Asia ei ollut uusi kristittyjen keskuudessa silloin, kun Johannes kirjoitti kirjeensä (n. v. 98). 1. Johanneksen kirjeen 2:18:ssa sanotaan: ”Lapsukaiset, on viimeinen hetki, ja niin kuin olette kuulleet, että antikristus [kreik. an·tiʹkhri·stos] on tulossa, niin onkin nyt tullut monia antikristuksia; siitä me tiedämme, että on viimeinen hetki.” Johanneksen sanat osoittavat, että on monia erillisiä antikristuksia, vaikka ne voivatkin kaikki yhdessä muodostaa yhteisön, josta käytetään nimitystä ”antikristus” (2Jo 7). Ilmauksen ”hetki” käyttö ajanjaksosta, joka on joko suhteellisen lyhyt tai epämääräisen pituinen, on tuttua Johanneksen muista kirjoituksista. (Ks. Joh 2:4; 4:21–23; 5:25, 28; 7:30; 8:20; 12:23, 27.) Hän ei siis rajannut antikristuksen ilmaantumista, olemassaoloa ja toimintaa vain johonkin tulevaan aikaan, vaan osoitti, että antikristus oli läsnä silloin ja olisi edelleenkin (1Jo 4:3).

Puhuessaan niistä, jotka ”lähtivät luotamme” ja hylkäsivät kristillisen seurakunnan, Johannes sanoo nimenomaan, että luopiot kuuluvat antikristukseen (1Jo 2:18, 19). Siihen sisältyvät näin ollen Paavalin mainitsema ”laittomuuden ihminen” eli ”tuhon poika” ja ne ”väärät opettajat”, jotka Pietari tuomitsi tuhoisien lahkojen muodostamisesta ja jotka ”kieltävät omistajankin, joka heidät osti” (2Te 2:3–5; 2Pi 2:1). (Ks. LAITTOMUUDEN IHMINEN.)