Vaeltakaa jatkuvasti Jumalan valossa
Kun tätä ja kahta seuraavaa kirjoitusta tutkitaan seurakunnassa, johtajan tulisi pyytää lukemaan mainittuja Johanneksen 1. kirjeen osia sikäli kuin aika sallii
”Jumala on valo.” – 1. JOHANNES 1:5.
1, 2. Milloin ja missä Johanneksen ensimmäinen kirje kirjoitettiin, ja keihin se soveltuu?
JEHOVAN TODISTAJAT ovat kiitollisia Jumalan valosta ja haluavat vaeltaa siinä jatkuvasti. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä jo Jeesuksen Kristuksen varhaiset opetuslapset joutuivat tekemisiin luopumuksen kanssa. Jeesuksen uskolliset apostolit estivät kuitenkin sen leviämistä, ja yksi niistä, jotka tällä tavoin ’pidättivät’ sitä, oli apostoli Johannes. (2. Tessalonikalaisille 2:1–12) Kirjoittaessaan noin vuonna 98 Jumalan henkeyttämän ensimmäisen kirjeensä hän oli jo hyvin vanha mies ja asui Efesoksessa tai lähellä sitä. Hänen kirjeensä neuvot auttoivat ensimmäisen vuosisadan kristittyjä vaeltamaan jatkuvasti Jumalan valossa. Mutta miten on meidän laitamme?
2 Johanneksen sanat ovat aivan yhtä hyödylliset 1900-luvun kristityille. Siksi kun tutkit itseksesi tätä ja kahta seuraavaa kirjoitusta, muista lukea kaikki hänen ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä osat sitä mukaa kuin niitä tarkastellaan. Apostolin kirjeessä ja meidän sitä koskevissa huomautuksissamme käytetty pronomini ”me” viittaa pääasiallisesti Jeesuksen voideltuihin seuraajiin. Mutta vanhurskauteen, rakkauteen, uskoon ja muuhun sellaiseen liittyvät perusperiaatteet soveltuvat myös niihin kristittyihin, joilla on maalliset toiveet.
Iloa tuottava osallisuus
3. Mikä todistaa, että Jumalan Poika eli, kärsi ja kuoli ihmisenä, ja miksi häntä kutsutaan ”elämän sanaksi”?
3 Johannes puhuu ensiksi iloisesta ”osallisuudesta”. (Lue 1. Johannes 1:1–4.) Jeesus, ”elämän sana”, oli ”alusta asti” Jehovan luona Jumalan ensimmäisenä luomuksena, jonka välityksellä ”luotiin kaikki muu”. (Kolossalaisille 1:15, 16) Jotkut ensimmäisen vuosisadan luopiot väittivät olevansa synnittömiä ja kielsivät Kristukselle kuuluvan aseman Jumalan järjestelyssä. Jeesuksen apostolit kuulivat kuitenkin hänen puhuvan, katselivat häntä tarkkaavaisesti ja koskettivat häntä. He tiesivät, että Jumalan voima vaikutti hänen välityksellään. Siitä, että hän oli Jumalan Poika, joka oli elänyt, kärsinyt ja kuollut ihmisenä, oli siis olemassa silminnäkijäin todistus. Hän on ”elämän sana”, koska ikuinen ”elämä tehtiin ilmeiseksi” Jeesuksen kautta, jonka välityksellä Jumala antoi lunnaat. – Roomalaisille 6:23; 2. Timoteukselle 1:9, 10.
4. Mitä se ”osallisuus”, joka voidelluilla on, merkitsee?
4 Sillä, mitä apostolit sanoivat ja kirjoittivat, he ’todistivat’ synnittömästä ihmisestä Jeesuksesta Kristuksesta. Johannes ’kertoi’ näistä asioista, jotta voidelluilla voisi olla ”osallisuus” eli toveruus muiden Valtakunnan perillisten sekä Isän ja Hänen Poikansa kanssa. Tämä ”osallisuus” merkitsee sopua ja saa aikaan suuren ilon. (Psalmi 133:1–3; Johannes 17:20, 21) Luopioilla, jotka vihaavat niitä, joiden kanssa he aikaisemmin palvelivat Jehovaa, ei enää ole tuota toveruutta Jumalan ja Kristuksen kanssa.
