Osoittakaa aina rakkautta ja uskoa
”Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalan yhteydessä.” ”Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme.” – 1. JOHANNES 4:16; 5:4.
1, 2. Mitä ominaisuuksia korostetaan erityisesti Johanneksen 1. kirjeen 4:7–5:21:ssä?
JEHOVA on rakkauden personoituma, ja niiden, jotka haluavat miellyttää häntä, täytyy osoittaa tätä jumalista ominaisuutta. Apostoli Johannes ilmaisee tämän selvästi ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä loppuosassa.
2 Tosi kristittyjen täytyy osoittaa myös uskoa. Vain näin he voivat voittaa maailman ja pysyä turvassa Jehovan suosiossa. Kun tutkimme Johanneksen kirjeen loppuosaa, harkitkaamme siis rukoillen rakkauden ja uskon osoittamisen tärkeyttä.
”Rakastakaamme toisiamme”
3, 4. Mikä suhde rakkauden osoittamisella on siihen, että tunnemme Jumalan?
3 Johannes korostaa rakkauden tärkeyttä. (Lue 1. Johannes 4:7, 8.) Kristittyjä ”rakkaita” kehotetaan ’rakastamaan toisiaan jatkuvasti, koska rakkaus on Jumalasta’, sillä Jehova on sen Lähde. ”Jokainen rakastava on syntynyt Jumalasta [hengestäsiinneenä yksilönä] ja tuntee Jumalan”, koska hän on perehtynyt Jehovan ominaisuuksiin ja tarkoituksiin ja siihen, miten hän ilmaisee rakkautta. Nykyään on myös Kristuksen ”muiden lampaitten” ”suuri joukko” oppinut ’tuntemaan Jumalan’.
4 Jumalan tunteminen merkitsee sitä, että todella arvostamme hänen ominaisuuksiaan, rakastamme häntä täysin ja pysymme uskollisina hänelle Suvereeninamme. Mutta ”joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa”. Ne, jotka eivät osoita kristillistä rakkautta, eivät ole ’tulleet tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus’. Rakkaus on tosiaan Jehovan vallitseva ominaisuus, joka ilmenee hänen ihmiskunnalle antamistaan hengellisistä ja aineellisista lahjoista.
5. Mikä on suurin todiste siitä, että ”Jumala on rakkaus”?
5 Seuraavaksi mainitaan suurin todiste siitä, että ”Jumala on rakkaus”. (Lue 1. Johannes 4:9, 10.) Johannes sanoo: ”Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme [jotka olemme kuoleman ansaitsevia syntisiä], että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään.” Jeesus on Jehovan ”ainosyntyinen Poika”, koska hän oli ainoa Jumalan suoranainen luomus. (Johannes 1:1–3, 14; Kolossalaisille 1:13–16) Ja Jeesus ’lähetettiin maailmaan’ siten, että hänestä tuli ihminen, hän suoritti julkisesti palveluksensa ja kuoli sitten uhrikuoleman. (Johannes 11:27; 12:46) Se, että ’saamme ikuisen elämän hänen välityksellään’ taivaassa tai maan päällä, edellyttää uskoa hänen lunastusuhrinsa ansioon.
6. Mitä Jumala teki, kun me olimme vielä syntisiä, jotka eivät rakastaneet häntä?
6 Me olimme vielä syntisiä, jotka eivät rakastaneet Jumalaa, kun ”hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä”. Kristuksen uhri teki meille mahdolliseksi päästä jälleen oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. (Roomalaisille 3:24, 25; Heprealaisille 2:17) Arvostatko sinä tätä taivaallisen Isämme osoittaman ansaitsemattoman rakkauden suurinta ilmausta?
7. a) Koska emme voi sanoa rakastavamme Jehovaa sen vuoksi, että olemme nähneet hänet, niin miten voimme osoittaa, että todella rakastamme häntä? b) Mitä veljellisen rakkauden osoittamisemme todistaa?
