä Saatana turvautui toiseen taktiikkaan, joka oli monesti aiemmin tuottanut tulosta. Kuten Pietari toi ilmi, Saatana yritti turmella Jumalan kansan käyttämällä vääriä opettajia, joilla oli ”silmät – – täynnä aviorikosta” ja ”ahneuteen valmentunut sydän” (2. Piet. 2:1–3, 14; Juud. 4). Pietarin toinen kirje on näin ollen harras kehotus pysyä uskollisena.

 2. Mihin 2. Pietarin kirjeen 3. luku kiinnittää huomion, ja mitä meidän pitäisi kysyä itseltämme?

² Pietari kirjoitti: ”Pidän oikeana, niin kauan kuin tässä telttamajassa olen, muistuttamalla havahduttaa teitä, koska tiedän, että telttamajani pois paneminen tapahtuu pian – –. Niinpä teen myös kaikkeni joka aika voidaksenne minun poislähtöni jälkeen itse mainita näitä asioita.” (2. Piet. 1:13–15.) Pietari tosiaan tiesi, että hänen kuolemansa oli lähellä, mutta hän halusi ajankohtaisten muistutustensa jäävän elämään. Niistä tulikin osa Raamattua, ja me kaikki voimme nykyään lukea niitä. Erityisesti meitä kiinnostaa Pietarin toisen kirjeen 3. luku, sillä se kiinnittää huomion nykyisen asiainjärjestelmän ”viimeisiin päiviin” ja kuvaannollisten taivaiden ja maan tuhoon (2. Piet. 3:3, 7, 10). Millaisia neuvoja Pietarilla on meille? Miten hänen neuvojensa noudattaminen auttaa meitä saamaan Jehovan hyväksynnän?

 3, 4. a) Mitä Pietari huudahti, ja minkä varoituksen hän esitti? b) Mitä kolmea seikkaa alamme tarkastella?

³ Mainittuaan Saatanan maailman hajoamisen Pietari sanoi: ”Millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa!” (2. Piet. 3:11, 12.) Tämä ei selvästikään ollut kysymys vaan innostava huudahdus. Pietari tiesi, että vain ne, jotka tekevät Jehovan tahdon ja ilmaisevat jumalisia ominaisuuksia, säilyvät hengissä tulevana ”kostonpäivänä” (Jes. 61:2). Niinpä hän lisäsi: ”Koska teillä, rakkaat, on siis tämä ennakkotieto, niin olkaa varuillanne, ettei lakia uhmaavien erhe veisi teitä pois – – [väärien opettajien] mukana ja ettette lankeaisi pois omasta lujittuneisuudestanne.” (2. Piet. 3:17.)

⁴ Koska Pietari kuului niihin, joilla oli ”ennakkotieto”, hän tajusi, että viimeisinä päivinä elävien kristittyjen täytyisi olla hyvin varuillaan säilyttääkseen nuhteettomuutensa. Myöhemmin apostoli Johannes selitti selvästi syyn tähän. Hän näki ennalta, että Saatana karkotettaisiin taivaasta ja että hän tuntisi ”suurta suuttumusta” niitä kohtaan, ”jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksesta todistamisen työ”. (Ilm. 12:9, 12, 17.) Jumalan nuhteettomat voidellut palvelijat ja heidän uskolliset toverinsa, ”muut lampaat”, selviytyvät voittoisina (Joh. 10:16). Mutta entä me yksilöinä? Säilytämmekö nuhteettomuutemme? Meitä auttaa se, että pyrimme 1) kehittämään jumalisia ominaisuuksia, 2) pysymään moraalisesti ja hengellisesti tahrattomina ja moitteettomina ja 3) säilyttämään oikean näkemyksen koettelemuksista. Tarkastellaanpa näitä seikkoja.

Kehitä jumalisia ominaisuuksia

 5, 6. Mitä ominaisuuksia meidän pitäisi pyrkiä kehittämään, ja miksi tämä vaatii ”hartaita ponnistuksia”?

⁵ Toisen kirjeensä alkupuolella Pietari kirjoitti: ”Ryhtymällä vastaukseksi kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin lisätkää uskoonne hyvettä, hyveeseenne tietoa, tietoonne itsehillintää, itsehillintäänne kestävyyttä, kestävyyteenne jumalista antaumusta, jumaliseen antaumukseenne veljellistä kiintymystä, veljelliseen kiintymykseenne rakkautta. Sillä jos näitä on teissä uhkumalla, niin ne estävät teitä olemasta enempää toimettomia kuin hedelmättömiäkään Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen.” (2. Piet. 1:5–8.)

