Miten ajattelukyky voi varjella sinua?
JÄTTILÄISMÄISET aallot ovat vaikuttava näky, mutta merimiehille ne merkitsevät vaaraa. Myllertävät vedet voivat koitua heille kuolemaksi.
Jumalan palvelijoihin voi niin ikään kohdistua kasvavia paineita, jotka uhkaavat hukuttaa heidät alleen. Olemme saattaneet havaita, miten toinen toistaan seuraavat koettelemusten ja kiusausten aallot tulvivat kristittyjen päälle. Haluamme varmasti kohdata ne lujina, vakaasti päättäneinä välttyä hengelliseltä haaksirikolta (1. Timoteukselle 1:19). Ajattelukyky on elintärkeä osa puolustustamme. Mitä se on, ja miten sitä hankitaan?
”Ajattelukyvyksi” käännetty heprealainen sana mezim·mahʹ tulee juurisanasta, jonka merkitys on ’suunnitella’ tai ’punoa juonia’ (Sananlaskut 1:4). Niinpä joissakin raamatunkäännöksissä sana mezim·mahʹ on käännetty vastineella ”harkitsevuus” tai ”kaukokatseisuus”. Raamatunoppineet Jamieson, Fausset ja Brown sanovat sanan mezim·mahʹ merkitsevän ”varovaisuutta, jonka ansiosta ihminen voi välttää pahan ja löytää hyvän”. Tämä viittaa siihen, että ihminen ottaa huomioon tekojensa pitkäaikaiset ja myös välittömät seuraukset. Ajattelukyky saa meidät harkitsemaan huolellisesti eri vaihtoehtoja ennen toimeen ryhtymistä, varsinkin kun kyseessä on tärkeä ratkaisu.
Kun ajattelukykyinen ihminen tekee tulevaisuutta tai nykyhetkeä koskevia päätöksiä, hän arvioi ensin tilanteeseen liittyvät mahdolliset riskit ja ottaa huomioon mahdolliset salakuopat. Kun nämä on tunnistettu, hän selvittää, miten välttää ne, ja ottaa lukuun myös ympäristön ja toisten ihmisten vaikutuksen. Näin hän voi valita toimintatavan, joka johtaa hyvään lopputulokseen ja kenties jopa Jumalan siunaukseen. Tarkastellaanpa joitakin käytännön esimerkkejä, jotka havainnollistavat tätä menetelmää.
Varo lankeamasta sukupuolisen moraalittomuuden ansaan
Kun tuuli puskee voimakkaita aaltoja vasten laivan keulaa, aluksen sanotaan olevan vasta-aallokossa. Laiva voi kaatua, jolleivät merimiehet onnistu pitämään keulaa vasten aaltoja.
Meidän tilanteemme on samankaltainen. Elämme seksin kyllästämässä maailmassa, jossa aistillisia ajatuksia ja kuvia tulvii eteemme päivittäin. Emme voi jättää huomiotta sitä, millainen vaikutus niillä voi olla normaaleihin sukupuolisiin haluihimme. Meidän on käytettävä ajattelukykyä ja kohdattava kiusaukset päättäväisesti sen sijaan, että sallisimme itsemme ajautua vaarallisiin tilanteisiin.
Esimerkiksi kristityt miehet työskentelevät usein sellaisten ihmisten parissa, jotka eivät juuri kunnioita naisia vaan pitävät heitä lähinnä seksiobjekteina. Työtoverit voivat höystää keskusteluaan kaksimielisillä vitseillä ja seksuaalisilla vihjauksilla. Tällaisessa ympäristössä kristityn mieleen voisi lopulta juurtua moraalittomia ajatuksia.
Ehkä myös kristityn naisen on käytävä työssä, ja hän voi samoin kohdata vaikeuksia. Hän saattaa työskennellä sellaisten miesten ja naisten parissa, joiden moraalinormit ovat toisenlaiset kuin hänen. Kenties joku miespuolinen työtoveri osoittaa häntä kohtaan kiinnostusta. Mies saattaa alkuun kohdella häntä huomaavaisesti ja jopa kunnioittaa hänen uskonnollisia näkemyksiään. Miehen jatkuva huomio ja läheisyys voi lopulta saada naisen haluamaan tiiviimpää kanssakäymistä.
