Eläkää edelleen Jumalan lapsina
”Joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta, eikä sekään, joka ei rakasta veljeään.” – 1. JOHANNES 3:10.
1, 2. Mitä apostolin neuvoja tarkastelemme jatkaessamme Johanneksen 1. kirjeen tutkimistamme?
JEHOVALLA on yleismaailmallinen perhe, ja jotkut ihmiset kuuluvat nyt siihen. He ovat Jumalan lapsia. Mutta miten he eroavat toisista?
2 Jumalan henkeyttämässä ensimmäisessä kirjeessään apostoli Johannes tunnistaa nämä suuresti suositut ihmiset. Hän antaa myös neuvoja, jotka auttavat heitä elämään edelleen Jumalan lapsina. Ja hänen sanansa hyödyttävät kaikkia Jehovan vihkiytyneitä todistajia.
Miten suuri Jumalan rakkaus onkaan!
3. Miten joistakuista on tehty ”Jumalan lapsia”, ja miten maailma suhtautuu heihin?
3 Johannes mainitsee voideltujen kristittyjen toivon. (Lue 1. Johannes 3:1–3.) Miten suurta rakkautta Jehova onkaan osoittanut ottaessaan heidät hengellisiksi pojikseen, tehdessään heistä ”Jumalan lapsia”! (Roomalaisille 5:8–10) Heidän jumalista henkeään, tavoitteitaan ja toivoaan ei ole ”maailmalla” – epävanhurskaalla ihmisyhteiskunnalla. Tuo maailmallinen yhteiskunta vihaa Kristusta ja hänen seuraajiaan ja siten myös Isää. (Johannes 15:17–25) Maailma saattaa siis tuntea voidellut yksilöinä, mutta ei Jumalan lapsina, koska ”se ei ole tullut tuntemaan” Jehovaa. – 1. Korinttolaisille 2:14.
4. Mitä jokaisen, jolla on taivaallisen elämän toivo, tulisi tehdä?
4 Juuri nyt voidellut ovat Jumalan lapsia. ”Mutta”, sanoo Johannes, ”toistaiseksi ei ole tehty ilmeiseksi, mitä meistä tulee” sen jälkeen, kun he ovat kuolleet uskollisina ja heidät on herätetty kuolleista taivaalliseen elämään henkiruumiissa. (Filippiläisille 3:20, 21) Mutta kun Jumala ”tehdään ilmeiseksi”, heistä tulee ”hänen kaltaisiaan”, ja he tulevat ”näkemään hänet sellaisina kuin hän on”, ”Jehovana, Henkenä”. (2. Korinttolaisille 3:17, 18) Jokaisen, jolla on ”tämä toivo” taivaallisesta elämästä, tulisi haluta puhdistaa itsensä, ”niin kuin hän [Jehova] on puhdas”. Vaikka voidellut ovat nykyään epätäydellisiä, heidän tulisi elää puhdasta elämää, joka on sopusoinnussa sen heidän toivonsa kanssa, että he näkevät puhtaan, pyhän Jumalan taivaallisessa valtakunnassa. – Psalmi 99:5, 9; 2. Korinttolaisille 7:1.
Harjoita vanhurskautta
5, 6. Mitä jokainen syntiä harjoittava tekee Jumalan näkökannalta katsottuna, mutta mikä pitää tässä suhteessa paikkansa niistä, jotka pysyvät Jeesuksen Kristuksen ”yhteydessä”?
5 Jumalan lapsena eläminen merkitsee myös sen tekemistä, mikä on vanhurskasta. (Lue 1. Johannes 3:4, 5.) ”Jokainen, joka harjoittaa syntiä, harjoittaa myös laittomuutta” Jehovan näkökannalta katsottuna, jonka lakeja synnintekijä rikkoo. (Jesaja 33:22; Jaakob 4:12) Kaikki ”synti on laittomuutta”, Jumalan lakien rikkomista. Synnin harjoittaminen on kristillisen hengen vastaista, ja me olemme kiitollisia siitä, että Jeesus Kristus ”tehtiin ilmeiseksi” ihmisenä, ”jotta hän ottaisi meiltä pois synnit”. Koska ”hänessä [ei] ole syntiä”, hän saattoi esittää Jumalalle yhden täysin tyydyttävän, synnit sovittavan uhrin. – Jesaja 53:11, 12; Heprealaisille 7:26–28; 1. Pietari 2:22–25.