⁶ Toiminta jumalisten ominaisuuksien kehittämiseksi vaatii tosin ”hartaita ponnistuksia”. Esimerkiksi kaikissa seurakunnan kokouksissa käyminen, Raamatun lukeminen päivittäin ja hyvän henkilökohtaisen tutkimisohjelman noudattaminen vaativat ponnistelua. Myös säännöllisen, nautittavan ja sisällökkään palvontaillan järjestäminen perheelle saattaa edellyttää kovaa työtä ja hyvää suunnittelua. Mutta kun ajan mittaan totumme tervehenkisiin tapoihin, niistä on helpompi pitää kiinni, varsinkin kun näemme niiden tuottamat hyödyt.

 7, 8. a) Mitä jotkut ovat sanoneet perheen palvontaillasta? b) Miten sinä hyödyt perheenne yhteisestä palvonnasta?

⁷ Eräs sisar kirjoittaa perheen palvontailtaa koskevasta järjestelystä: ”Sen avulla saamme tietoa hyvin monista aiheista.” Toinen sisar kertoo: ”Rehellisesti sanottuna en olisi halunnut kirjantutkistelun loppuvan. Se oli minulle mieluisin kokous. Mutta nyt kun meillä on perheen palvontailta, tajuan Jehovan tietävän, mitä tarvitsemme ja milloin.” Eräs perheenpää sanoo: ”Perheen yhteisestä palvonnasta on meille suunnattoman paljon apua. Tämä tilaisuus on räätälöity juuri niihin tarpeisiin, joita meillä on avioparina. Meistä kummastakin tuntuu, että edistymme pyhän hengen hedelmän tuottamisessa, ja saamme kenttäpalveluksestamme enemmän iloa kuin koskaan ennen.” Eräs toinen perheenpää sanoo: ”Lapset tekevät itse tutkimustyötä ja oppivat paljon – ja he nauttivat siitä. Tämä järjestely kasvattaa luottamustamme siihen, että Jehova tietää huolemme ja vastaa rukouksiimme.” Heijastavatko nämä ajatukset sinun näkemystäsi tästä suurenmoisesta hengellisestä järjestelystä?

⁸ Älä anna vähäpätöisten seikkojen häiritä perheen yhteistä palvontaa. Eräs aviopari sanoi: ”Neljän viime viikon aikana tapahtui joka torstai-iltana jotakin sellaista, mikä melkein esti meitä pitämästä perhetutkisteluamme, mutta pidimme sen kaikesta huolimatta.” Joskus voitte tietenkin joutua muuttamaan aikatauluanne. Päättäkää kuitenkin olla peruuttamatta perheen palvontailtaa yhtenäkään viikkona!

 9. Miten Jehova piti yllä Jeremiaa, ja mitä voimme oppia tämän esimerkistä?

⁹ Profeetta Jeremia näyttää meille hyvää mallia. Hän tarvitsi hengellistä ruokaa, jota hän sai Jehovalta, ja arvosti sitä syvästi. Tuon ravinnon ansiosta hän pystyi jatkamaan saarnaamista, vaikka ihmiset eivät halunneet kuunnella. ”Jehovan sana – – osoittautui sydämessäni kuin polttavaksi tuleksi, joka oli suljettu luihini”, hän sanoi (Jer. 20:8, 9). Se myös auttoi häntä kestämään kovia aikoja, jotka kärjistyivät Jerusalemin tuhoon. Nykyään meillä on Jumalan koko kirjoitettu sana. Kun tutkimme sitä ahkerasti ja omaksumme Jumalan ajatuksia, voimme Jeremian tavoin olla kestäviä ja iloisia sananpalveluksessa, pysyä uskollisina koettelemuksissa ja säilyttää moraalisen ja hengellisen puhtauden (Jaak. 5:10).

Pysy ”tahrattomana ja moitteettomana”

10, 11. Miksi meidän täytyy tehdä kaikkemme pysyäksemme ”tahrattomina ja moitteettomina”, ja mitä se vaatii meiltä?

¹⁰ Kristittyinä me tiedämme elävämme lopun aikaa. Siksi emme ihmettele sitä, että maailma on täynnä asioita, joita Jehova inhoaa, esimerkiksi ahneutta, sukupuolista turmelusta ja väkivaltaa. Saatanan taktiikka voitaisiin tiivistää seuraavasti: jos pelottelu ei tehoa Jumalan palvelijoihin, kenties heidät voidaan turmella (Ilm. 2:13, 14). Siksi meidän täytyy suhtautua vakavasti Pietarin rakkaudelliseen kehotukseen: ”Tehkää kaikkenne, jotta hän [Jumala] lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja moitteettomia ja rauhassa.” (2. Piet. 3:14.)