”Jumala on valo”
5. Minkä ”sanoman” apostolit saivat Jeesukselta, ja miten se vaikuttaa Jehovan todistajien käytökseen?
5 Seuraavaksi mainitaan ”sanoma”, jonka apostolit saivat Jeesukselta. (Lue 1. Johannes 1:5–7.) Se kuuluu näin: ”Jumala on valo eikä hänen yhteydessään ole lainkaan pimeyttä [mitään epäpyhää, moraalitonta, valheellista eikä pahaa].” Siksi Jehovan todistajat karttavat kaikkia pimeyteen liittyviä syntisiä tapoja. (Job 24:14–16; Johannes 3:19–21; Roomalaisille 13:11–14; 2. Korinttolaisille 6:14; 1. Tessalonikalaisille 5:6–9) Koska jotkut luopiot eivät uskoneet, että on olemassa syntisiä tekoja, he olivat hengellisessä pimeydessä. He väittivät, että heillä oli salaista tietoa, mutta Jumala on valo, ei synkkä salaperäisyys. Hän antaa hengellistä valoa vain uskollisille todistajilleen. – Matteus 5:14–16; 1. Pietari 2:9.
6. Minkä siunauksen saamme, jos ’harjoitamme totuutta’?
6 Jos sanomme, että meillä on ”osallisuus” Jumalan kanssa mutta ”vaellamme edelleen pimeydessä” viettäen syntistä elämää, ”me valehtelemme emmekä harjoita totuutta” eli emme elä sopusoinnussa sen kanssa. Mutta jos noudatamme totuuden mukaista elämäntapaa, me olemme valossa, niin kuin Jumalakin on. Meillä on ”osallisuus” toisten kristittyjen kanssa, jotka kaikki ovat yksimielisiä opissa, hengellisessä näkemyksessä, opetuslasten tekemisessä ja muissa puhtaan palvonnan piirteissä.
7. Miksi Jeesuksen veri voi ”puhdistaa meidät kaikesta synnistä”?
7 Toisin kuin jotkut varhaiset luopiot me, jotka ”vaellamme valossa”, tunnustamme synnin olevan epäpuhdasta. Jeesuksen veri ”puhdistaa meidät kaikesta synnistä”, koska me emme ole tahallisia synnintekijöitä. (Matteus 12:31, 32) Me olemme todella kiitollisia siitä, että Jumala osoittaa armoa jopa hairahtuville kristityille, jos he kuitenkin katuvat. – Psalmi 103:8–14; Miika 7:18, 19.
Sovituksen perusta
8, 9. a) Minkä perusteella Jehova antaa meille anteeksi? b) Mitä jotkut luopiot sanoivat synnistä, ja miksi he olivat väärässä?
8 Johannes mainitsee seuraavaksi, millä perusteella synnistä voi puhdistua. (Lue 1. Johannes 1:8–2:2.) Jos sanomme: ”Meillä ei ole syntiä”, kiellämme sen tosiasian, että kaikki epätäydelliset ihmiset ovat syntisiä, ”eikä totuus ole meissä”. (Roomalaisille 5:12) Mutta Jumala on ”uskollinen” ja antaa meille anteeksi, ”jos tunnustamme syntimme” hänelle ilmaisten katuvaa asennetta, joka saa meidät luopumaan väärintekemisestä. (Sananlaskut 28:13) Jumala sanoi uudessa liitossa olevista, että hän ei ”enää muista heidän syntejänsä”. (Jeremia 31:31–34; Heprealaisille 8:7–12) Antaessaan heille anteeksi hän on uskollinen tuolle lupaukselle.
9 Lisäksi Jumala on ”vanhurskas”, hän pitää aina kiinni vanhurskauden mittapuistaan. Hän on tyydyttänyt oikeuden vaatimukset lunnaiden välityksellä ja voi ’antaa syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta epävanhurskaudesta’, jos tunnustamme syntisyytemme ja ilmaisemme uskoa Jeesuksen uhriin. (Heprealaisille 9:11–15) Messias kantoi kuolemallaan synnit pois samoin kuin syntikuormaa kantava kauris lähetettiin erämaahan sovituspäivänä. (3. Mooseksen kirja 16:20–22; Jesaja 53:5, 8, 11, 12; 1. Pietari 2:24) Jotkut luopiot sanoivat: ”Emme ole tehneet syntiä”, ja siten ’he tekivät Jehovan valehtelijaksi’. Mutta ”Jumala – – ei voi valehdella”, ja hänen Sanansa osoittaa, että kaikki epätäydelliset ihmiset ovat syntisiä. (Tiitukselle 1:2; Saarnaaja 7:21; Roomalaisille 3:23) Jos sanoisimme, että ”emme ole tehneet syntiä”, se merkitsisi sitä, että Jumalan sana ei ole ”meissä”, ei ole sydämessämme! – Vrt. Heprealaisille 8:10.
