Millaista henkeä sinä ilmaiset?

 1. Mitä Paavali sanoi toistuvasti toivovansa, kun hän kirjoitti uskonveljilleen?

KIRJOITTAESSAAN uskonveljilleen apostoli Paavali sanoi toistuvasti, että hän toivoi Jumalan ja Kristuksen voivan hyväksyä hengen, jota seurakunnat ilmaisivat. Esimerkiksi galatalaisille hän kirjoitti: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys olkoon teidän ilmaisemanne hengen kanssa, veljet. Aamen.” (Gal. 6:18.) Mitä hän tarkoitti puhuessaan heidän ilmaisemastaan hengestä?

 2, 3. a) Mitä Paavali toisinaan tarkoitti sanalla ”henki”? b) Mitä voisimme kysyä itseltämme?

² Tässä tekstiyhteydessä Paavali tarkoittaa sanalla ”henki” liikkeelle panevaa voimaa, joka saa ihmisen puhumaan tai toimimaan tietyllä tavalla. Joku voi esimerkiksi olla ystävällinen, huomaavainen, lempeä, antelias tai anteeksiantavainen. Raamattu puhuu myönteisesti siitä, että säilyttää ”hiljaisen ja lempeän hengen” ja on ”hengeltään viileän rauhallinen” eli hillitsee tunteensa (1. Piet. 3:4; Sananl. 17:27). Toisaalta joku voi olla ivallinen, materialistinen, helposti loukkaantuva tai itsepäinen. Vielä pahempaa on se, että jotkut ilmaisevat epäpuhdasta, tottelematonta tai jopa kapinallista henkeä.

³ Niinpä kun Paavali käytti sellaisia ilmauksia kuin ”Herra olkoon osoittamasi hengen kanssa”, hän kannusti veljiään ilmaisemaan Jumalan tahdon ja Kristuksen persoonallisuuden mukaista henkeä. (2. Tim. 4:22; lue Kolossalaiskirjeen 3:9–12.) Nykyään meidän on hyvä kysyä itseltämme: Millaista henkeä minä ilmaisen? Miten voin osoittaa täydemmin henkeä, joka miellyttää Jumalaa? Pystyisinkö tekemään enemmän sen hyväksi, että seurakunnassa vallitsisi myönteinen henki? Valaistaanpa asiaa auringonkukkapellolla. Siinä jokainen iloisen värinen kukka myötävaikuttaa koko pellon kauneuteen. Olemmeko me seurakunnan kauneutta lisääviä ”kukkia”? Tähän tulisi varmasti pyrkiä. Katsomme nyt, miten voimme ilmaista henkeä, joka miellyttää Jumalaa.

 4. Mitä ”maailman hengellä” tarkoitetaan?

⁴ Raamatussa sanotaan: ”Me emme saaneet maailman henkeä, vaan sen hengen, joka on Jumalasta.” (1. Kor. 2:12.) Mitä ”maailman hengellä” tarkoitetaan? Kyseessä on sama henki kuin se, josta Efesolaiskirjeen 2:2:ssa todetaan: ”Kerran vaelsitte tämän maailman asiainjärjestelmän mukaan, ilman vallan hallitsijan mukaan, sen hengen, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden pojissa.” Tämä ”ilma” – maailman henki eli asenne – ympäröi meitä kirjaimellisen ilman tavoin. Sitä on kaikkialla. Se saa monet kieltäytymään ottamasta vastaan muilta ohjeita tai taistelemaan oletetuista oikeuksistaan. He ovat Saatanan maailmaan kuuluvia ”tottelemattomuuden poikia”.