¹¹ Ilmaus ”tehkää kaikkenne” muistuttaa Pietarin aiempaa kehotusta ryhtyä ”kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin”. Jehova, joka henkeytti Pietarin esittämään nämä ajatukset, epäilemättä tietää, että meidän täytyy ponnistella pysyäksemme ”tahrattomina ja moitteettomina”, erossa Saatanan maailman saastasta. Tähän ponnisteluun sisältyy sydämemme suojeleminen vääriltä haluilta. (Lue Sananlaskujen 4:23 ja Jaakobin kirjeen 1:14, 15.) Siihen sisältyy myös lujana pysyminen niiden edessä, jotka oudoksuvat kristillistä elämäntapaamme ja herjaavat meitä jatkuvasti (1. Piet. 4:4).

12. Mitä vakuutetaan Luukkaan 11:13:ssa?

¹² Koska olemme epätäydellisiä, oikein tekeminen ei ole meille helppoa (Room. 7:21–25). Voimme onnistua vain siinä tapauksessa, että käännymme Jehovan puoleen. Hän antaa auliisti pyhää henkeä niille, jotka vilpittömästi pyytävät sitä häneltä (Luuk. 11:13). Tuo henki vuorostaan kehittää meissä Jumalaa miellyttäviä ominaisuuksia. Ne auttavat meitä selviytymään sekä eteemme tulevista kiusauksista että koettelemuksista, jotka saattavat hyvinkin lisääntyä Jehovan päivän tullessa lähemmäksi.

Anna koettelemusten vahvistaa sinua

13. Mikä auttaa meitä kestämään, kun kohtaamme koettelemuksia?

¹³ Niin kauan kuin me elämme tässä vanhassa asiainjärjestelmässä, kohtaamme väistämättä jonkinlaisia koettelemuksia. Älä kuitenkaan lannistu vaan pidä niitä tilaisuutena vahvistaa rakkauttasi Jumalaan ja syventää uskoasi häneen ja hänen Sanaansa. Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Pitäkää sitä pelkkänä ilona, veljeni, kun joudutte monenlaisiin koettelemuksiin, koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä.” (Jaak. 1:2–4.) Muista myös, että ”Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koettelemuksesta” (2. Piet. 2:9).

14. Miten Joosefin esimerkki rohkaisee sinua?

¹⁴ Ajattele, mitä Jaakobin poika Joosef joutui kokemaan, kun hänen omat veljensä myivät hänet orjuuteen (1. Moos. 37:23–28; 42:21). Mursiko tuo julma teko Joosefin uskon? Katkeroituiko hän, koska Jumala antoi hänen kokea pahaa? Jumalan sana vastaa selvästi, että näin ei käynyt. Joosefin koettelemukset eivät sitä paitsi päättyneet tähän. Myöhemmin häntä syytettiin väärin raiskausyrityksestä ja hän joutui vankilaan. Mutta taaskaan hän ei horjunut jumalisessa antaumuksessaan. (1. Moos. 39:9–21.) Hän pikemminkin antoi itsensä vahvistua koettelemuksissa, ja tämän vuoksi hänet palkittiin runsaskätisesti.

15. Mitä voimme oppia Noomista?

¹⁵ Koettelemukset voivat kyllä murehduttaa tai jopa masentaa meitä. Kenties ne toisinaan murehduttivat Joosefiakin. Epäilemättä myös jotkut muut uskolliset Jumalan palvelijat tunsivat samoin. Ajatellaanpa Noomia, joka menetti sekä aviomiehensä että kaksi poikaansa. ”Älkää kutsuko minua Noomiksi”, hän sanoi. ”Kutsukaa minua Maaraksi [’karvas’, ’katkera’], sillä Kaikkivaltias on aiheuttanut minulle paljon katkeruutta.” (Ruut 1:20, 21; alav.) Noomin reaktio oli luonnollinen ja ymmärrettävä. Hän ei kuitenkaan kompastunut hengellisesti eikä horjunut nuhteettomuudessaan, kuten ei Joosefkaan. Jehova puolestaan palkitsi tämän oivallisen naisen (Ruut 4:13–17, 22). Ja tulevassa maallisessa paratiisissa hän tekee tyhjäksi kaiken sen vahingon, mitä Saatana ja hänen jumalaton maailmansa ovat aiheuttaneet. ”Entisiä ei enää palauteta mieleen, eivätkä ne nouse sydämeen.” (Jes. 65:17.)