10. Millä tavoin Jeesus on ”sovitusuhri”?
10 Johannes kirjoittaa ”näitä asioita” synnistä, anteeksiannosta ja puhdistamisesta, jotta emme harjoittaisi syntiä. Hänen sanojensa tulisi saada meidät ponnistelemaan hartaasti välttääksemme synnin tekemistä. (1. Korinttolaisille 15:34) Mutta jos teemme ”synnin” ja kadumme, meillä on ”auttaja Isän luona” – ”Jeesus Kristus, vanhurskas”, joka puolustaa meitä Jumalan edessä. (Heprealaisille 7:26; vrt. Johannes 17:9, 15, 20.) Jeesus on ”sovitusuhri”. Hänen kuolemansa tyydytti oikeuden vaatimukset ja teki Jumalalle mahdolliseksi osoittaa armoa ja poistaa synnin taakka hengellisiltä israelilaisilta ja ’koko maailmalta’, johon ”suuri joukko” sisältyy. (Roomalaisille 6:23; Galatalaisille 6:16; Ilmestys 7:4–14) Miten suuresti arvostammekaan tuota uhria!
Tottele Jumalaa ja osoita rakkautta
11. Mistä todisteesta tiedämme, että olemme ”Jumalan yhteydessä”?
11 Vaeltaaksemme jatkuvasti Jumalan valossa meidän täytyy totella Jehovaa. (Lue 1. Johannes 2:3–6.) Me tajuamme, että me ”olemme tulleet tuntemaan” Jumalan, ymmärtämään häntä ja hänen ominaisuuksiaan, jos ”noudatamme jatkuvasti hänen käskyjään”. Jokainen, joka väittää tuntevansa Jehovan mutta ei tottele häntä, ”on valehtelija”. Toisaalta ”Jumalan rakkaus on – – tullut täydelliseksi” eli täydeksi, jos noudatamme hänen sanaansa. ”Tästä” todisteesta, joka osoittaa meidän tottelevan ja rakastavan Jumalaa, me tiedämme, että olemme ”hänen yhteydessään”. Ja meillä on velvollisuus vaeltaa, niin kuin hänen Poikansa vaelsi opetuslasten tekemisessä, suhteissamme toisiin ja niin edelleen.
12. Mikä ”vanha käsky” kristityillä on, ja miten se on myös ”uusi”?
12 Myös veljellinen rakkaus on hyvin tärkeä. (Lue 1. Johannes 2:7, 8.) Johannes kirjoittaa ”vanhan käskyn”, joka uskollisilla on ollut kristillisen elämänsä ”alusta asti”. Se on ”vanha”, koska Jeesus antoi sen vuosia aikaisemmin käskiessään seuraajiensa ’rakastaa toisiaan niin kuin hän oli rakastanut heitä’. (Johannes 13:34) Se on kuitenkin myös ”uusi”, koska se menee pitemmälle kuin Lain vaatima lähimmäisenrakkaus ja edellyttää halukkuutta antaa sielunsa toisten uskovien puolesta. (3. Mooseksen kirja 19:18; Johannes 15:12, 13) Koska uhrautuva rakkautemme todistaa ”tähän uuteen käskyyn” mukautumisen olevan ’totta sekä Kristuksen että meidän tapauksessamme, pimeys on häviämässä ja tosi valo on jo loistamassa’ keskuudessamme.