6 ”Kukaan hänen [Pojan] yhteydessään pysyvä ei harjoita syntiä.” (Lue 1. Johannes 3:6.) Koska me olemme epätäydellisiä, voimme joskus syyllistyä synnintekoon. Mutta ne, jotka pysyvät Pojan ja siis myös Isän yhteydessä, eivät harjoita syntiä. Synnin harjoittajat eivät ole ’nähneet’ Jeesusta uskon silmin; eivätkä sellaiset piintyneet syntiset kuin luopiot ’tunne’ eivätkä arvosta Kristusta synnit sovittavana ”Jumalan Karitsana”. – Johannes 1:36.
7, 8. Kenestä tahallinen synnin harjoittaja on Johanneksen 1. kirjeen 3:7, 8:n mukaan lähtöisin, mutta minkä tekemistä varten Jumalan Poika tässä suhteessa ”tehtiin ilmeiseksi”?
7 Johannes varoittaa eksymästä. (Lue 1. Johannes 3:7, 8.) ”Älköön kukaan eksyttäkö teitä”, sanoo apostoli ja lisää: ”Joka harjoittaa vanhurskautta [pitämällä Jumalan lain], on vanhurskas, niin kuin hän [Jeesus Kristus] on vanhurskas.” Meidän syntisyytemme estää meitä olemasta vanhurskaita samassa määrin kuin tuo Suuri Esimerkkimme. Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä Jeesuksen voidellut seuraajat voivat kuitenkin nykyään elää edelleen Jumalan lapsina.
8 Tahallinen synnin harjoittaja ”on Panettelijasta”, joka on tehnyt syntiä Jehovaa vastustavan kapinallisen elämänuransa ”alusta asti”. Mutta Jumalan Poika ”tehtiin ilmeiseksi”, jotta hän ”murskaisi” Saatanan ”työt”, synnin ja pahuuden edistämisen. Tähän sisältyy Aadamilta perityn kuoleman vaikutusten tyhjäksi tekeminen sovittamalla synnit Kristuksen välityksellä ja herättämällä šeolissa (haadeksessa) olevat ja murskaamalla Saatanan pää. (1. Mooseksen kirja 3:15; 1. Korinttolaisille 15:26) Varokaamme siihen mennessä, niin voideltuun jäännökseen kuin ”suureen joukkoonkin” kuuluvat, harjoittamasta syntiä ja epävanhurskautta.
Noudata Jumalan lakia
9. Missä mielessä hengestäsiinnyt kristitty ei voi ”harjoittaa syntiä”, ja miksi on niin?
9 Johannes tekee seuraavaksi eron Jumalan lasten ja Panettelijan lasten välillä. (Lue 1. Johannes 3:9–12.) ”Kukaan Jumalasta syntynyt ei jatka synnin tekemistä” eli harjoita sitä. Jehovan ”tuottava siemen” eli pyhä henki, joka ’synnyttää uudelleen’ taivaalliseen toivoon, pysyy ihmisessä, ellei hän vastusta ja siten ’murehduta’ henkeä, niin että Jumala ottaa sen pois. (1. Pietari 1:3, 4, 18, 19, 23; Efesolaisille 4:30) Voidakseen pysyä yhtenä Jumalan lapsista hengestäsiinnyt kristitty ei voi ”harjoittaa syntiä”. ”Uutena luomuksena”, jolla on ”uusi persoonallisuus”, hän taistelee syntiä vastaan. Hän on päässyt ”pakoon sitä turmelusta, joka maailmassa on himon vuoksi”, eikä hän ole sydämessään piintynyt väärintekijä. – 2. Korinttolaisille 5:16, 17; Kolossalaisille 3:5–11; 2. Pietari 1:4.
10. Mikä on yksi keino Jumalan lasten erottamiseksi Panettelijan lapsista?
10 Yksi keino Jumalan lasten erottamiseksi Panettelijan lapsista on seuraava: ”Kukaan, joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta.” Epävanhurskaus on niin luonteenomaista Panettelijan lapsille, että he ”eivät – – saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet”, kuten luopiot haluaisivat tehdä uskollisille kristityille. – Sananlaskut 4:14–16.
11. a) Mikä on toinen keino tunnistaa ne, jotka eivät ole Jumalan lapsia? b) Mitä Kainin menettelyn harkitsemisen tulisi saada meidät tekemään?
11 ”Eikä [Jumalasta ole] sekään, joka ei rakasta veljeään.” Itse asiassa se ”sanoma”, jonka olemme kuulleet Jehovan todistajina elämisemme ”alusta asti”, on se, että ”meidän tulisi rakastaa toisiamme”. (Johannes 13:34) Me emme siis ole ”Kainin kaltaisia”, joka osoitti olevansa ”paholaisesta” ’tappamalla veljensä’ väkivaltaisella tavalla, joka on luonteenomainen tappaja Saatanalle. (1. Mooseksen kirja 4:2–10; Johannes 8:44) Kain tappoi Aabelin, ”koska hänen omat tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat”. Kainin menettelyn harkitsemisen tulisi varmasti saada meidät varomaan samanlaista hengellisten veljiemme vihaamista.