7 Jumalan meitä kohtaan osoittaman rakkauden tulisi vaikuttaa asenteeseemme muihin. (Lue 1. Johannes 4:11–13.) Koska hän rakasti meitä ollessamme vielä syntisiä, ”mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme”. Ihmisistä ”kukaan ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa”. Siksi me emme voi sanoa rakastavamme Jehovaa sen vuoksi, että olemme nähneet hänet. (2. Mooseksen kirja 33:20; Johannes 1:18; 4:24) Osoittamalla rakkautta me voimme kuitenkin ilmaista, että rakastamme tämän ominaisuuden Lähdettä. Veljellinen rakkautemme todistaa, että ”Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on täydelliseksi tulleena” eli ilmenee täysin määrin meissä. Siitä me tiedämme ”olevamme hänen [Jehovan] yhteydessään”, että ”hän on antanut meille henkeään”. Osoittamalla veljellistä rakkautta todistamme, että Jehovan henki toimii meissä, sillä rakkaus on yksi sen hedelmistä. (Galatalaisille 5:22, 23) Tämä osoittaa, että tunnemme Jumalan ja että meillä on hänen hyväksyntänsä.
8. Mitä lisätodisteita on siitä, että me olemme ”Jumalan yhteydessä”?
8 Siitä, että me olemme ”Jumalan yhteydessä”, on olemassa lisää todisteita. (Lue 1. Johannes 4:14–16a.) ’Nähtyään’, mitä Jeesus teki maan päällä ja miten hän kärsi ihmiskunnan puolesta, Johannes saattoi ’todistaa, että Isä on lähettänyt Poikansa’ syntisen ihmiskunnan ”maailman Pelastajaksi”. (Johannes 4:42; 12:47) Lisäksi ’Jumala pysyy meidän yhteydessämme ja me hänen yhteydessään’, jos tunnustamme sydämestämme, että Jeesus Kristus on hänen Poikansa. Tämä vaatii uskoa ja julkisen todistuksen antamista siitä, että Jeesus on Jumalan Poika. (Johannes 3:36; Roomalaisille 10:10) Luottamuksemme ”siihen rakkauteen, joka Jumalalla on meihin”, todistaa edelleen, että olemmepa voideltuun jäännökseen tai ”muihin lampaisiin” kuuluvia, me olemme Jehovan yhteydessä.
9. a) Missä mielessä rakkaus Jumalaan voi ’tulla täydelliseksi’, ja miten tämä vaikuttaa suhteeseemme toisiin? b) Mitä ”täydellinen” rakkaus edistää?
9 Johannes osoittaa seuraavaksi, että rakkaus voi ’tulla täydelliseksi’. (Lue 1. Johannes 4:16b, 17.) Meitä muistutetaan siitä, että ”Jumala on rakkaus”. Koska me ’pysymme rakkaudessa’ ja tuotamme tätä Jehovan hengen hedelmää, me ’pysymme Jumalan yhteydessä’. Jos rakkaus Jehovaan ”on tullut meillä täydelliseksi”, jos ilmaisemme sitä täysin määrin häntä kohtaan, me rakastamme uskovia tovereitamme. (Vrt. jakeeseen 12.) ”Täydellinen” rakkaus edistää myös Jumalalle ’vapaasti puhumista’ rukouksessa nyt ja ”tuomion päivänä”, joka liittyy Kristuksen läsnäoloon. Sellaista rakkautta osoittavilla ei ole silloin mitään syytä pelätä, että Jumalan tuomio olisi epäsuotuisa. Jos osoitamme rakkautta, niin siinä mielessä ”sellainen kuin hän [Jeesus] on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa”. Niin, me olemme hänen kaltaisiaan siinä suhteessa, että nautimme Jumalan lapsina hänen suosiostaan tässä Jumalasta vieraantuneen ihmiskunnan maailmassa.
10. Mitä ne, joissa rakkaus on tullut ”täydelliseksi”, eivät tunne?
10 Ne, joissa rakkaus on tullut ”täydelliseksi”, eivät tunne sellaista pelkoa, joka ehkäisee rukouksen. (Lue 1. Johannes 4:18, 19.) ”Pelko vaikuttaa ehkäisevästi”, se estää meitä lähestymästä Jehovaa vapaasti. Jos tunnemme sellaista pelkoa, ’emme ole tulleet täydellisiksi rakkaudessa’. Mutta jos olemme ’tulleet täydellisiksi rakkaudessa’, tämä ominaisuus täyttää sydämemme, saa meidät tekemään Jumalan tahdon ja pysymään lähellä taivaallista Isäämme rukouksessa. Meillä on varmasti syytä rakastaa Jehovaa ja rukoilla häntä, sillä on niin kuin Johannes sanoo: ’Me rakastamme, koska Jumala rakasti ensin meitä.’