13. Kuka on Johanneksen 1. kirjeen 2:9–11:n mukaan ”valossa” ja kuka ei ole?
13 Mutta kuka on todella ”valossa”? (Lue 1. Johannes 2:9–11.) ”Joka sanoo olevansa valossa ja kuitenkin vihaa veljeään”, on hengellisessä pimeydessä ”vielä nytkin”. Mutta ”joka rakastaa veljeään, pysyy valossa”, eikä hänen tapauksessaan ole mitään ”kompastumisen aihetta”. Kreikkalainen sana viittaa tässä ansaan, johon eläintä houkutellaan syötillä, ja se merkitsee jotakin sellaista, mikä voi saada lankeamaan syntiin. Todellisuudessa kristityksi tunnustautuva, joka vihaa veljeään, ei ”tiedä mihin on menossa, koska pimeys on sokaissut hänen silmänsä”. (Matteus 13:13–15) Saako tämä varoitus sinut karttamaan hengellistä pimeyttä, niin että kieltäydyt antamasta henkilökohtaisten erimielisyyksien, luopioiden valheitten tai minkään muunkaan tuhota veljellistä rakkauttasi?
Luottamuksen perusta
14. Keitä ovat ne ”lapsukaiset” ja ”isät”, joille Johannes osoittaa sanansa?
14 Johannes ilmaisee seuraavaksi luottamusta ”lapsukaisiin”, joilla hän ilmeisesti tarkoittaa koko seurakuntaa. (Lue 1. Johannes 2:12–14.) Syntimme on annettu anteeksi ’Kristuksen nimen tähden’, sillä Jumala on tehnyt pelastuksen mahdolliseksi vain hänen välityksellään. (Apostolien teot 4:12) Voidellut ’tuntevat Isän’, koska hän on siittänyt heidät hengellään. Jotkut ovat ”isiä” – todennäköisesti vanhempia, kokeneempia ja hengellisesti edistyneitä uskovia. He tuntevat Jeesuksen, joka on ollut olemassa ”alusta asti”, koska Jumala loi hänet ennen kaikkea muuta.
15. a) Keistä Johannes käyttää nimitystä ”nuoret miehet”, ja miten he ovat ”voittaneet paholaisen”? b) Mainitse esimerkki siitä, miten voimme ’voittaa’ Saatanan nykyään.
15 Ne, joista Johannes käyttää nimitystä ”nuoret miehet”, voivat olla nuorempia, vähemmän kokeneita kristittyjä. He ’ovat voittaneet paholaisen’, Saatanan, koska he eivät ole antaneet periksi hänen ”suunnitelmilleen”. (2. Korinttolaisille 2:11) Nykyään tämä sisältäisi esimerkiksi sen, että karttaa epäpuhdasta viihdettä, aistillista musiikkia ja pornografiaa, jotka voivat jäytää kristillisiä periaatteita ja johtaa sukupuoliseen moraalittomuuteen lankeamiseen. ”Nuoret miehet” voittavat Saatanan, koska he ovat hengellisesti ”voimakkaita” ja ”Jumalan sana” pysyy heissä. Olkaamme heidän kaltaisiaan käyttämällä hyväksemme Jumalan hengellistä huolenpitoa, hylkäämällä luopumus ja vaeltamalla jatkuvasti Jumalan valossa.
Rakkaus jota meillä ei saa olla
16. Mitä rakkautta meillä ei saa olla, mutta mikä pitäisi paikkansa meistä, jos meillä olisi maailmallisia näkemyksiä ja haluja?
16 Olemmepa nuorempia tai vanhempia kristittyjä, on olemassa rakkautta, jota meillä ei saa olla. (Lue 1. Johannes 2:15–17.) Me emme saa ’rakastaa maailmaa emmekä mitään, mikä siinä on’. Sen sijaan meidän on varottava tulemasta epävanhurskaan ihmisyhteiskunnan turmeluksen tahraamaksi emmekä saa vetää sisään sen ”henkeä” tai antaa sen vallitsevan syntisen asenteen olla tekojemme vaikuttimena. (Efesolaisille 2:1, 2; Jaakob 1:27) Jos meillä olisi maailmallisia näkemyksiä ja haluja, ”Isän rakkaus” ei olisi meissä. (Jaakob 4:4) Eikö tätä todella kannatakin ajatella rukoillen?
17. Mitä maailmallisia haluja kristityt eivät saa tyydyttää?
17 ”Mikään maailmassa” ei ole Jumalasta. Tämä koskee myös ”lihan halua”, jonka tyydyttäminen merkitsee muun muassa syntisten, moraalittomien sukupuolihalujen tyydyttämistä. (1. Korinttolaisille 6:15–20; Galatalaisille 5:19–21) On myös vältettävä ”silmien halulle” periksi antamista. Haluttavan näköinen kielletty hedelmä houkutteli Eevaa, ja se, että Daavid katseli Batsebaa tämän peseytyessä, johti törkeään syntiin. (1. Mooseksen kirja 3:6; 2. Samuelin kirja 11:2–17) Vaeltaaksemme jatkuvasti Jumalan valossa meidän täytyy siis karttaa turmeltunutta viihdettä ja muuta sellaista, mikä vetoaa syntisiin haluihin ja turmelee sydämen. – Sananlaskut 2:10–22; 4:20–27.