Rakasta ”teossa ja totuudessa”
12. Mistä ”me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään”, ja mitä se merkitsee?
12 Jos jäljittelisimme Kainia, olisimme hengellisesti kuolleita. (Lue 1. Johannes 3:13–15.) Hän vihasi veljeään niin paljon, että hän tappoi hänet, eikä meille ole yllätys, että maailma vihaa samoin meitä, sillä Jeesus ennusti sen. (Markus 13:13) Mutta ”me tiedämme [eli luotamme] siirtyneemme [hengellisestä] kuolemasta [ikuiseen] elämään, koska rakastamme veljiä”, Jehovan todistaja -tovereitamme. Koska meillä on tuo veljellinen rakkaus ja usko Kristukseen, me emme ole enää ’kuolleita’ rikkomuksissa ja synneissä, vaan Jumala on poistanut yltämme tuomionsa, meidät on herätetty hengellisestä kuolemasta ja meille on annettu ikuisen elämän toivo. (Johannes 5:24; Efesolaisille 2:1–7) Rakkaudettomilla luopioilla ei ole sellaista toivoa, sillä ”joka ei rakasta, pysyy [hengellisessä] kuolemassa”.
13. Jos vihaamme veljeämme, miksi meidän tulisi tehdä siitä rukousasia?
13 Todellakin ”jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja”. Vihaaja ei ehkä kirjaimellisesti murhaa toista (kuten Kain tappoi Aabelin kateudesta ja vihasta), mutta hän pitäisi parempana, ettei hänen hengellinen veljensä olisi elossa. Koska Jehova lukee sydämen, vihaaja pysyy tuomittuna. (Sananlaskut 21:2; vrt. Matteus 5:21, 22.) Sellaisella katumattomalla ”tappajalla” eli uskovan toverinsa vihaajalla ei ”ole ikuista elämää, joka pysyisi hänessä”. Jos siis vihaamme salaa jotakuta toista todistajaa, eikö meidän tulisi rukoilla, että Jehova auttaisi meitä omaksumaan sen sijaan veljellisen rakkauden hengen?
14. Missä määrin meitä kehotetaan osoittamaan veljellistä rakkautta?
14 Voidaksemme elää jatkuvasti Jumalan lapsina meidän täytyy osoittaa veljellistä rakkautta sanoin ja teoin. (Lue 1. Johannes 3:16–18.) Tämän tulisi olla mahdollista, sillä ”me olemme tulleet tuntemaan rakkauden, että hän [Jeesus Kristus] antoi sielunsa [eli ”elämänsä”] meidän puolestamme”. Koska Jeesus osoitti rakkautta siinä määrin, meidän tulisi osoittaa samanlaista periaatteellista rakkautta (kreikaksi a·gaʹpe) toisia uskovia kohtaan. Esimerkiksi vainon aikoina ”meillä on velvollisuus antaa sielumme veljiemme puolesta”, kuten Priska ja Akylas ’vaaransivat oman kaulansa’ apostoli Paavalin sielun puolesta. – Roomalaisille 16:3, 4; Johannes 15:12, 13.
15. Jos joku veli on puutteessa ja meillä on ”tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi”, niin mitä rakkaus vaatii meiltä?
15 Jos antaisimme henkemme veljiemme puolesta, meidän tulisi olla halukkaita tekemään jotakin vähemmän vaativaa heidän hyväkseen. Olettakaamme, että meillä on ”tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi” – rahaa, ruokaa, vaatteita ja muuta sellaista, minkä maailma tekee mahdolliseksi. Me saatamme ’nähdä’ puutteessa olevan veljen; me emme ole vain ohimennen vilkaisseet tilannetta vaan olemme kiinnittäneet siihen huomiota. Hänen ahdinkonsa voi saada ”hellän sääliväisyytemme” eli syvimpien tunteittemme ”oven” avautumaan. Mutta entä jos paiskaamme tuon ”oven” kiinni antamalla itsekkyyden tukahduttaa aikomuksemme auttaa häntä? ”Millä tavalla Jumalan rakkaus” silloin pysyy meissä? Ei riitä, että vain puhumme veljellisestä rakkaudesta. Meidän täytyy Jumalan lapsina ilmaista sitä ”teossa ja totuudessa”. Jos veli on esimerkiksi nälkäinen, hän tarvitsee ruokaa, ei pelkkiä sanoja. – Jaakob 2:14–17.