11. Miksi meidän on järkevää totella käskyä: ”Sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään”?
11 Ei tietenkään riitä, että vain sanomme rakastavamme Jumalaa. (Lue 1. Johannes 4:20, 21.) Jokainen, joka sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa” ja kuitenkin vihaa hengellistä veljeään, ”on valehtelija”. Koska voimme nähdä veljemme ja tarkkailla hänen jumalisia ominaisuuksiaan, rakkauden osoittamisen häntä kohtaan pitäisi olla helpompaa kuin näkymättömän Jumalan rakastaminen. Tosiaan ”joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt”. On siis järkevää, että tottelemme tätä ”käskyä”: ”Sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään.”
Kuka voittaa maailman?
12. Mitä muuta rakkautta meiltä odotetaan, koska rakastamme Jumalaa?
12 Johannes osoittaa seuraavaksi, mitä Jumalan rakastaminen todellisuudessa merkitsee. (Lue 1. Johannes 5:1–5.) Ensiksi apostoli kiinnittää huomion siihen, että ”jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus” (Messias eli Jehovan Voideltu), ”on syntynyt Jumalasta” eli on siinnyt Jehovan hengestä. Lisäksi jokainen, joka rakastaa sikiämisen Aiheuttajaa, Jehovaa, rakastaa ketä tahansa muuta, ”joka hänestä on syntynyt”. Niin, kaikki Jumalan voidellut lapset rakastavat häntä, ja heidän odotetaan rakastavan toisiaan. Sellainen veljellinen rakkaus on tunnusomaista myös ”muiden lampaitten” ”suurelle joukolle”, jolla on maalliset toiveet. – Johannes 10:16; Ilmestys 7:9.
13. a) Miksi Jumalan käskyt eivät ole meille ”rasittavia”? b) Miten me ’voitamme maailman’?
13 ’Me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja pidämme hänen käskynsä.’ Itse asiassa ”rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään”. Koska rakastamme Jumalaa ja vanhurskautta, pidämme hänen käskynsä mielellämme. Johannes sanoo, että ne eivät ole ”rasittavia” meille, ”sillä kaikki Jumalasta syntynyt voittaa maailman”. Sana ”kaikki” voi tarkoittaa Jumalan antamaa voimaa ’voittaa maailma’ eli päästä voitolle epävanhurskaasta ihmisyhteiskunnasta ja sen houkutuksista Jehovan käskyjen rikkomiseen. (Johannes 16:33) ”Voitto, joka on voittanut maailman”, on ”uskomme” Jumalaan, hänen Sanaansa ja hänen Poikaansa. Jos ’uskomme, että Jeesus on Jumalan Poika’, me ’voitamme maailman’ hylkäämällä sen väärän ajattelun ja moraalittomat tavat ja pitämällä Jumalan käskyt.
14. a) Miten Jeesus tuli ’veden välityksellä’? b) Miten veri osoitti Kristuksen Jumalan Pojaksi? c) Miten pyhä henki ’todisti’ Jeesuksesta Kristuksesta?
14 Koska usko Jeesukseen on niin tärkeää ollaksemme ’maailman voittajia’, Johannes mainitsee ”kolmen todistuksen antajan” Kristuksesta esittämän todistuksen. (Lue 1. Johannes 5:6–8.) Johannes sanoo ensin, että Jeesus ’tuli veden välityksellä’. Kun Jeesus kastettiin vedessä Jumalalle tarjoutumisensa vertauskuvaksi, Jehova julisti: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matteus 3:17) Kristuksen osoitti Jumalan Pojaksi myös se veri, jonka hän vuodatti kuollessaan lunnaina. (1. Timoteukselle 2:5, 6) Lisäksi Johannes sanoo, että ”[pyhä] henki on se, joka todistaa, koska henki on totuus”. Hengen laskeutuminen Jeesuksen päälle hänen kasteessaan todisti hänen olevan Jumalan Poika. (Matteus 3:16; Johannes 1:29–34) Jehovan henki teki Jeesuksen kykeneväksi huolehtimaan tehtävästään ja suorittamaan voimallisia tekoja. (Johannes 10:37, 38; Apostolien teot 10:38) Jumala aiheutti tuon hengen välityksellä epätavallisen pimeyden, maanjäristyksen ja temppelin esiripun repeämisen Jeesuksen kuollessa, ja sitten tuon saman hengen avulla Jumala herätti hänet kuolleista. – Matteus 27:45–54.