16. Miten meidän tulisi suhtautua rukoukseen ja minkä vuoksi?

¹⁶ Kohtaammepa millaisia koettelemuksia hyvänsä, Jumalan rakkaus pitää meitä yllä. (Lue Roomalaiskirjeen 8:35–39.) Vaikka Saatana yrittää lakkaamatta masentaa meitä, hän ei onnistu, jos pysymme ”tervemielisinä ja olemme valppaat rukousten suhteen” (1. Piet. 4:7). Jeesus sanoi: ”Pysykää siis hereillä rukoillen kaiken aikaa, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk. 21:36.) Jeesus siis kehotti meitä rukoilemaan kaiken aikaa. Hän korosti sitä, että meidän ei tule nyt suhtautua välinpitämättömästi asemaamme hänen ja hänen Isänsä edessä. Vain ne, jotka ovat hyväksytyssä tilassa, voivat odottaa säilyvänsä elossa Jehovan päivänä.

Pysy toimeliaana Jehovan palveluksessa

17. Miten voit hyötyä vanhan ajan profeettojen hyvästä esimerkistä, jos todistaminen on alueellasi haasteellista?

¹⁷ Pietari tähdentää sitä, että meidän on tärkeää osallistua virkistäviin hengellisiin toimintoihin. Hän kirjoitti: ”Millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa!” (2. Piet. 3:11.) Huomattavin näistä teoista on hyvän uutisen julistaminen (Matt. 24:14). Joillakin alueilla saarnaamistyö saattaa tosin olla haasteellista esimerkiksi siksi, että ihmiset ovat välinpitämättömiä tai vastustavat tai ovat vain uppoutuneita arkielämän huoliin. Muinoin eläneiden Jehovan palvelijoiden piti kohdata samanlaisia asenteita. He eivät kuitenkaan luovuttaneet vaan tekivät ”yhä uudelleen” tunnetuksi Jumalalta saamaansa sanomaa. (Lue 2. Aikakirjan 36:15, 16; Jer. 7:24–26.) Mikä auttoi heitä kestämään? He näkivät tehtävänsä Jehovan silmin, eivät maailman. He myös pitivät suurimpana mahdollisena kunniana sitä, että Jumalan nimi yhdistettiin heihin (Jer. 15:16).

18. Miten Valtakunnan saarnaamistyö koituu tulevaisuudessa Jumalan nimen ylistykseksi?

¹⁸ Meilläkin on kunnia julistaa Jehovan nimeä ja tarkoitusta. Lisäksi saarnaamistyömme saa aikaan sen, että Jumalan viholliset eivät pysty vetoamaan tietämättömyyteensä, kun he joutuvat vastatusten Jumalan kanssa hänen suurena päivänään. He tulevat muinoin eläneen faraon tavoin tietämään juuri Jehovan toimivan heitä vastaan (2. Moos. 8:1, 20; 14:25). Samaan aikaan Jehova saattaa uskolliset palvelijansa kunniaan tekemällä selvääkin selvemmäksi, että he tosiaan ovat olleet hänen edustajiaan. (Lue Hesekielin 2:5; 33:33.)

19. Miten voimme osoittaa, että haluamme käyttää hyödyksemme Jehovan kärsivällisyyttä?

¹⁹ Toisen kirjeensä lopulla Pietari kirjoitti uskoville tovereilleen: ”Pitäkää lisäksi Herramme kärsivällisyyttä pelastuksena.” (2. Piet. 3:15.) Miten me voimme edelleen käyttää hyödyksemme Jehovan kärsivällisyyttä? Kehittämällä häntä miellyttäviä ominaisuuksia, pysymällä ”tahrattomina ja moitteettomina”, suhtautumalla oikein koettelemuksiin ja olemalla ahkeria Valtakunnan palveluksessa. Jos toimimme näin, voimme odottaa saavamme loputtomia siunauksia ”uusien taivaiden ja uuden maan” yhteydessä (2. Piet. 3:13).

Muistatko?

• Miten voimme kehittää jumalisia ominaisuuksia?

• Miten voimme pysyä ”tahrattomina ja moitteettomina”?

• Mitä voimme oppia Joosefista ja Noomista?

• Miksi on suuri kunnia saada osallistua saarnaamistyöhön?

[Kuva s. 9]

Mikä auttaa teitä aviomiehiä kehittämään jumalisia ominaisuuksia itsessänne ja perheessänne?

[Kuvat s. 10]

Mitä voimme oppia siitä, miten Joosef kesti koettelemuksia?