15. Mitä Raamattu sanoo Jehovan rakkaudesta, ja mikä tuossa toteamuksessa on poikkeuksellista? (Ks. myös alaviite.)

¹⁵ Raamattu sanoo rakkaudesta jotain sellaista, mitä se ei sano Jehovan muista pääominaisuuksista. Se ei sano, että Jumala on voima, oikeudenmukaisuus tai edes viisaus. Hänellä on nämä ominaisuudet, ne ovat lähtöisin hänestä, ja hän ilmaisee niitä paremmin kuin kukaan muu. Neljännestä ominaisuudesta sanotaan kuitenkin jotain syvällisempää: ”Jumala on rakkaus.”b (1. Johanneksen kirje 4:8.) Mitä tämä merkitsee?

16–18. a) Miksi Raamattu sanoo, että ”Jumala on rakkaus”? b) Miksi juuri ihminen on sopiva vertauskuva Jehovan rakkaudesta?

¹⁶ ”Jumala on rakkaus” ei ole vain tavallinen rinnastus, aivan kuin sanottaisiin ”Jumala on sama kuin rakkaus”. Toteamus ei toimi toisinpäin: ”rakkaus on Jumala”. Jehova on paljon enemmän kuin mikään abstrakti ominaisuus. Hän on persoona, jolla on rakkauden lisäksi monenlaisia tunteita ja ominaispiirteitä. Rakkaus on kuitenkin hyvin syvällä Jehovassa. Eräässä lähdeteoksessa sanotaan tästä jakeesta: ”Rakkaus on Jumalan ydinolemus eli luonto.” Voitaisiin sanoa, että voimansa ansiosta Jehova pystyy toimimaan, oikeudenmukaisuus ja viisaus ohjaavat häntä hänen toiminnassaan, mutta rakkaus motivoi häntä toimimaan. Hänen rakkautensa vaikuttaa myös aina taustalla, kun hän ilmaisee muita ominaisuuksiaan.

¹⁷ Usein sanotaan, että Jehova on rakkauden personoituma. Jos siis haluamme oppia tuntemaan periaatteiden ohjaaman rakkauden, meidän täytyy oppia tuntemaan Jehova. Voimme tietysti nähdä tämän kauniin ominaisuuden ihmisissäkin. Mutta miksi näin on? Luomisen aikaan Jehova sanoi Pojalleen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” (1. Mooseksen kirja 1:26.) Kaikista maapallon elollisista olennoista vain ihmiset voivat päättää rakastaa ja näin jäljitellä taivaallista Isäänsä. Jehova käytti erilaisia eläimiä pääominaisuuksiensa vertauskuvina. Mutta tärkeimmän ominaisuutensa, rakkauden, vertauskuvaksi hän valitsi ihmisen. (Hesekiel 1:10.)