18. Miksi ”elämän varallisuuden komeileva näyttäminen” on typerää, ja mitä se ei anna?
18 Myös ”elämän varallisuuden komeileva näyttäminen” on maailmasta. Ylpeä ihminen voi kerskailla rikkaudellaan, vaatevarastollaan ja muulla sellaisella, mikä kaikki voidaan menettää. Sen ”komeileva näyttäminen” voi tehdä vaikutuksen joihinkuihin ja antaa ohimenevää ylistystä, mutta ei Jumalan siunausta. – Matteus 6:2, 5, 16, 19–21; Jaakob 4:16.
19. Mitä tälle maailmalle tapahtuu, ja miten tämän tosiasian tulisi vaikuttaa meihin?
19 Muista, että ”maailma on häviämässä” ja tuhotaan. (2. Pietari 3:6) Sen halut ja toiveet häviävät sen mukana, samoin kuin kaikki sitä rakastavat ihmiset. ”Mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”, sanoo Johannes. Pitäkäämme siis ikuinen elämä silmämääränämme ’torjumalla maailmalliset halut’ ja vaeltamalla jatkuvasti Jumalan valossa. – Tiitukselle 2:11–14.
Varo luopumusta
20. Millä nimellä kutsuttiin niitä, jotka ovat ’Kristusta vastaan’, ja minkä saapumisen heidän ilmaantumisensa todisti?
20 Johannes varoittaa seuraavaksi antikristuksista. (Lue 1. Johannes 2:18, 19.) Hän muistuttaa uskontovereitaan siitä, että he olivat apostoleilta ”kuulleet, että antikristus on tulossa”. ”Monien antikristusten” ilmaantuminen todisti, että oli ”viimeinen hetki”, apostolisen aikakauden loppuosa. Vaikka nuo ’Kristusta vastaan’ olevat muodostivat ”antikristus”-yhteisön, monet antikristukset teeskentelivät yksilöinä palvovansa Jumalaa, mutta ”eivät olleet meidän kaltaisiamme” ja luopuivat tosi kristillisyydestä. Me olemme iloisia siitä, että sellaisten ihmisten lähtö tai erottaminen estää nykyään seurakunnan turmeltumisen.
21. Miksi hengestäsiinneillä kristityillä ”on tieto”, ja minkä ”totuuden” he tietävät?
21 Uskolliset, hengestäsiinneet kristityt hylkäävät luopionäkemykset. Koska ”voitelu pyhältä”, Jehovalta, auttaa heitä ymmärtämään hänen Sanaansa, ’heillä kaikilla on tieto’. (Lue 1. Johannes 2:20, 21.) He tietävät varmasti Jeesusta Kristusta koskevan ”totuuden”, kun taas luopioilla on hänestä erheellisiä käsityksiä. Koska ”mikään valhe ei ole totuudesta”, kaikki Jehovaa rakastavat hylkäävät sellaiset väärät näkemykset ja niitä kannattavat.
22. Mitä C. T. Russell teki, kun yksi hänen varhaisista tovereistaan kielsi lunnaat?
22 Loppujen lopuksi ”kuka on valehtelija, ellei se joka kieltää, että Jeesus on Kristus”, Jumalan Voideltu? (Lue 1. Johannes 2:22–25.) Onhan ’se, joka kieltää Isän ja Pojan, antikristus’! On kiinnostavaa, että kun eräs raamatuntutkija Charles T. Russellin varhainen toveri kielsi lunnaat, Russell erosi hänen seurastaan ja alkoi julkaista tätä lehteä, joka on aina julistanut totuutta Kristuksen alkuperästä, messiaanisesta asemasta ja rakkaudellisesta palveluksesta ”sovitusuhrina”.
23. Miten ’Pojan tunnustaminen’ vaikuttaa suhteeseemme Jumalaan ja odotteisiimme?
23 Luopioilla, jotka kieltävät Kristuksen, ei ole Jehovaa Ystävänään. (Johannes 5:23) Mutta meillä, jotka julkisesti ’tunnustamme Pojan, on Isä’, me olemme otollisessa suhteessa Jumalaan. (Matteus 10:32, 33) Jeesuksen uskolliset varhaiset seuraajat pitivät kiinni siitä, mitä he olivat kuulleet Jehovan Pojasta kristillisen elämänsä ”alusta asti”. Ja jos sama totuus on meidän sydämessämme, me ’pysymme sekä Jumalan että Kristuksen yhteydessä’ ja saamme ”sen luvatun”, ikuisen elämän. – Johannes 17:3.
Jehova Jumalan opettamia
24. Keillä on pyhän hengen ”voitelu”, ja miksi he ’eivät tarvitse ketään opettamaan’ heitä?
24 Vaeltaaksemme Jumalan valossa ja välttyäksemme luopioiden eksytykseltä me tarvitsemme oikeaa hengellistä opetusta. (Lue 1. Johannes 2:26–29.) Hengestäsiinneillä on pyhän hengen ”voitelu”, he ovat tulleet tuntemaan Jumalan ja hänen Poikansa ’eivätkä he tarvitse ketään [luopiota] opettamaan’ heitä. Voitelevalla hengellään Jumala ”opettaa” hengellisiä israelilaisia ”kaikesta”, mitä he tarvitsevat palvoakseen häntä otollisesti. (Johannes 4:23, 24; 6:45) Me olemme iloisia siitä, että saamme Jehovan todistajina tällaista hengellistä opetusta Jumalalta ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä. – Matteus 24:45–47.
25, 26. a) Miksi voidellut voivat ’puhua vapaasti’? b) Mitä ’vanhurskauden harjoittaminen’ merkitsee?
25 Johannes kehottaa hyvää opetusta saaneita voideltuja ’pysymään Jumalan yhteydessä’. Jehovan ”yhteydessä” olevat ovat ykseydessä myös hänen Poikansa kanssa. (Johannes 14:19–21) Meitä kannustetaan tähän ykseyteen, jotta ”kun hänet [Kristus] tehdään ilmeiseksi, me puhuisimme vapaasti emmekä joutuisi häpeään saatettuina pois hänen luotaan hänen läsnäolossaan”, toisin sanoen hänen parousiansa aikana.
26 Koska me elämme nyt Jeesuksen ”läsnäolon” aikaa, niin miten voimme varmistautua siitä, ettei meillä ole mitään hävettävää ja että todella vaellamme Jumalan valossa? ’Harjoittamalla vanhurskautta.’ ’Jos tiedämme, että Jumala on vanhurskas’, Johannes päättelee, ’me tiedämme, että jokainen vanhurskautta harjoittava on syntynyt hänestä.’ ’Vanhurskauden harjoittaminen’ merkitsee Jumalan käskyjen tottelemista, epävanhurskauden karttamista ja sellaisiin hyviin töihin kuin opetuslasten tekemiseen ja uskontovereiden auttamiseen osallistumista. (Markus 13:10; Filippiläisille 4:14–19; 1. Timoteukselle 6:17, 18) Se, että on ”syntynyt” Jumalasta, merkitsee sitä, että on ’syntynyt uudelleen’ hänen hengelliseksi lapsekseen. – Johannes 3:3–8.
27. Mitä apostoli Johannes osoittaa meille seuraavaksi?
27 Johannes on siis osoittanut, miten voi vaeltaa jatkuvasti Jumalan valossa. Seuraavaksi hän osoittaa, miten tulee elää Jumalan lapsena. Mitä se edellyttää?
Mitä vastaat?
□ Minkä todisteen Johannes esittää siitä, että Jumalan Poika eli, kärsi ja kuoli ihmisenä?
□ Millä tavoin Jeesus Kristus on ”sovitusuhri”?
□ Mikä kristityille annettu käsky on sekä ”vanha” että ”uusi”?
□ Mitä tälle maailmalle tapahtuu, ja miten tämän tosiasian tulisi vaikuttaa meihin kristittyihin?
□ Minkä perusteella voidellut voivat olla varmoja siitä, että he vaeltavat Jumalan valossa?
[Huomioteksti s. 12]
Osoitatko arvostusta Jeesuksen uhria kohtaan?