 5. Millaista huonoa henkeä jotkut israelilaiset ilmaisivat?

⁵ Tällaiset asenteet eivät ole mitään uutta. Mooseksen päivinä Korah kapinoi niitä vastaan, joilla oli valtaa Israelin seurakunnassa. Hänen hyökkäyksensä kohdistui erityisesti Aaroniin ja hänen poikiinsa, jotka saivat toimia pappeina. Kenties Korah näki heidän puutteensa. Tai hän on voinut väittää, että Mooses suosi sukulaisiaan antamalla heille erikoistehtäviä. Joka tapauksessa Korah alkoi katsella asioita inhimillisestä näkökulmasta ja puhui Jehovan nimittämiä miehiä vastaan, kun hän epäkunnioittavasti sanoi: ”Jo riittää teidän puoleltanne – –. Miksi te siis korotatte itsenne Jehovan seurakunnan yläpuolelle?” (4. Moos. 16:3.) Myös Datan ja Abiram esittivät valituksia Moosesta vastaan ja sanoivat hänelle, että hän yritti esiintyä heidän ruhtinaanaan. Kun heitä kutsuttiin tulemaan Mooseksen eteen, he vastasivat kopeasti: ”Me emme tule!” (4. Moos. 16:12–14.) Jehova oli selvästikin tyytymätön heidän ilmaisemaansa henkeen. Hän teloitti kaikki kapinalliset. (4. Moos. 16:28–35.)

 6. Miten jotkut ilmaisivat ensimmäisellä vuosisadalla huonoa asennetta, ja mistä se ehkä johtui?

⁶ Myös ensimmäisellä vuosisadalla jotkut ”hylkäsivät herrauden” ja alkoivat arvostella niitä, joille oli uskottu valtaa seurakunnassa (Juud. 8). He olivat todennäköisesti tyytymättömiä saamiinsa tehtäviin ja yllyttivät toisia vastustamaan nimitettyjä miehiä, jotka hoitivat tunnollisesti Jumalan heille uskomia velvollisuuksia. (Lue 3. Johanneksen kirjeen 9, 10.)

 7. Millaista asennetta meidän täytyy nykyään varoa?

⁷ Tällaisella hengellä ei tietenkään ole sijaa kristillisessä seurakunnassa. Siksi sitä on syytä varoa. Seurakunnan vastuulliset miehet eivät ole täydellisiä, kuten eivät olleet Mooseksen tai apostoli Johanneksen päivinäkään. Joku vanhin saattaa tehdä virheen, joka vaikuttaa meihin henkilökohtaisesti. Jos näin tapahtuu, meidän olisi hyvin sopimatonta heijastaa maailman henkeä vaatimalla kiivaasti ”oikeutta” tai sitä, että vanhinta rangaistaan hänen virheestään. Jehova päättää ehkä sivuuttaa vähäiset erehdykset. Voisimmeko me toimia samoin? Koska jotkut vakavia syntejä tehneet ovat nähneet vikoja vanhimmissa, he ovat kieltäytyneet tulemasta sen komitean eteen, jolle on annettu tehtäväksi auttaa heitä. He ovat kuin potilas, joka ei ota vastaan parantavaa hoitoa, koska hänen lääkärissään on jotain sellaista, mistä hän ei pidä.

 8. Mitkä raamatunkohdat auttavat meitä suhtautumaan oikein niihin, jotka ottavat johdon seurakunnassa?

⁸ Välttyäksemme tällaiselta hengeltä meidän on hyvä muistaa, että Raamatun mukaan Jeesuksella on ”oikeassa kädessään seitsemän tähteä”. Nämä ”tähdet” edustavat voideltuja valvojia, mutta se, mitä heistä sanotaan, soveltuu myös kaikkiin seurakuntien vanhimpiin. Jeesus voi ohjata kädessään olevia ”tähtiä” sopivaksi katsomallaan tavalla. (Ilm. 1:16, 20.) Koska hän on kristillisen seurakunnan Pää, vanhimmistot ovat täysin hänen valvonnassaan. Hänen silmänsä ovat ”kuin tulen liekki”. Niinpä jos joku vanhin tosiaan tarvitsee oikaisua, Jeesus huolehtii siitä, että asia hoidetaan oikeaan aikaan ja oikealla tavalla (Ilm. 1:14). Sitä odottaessamme säilytämme asianmukaisen kunnioituksen niitä kohtaan, jotka pyhä henki on nimittänyt tehtäväänsä, sillä Paavali kirjoitti: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” (Hepr. 13:17.)

 9. a) Miten joku kristitty saattaa suhtautua, jos häntä oikaistaan tai kuritetaan? b) Mikä on paras tapa reagoida ojennukseen?

