OTSA

Silmien yläpuolinen kasvojen osa. Erään ”otsaksi” käännetyn hepreankielisen ilmauksen (5Mo 14:1) ja ’otsaa’ tarkoittavan kreikankielisen sanan (meʹtō·pon) kirjaimellinen merkitys on ’silmien välissä’. Koska otsa on ihmisessä hyvin huomattava ja selvästi näkyvä yksityiskohta, orjat merkittiin muinoin juuri otsastaan, jotta kaikki saattoivat nähdä, kuka oli heidän isäntänsä. Myös joidenkin pakanajumalien palvojat merkittiin otsastaan. Nykyäänkin joillakuilla on tapana panna uskonnollisia merkkejä otsaansa, jotta kaikki muut voivat havaita heidän uskonnollisen vakaumuksensa.

Merkki otsassa. Raamatussakin puhutaan kuvaannollisesti merkin kantamisesta ”otsassa” osoituksena siitä, että ihminen on tosi Jumalan tai jonkun muun orja. Ilmestyksen 7:2–4:ssä kerrotaan enkelin sinetöivän 144000 ihmistä otsastaan (ks. SINETTI). Toisaalla Ilmestyskirjan näyssä kerrotaan, että 144000:n otsaan on kirjoitettu Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, nimi ja hänen Isänsä nimi. Karitsan morsiamena he ottaisivat sopivasti hänen nimensä. (Il 14:1; 22:3, 4.) Koska heprean kieli mainitaan Ilmestyskirjassa kaksi kertaa (9:11; 16:16) ja koska apostoli Johannes oli heprealainen, saattoi olla, että 144000:n otsaan oli kirjoitettu pyhä Tetragrammi, josta heidät voitiin tunnistaa Jehovan palvelijoiksi ja todistajiksi.

Hesekielin 9:3–6:ssa kerrotaan, että eräs ihmisryhmä merkitään otsastaan, jotteivät Jumalan teloitusjoukot tuhoa sitä, mutta tällä kertaa merkki ei ole ”sinetti” eivätkä merkitsijät ole enkeleitä vaan muuan mies, jolla on ”sihteerin mustesarvi”. Sen jälkeen kun nämä, joiden kuvaillaan ’huokailevan ja voihkivan kaikkia inhottavuuksia, joita tehdään’, on ’merkitty’, he osoittavat ilmeisesti kaikkien edessä teoillaan, menettelyillään ja persoonallisuudellaan olevansa Jehovan orjia ja palvojia ikään kuin se olisi kirjoitettu ’heidän otsaansa’.

Maailman poliittisen ”pedon” (ks. ELÄIMET, VERTAUSKUVALLISET: Merestä nouseva seitsenpäinen peto) orjia merkittäessä vertauskuvallinen merkki pannaan, jopa pakolla, ihmisten otsaan tai oikeaan käteen, kuten Ilmestyksen 13:16, 17:ssä osoitetaan. Ne, jotka ottavat tuon merkin, tunnustautuvat Jumalan vastustajiksi, ja he saavat osakseen hänen suuttumuksensa laimentamattomana (Il 14:9–11). (Ks. MERKKI.)

Israelin ylimmäinen pappi. Israelin ylimmäisen papin turbaanin etupuolella, papin otsalla, oli kultalevy, ”pyhä vihkimisen tunnusmerkki”, johon oli piirretty ”sinettikaiverruksin” sanat: ”Pyhyys kuuluu Jehovalle.” (2Mo 28:36–38; 39:30.) Koska ylimmäinen pappi oli Israelin pääedustaja Jehovan palvonnassa, oli sopivaa, että hän piti virkaansa pyhänä, ja tämä piirtokirjoitus muistutti myös koko Israelia siitä, että sen oli pysyttävä jatkuvasti pyhänä Jehovan palveluksessa. Se oli myös sopiva kuvaus suuresta Ylimmäisestä Papista, Jeesuksesta Kristuksesta, ja siitä, että Jehova on vihkinyt hänet tähän pappispalvelukseen, joka pitää yllä Jumalan pyhyyttä (Hpr 7:26).

Suuri Babylon. Vertauskuvallisella suurella portolla on sitä vastoin otsassaan nimi ”Suuri Babylon”. Muinainen Babylon edusti pitkään sellaista, mikä oli epäpyhää ja Jumalan vastaista. (Il 17:1–6; ks. SUURI BABYLON.)

Muita sanan käyttötapoja. Sanaa ”otsa” käytetään kuvaannollisesti myös Jesajan 48:4:ssä, jossa Jehova sanoi Israelin otsan olevan kuparia, ilmeisesti kansan valtavan itsepäisyyden ja kapinallisuuden vuoksi. Jeremian 3:3:ssa uskottoman Jerusalemin röyhkeästä ja häpeämättömästä luopumuksesta käytetään kielikuvaa ”porttouteen syyllistyvän vaimon otsa”. Myös Hesekielin 3:7–9:ssä Jumala sanoi Hesekielille, joka profetoi kovapäisille (kirjm. ”lujaotsaisille”), kovasydämisille israelilaisille, että hän oli tehnyt profeetan otsan ”timantin kaltaiseksi” antamalla hänelle määrätietoisuutta, päättäväisyyttä ja rohkeutta välittää heille Jumalan sanomaa.

Kun kuningas Ussia anasti itselleen julkeasti ja laittomasti papin tehtävät yrittäessään uhrata suitsuketta suitsutusalttarilla Jehovan temppelissä, hänen syntinsä ja Jehovan tuomio tulivat heti selvästi ilmeisiksi: hänen otsaansa puhkesi spitaali (2Ai 26:16, 19, 20).