Miten ajattelukyky voi auttaa kristittyjä tällaisissa tilanteissa? Ensinnäkin sen ansiosta voi huomata hengelliset vaarat. Toiseksi se voi kannustaa valitsemaan sopivan toimintatavan. (Sananlaskut 3:21–23.) Tällaisissa tilanteissa työtovereille on kenties osoitettava selvästi, että Raamattuun perustuvan vakaumuksemme vuoksi normimme ovat erilaiset (1. Korinttilaisille 6:18). Puheemme ja käytöksemme voivat antaa lisäpontta sanoillemme. Lisäksi kanssakäymistä joidenkin työtovereiden kanssa voi olla tarpeen rajoittaa.
Paine moraalittomuuteen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään työympäristöön. Sitä voi aiheuttaa myös se, että aviopari antaa ongelmien jäytää suhdettaan. Muuan matkavalvoja sanoi: ”Avioliiton hajoaminen ei tapahdu yhtäkkiä. Puolisot voivat kasvaa erilleen vähitellen; he juttelevat tai viettävät aikaa yhdessä vain harvoin. He saattavat keskittyä aineellisiin tavoitteisiin täyttääkseen avioliitossaan olevan tyhjyyden. Ja koska he eivät useinkaan lausu toisilleen kohteliaisuuksia, joku muu vastakkaiseen sukupuoleen kuuluva voi alkaa viehättää heitä.”
Tämä kokenut sananpalvelija jatkoi: ”Puolisoiden tulisi aika ajoin istua yhdessä pohtimaan, vahingoittaako jokin heidän suhdettaan. Heidän pitäisi järjestää yhteistä aikaa tutkimiseen, rukoilemiseen ja saarnaamiseen. He hyötyisivät paljon siitä, että he puhuisivat toisilleen ’kotona istuessaan, tietä kulkiessaan, maata mennessään ja ylös noustessaan’, aivan kuten vanhemmat ja lapset tekevät keskenään.” (5. Mooseksen kirja 6:7–9.)
Suhtautuminen epäkristilliseen käytökseen
Sen lisäksi, että ajattelukyky auttaa kohtaamaan menestyksekkäästi moraalia koskevat kiusaukset, sen avulla voi selviytyä ongelmista, joita herää toisten kristittyjen kanssa. Kun tuuli puhaltaa aaltoja laivan perään, syntyy myötäaallokko. Aallot voivat nostaa perän ylös ja kääntää aluksen sivuaallokkoon, niin että aallot pääsevät lyömään laivan kylkeen, mikä voi vahingoittaa laivaa tai saattaa sen vaaraan.
Mekin voisimme joutua alttiiksi vaaralle, joka uhkaa odottamattomalta taholta. Palvelemme Jehovaa ”olka olkaa vasten” monien uskollisten kristittyjen veljiemme ja sisartemme kanssa (Sefanja 3:9). Jos joku heistä toimii epäkristillisesti, meistä voi tuntua, että luottamuksemme on petetty, ja saatamme tuntea syvää tuskaa. Miten ajattelukyky voisi estää meitä menettämästä tasapainoamme ja tuntemasta itseämme kohtuuttoman loukkaantuneiksi?
Tulee muistaa, että ”ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee” (1. Kuninkaiden kirja 8:46). Meidän ei siksi pitäisi olla hämmästyneitä, jos joku toinen kristitty joskus ärsyttää tai loukkaa meitä. Voimme näin ollen varautua tällaiseen tilanteeseen ja miettiä, miten meidän olisi suhtauduttava siihen. Miten apostoli Paavali suhtautui, kun jotkut hänen kristityt veljensä puhuivat hänestä loukkaavasti ja halveksivasti? Hän ei menettänyt hengellistä tasapainoaan, vaan tuli siihen tulokseen, että Jehovan hyväksymys oli paljon ihmisten hyväksyntää tärkeämpi. (2. Korinttilaisille 10:10–18.) Tällainen asenne estää meitä reagoimasta hätäisesti, kun jonkun toiminta häiritsee meitä.