⁹ Kristityn ilmaisema henki voi olla koetuksella myös silloin, jos häntä oikaistaan tai häneltä otetaan pois jokin palvelustehtävä. Eräs nuori veli sai vanhimmilta tahdikkaita varoituksia väkivaltaisten videopelien pelaamisesta. Valitettavasti hän ei ottanut opikseen, ja koska hän ei enää täyttänyt raamatullisia pätevyysvaatimuksia, hänet jouduttiin poistamaan avustavan palvelijan tehtävästä (Ps. 11:5; 1. Tim. 3:8–10). Jälkeenpäin tämä veli teki laajalti tunnetuksi, että hän oli eri mieltä vanhinten ratkaisusta. Hän jopa kirjoitti haaratoimistoon useita kirjeitä, joissa hän arvosteli vanhimpia, ja kehotti toisia seurakunnan jäseniä tekemään samoin. Puolustelemalla omaa toimintaamme emme kuitenkaan saa aikaan mitään hyvää vaan vaarannamme koko seurakunnan rauhan. On paljon parempi nähdä ojennus tilaisuutena saada selville heikkoutemme ja ottaa oikaisu nöyrästi vastaan. (Lue Valituslaulujen 3:28, 29.)

10. a) Mitä Jaakobin kirjeen 3:16–18 opettaa hyvästä hengestä ja huonosta hengestä? b) Mitä on tuloksena ”ylhäältä tulevan viisauden” ilmaisemisesta?

¹⁰ Jaakobin kirjeen 3:16–18:ssa esitetään hyvä ohje siitä, mikä on sopimatonta ja mikä sopivaa henkeä seurakunnassa. Siinä sanotaan: ”Missä on mustasukkaisuutta ja riidanhalua, siellä on epäjärjestystä ja kaikkea pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei tee puolueellisia erotuksia eikä ole ulkokultainen. Lisäksi rauhaa rakentaville kylvetään rauhallisissa olosuhteissa vanhurskauden hedelmän siemen.” Kun toimimme ”ylhäältä tulevan viisauden” mukaisesti, voimme jumalisilla ominaisuuksillamme edistää hyvää henkeä veljien keskuudessa.

11. a) Mitä oikean hengen ylläpitäminen auttaa meitä karttamaan? b) Mitä opimme Daavidista?

¹¹ Tulisi muistaa, että itse Jehova on asettanut vanhimmat ”paimentamaan Jumalan seurakuntaa” (Apt. 20:28; 1. Piet. 5:2). Meidän on viisasta kunnioittaa Jumalan järjestelyä, palvelemmepa vanhimpina tai emme. Oikean hengen ylläpitäminen voi estää meitä kiinnittämästä liikaa huomiota omaan asemaamme. Kun Israelin kuninkaasta Saulista tuntui, että Daavid alkoi uhata hänen kuninkuuttaan, Saul ”katseli alinomaa Daavidia epäluuloisesti” (1. Sam. 18:9). Tuossa kuninkaassa kehittyi huono henki, ja hän halusi jopa tappaa Daavidin. Meidän ei tulisi olla Saulin tavoin liian kiinnostuneita siitä, miten vastuullisia tehtäviä meillä on, vaan jäljitellä mieluummin Daavidia. Vaikka tätä nuorta miestä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, hän säilytti kunnioituksensa Jumalan asettamaa valtaa kohtaan. (Lue 1. Samuelin kirjan 26:23.)

12. Mikä edistää seurakunnan ykseyttä?

¹² Näkemyserot voivat aiheuttaa ärtymystä seurakunnassa ja jopa valvojien keskuudessa. Raamattu antaa tästä seuraavia hyödyllisiä neuvoja: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan” ja: ”Älkää tulko ymmärtäväisiksi omissa silmissänne.” (Room. 12:10, 16.) Meidän ei kannata pitää itsepintaisesti kiinni omasta mielipiteestämme. Sen sijaan meidän tulisi tajuta, että tilannetta voidaan katsoa useammaltakin kannalta. Jos yritämme ymmärtää toisten näkemyksiä, edistämme seurakunnan ykseyttä. (Fil. 4:5.)