15. Mitkä ovat ”kolme todistuksen antajaa”?
15 Näin ollen ”on kolme todistuksen antajaa” siitä, että Jeesus on Jumalan Poika. Nämä ovat 1) pyhä henki, 2) Jeesuksen kastevesi ja se mitä se edusti (Jehovalle tarjoutumista) ja 3) veri, jonka hän vuodatti kuollessaan lunnaina. Nämä kolme ”ovat yhtäpitävät” todistaessaan, että Jeesus on Jumalan Poika, johon meidän täytyy todella uskoa saadaksemme ikuisen elämän. – Vrt. 5. Mooseksen kirja 19:15.
Jumalan antama todistus
16. Miten Jehova on todistanut Jeesuksesta?
16 Jumala itse on todistanut Pojastaan. (Lue 1. Johannes 5:9–12.) ”Jos otamme [totuudellisena] vastaan [epätäydellisten] ihmisten antaman todistuksen [kuten tavallisesti teemme keskustelussa ja oikeudessa], niin Jumalan antama todistus on suurempi.” (Johannes 8:17, 18) Koska ’Jumala ei voi valehdella’, me voimme ehdottomasti luottaa siihen, mitä ”hän on todistanut Pojastaan”. Ja Jehova on sanonut, että Jeesus Kristus on hänen Poikansa. (Tiitukselle 1:2; Matteus 3:17; 17:5) Lisäksi Jumala oli niiden ”kolmen todistuksen antajan”, toisin sanoin Hänen pyhän henkensä, Jeesuksen kasteveden ja Kristuksen vuodattaman veren, takana.
17. Millä ainoalla tavalla on mahdollista pelastua?
17 ”Jumalan Poikaan uskovalla on todistus annettuna omassa tapauksessaan” eli ”itsessään”, koska kaikki todisteet saavat hänet vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus on Jumalan Poika. Mutta ”joka ei usko Jumalaan” luotettavana todistajana Poikansa suhteen, saa Jehovan näyttämään valehtelijalta. Annetun todistuksen pääsisältö on tietysti se, että ”Jumala on antanut meille ikuisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan”. Vain uskomalla Jeesukseen Jumalan Poikana on mahdollista pelastua ikuiseen elämään. (Johannes 11:25, 26; 14:6; 17:1–3) Siksi ”jolla on Poika” häneen uskomisen välityksellä, hänellä on ikuisen elämän ansaitsematon lahja. (Johannes 20:31) Mutta ”tätä elämää” ei saa kukaan, joka ei usko Jeesukseen Jumalan Poikana.
Rukouksessa on voimaa!
18. Miksi Johannes on kirjoittanut ”nämä asiat”?
18 Seuraavaksi Johannes esittää kirjeensä perimmäisen tarkoituksen ja käsittelee rukousasiaa. (Lue 1. Johannes 5:13–15.) Hän on kirjoittanut ”nämä asiat”, jotta tietäisimme, ’että meillä on ikuinen elämä’. Tämä on vakaumuksemme ihmisinä, jotka uskomme Jumalan Pojan ”nimeen”. (Vrt. 1. Johannes 3:23.) Ja luopiot, jotka eivät ole meidän kaltaisiamme, eivät voi tuhota tuota uskoa. – 1. Johannes 2:18, 19.
19. a) Mikä ”luottamus” meillä on Johanneksen 1. kirjeen 5:14, 15:n mukaan Jumalaan? b) Muun muassa mitä asioita meidän on oikein rukoilla?
19 Meillä on se ”luottamus” eli ”uskallus” (KR) Jumalaan, että mitä pyydämmekin rukouksessa ”hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä”. Meidän on oikein rukoilla sellaisia asioita kuin Jehovan nimen pyhittämistä, hänen henkeään, jumalista viisautta ja vapautusta paholaisesta. (Matteus 6:9, 13; Luukas 11:13; Jaakob 1:5–8) Ja me ”tiedämme, että meillä on oleva pyydetyt, koska olemme pyytäneet niitä häneltä”, ”rukouksen Kuulijalta”. – Psalmi 65:3, UM.
20, 21. a) Mikä on ”synti, joka ei koidu kuolemaksi”? b) Miksi on väärin rukoilla ”synnistä, joka koituu kuolemaksi”?
