Osoita vastakaikua Jumalan lupauksille ilmaisemalla uskoa

”Hän [Jehova Jumala] on auliisti antanut meille kalliit ja hyvin suurenmoiset lupaukset.” (2. PIETARIN KIRJE 1:4.)

 1. Mikä mahdollistaa sen, että voimme osoittaa tosi uskoa?

JEHOVA haluaa meidän uskovan lupauksiinsa. Mutta ”usko ei ole kaikkien omaisuutta” (2. Tessalonikalaisille 3:2). Tämä ominaisuus on Jumalan pyhän hengen eli vaikuttavan voiman hedelmä (Galatalaisille 5:22, 23). Siksi uskoa voivat ainoastaan ne, joita Jehovan henki ohjaa.

 2. Miten apostoli Paavali määrittelee ”uskon”?

² Mutta mitä on usko? Apostoli Paavali sanoo sitä ”selväksi osoitukseksi todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”. Todisteet näistä näkymättömistä todellisuuksista ovat niin vakuuttavia, että ne rinnastetaan uskoon. Uskon sanotaan olevan myös ”sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan”, sillä niillä, joilla on tämä ominaisuus, on vakuus siitä, että kaikki Jehova Jumalan lupaama on yhtä varmaa kuin se olisi jo käynyt toteen. (Heprealaisille 11:1.)

Usko ja Jehovan lupaukset

 3. Mitä voidellut kristityt saavat kokea, jos he ilmaisevat uskoa?

³ Miellyttääksemme Jehovaa meidän täytyy uskoa hänen lupauksiinsa. Apostoli Pietari osoitti tämän toisessa henkeytetyssä kirjeessään, jonka hän kirjoitti noin vuonna 64. Hän osoitti, että jos hänen voidellut kristityt toverinsa uskoisivat, he näkisivät Jumalan ”kalliiden ja hyvin suurenmoisten lupausten” täyttymyksen. Näin he tulisivat ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta” Jeesuksen Kristuksen perijätovereina taivaallisessa Valtakunnassa. Uskon ja Jehova Jumalan avun turvin he olivat päässeet pakoon tämän maailman turmeltuneiden tapojen ja tottumusten orjuutta. (2. Pietarin kirje 1:2–4.) Ja ajattelehan vain sitä, että ne, jotka osoittavat tosi uskoa nykyään, saavat nauttia samasta mittaamattoman arvokkaasta vapaudesta.

 4. Mitä ominaisuuksia meidän tulee lisätä uskoomme?

⁴ Uskon Jehovan lupauksiin ja kiitollisuuden Jumalalta saamaamme vapautta kohtaan pitäisi saada meidät tekemään kaikkemme tullaksemme esimerkillisiksi kristityiksi. Pietari sanoi: ”Ryhtymällä vastaukseksi kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin, lisätkää uskoonne hyvettä, hyveeseenne tietoa, tietoonne itsehillintää, itsehillintäänne kestävyyttä, kestävyyteenne jumalista antaumusta, jumaliseen antaumukseenne veljellistä kiintymystä, veljelliseen kiintymykseenne rakkautta.” (2. Pietarin kirje 1:5–7.) Pietari antaa meille näin luettelon, joka meidän olisi viisasta painaa mieleemme. Tarkastelkaamme yksityiskohtaisemmin näitä ominaisuuksia.

Erittäin tärkeitä uskon peruspiirteitä

 5, 6. Mitä on hyve, ja miten voimme lisätä sitä uskoomme?

⁵ Pietari sanoi, että hyvettä, tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta tulee lisätä toisiinsa ja uskoomme. Meidän täytyy työskennellä kovasti sen hyväksi, että näistä ominaisuuksista tulisi uskomme olennaisia peruspiirteitä. Emme esimerkiksi voi ilmaista hyvettä uskosta erillään. Sanakirjantekijä W. E. Vine kiinnittää huomiota siihen, että 2. Pietarin kirjeen 1:5:ssä ”hyve on välttämätön lisäominaisuus uskon ilmaisemisessa”. Myös jokaisen Pietarin mainitseman muun ominaisuuden on oltava uskomme peruspiirre.

⁶ Meidän täytyy lisätä uskoomme ensiksikin hyvettä. Hyveellisyys merkitsee sen tekemistä, mikä on hyvää Jumalan silmissä. Se kreikan kielen sana, joka on tässä käännetty ”hyveeksi”, käännetään joissakin käännöksissä ”hyvyydeksi” (New International Version, The Jerusalem Bible, Today’s English Version). Hyve saa meidät karttamaan pahan tekemistä ja vahingon aiheuttamista toisille ihmisille (Psalmit 97:10). Se myös kannustaa tekemään hyvää rohkeasti toisten hengelliseksi, fyysiseksi ja henkiseksi hyödyksi.