13. Miten meidän tulisi suhtautua omiin mielipiteisiimme, ja mikä Raamatun esimerkki valaisee tätä?

¹³ Onko sitten väärin esittää mielipiteemme, jos jokin asia seurakunnassa olisi mielestämme korjattava? Ei suinkaan. Ensimmäisellä vuosisadalla nousi esiin kysymys, josta syntyi paljon kiistaa. Veljet järjestivät niin, ”että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut heistä menisivät tämän kiistan johdosta apostolien ja vanhinten luo ylös Jerusalemiin”. (Apt. 15:2.) Epäilemättä kullakin noista veljistä oli mielipide asiasta ja käsitys siitä, miten tilanne voitaisiin hoitaa. Mutta kun jokainen oli esittänyt ajatuksensa ja pyhän hengen avulla oli päästy ratkaisuun, veljet eivät enää esittäneet yksityisiä mielipiteitään. Kun ratkaisusta kertova kirje tuli seurakuntiin, ne ”iloitsivat rohkaisusta” ja ”lujittuivat jatkuvasti uskossa” (Apt. 15:31; 16:4, 5). Vastaavasti kun me nykyään saatamme jonkin asian vastuullisten veljien tietoon, meidän tulisi jättää se heidän huolekseen.

14. Miten voimme ilmaista rakentavaa henkeä suhteissamme toisiin?

¹⁴ Suhteissamme toisiin on monia tilaisuuksia osoittaa rakentavaa henkeä. Me kaikki voimme tehdä paljon hyvää olemalla nopeita antamaan anteeksi, kun toiset rikkovat meitä vastaan. Raamatussa sanotaan: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:13.) Sanat ”jos jollakulla on valituksen syytä” osoittavat, että meillä saattaisi olla aihetta ärsyyntyä toisiin. Emme kuitenkaan halua kiinnittää liikaa huomiota toisten pieniin heikkouksiin, mikä voisi rikkoa seurakunnan rauhan, vaan yritämme jäljitellä Jehovaa antamalla auliisti anteeksi ja menemme yhdessä eteenpäin palvellen häntä.

15. a) Mitä voimme oppia Jobin anteeksiantavaisuudesta? b) Miten rukous auttaa meitä ilmaisemaan oikeaa asennetta?

¹⁵ Jobin anteeksiantavaisuus on hyvä malli meille. Hänen kolme valelohduttajaansa loukkasivat häntä monin tylyin sanoin. Siitä huolimatta Job antoi anteeksi. Miten hän onnistui siinä? Hän ”rukoili tovereittensa puolesta”. (Job 16:2; 42:10.) Toisten puolesta rukoileminen voi muuttaa asennettamme heitä kohtaan. Kun rukoilemme kaikkien veljiemme ja sisartemme puolesta, meidän on helpompi suhtautua heihin Kristuksen tavoin (Joh. 13:34, 35). Meidän tulisi lisäksi rukoilla, että saisimme pyhää henkeä (Luuk. 11:13). Jumalan henki auttaa meitä ilmaisemaan kristillisiä ominaisuuksia suhteissamme toisiin. (Lue Galatalaiskirjeen 5:22, 23.)

16, 17. Mitä olet päättänyt tehdä ilmaisemasi hengen suhteen?

¹⁶ Miten hyviä tuloksia saadaankaan seurakunnassa, jos jokainen sen jäsen ottaa tavoitteekseen edistää tervettä henkeä! Kenties olet tämän kirjoituksen perusteella tullut siihen tulokseen, että voit edistyä rakentavan hengen ilmaisemisessa. Anna siinä tapauksessa Jumalan sanan osoittaa sinulle, miten tehdä muutoksia (Hepr. 4:12). Paavali, joka halusi näyttää seurakunnille hyvää esimerkkiä, sanoi: ”En näet ole tietoinen mistään, mikä olisi minua vastaan. Tämä ei kuitenkaan todista minua vanhurskaaksi, vaan se, joka tutkii minut, on Jehova.” (1. Kor. 4:4.)

¹⁷ Kun pyrimme toimimaan ylhäältä tulevan viisauden mukaan emmekä suhtaudu itseemme tai asemaamme liian vakavasti, edistämme seurakunnassa hyvää henkeä. Jos olemme nopeita antamaan toisille anteeksi ja ajattelemme heistä myönteisesti, saamme nauttia rauhaisista suhteista palvojatovereihimme (Fil. 4:8). Toimiessamme näin voimme luottaa siihen, että ”ilmaisemamme henki” miellyttää Jehovaa ja Jeesusta (Filem. 25).