Tilannetta voitaisiin verrata siihen, että loukkaamme varpaamme. Tuossa tilanteessa emme heti pysty ajattelemaan selkeästi. Mutta kun kipu hellittää, voimme ajatella ja toimia normaalisti. Meidän ei niin ikään pitäisi reagoida epäystävälliseen huomautukseen tai tekoon saman tien, vaan pysähtyä miettimään, mitä harkitsemattomasta kostosta seuraisi.
Monia vuosia lähetystyössä palvellut Malcolm selittää, mitä hän tekee, kun häntä loukataan. ”Aivan ensiksi esitän itselleni muutaman kysymyksen: Olenko vihainen tuolle veljelle siksi, että persoonallisuutemme törmäävät yhteen? Onko se, mitä hän sanoi, tosiaan tärkeää? Voimistaako tunteitani se, että malaria vaikuttaa hermoihini? Näyttääkö tilanne minusta muutaman tunnin kuluttua toisenlaiselta?” Malcolm on todennut, että usein erimielisyyden syy on vähäpätöinen ja asian voi sivuuttaa.a
Malcolm jatkaa: ”Toisinaan käy niin, että vaikka kuinka yritän selvittää tilanteen, toinen ei luovu epäystävällisestä asenteestaan. Yritän antaa sen olla häiritsemättä minua. Koska itse olen tehnyt parhaani, voin katsoa asiaa toisin. Siirrän sen mielessäni ’Ö-mappiin’, pois huomiota vaativien asioiden listalta, enkä anna sen heikentää minua hengellisesti tai vaikuttaa suhteeseeni Jehovaan ja veljiin.”
Malcolmin esimerkin mukaisesti meidänkään ei pitäisi antaa jonkun väärän käytöksen järkyttää meitä kohtuuttomasti. Jokaisessa seurakunnassa on monia hienoja uskollisia veljiä ja sisaria. On ilo vaeltaa kristittynä ”rinta rinnan” heidän kanssaan (Filippiläisille 1:27). Ja kun lisäksi muistamme, että taivaallinen Isämme tukee meitä rakkaudellisesti, voimme säilyttää oikean näkökulman asioihin (Psalmit 23:1–3; Sananlaskut 5:1, 2; 8:12).
Emme rakasta sitä mikä maailmassa on
Ajattelukyky voi auttaa meitä selviytymään muistakin salakavalista paineista. Kun tuuli puhaltaa laivaan nähden suoraan sivulta, on kyseessä sivuaallokko. Normaalioloissa tällainen aallokko voi hitaasti työntää aluksen pois kurssista. Toisaalta myrskyssä sivuaallokko voi kaataa aluksen.
Niinpä jos annamme myöten paineelle ottaa irti kaikki, mitä tämä jumalaton maailma voi tarjota, sen materialistinen elämäntapa saattaa työntää meidät pois oikeasta kurssista hengellisesti (2. Timoteukselle 4:10). Jollemme hillitse rakkautta maailmaan, se voi viimein saada meidät lopettamaan kristillisen vaelluksemme kokonaan (1. Johanneksen kirje 2:15). Miten ajattelukyky voi auttaa?
Ensiksikin sen ansiosta voimme arvioida, mitä vaaroja edessämme on. Maailma yrittää ovelasti houkutella meitä kaikin kuviteltavissa olevin keinoin. Se tyrkyttää herkeämättä elämäntapaa, johon kuuluu rikkauksilla, loistolla ja ”menestyksellä” komeileminen ja jonka kaikkien oletetaan omaksuvan (1. Johanneksen kirje 2:16). Ihmisille luvataan, että he saavat osakseen kaikkien – varsinkin vertaistensa ja naapuriensa – hyväksynnän. Ajattelukyvyn ansiosta voimme vastustaa tällaista propagandaa ja muistaa, miten tärkeää on pysyä ”vailla rahanrakkautta”, sillä Jehova on luvannut, ettei hän ’missään tapauksessa jätä meitä’ (Heprealaisille 13:5).