 7. Miksi meidän tulee lisätä uskoomme ja hyveeseemme tietoa?

⁷ Miksi Pietari kehottaa meitä lisäämään uskoomme ja hyveeseemme tietoa? Kohdatessamme uusia uskomme haasteita tarvitsemme tietoa erottaaksemme oikean väärästä (Heprealaisille 5:14). Kasvatamme tietoamme tutkimalla Raamattua ja hankkimalla kokemusta Jumalan sanan soveltamisesta ja käytännöllisen viisauden osoittamisesta päivittäisessä elämässämme. Tieto puolestaan auttaa meitä säilyttämään uskomme ja jatkamaan sen tekemistä, mikä on hyveellistä, ollessamme koettelemuksessa. (Sananlaskut 2:6–8; Jaakob 1:5–8.)

 8. Mitä on itsehillintä, ja miten se liittyy kestävyyteen?

⁸ Voidaksemme paremmin kohdata koettelemuksia uskoa osoittaen meidän täytyy lisätä tietoomme itsehillintää. ”Itsehillinnäksi” käännetty kreikan kielen sana merkitsee kykyä hallita itsemme. Tämä Jumalan hengen hedelmä auttaa meitä pitämään kurissa ajatuksemme, sanamme ja tekomme. Ilmaisemalla hellittämättä itsehillintää lisäämme siihen kestävyyttä. Kreikkalainen ’kestävyyttä’ tarkoittava sana merkitsee rohkeaa lujuutta, ei surumielistä alistumista väistämättömiin vastoinkäymisiin. Jeesus kesti kidutuspaalun siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä (Heprealaisille 12:2). Jumalalta saatu voima kestävyyden rinnalla vahvistaa uskoamme ja auttaa meitä iloitsemaan koettelemuksessa, vastustamaan kiusauksia ja olemaan sovittelematta, kun meitä vainotaan (Filippiläisille 4:13).

 9. a) Mitä on jumalinen antaumus? b) Miksi lisätä jumaliseen antaumukseemme veljellistä kiintymystä? c) Miten voimme lisätä rakkautta veljelliseen kiintymykseemme?

⁹ Meidän täytyy lisätä kestävyyteemme jumalista antaumusta – Jehovan kunnioitusta, palvontaa ja palvelusta. Uskomme kasvaa, kun harjoitamme jumalista antaumusta ja näemme, miten Jehova on tekemisissä kansansa kanssa. Meillä täytyy kuitenkin olla veljellistä kiintymystä, jotta voimme osoittaa jumalisuutta, sillä ”joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt” (1. Johanneksen kirje 4:20). Sydämemme tulee saada meidät osoittamaan aitoa kiintymystä toisia Jehovan palvelijoita kohtaan ja etsimään heidän parastaan kaikkina aikoina (Jaakob 2:14–17). Mutta miksi meitä käsketään lisäämään rakkautta veljelliseen kiintymykseemme? Pietari tarkoitti ilmeisesti sitä, että meidän täytyy osoittaa rakkautta koko ihmiskuntaa, ei vain veljiämme, kohtaan. Tätä rakkautta osoitetaan erityisesti saarnaamalla hyvää uutista ja auttamalla ihmisiä hengellisesti (Matteus 24:14; 28:19, 20).

Vastakkaisia vaikutuksia

10. a) Miten toimimme, jos olemme lisänneet uskoomme hyvettä, tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta? b) Mitä tapahtuu, jos kristityksi tunnustautuvalta puuttuu näitä ominaisuuksia?

¹⁰ Jos lisäämme uskoomme hyvettä, tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta, niin ajattelemme, puhumme ja toimimme Jumalan hyväksymällä tavalla. Jos kristityksi tunnustautuva ei sitä vastoin ilmaise näitä ominaisuuksia, hänestä tulee hengellisesti sokea. Hän ”sulkee silmänsä” Jumalalta tulevalta ”valolta” ja unohtaa, että hänet on puhdistettu aikaisemmista synneistä. (2. Pietarin kirje 1:8–10; 2:20–22.) Älkäämme koskaan epäonnistuko tällä tavoin ja menettäkö näin uskoa Jumalan lupauksiin.