Sydän joka ei langeta meille tuomiota
16. a) Miten Jumala on ”suurempi kuin meidän sydämemme”? b) Miksi Jehova Johanneksen mukaan vastaa rukouksiimme?
16 Seuraavaksi Johannes kiinnittää huomion vakuuksiin, joista tiedämme olevamme Jumalan lapsia. (Lue 1. Johannes 3:19–24.) ”Me tulemme tietämään, että olemme totuudesta” emmekä luopiopetoksen uhreja ”tästä” – siitä, että osoitamme veljellistä rakkautta. Näin me saatamme ”sydämemme vakuuttuneeksi” Jumalan edessä. (Psalmi 119:11) Jos sydämemme todella langettaa meille tuomion kenties siksi, ettemme ole mielestämme osoittaneet kylliksi rakkautta palvojatovereillemme, niin muista, että ”Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken”. Hän on armollinen, koska hän tietää ”veljellisen rakkautemme, jossa ei ole ulkokultaisuutta”, taistelumme syntiä vastaan ja ponnistelumme häntä miellyttävän elämäntavan noudattamiseksi. (1. Pietari 1:22; Psalmi 103:10–14) ”Jos sydämemme ei langeta meille tuomiota”, koska meillä on veljellistä rakkauttamme osoittavia tekoja emmekä ole syyllistyneet salattuihin synteihin, ”me puhumme Jumalalle vapaasti” rukouksessa. (Psalmi 19:13) Ja hän vastaa rukouksiimme, ”koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on mieluista hänen silmissään”.
17. Mitkä kaksi vaatimusta Jumalan ”käsky” sisältää?
17 Jos odotamme, että rukouksiimme vastataan, meidän täytyy noudattaa Jumalan ”käskyä” kahden seuraavan vaatimuksen suhteen: 1) Meidän täytyy uskoa Jeesuksen ”nimeen”, ottaa vastaan lunnaat ja tunnustaa Jumalan hänelle antama valta. (Filippiläisille 2:9–11) 2) Meidän täytyy myös ’rakastaa toisiamme’, niin kuin Jeesus käski. (Johannes 15:12, 17) Varmasti jokaisen Kristuksen nimeen uskovan tulisi rakastaa kaikkia muita, joilla on samanlainen usko.
18. Mistä tiedämme, että Jehova ”pysyy meidän yhteydessämme”?
18 Jumalan käskyjä noudattava ihminen ”pysyy hänen yhteydessään”, ykseydessä Jehovan kanssa. (Vrt. Johannes 17:20, 21.) Mutta mistä ”tiedämme”, että Jumala ”pysyy meidän yhteydessämme”? Me tiedämme sen ”siitä [pyhästä] hengestä, jonka hän meille antoi”. Se, että meillä on Jumalan pyhä henki ja että voimme ilmaista sen hedelmää, johon sisältyy veljellinen rakkaus, todistaa meidän olevan Jehovan yhteydessä. – Galatalaisille 5:22, 23.
Ole varuillasi!
19, 20. Miksi tulee ’koetella henkeytetyt ilmaisut’, ja mitä apua Johannes tässä suhteessa antaa?
19 Johannes osoittaa seuraavaksi, miten meidän täytyy pysyä varuillamme. (Lue 1. Johannes 4:1.) Me emme saa uskoa jokaista henkeä eli ”henkeytettyä ilmaisua”, vaan meidän tulisi ’koetella henkeytetyt ilmaisut nähdäksemme, ovatko ne Jumalasta’. Miksi? ”Koska monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” Ainakin jotkut näistä petollisista opettajista matkustelivat tuohon aikaan ympäriinsä, toimivat eri seurakuntien yhteydessä ja yrittivät ’vetää opetuslapset mukaansa’. (Apostolien teot 20:29, 30; 2. Johannes 7) Uskollisten oli siksi tarpeellista pysyä varuillaan.
20 Joillakuilla ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli ”henkeytettyjen ilmaisujen käsittämiskyky”, Jumalan vaikuttavan voiman ihmelahja, joka ilmeisesti teki heidät kykeneviksi päättelemään, olivatko henkeytetyt ilmaisut Jehovasta. (1. Korinttolaisille 12:4, 10) Johanneksen varoitus näyttää kuitenkin soveltuvan kristittyihin yleensä, ja se on hyödyllinen nykyään, kun luopiot yrittävät jäytää Jehovan todistajien uskoa. Vaikka tuo hengen lahja, ”henkeytettyjen ilmaisujen käsittämiskyky”, on lakannut, Johanneksen sanat ilmaisevat keinon, jonka avulla voi ratkaista, onko opettajien takana Jumalan henki vai demoninen vaikutus.
