Lähempi katsaus joihinkin kuolemaa koskeviin uskomuksiin

KAUTTA historian ihminen on ollut ymmällään ja pelokas kuoleman uhan edessä. Lisäksi kuolemanpelkoa ovat ruokkineet erilaiset väärät uskonnolliset käsitykset, yleiset tavat ja ihmisten omat piintyneet uskomukset. Kuolemanpelossa on se ongelma, että se voi viedä ihmiseltä elämänilon ja jäytää uskoa siihen, että elämällä on tarkoitus.

Valtauskonnot ovat erityisen moitittavia, koska ne ovat edistäneet monia kuolemaan liittyviä yleisiä uskomuksia. Kun nyt tarkastelemme joitakin tällaisia uskomuksia Raamatun totuuden valossa niin katso, selventääkö se omia käsityksiäsi kuolemasta.

1. uskomus: Kuolema on elämän luonnollinen päätepiste.

”Kuolema – – kuuluu elämäämme erottamattomasti”, sanotaan eräässä kuolemaa käsittelevässä kirjassa (Death—The Final Stage of Growth). Tämän kaltaiset ajatukset heijastavat sellaista käsitystä, että kuolema on normaali ilmiö, kaikkien elollisten luonnollinen loppu. Tämä käsitys on vuorostaan saanut monet hylkäämään vallitsevat arvot ja tavoittelemaan vain omaa etuaan.

Mutta onko kuolema todella elämän luonnollinen päätepiste? Kaikki tutkijat eivät ajattele niin. Esimerkiksi ihmisten vanhenemista tutkiva biologi Calvin Harley sanoi eräässä haastattelussa, että hän ei usko, että jokin ihmisissä oleva ”ohjelma – – aiheuttaa kuolemamme”. Immunologi William Clark on todennut: ”Kuolema ei kuulu erottamattomasti elämän määritelmään.” Seymour Benzer Kalifornian teknillisestä korkeakoulusta pohtii puolestaan, että ”vanhenemista ei kuvaa niinkään hyvin kello kuin suunnitelma, jota voimme mahdollisesti muuttaa”.

Kun tutkijat tarkastelevat ihmisen rakennetta, he ovat ymmällään. Heidän mielestään meillä on paljon enemmän resursseja ja kykyjä kuin tarvitsisimme 70–80-vuotisen elämämme aikana. Tutkijat ovat saaneet selville esimerkiksi, että ihmisaivojen muistikapasiteetti on aivan suunnaton. Muuan tiedemies arvioi, että aivoihimme mahtuva tietomäärä ”täyttäisi parikymmentä miljoonaa teosta, maailman suurimpien kirjastojen kirjamäärän”. Jotkut hermotutkijat arvelevat, että ihminen käyttää keskimääräisen eliniän aikana aivojensa kapasiteetista vain prosentin sadasosan verran. Voitaisiinkin kysyä, miksi meillä on näin suorituskykyiset aivot, kun käytämme keskimääräisen eliniän aikana vain murto-osan niiden kapasiteetista.

Ajattele myös, miten luonnonvastaiselta kuolema ihmisestä tuntuu. Vaimon, miehen tai lapsen kuolema voi olla useimmille elämän järkyttävin kokemus. Monesti ihmisen koko tunne-elämä järkkyy pitkäksi aikaa jonkun rakkaan ihmisen kuoleman jälkeen. Jopa niiden, joiden mielestä kuolema on ihmisille luonnollista, on vaikea hyväksyä sitä, että heidän oma kuolemansa merkitsisi kaiken loppua. Eräässä lääketieteellisessä julkaisussa puhuttiinkin ”sellaisesta asiantuntijoiden yleisestä olettamuksesta, että kaikki haluavat elää niin pitkään kuin mahdollista” (British Medical Journal).

Kun otetaan huomioon ihmisten yleinen suhtautuminen kuolemaan, hämmästyttävä muistikapasiteettimme ja oppimiskykymme sekä sisäinen kaipuumme elää ikuisesti, eikö olekin ilmeistä, että meidät tehtiin elämään? Kun Jumala loi ihmiset, kuoleman ei tosiaankaan pitänyt olla elämämme luonnollinen päätepiste, vaan ihmisillä oli mahdollisuus elää ikuisesti. Huomaa, millaisen tulevaisuuden Jumala asetti ensimmäisen ihmisparin eteen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 1:28.) Miten suurenmoinen, loputon tulevaisuus!

2. uskomus: Jumala ottaa kuoleman välityksellä ihmisiä luokseen.

Muuan 27-vuotias kuoleva äiti, jolla oli kolme lasta, sanoi eräälle katoliselle nunnalle: ”Älkää tulko sanomaan, että tämä on Jumalan tahto. – – Minä suutun aina kun joku tulee sanomaan sellaista minulle.” Monet uskonnot kuitenkin opettavat kuolemasta juuri näin – että Jumala ottaa ihmisiä luokseen.

Olisiko Luoja tosiaan niin julma, että hän aiheuttaisi tunteettomasti kuolemamme tietäen, että se särkisi sydämemme? Ei, ei Raamatun Jumala. 1. Johanneksen kirjeen 4:8:n mukaan ”Jumala on rakkaus”. Huomaa, ettei siinä sanota, että Jumala rakastaa tai että Jumala on rakkaudellinen vaan että Jumala on rakkaus. Jumalan rakkaus on niin hellittämätöntä, puhdasta ja täydellistä, ja se on hänen persoonallisuudelleen ja toiminnalleen niin tunnusomaista, että häntä voidaan aiheellisesti sanoa rakkauden personoitumaksi. Tällainen Jumala ei aiheuta ihmisten kuolemaa, jotta nämä olisivat hänen lähellään.

Väärä uskonto on jättänyt monet epätietoisuuteen kuolleiden olinpaikasta ja tilasta. Se, miltä taivas, helvetti, kiirastuli, limbus ja monet muut määränpäät ihmisistä tuntuvat, vaihtelee käsittämättömästä suorastaan kauhistuttavaan. Raamattu puolestaan kertoo, että kuolleet ovat tiedottomia; heidän tilaansa voitaisiin verrata parhaiten uneen (Saarnaaja 9:5, 10; Johannes 11:11–14). Meidän ei siis tarvitse olla huolissamme siitä, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen, aivan niin kuin meidän ei tarvitse huolestua, kun näemme jonkun olevan sikeässä unessa. Jeesus puhui ajasta, jolloin ”kaikki muistohaudoissa olevat – – tulevat esiin” uuteen elämään paratiisimaan päälle (Johannes 5:28, 29; Luukas 23:43).

3. uskomus: Jumala ottaa pikkulapsia enkeleiksi.

Parantumattomasti sairaita potilaita tutkinut Elisabeth Kübler-Ross viittasi vielä yhteen käsitykseen, joka on yleinen uskonnollisten ihmisten keskuudessa. Kertoessaan eräästä todellisesta tapauksesta hän sanoi, että on epäviisasta selittää ”pienelle veljensä menettäneelle tytölle, että Jumala rakastaa pikku poikia niin paljon että hän otti Johnnyn taivaaseen”. Tällainen selitys saattaa Jumalan huonoon valoon eikä anna oikeaa käsitystä hänen persoonallisuudestaan ja toimintatavastaan. Tri Kübler-Ross jatkoi: ”Kun tästä tytöstä kasvoi aikuinen nainen, hän ei pystynyt koskaan vapautumaan Jumalaa kohtaan tuntemastaan vihasta, ja kun hän kolmekymmentä vuotta tapahtuman jälkeen menetti oman pikku poikansa, seurauksena oli psykoottinen depressio.”

Miksi Jumala ottaisi pois pikkulapsen saadakseen uuden enkelin, ikään kuin hän tarvitsisi lasta enemmän kuin tämän vanhemmat? Jos Jumala todella ottaisi pois lapsia, eikö hän olisi rakkaudeton ja itsekäs Luoja? Raamatussa sanotaan aivan päinvastoin: ”Rakkaus on Jumalasta.” (1. Johanneksen kirje 4:7.) Aiheuttaisiko rakkauden Jumala sellaisen menetyksen, jota edes ihmiset, joilla on vähänkään soveliaisuudentajua, eivät suvaitsisi?

Miksi lapsia sitten kuolee? Raamatun vastaus käy osittain ilmi siitä, mitä on merkitty muistiin Saarnaajan 9:11:een: ”Aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia.” Psalmissa 51:5 sanotaan taas, että me kaikki olemme sikiämisestämme saakka epätäydellisiä eli syntisiä. Siksi kaikki ihmiset kuolevat nykyään syystä taikka toisesta. Joskus lapsi voi kuolla jo ennen syntymäänsä. Toisinaan lapsia menehtyy vaikeiden elinolojen tai onnettomuuksien johdosta. Jumala ei ole vastuussa tällaisista tilanteista.

4. uskomus: Joitakuita ihmisiä piinataan kuoleman jälkeen.

Monissa uskonnoissa opetetaan, että pahat ihmiset joutuvat tuliseen helvettiin, jossa heitä piinataan ikuisesti. Onko tämä opetus johdonmukainen ja raamatullinen? Ihmisen elinikä on noin 70–80 vuotta. Vaikka joku tekisi koko ikänsä jotakin äärimmäisen pahaa, olisiko ikuinen piina oikeudenmukainen rangaistus? Ei. Olisi täysin epäoikeudenmukaista piinata ihmistä ikuisesti synneistä, joita hän on tehnyt lyhyen elämänsä aikana.

Vain Jumala voi paljastaa, mitä ihmisille tapahtuu, kun he kuolevat, ja hän onkin paljastanut sen kirjoitetussa Sanassaan, Raamatussa. Raamatussa sanotaan: ”Niin kuin – – [eläin] kuolee, niin – – [ihminenkin] kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki – –. Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” (Saarnaaja 3:19, 20.) Tulisesta helvetistä ei mainita mitään. Kuollessaan ihmiset palaavat tomuun, toisin sanoen häviävät olemassaolosta.

Jotta ihmistä voitaisiin kiduttaa, hänen täytyy olla tajuissaan. Ovatko kuolleet tajuissaan? Jälleen kerran Raamattu vastaa: ”Sillä elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu.” (Saarnaaja 9:5.) Kuolleiden, jotka ”eivät tiedä yhtään mitään”, ei ole mahdollista tuntea tuskaa.

5. uskomus: Kuolema merkitsee olemassaolomme lopullista päättymistä.

Kun kuolemme, häviämme olemassaolosta, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kaikki olisi välttämättä ohi. Uskollinen Job tiesi, että hän menisi kuollessaan hautaan, Šeoliin. Mutta panehan merkille, mitä hän rukoili Jumalalta: ”Oi kunpa kätkisit minut Šeoliin, pitäisit minut piilossa, kunnes suuttumuksesi väistyy, asettaisit minulle aikarajan ja muistaisit minua! Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen? – – Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle.” (Job 14:13–15.)

Job uskoi, että jos hän olisi uskollinen kuolemaan saakka, Jumala muistaisi häntä ja herättäisi hänet aikanaan takaisin eloon. Kaikki muinaiset Jumalan palvelijat uskoivat näin. Jeesus itse vahvisti tämän toivon ja osoitti, että Jumala herättäisi kuolleet hänen välityksellään. Kristus itse vakuuttaa: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Johannes 5:28, 29.)

Hyvin pian Jumala poistaa kaiken pahuuden ja saa aikaan uuden maailman, jota hallitaan taivaasta käsin (Psalmit 37:10, 11; Daniel 2:44; Ilmestys 16:14, 16). Tämän ansiosta koko maasta tulee paratiisi, jossa asuvat ihmiset palvelevat Jumalaa. Raamatussa sanotaan: ”Minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.’” (Ilmestys 21:3, 4.)

Vapaus pelosta

Tieto ylösnousemustoivosta ja Hänestä, joka on tehnyt sen mahdolliseksi, voi tuoda meille lohtua. Jeesus lupasi: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.) Tähän sisältyy vapautuminen kuolemanpelosta. Jehova on ainoa, joka voi todella muuttaa kuolemaan johtavaa ikääntymisprosessia ja antaa meille ikuisen elämän. Voiko Jumalan lupauksiin luottaa? Kyllä voi, koska Jumalan sana täyttyy aina (Jesaja 55:11). Kannustamme sinua hankkimaan enemmän tietoa siitä, millainen tarkoitus Jumalalla on ihmiskunnan suhteen. Jehovan todistajat auttavat sinua siinä mielellään.

[Huomioteksti s. 6]

Kuolemanpelossa on se ongelma, että se voi viedä ihmiseltä elämänilon

[Taulukko s. 7]

[Kuva s. 8]

Totuuden tietäminen kuolemasta vapauttaa meidät pelosta

[Kuvan lähdemerkintä s. 5]

Barrators–Giampolo/The Doré Illustrations For Dante’s Divine Comedy/Dover Publications Inc.