11. Mitä voimme hyvällä syyllä odottaa uskollisilta voidelluilta?

¹¹ Uskolliset voidellut kristityt uskovat Jehovan lupauksiin ja ponnistelevat saattaakseen varmaksi sen, että hän on kutsunut ja valinnut heidät. Kaikista heidän tielleen osuvista kompastumisen aiheista huolimatta voimme odottaa heidän ilmaisevan jumalisia ominaisuuksia. Uskollisille voidelluille ”varataan runsain määrin pääsy – – Jeesuksen Kristuksen ikuiseen valtakuntaan” siten, että he saavat ylösnousemuksen henkielämään taivaaseen (2. Pietarin kirje 1:11).

12. Miten meidän tulee ymmärtää 2. Pietarin kirjeen 1:12–15:ssä olevat sanat?

¹² Pietari tajusi kuolevansa pian ja odotti saavansa lopulta ylösnousemuksen taivaalliseen elämään. Mutta niin kauan kuin hän oli elossa ”tässä telttamajassa” – ihmisruumiissaan – hän yritti rakentaa uskoa toisissa uskovissa ja havahduttaa heitä muistuttamalla Jumalan suosioon tarvittavista seikoista. Pietarin poislähdön eli kuoleman jälkeen hänen hengelliset veljensä ja sisarensa voisivat vahvistaa uskoaan muistelemalla hänen sanojaan. (2. Pietarin kirje 1:12–15.)

Usko profeetalliseen sanaan

13. Miten Jumala antoi uskoa vahvistavan todisteen Kristuksen tulemuksesta?

¹³ Jumala itse todisti uskoa vahvistavalla tavalla, että Jeesus tulisi varmasti ”voimalla ja suurella kirkkaudella” (Matteus 24:30; 2. Pietarin kirje 1:16–18). Pakanapapit, joilta puuttui todisteita, kertoivat valheellisia tarinoita jumalistaan, kun taas Pietari, Jaakob ja Johannes olivat Kristuksen valtasuuruuden silminnäkijöitä tämän muodon muuttuessa (Matteus 17:1–5). He näkivät hänen kirkastamisensa ja kuulivat Jumalan oman äänen tunnustavan, että Jeesus oli Hänen rakas Poikansa. Tuo tunnustus ja Kristukselle tuolloin annettu loistava ulkomuoto toivat hänelle kunniaa ja kirkkautta. Tämän jumalallisen ilmestyksen vuoksi Pietari kutsui tuota todennäköisesti Hermonin rinteellä sijainnutta paikkaa ”pyhäksi vuoreksi” (vrt. 2. Mooseksen kirja 3:4, 5).

14. Miten Jeesuksen muodonmuutoksen tulisi vaikuttaa meidän uskoomme?

¹⁴ Miten Jeesuksen muodonmuutoksen tulisi vaikuttaa meidän uskoomme? Pietari sanoi: ”Näin ollen meillä on profeetallinen sana varmempana, ja teette hyvin kiinnittäessänne siihen huomiota niin kuin pimeässä paikassa loistavaan lamppuun sydämessänne, kunnes päivä sarastaa ja kointähti nousee.” (2. Pietarin kirje 1:19.) ”Profeetalliseen sanaan” ilmeisesti sisältyi Messiasta koskevien Raamatun heprealaisten kirjoitusten profetioiden lisäksi myös se Jeesuksen lausunto, että hän tulisi ”voimalla ja suurella kirkkaudella”. Miten muodonmuutos teki tuosta sanasta varmemman? Tuo tapaus vahvisti profeetallisen sanan Kristuksen tulemuksesta loistoisalla tavalla Valtakunnan voimassa.

15. Mitä sisältyy siihen, että kiinnittää huomiota profeetalliseen sanaan?

¹⁵ Lujittaaksemme uskoamme meidän täytyy kiinnittää huomiota tuohon profeetalliseen sanaan. Tähän sisältyy tuon sanan tutkiminen, sen tarkasteleminen kristillisissä kokouksissa ja sen neuvojen soveltaminen (Jaakob 1:22–27). Meidän täytyy antaa sen olla ”pimeässä paikassa loistava lamppu”, joka valaisee sydämemme (Efesolaisille 1:18). Vasta silloin se voi opastaa meitä, kunnes ”kointähti” eli ”se kirkas aamutähti”, Jeesus Kristus, paljastuu kirkkaudessaan (Ilmestys 22:16). Tuo ilmestyminen merkitsee tuhoa uskottomille ja siunauksia niille, jotka ilmaisevat uskoa (2. Tessalonikalaisille 1:6–10).

16. Miksi voimme uskoa siihen, että kaikki Jumalan sanassa olevat profeetalliset lupaukset täyttyvät?

¹⁶ Jumalan profeetat eivät olleet vain terävä-älyisiä ihmisiä, jotka esittivät viisaita ennustuksia, sillä Pietari sanoi: ”Yksikään Raamatun profetia ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta. Sillä profetiaa ei milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan ihmiset puhuivat Jumalalta saamaansa pyhän hengen johtamina.” (2. Pietarin kirje 1:20, 21.) Esimerkiksi Daavid sanoi: ”Herran [”Jehovan”, UM] Henki on puhunut minulle.” (2. Samuelin kirja 23:1, 2.) Paavali kirjoitti: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä.” (2. Timoteukselle 3:16.) Koska Jumalan henki kerran on henkeyttänyt kaikki hänen profeettansa, niin voimme uskoa siihen, että kaikki hänen Sanassaan olevat lupaukset täyttyvät.

He uskoivat Jumalan lupauksiin

17. Mihin lupaukseen Aabel perusti uskonsa?

¹⁷ Jehovan esikristillisten todistajien ”suuri pilvi” perusti uskonsa hänen lupauksiinsa (Heprealaisille 11:1–12:1). Esimerkiksi Aabel uskoi siihen Jumalan lupaukseen, että ”siemen” murskaisi ”käärmeen” pään. Oli olemassa todisteita siitä, että Aabelin vanhemmille oli pantu täytäntöön Jumalan tuomio. Eedenin ulkopuolella Aadam ja hänen perheensä söivät leipää otsansa hiessä, koska kirottu maa tuotti orjantappuroita ja ohdakkeita. Aabel todennäköisesti huomasi, että Eevalla oli halu mieheensä, ja näki, että Aadam vallitsi vaimoaan. Eeva puhui varmastikin raskautensa vaivoista. Ja kerubit sekä välkkyvä, leimuava miekka vartioitsivat Eedenin puutarhan sisäänkäyntiä. (1. Mooseksen kirja 3:14–19, 24.) Kaikki tämä oli ”selvä osoitus”, joka sai Aabelin vakuuttumaan siitä, että vapautus tulisi luvatun Siemenen välityksellä. Aabel toimi uskoen ja uhrasi Jumalalle uhrin, joka osoittautui suuriarvoisemmaksi kuin Kainin uhri. (Heprealaisille 11:1, 4.)

18, 19. Millä tavoilla Aabraham ja Saara osoittivat uskoa?

¹⁸ Myös patriarkat Aabraham, Iisak ja Jaakob uskoivat Jehovan lupauksiin. Aabraham ilmaisi uskoa siihen Jumalan lupaukseen, että kaikki sukukunnat maan päällä tulisivat siunatuiksi hänessä ja että hänen jälkeläisilleen annettaisiin maa (1. Mooseksen kirja 12:1–9; 15:18–21). Hänen poikansa Iisak ja pojanpoikansa Jaakob olivat ”hänen ohellaan sen saman lupauksen perillisiä”. Uskon vaikutuksesta Aabraham ”eli muukalaisena lupauksen maassa” ja odotti ”kaupunkia, jolla on todelliset perustukset”, Jumalan taivaallista valtakuntaa, jonka alaisuudessa hänet herätettäisiin kuolleista elämään maan päällä. (Heprealaisille 11:8–10.) Onko sinulla samanlainen usko?

¹⁹ Aabrahamin vaimo Saara oli noin 90-vuotias ja ohittanut jo kauan sitten hedelmällisyysiän, kun hän osoitti uskoa Jumalan lupaukseen ja sai voimaa ”tulla raskaaksi siemensolusta” ja synnyttää Iisakin. Näin satavuotiaasta Aabrahamista, lisääntymisen kannalta ”ikään kuin kuolleesta”, lopulta ”syntyi lapsia niin kuin taivaan tähtiä paljoudeltaan”. (Heprealaisille 11:11, 12; 1. Mooseksen kirja 17:15–17; 18:11; 21:1–7.)

20. Vaikka patriarkat eivät nähneetkään heitä koskevien Jumalan lupausten täydellistä täyttymystä, niin mitä he tekivät?

²⁰ Uskolliset patriarkat kuolivat näkemättä, miten heitä koskevat Jumalan lupaukset täyttyivät täydelleen. Mutta ”he näkivät ne [luvatut asiat] kaukaa ja toivottivat ne tervetulleiksi ja julistivat julkisesti, että he olivat vieraita ja tilapäisasukkaita siinä maassa”. Aabrahamin jälkeläiset saivat Luvatun maan omistukseensa vasta monien sukupolvien jälkeen. Jumalaa pelkäävät patriarkat uskoivat kuitenkin Jehovan lupauksiin koko elämänsä ajan. He eivät koskaan menettäneet uskoaan, ja siksi heidät herätetään pian kuolleista elämään sen ”kaupungin”, messiaanisen Valtakunnan, maallisella valta-alueella, jonka Jumala on valmistanut heille. (Heprealaisille 11:13–16.) Usko voi samalla tavoin auttaa meitä pysymään uskollisina Jehovaa kohtaan, vaikka emme ehkä näekään kaikkien hänen suurenmoisten lupaustensa täyttyvän heti. Uskomme saa meidät myös tottelemaan Jumalaa, niin kuin Aabrahamkin totteli. Ja samoin kuin hän jätti jälkeläisilleen hengellisen perinnön, niin mekin voimme auttaa lapsiamme osoittamaan uskoa Jehovan kallisarvoisiin lupauksiin. (Heprealaisille 11:17–21.)