21. Mikä oli yksi tapa koetella ”henkeytettyjä ilmaisuja”?
21 Pane merkille yksi koettelukeino. (Lue 1. Johannes 4:2, 3.) ”Jokainen henkeytetty ilmaisu, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen tulleen lihassa, on Jumalasta.” Me tunnustamme, että Jeesus eli kerran ihmisenä ja on Jumalan Poika, ja uskomme saa meidät opettamaan toisille näitä totuuksia. (Matteus 3:16, 17; 17:5; 20:28; 28:19, 20) ”Mutta yksikään henkeytetty ilmaisu, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta.” Sen sijaan ”tämä on – – antikristuksen henkeytetty ilmaisu” Kristusta vastaan ja häntä koskevia Raamatun opetuksia vastaan. Ilmeisesti Johannes ja muut apostolit olivat varoittaneet, että ”antikristuksen henkeytetty ilmaisu” oli tulossa. (2. Korinttolaisille 11:3, 4; 2. Pietari 2:1) Koska väärät opettajat uhkasivat silloin tosi kristittyjä, Johannes saattoi sanoa: ”Se on jo nyt maailmassa.”
22. Mikä on toinen tapa koetella ”henkeytettyjä ilmaisuja”?
22 Toinen tapa koetella ”henkeytettyjä ilmaisuja” on panna merkille, ketkä kuuntelevat niitä. (Lue 1. Johannes 4:4–6.) Me olemme Jehovan palvelijoina ”voittaneet” väärät opettajat, päässeet heistä, selviytyneet voittajina heidän yrityksistään vetää meidät pois Jumalan totuudesta. Tämä hengellinen voitto on ollut mahdollinen, koska Jumala, joka on uskollisten kristittyjen ”yhteydessä”, ”on suurempi kuin se [Panettelija], joka on maailman [eli epävanhurskaan ihmisyhteiskunnan] yhteydessä”. (2. Korinttolaisille 4:4) Koska luopiot ”ovat maailmasta” ja koska heillä on sen paha henki, ”he puhuvat sitä, mikä on maailmasta, ja maailma kuuntelee heitä”. Koska meillä on Jehovan henki, me voimme havaita heidän ”henkeytettyjen ilmaisujensa” epähengellisyyden ja siksi voimme hylätä ne.
23. Ketkä kuuntelevat meitä ja ymmärtävät, että Jumalan henki johtaa meitä?
23 Me tiedämme kuitenkin, että ”me olemme Jumalasta”, koska ”joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä”. Lampaankaltaiset ihmiset ymmärtävät meidän opettavan Jumalan sanaan perustuvaa totuutta. (Vrt. Johannes 10:4, 5, 16, 26, 27.) Tietenkään se, ”joka ei ole Jumalasta, ei kuuntele meitä”. Väärät profeetat eli opettajat eivät kuunnelleet Johannesta eivätkä muita, jotka olivat ’Jumalasta’ ja antoivat hengellisesti tervettä opetusta. ”Tästä me” siis ”tunnemme totuuden henkeytetyn ilmaisun ja erheen henkeytetyn ilmaisun”. Me, jotka muodostamme Jehovan palvojien perheen, puhumme Jumalan järjestön välityksellä esitetyn Raamatun totuuden ”puhdasta kieltä”. (Sefanja 3:9, UM) Ja lampaankaltaiset ihmiset toteavat selvästi sanoistamme, että Jumalan pyhä henki johtaa meitä.
24. Mihin Johannes kiinnittää seuraavaksi huomion?
24 Johannes on tähän mennessä esittänyt joitakin perusvaatimuksia, jotka meidän täytyy täyttää voidaksemme elää jatkuvasti Jumalan lapsina. Seuraavaksi hän osoittaa, miksi meidän täytyy aina osoittaa rakkautta ja uskoa.
Mitä vastaat?
□ Miten joistakuista tehdään ”Jumalan lapsia”?
□ Miten voimme erottaa Jumalan lapset Panettelijan lapsista?
□ Mitä Kainin menettelyn harkitsemisen tulisi saada meidät tekemään?
□ Missä määrin meidän tulisi osoittaa veljellistä rakkautta?
□ Miten ”henkeytettyjä ilmaisuja” voidaan koetella?
[Kuva s. 17]
Kainin menettelyn harkitsemisen tulisi saada meidät varomaan kenenkään veljemme vihaamista
[Kuva s. 20]
Jehovan palvojat puhuvat Jumalan järjestön välityksellä esitetyn Raamatun totuuden ”puhdasta kieltä”