20 Johannes puhuu seuraavaksi rukouksesta ja kahdenlaisesta synnistä. (Lue 1. Johannes 5:16, 17.) ”Synti, joka ei koidu kuolemaksi”, ei ole tahallinen, eikä olisi väärin rukoilla, että katuvalle väärintekijälle annettaisiin anteeksi. (Apostolien teot 2:36–38; 3:19; Jaakob 5:13–18) Olisi kuitenkin väärin rukoilla ”synnistä, joka koituu kuolemaksi”, koska se on tahallinen synti pyhää henkeä vastaan, ja sitä on mahdotonta saada anteeksi. (Matteus 12:22–32; Heprealaisille 6:4–6; 10:26–31) Sellaiset syntiset menevät gehennaan, he kokevat ikuisen tuhon ”toisessa kuolemassa”. (Ilmestys 21:8; Matteus 23:15) Vaikka Jehova siis on lopullinen Tuomari, me emme antaudu hänen epäsuosioonsa joutumisen vaaraan rukoilemalla syntisen puolesta, kun todisteet viittaavat siihen, että hän on syyllistynyt tahalliseen ”syntiin, joka koituu kuolemaksi”.
21 Siis ”jos joku [varsinkin joku hengellä voideltu vanhin] sattuu näkemään veljensä tekevän synnin, joka ei koidu kuolemaksi [”toiseksi kuolemaksi”], niin hän pyytää, ja hän [Jumala] antaa hänelle [syntiselle] elämän” pelastaen hänet ikuisesta tuhosta. Tietysti ”kaikki epävanhurskaus on syntiä” eli harhaan osumista Jumalan vanhurskaiden mittapuiden suhteen. ”Kuitenkin on synti, joka ei koidu kuolemaksi”, koska se johtuu epätäydellisyydestämme, me kadumme, ja Kristuksen uhri peittää synnin.
Johanneksen kirjeen kohokohtia
22. Kuka ’ei tartu otteellaan’ uskolliseen kristittyyn, ja mitä sellainen ihminen voi rukoilla luottavaisesti?
22 Johannes tekee nyt yhteenvedon kirjeensä pääkohdista. (Lue 1. Johannes 5:18–21.) Kukaan ”Jumalasta syntynyt” hengellä voideltu kristitty ei ”harjoita syntiä”. Jeesus Kristus, ”Hän, joka on syntynyt Jumalasta” pyhän hengen välityksellä, ”valvoo häntä, eikä paholainen [Saatana] tartu häneen otteellaan”. Sellainen uskollinen voideltu kristitty voi rukoilla luottavaisesti vapautusta paholaisesta ja voi ”uskon suuren kilven” avulla välttyä Saatanan ”palavien heittoaseiden” aiheuttamalta hengelliseltä vahingolta. – Matteus 6:13; Efesolaisille 6:16.
23. Miten ”koko maailma on paholaisen vallassa”?
23 Koska voidelluilla on todisteet siitä, että he ovat Jehovan hengellisiä poikia, he voivat sanoa: ”Me tiedämme olevamme Jumalasta.” Se, että he uskovat Kristukseen eivätkä harjoita syntiä, todistaa heidän olevan Jumalan lapsia, joihin Saatana ei ole voinut ’tarttua otteellaan’. ”Mutta koko maailma [epävanhurskas ihmisyhteiskunta] on paholaisen”, Saatana Panettelijan, vallassa. (Efesolaisille 2:1, 2; Ilmestys 12:9) Maailma alistuu Saatanan pahan vaikutuksen ja herruuden alaisuuteen yrittämättä vapautua siitä voidakseen tehdä Jumalan tahdon.
24. Mitä tarkoitusta varten Jeesus ”on antanut meille älyllisen kyvyn”?
24 Jotkut väärät opettajat olivat sitä mieltä, että Kristus ei ollut tullut lihassa. (2. Johannes 7) Tässä kirjeessä mainittujen todisteiden perusteella Johannes saattaa kuitenkin sanoa: ”Me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut.” (1. Johannes 1:1–4; 5:5–8) Lisäksi Jeesus ”on antanut meille älyllisen kyvyn” eli ”ymmärryksen” (KR), jotta ”tuntisimme sen totuudellisen”, saisimme edistyvää ymmärrystä Jumalasta. (Matteus 11:27) Niin ollen ”me olemme sen totuudellisen [Jehova Jumalan] yhteydessä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä”. – Vrt. Johannes 17:20, 21.