Toiseksi ajattelukyky estää meitä seuraamasta niitä, jotka ovat ”poikenneet totuudesta” (2. Timoteukselle 2:18). On hyvin vaikea esittää eriäviä näkemyksiä ihmisille, joista olemme pitäneet ja joihin olemme luottaneet (1. Korinttilaisille 15:12, 32–34). Jos kristillisen vaelluksensa jättäneet vaikuttaisivat meihin edes hiukan, hengellinen edistymisemme voisi estyä ja olisimme lopulta vaarassa. Olisimme kenties kuin laiva, joka poikkeaa vain asteen verran oikeasta kurssista. Pitkällä matkalla se saattaisi kuitenkin harhautua kauas lopullisesta päämäärästään. (Heprealaisille 3:12.)
Ajattelukyky voi auttaa meitä ratkaisemaan, millainen hengellinen tilamme on nyt ja mihin suuntaan se on menossa. Tajuamme kenties, että meidän pitäisi osallistua aktiivisemmin kristilliseen toimintaan (Heprealaisille 6:11, 12). Huomaa, miten muuan nuori todistaja käytti ajattelukykyä ja asetti itselleen hengellisiä tavoitteita: ”Minulla oli tilaisuus luoda ura sanomalehtialalla. Ajatus houkutteli, mutta muistin raamatunkohdan, jossa sanotaan, että ’maailma on häviämässä’, kun taas ’se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti’ (1. Johanneksen kirje 2:17). Päättelin, että uskoni pitäisi näkyä siitä, miten käytän elämäni. Vanhempani olivat hylänneet kristillisen uskon, enkä halunnut seurata heidän esimerkkiään. Päätin siksi tehdä elämästäni tarkoituksellista ja aloitin kokoaikaisen sananpalveluksen vakituisena tienraivaajana. Neljän onnellisen vuoden jälkeen tiedän valinneeni oikein.”
Voit kestää hengelliset myrskyt
Miksi ajattelukyvyn harjaannuttaminen on nykyään kiireellisen tärkeää? Merimiesten on oltava valppaita vaarasta kertovien merkkien suhteen, varsinkin kun on puhkeamassa myrsky. Jos lämpötila laskee ja tuuli voimistuu, he sulkevat kansiluukut tiiviisti ja valmistautuvat pahimpaan. Samalla tavoin meidän on valmistauduttava kohtaamaan ankaria myrskyjä tämän jumalattoman järjestelmän lähetessä loppuaan. Yhteiskunnan moraalirakenteet horjuvat ja ”pahat ihmiset – – menevät yhä huonompaan suuntaan” (2. Timoteukselle 3:13). Aivan kuten merimiehet kuuntelevat säännöllisesti sääennusteita, meidän on kuunneltava Jumalan henkeytetyn sanan profeetallisia varoituksia (Psalmit 19:7–11).
Kun käytämme ajattelukykyä, sovellamme tietoa, joka johtaa ikuiseen elämään (Johannes 17:3). Voimme ennakoida ongelmat ja ratkaista, miten selvittää ne. Näin valmistaudumme pysymään lujasti kristillisessä kurssissa ja voimme laskea ”hyvän perustuksen tulevaisuutta varten” asettamalla itsellemme hengellisiä tavoitteita ja pyrkimällä niihin (1. Timoteukselle 6:19).
Jos varjelemme käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä, meidän ei tarvitse ”pelätä mitään äkillistä kauhua” (Sananlaskut 3:21, 25, 26). Voimme sen sijaan lohduttautua seuraavalla Jumalan lupauksella: ”Kun viisaus tulee sydämeesi ja sielullesi tulee tieto miellyttäväksi, niin ajattelukyky sinua vartioi, tarkkanäköisyys sinua varjelee.” (Sananlaskut 2:10, 11.)
[Alaviite]
a Kristittyjen tulee pyrkiä edistämään rauhaa sopusoinnussa sen kanssa, mitä neuvotaan Matteuksen 5:23, 24:ssä. Jos asiaan liittyy vakavia syntejä, kristityn pitäisi yrittää voittaa veljensä, kuten Matteuksen 18:15–17:ssä osoitetaan. Ks. Vartiotorni 15.10.1999 s. 17–22.
[Kuva s. 23]
Säännöllinen viestintä lujittaa avioliittoa