Usko on kristityille elintärkeää

21. Mitä uskoomme täytyy nykyään sisältyä ollaksemme otollisia Jumalalle?

²¹ Uskoon sisältyy tietenkin muutakin kuin vain Jehovan lupausten täyttymiseen luottaminen. Kautta ihmishistorian on ollut välttämätöntä uskoa Jumalaan monin eri tavoin, jos on halunnut saada hänen hyväksyntänsä. Paavali osoitti, että ”ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä [Jehova Jumalaa] hyvin, sillä Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (Heprealaisille 11:6). Saadakseen Jehovan hyväksynnän nykyään ihmisen täytyy uskoa Jeesukseen Kristukseen ja siihen lunastusuhriin, jonka Jumala on hänen välityksellään antanut (Roomalaisille 5:8; Galatalaisille 2:15, 16). On niin kuin Jeesus itse sanoi: ”Jumala rakasti [ihmis]maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä. Joka uskoo Poikaan, sillä on ikuinen elämä; joka ei tottele Poikaa, se ei näe elämää, vaan hän pysyy Jumalan vihan alaisena.” (Johannes 3:16, 36.)

22. Minkä lupauksen messiaaninen Valtakunta täyttää?

²² Jeesuksella on ratkaiseva osa sitä Valtakuntaa koskevien Jumalan lupausten täyttymyksessä, jota kristityt rukoilevat (Jesaja 9:5, 6; Daniel 7:13, 14; Matteus 6:9, 10). Kuten Pietari osoitti, Jeesuksen muodonmuutos vahvisti profeetallisen sanan hänen tulemuksestaan Valtakunnan voimassa ja kirkkaudessa. Messiaaninen Valtakunta täyttää myös sen Jumalan lupauksen, josta Pietari kirjoitti: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” (2. Pietarin kirje 3:13.) Samanlainen ennustus täyttyi silloin, kun Babylonissa olevat juutalaiset pakkosiirtolaiset ennallistettiin kotimaahansa vuonna 537 eaa. maaherrana toimivan Serubbaabelin ja ylimmäisenä pappina palvelevan Joosuan hallinnon alaisuuteen (Jesaja 65:17). Pietari kiinnitti kuitenkin huomiota tulevaisuuteen, jolloin ”uudet taivaat” – taivaallinen messiaaninen Valtakunta – hallitsisivat ”uutta maata”, tällä maapallolla elävää vanhurskasta ihmisyhteiskuntaa (vrt. Psalmit 96:1).

23. Millaisia hyvettä koskevia kysymyksiä käsittelemme seuraavaksi?

²³ Jehovan uskollisina palvelijoina ja hänen rakkaan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, seuraajina me kaipaamme Jumalan lupaamaa uutta maailmaa. Tiedämme sen olevan lähellä, ja uskomme kaikkien Jehovan kallisarvoisten lupausten täyttyvän. Vaeltaaksemme Jumalamme edessä otollisesti meidän täytyy vahvistaa uskoamme lisäämällä siihen hyvettä, tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta.a Tässä vaiheessa voidaan kysyä: Miten hyvettä voi osoittaa? Entä miten me ja toiset – erityisesti kristityt toverimme, jotka osoittavat vastakaikua Jumalan lupauksille ilmaisemalla uskoa – hyödymme siitä, että olemme hyveellisiä?

[Alaviitteet]

Miten vastaat?

◻ Miten ”usko” voidaan määritellä?

◻ Mitä ominaisuuksia meidän on lisättävä uskoomme 2. Pietarin kirjeen 1:5–7:n mukaan?

◻ Miten Jeesuksen muodonmuutoksen tulisi vaikuttaa uskoomme?

◻ Millaisia uskon esimerkkejä olivat Aabel, Aabraham, Saara ja muut varhaisina aikoina eläneet?

[Kuva s. 15]

Tiedätkö, miten Jeesuksen muodonmuutos voi vaikuttaa uskoon?