25. Miten voimme kristittyinä soveltaa Johanneksen 1. kirjeen 5:21:n neuvoa?
25 Totuudellisen Jumalan, Jehovan, yhteydessä olevat, niin voideltuun jäännökseen kuin ”muihin lampaisiin” kuuluvat, haluavat miellyttää häntä joka tavalla. Kiusauksia epäjumalanpalvelukseen oli kuitenkin ensimmäisellä vuosisadalla samoin kuin nykyään. Siksi Johannes päättää sopivasti kirjeensä isälliseen neuvoon: ”Lapsukaiset, varjelkaa itseänne epäjumalilta.” Kristittyinä me emme kumarru kuvien edessä. (2. Mooseksen kirja 20:4–6) Me tiedämme myös, että olisi väärin panna itseämme, nautintoja tai mitään muuta Jumalan sijaan. (2. Timoteukselle 3:1, 2, 4) Ja vihkiytymisemme hänelle estää meitä palvomasta poliittista ”petoa” ja sen ”kuvaa”. (Ilmestys 13:14–18; 14:9–12) Miellyttääksemme taivaallista Isäämme ja saadaksemme häneltä ikuisen elämän lahjan päättäkäämme siis ehdottomasti karttaa kaikkea epäjumalanpalvelusta antamatta sen koskaan tuhota sitä kallisarvoista suhdetta, joka meillä on Jehovaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä.
Meille jatkuvasti tuleva apu
26. Mainitse joitakin Johanneksen 1. kirjeen huomattavia piirteitä.
26 Johanneksen ensimmäinen henkeytetty kirje auttoi varhaiskristittyjä karttamaan epäjumalanpalvelusta. Sen avulla he saattoivat vastustaa luopioiden valheita, ja se palvelee samanlaista tarkoitusta nykyään. Se todistaa esimerkiksi sen, että Jeesus Kristus eli ihmisenä ja kuoli ”sovitusuhrina” syntiemme edestä. Kirje tunnistaa ”antikristuksen” ja tekee eron Jumalan lasten ja Panettelijan lasten välillä. Se osoittaa, miten voi koetella ”henkeytettyjä ilmaisuja” nähdäkseen, ovatko ne Jehovasta. Lisäksi Johanneksen sanat tekevät meidät vakuuttuneiksi siitä, että ”Jumala on rakkaus”, että tosi usko voittaa maailman ja että Jehova kuulee uskollisten todistajiensa rukoukset.
27. Millä tavoin Johanneksen ensimmäinen Jumalan henkeyttämä kirje voi auttaa meitä?
27 Maailman kiusauksia kohdattaessa on viisasta pitää mielessään Johanneksen varoitus maailman rakastamisesta. Jos henkilökohtaiset erimielisyydet kiristävät suhteitamme joihinkuihin uskoviin tovereihimme, niin apostolin sanat voivat muistuttaa meitä siitä, että me voimme osoittautua Jumalaa rakastaviksi osoittamalla veljellistä rakkautta. Jumalan avulla ja soveltamalla Johanneksen neuvoja voimme karttaa synnin harjoittamista ja säilyttää uskon, joka voittaa maailman. Osoittakaamme siis kiitollisuutemme tämän henkeytetyn kirjeen johdosta vaeltaessamme jatkuvasti Jumalan valossa, eläessämme edelleen Jumalan lapsina ja osoittaessamme aina rakkautta ja uskoa taivaallisen Isämme, Jehovan, kunniaksi.
Miten vastaisit?
□ Jos rakastamme Jehovaa, niin miten sen tulisi vaikuttaa suhteeseemme uskoviin tovereihimme?
□ Miten voimme ’voittaa maailman’?
□ Mitkä ”kolme todistuksen antajaa” todistavat Jumalan Pojasta?
□ Mikä ”luottamus” meillä voi olla rukouksen suhteen?
□ Millä tavoin Johanneksen 1. kirje voi auttaa meitä?
[Huomioteksti s. 22]
Koska Jehova rakasti meitä ollessamme vielä syntisiä, ”mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme”
[Huomioteksti s. 23]
Uskomme Jumalaan, hänen Sanaansa ja hänen ainosyntyiseen Poikaansa auttaa meitä ’voittamaan maailman’
[Kuva s. 25]
Pyhä henki, Jeesuksen kastevesi, hänen vuodattamansa veri ja Jehova itse todistivat, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika