Luku 7

Sytytä ensi rakkaus uudelleen!

EFESOS

 1. Mille seurakunnalle Jeesuksen ensimmäinen sanoma osoitetaan, ja mistä hän muistuttaa sen valvojia?

JEESUS lähettää ensimmäisen sanomansa seurakunnalle, joka toimii Efesoksessa, Vähän-Aasian silloisessa kukoistavassa rannikkokaupungissa lähellä Patmoksen saarta. Hän käskee Johannesta: ”Efesoksen seurakunnan enkelille kirjoita: Tämän sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän joka kävelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä.” (Ilmestys 2:1) Jeesus kiinnittää tässä, kuten kuudessa muussakin sanomassa, huomion seikkaan, joka ilmaisee hänen arvovaltaisen asemansa. Hän muistuttaa Efesoksen valvojia siitä, että kaikki vanhimmat ovat hänen oman suojelevan valvontansa alaisuudessa ja että hän tarkastaa kaikki seurakunnat. Aina tälle vuosisadalle saakka hän on jatkuvasti käyttänyt tätä rakkaudellista johtoasemaa valvoen vanhimpia ja paimentaen huomaavaisesti kaikkia seurakunnan yhteydessä olevia. Aika ajoin hän tarkistaa seurakuntajärjestelyjä, niin että valo voi loistaa kirkkaammin. Jeesus on tosiaan Jumalan lauman Ylipaimen. – Matteus 11:28–30; 1. Pietari 5:2–4.

 2. a) Mistä erinomaisista asioista Jeesus kiitti Efesoksen seurakuntaa? b) Mitä apostoli Paavalin neuvoja Efesoksen vanhimmat olivat ilmeisesti noudattaneet?

² Sitten Jeesus asettaa mallin kaikille seitsemälle sanomalleen kahta lukuun ottamatta aloittamalla lämpimin kiitossanoin. Hänellä on efesolaisille seuraava sanoma: ”Tiedän sinun tekosi ja sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi ja ettet voi sietää pahoja ja että olet pannut koetukselle ne, jotka sanovat olevansa apostoleita mutta eivät ole, ja olet todennut heidät valehtelijoiksi. Sinä osoitat myös kestävyyttä, ja sinulla on ollut sietokykyä minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.” (Ilmestys 2:2, 3) Vuosia aiemmin apostoli Paavali oli varoittanut Efesoksen vanhimpia ”sortavista susista”, lauman rauhaa häiritsevistä luopioista, ja kehottanut noita vanhimpia ’pysymään valveilla’ noudattaen hänen omaa väsymätöntä esimerkkiään. (Apostolien teot 20:29, 31) Koska Jeesus nyt kiittää heitä heidän vaivannäöstään ja kestävyydestään ja siitä, että he eivät ole uupuneet, he ovat varmasti soveltaneet noita neuvoja.

 3. a) Miten ”väärät apostolit” ovat yrittäneet pettää uskollisia meidän päivinämme? b) Miten Pietari varoitti luopioista?

³ Herran päivänäkin on ilmaantunut ”vääriä apostoleja”, jotka ”puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa”. (2. Korinttolaisille 11:13; Apostolien teot 20:30; Ilmestys 1:10) He näkevät hyvää kaikissa ristiriitaisissa lahkolaisuskonnoissa, väittävät, ettei Jumalalla ole järjestöä, ja kieltävät sen, että Jeesus sai Valtakunnan vallan vuonna 1914. He täyttävät Pietarin 2. kirjeen 3:3, 4:n profetian: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka kulkevat omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.’”

 4. a) Miten pilkkaajien ylpeys ja kapinallisuus ilmenee? b) Miten nykyajan kristityt menettelevät valehtelevien vastustajien suhteen ilmaisten siten olevansa efesolaisten kaltaisia?

⁴ Nämä pilkkaajat kapinoivat sitä ajatusta vastaan, että heidän pitäisi antaa julkinen julistus uskostaan. (Roomalaisille 10:10) He ovat hankkineet kristikunnan pappien tuen ja uutislehtien ja televisioasemien avun levittääkseen valheellisia tietoja entisistä tovereistaan. Uskolliset havaitsevat nopeasti, etteivät näiden pettäjien puhe ja käytös kuulosta uskottavilta. Efesolaisten tavoin nykyajan kristityt ’eivät voi sietää pahoja’, ja siksi he erottavat heidät seurakunnistaan.a

 5. a) Mikä heikkous efesolaisilla Jeesuksen sanojen mukaan oli? b) Mitkä sanat efesolaisten olisi pitänyt muistaa?

⁵ Nyt Jeesus kuitenkin mainitsee vakavan ongelman, kuten tapahtuu noista seitsemästä seurakunnasta viiden yhteydessä. Hän sanoo efesolaisille: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet jättänyt sen rakkauden, joka sinulla ensin oli.” (Ilmestys 2:4) Heidän ei olisi pitänyt epäonnistua tässä suhteessa, sillä Paavali oli kirjoittanut heille 35 vuotta aiemmin Jumalan ”suuresta rakkaudesta”, ”jolla hän rakasti meitä”, ja hän oli kehottanut heitä: ”Tulkaa – – Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä.” (Efesolaisille 2:4; 5:1, 2) Lisäksi Jeesuksen seuraavien sanojen olisi pitänyt painua lähtemättömästi heidän sydämeensä: ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova, ja sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.” (Markus 12:29–31) Efesolaiset olivat menettäneet tuon ensi rakkauden.

 6. a) Mitä vaaraa ja mitä taipumuksia meidän täytyy varoa, olemmepa olleet seurakunnassa kauan tai vasta tulleet sen yhteyteen? b) Mitä rakkautemme Jumalaa kohtaan pitäisi pakottaa meidät tekemään?

⁶ Olemmepa olleet seurakunnassa kauan tai vasta tulleet sen yhteyteen, meidän täytyy varoa menettämästä ensi rakkauttamme Jehovaan. Miten sen voi menettää? Me voisimme antaa rakkauden ansiotyöhömme, halun ansaita paljon rahaa tai nautintojen tavoittelun tulla elämässämme hyvin tärkeäksi. Näin voisimme tulla mieleltämme lihallisiksi, sen sijaan että olisimme hengellismielisiä. (Roomalaisille 8:5–8; 1. Timoteukselle 4:8; 6:9, 10) Rakkautemme Jehovaa kohtaan pitäisi pakottaa meidät oikaisemaan kaikki sellaiset taipumukset ja ’etsimään jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan’ ’kerätäksemme itsellemme aarteita taivaaseen’. – Matteus 6:19–21, 31–33.

 7. a) Minkä pitäisi olla Jehovan palveluksemme vaikuttimena? b) Mitä Johannes sanoi rakkaudesta?

⁷ Olkoon Jehovan palveluksemme vaikuttimena aina syvään juurtunut rakkaus häneen. Tuntekaamme palavaa arvostusta kaikkea sitä kohtaan, mitä Jehova ja Kristus ovat tehneet hyväksemme. Johannes itse kirjoittikin myöhemmin: ”Rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä.” Johannes jatkaa: ”Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalan yhteydessä, ja Jumala pysyy hänen yhteydessään.” Älköön rakkautemme Jehovaa, Herraa Jeesusta Kristusta ja Jumalan elävää sanaa kohtaan koskaan laimentuko! Me voimme ilmaista tätä rakkautta paitsi palvelemalla Jumalaa innokkaasti myös tottelemalla ”tätä käskyä”, joka ”meillä on häneltä, että sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään”. – 1. Johannes 4:10, 16, 21; Heprealaisille 4:12; ks. myös 1. Pietari 4:8; Kolossalaisille 3:10–14; Efesolaisille 4:15.

”Tee entisiä tekoja”

 8. Miten efesolaisten piti Jeesuksen sanojen mukaan toimia?

⁸ Noiden efesolaisten täytyy sytyttää uudelleen se rakkaus, joka heillä kerran oli, elleivät he halua epäonnistua. Jeesus sanoo heille: ”Muista sen tähden, mistä olet langennut, ja kadu ja tee entisiä tekoja. Jos et tee, niin minä tulen luoksesi, ja minä siirrän lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet kadu.” (Ilmestys 2:5) Miten Efesoksen seurakunnan kristityt ottivat nuo sanat vastaan? Emme tiedä sitä. Toivomme, että he katuivat ja onnistuivat herättämään uudelleen rakkautensa Jehovaa kohtaan. Jos he eivät menetelleet siten, niin heidän lamppunsa sammutettiin ja heidän lampunjalkansa siirrettiin pois. Siinä tapauksessa he menettivät etunsa loistaa edelleen totuutta.

 9. a) Mitä rohkaisevaa sanottavaa Jeesuksella oli efesolaisille? b) Miten Johanneksen ajan jälkeen toimineet seurakunnat laiminlöivät Jeesuksen efesolaisille antaman neuvon noudattamisen?

⁹ Jeesuksella oli kuitenkin rohkaisevaa sanottavaa efesolaisille: ”Mutta tämä sinulla on, että sinä vihaat Nikolauksen lahkon tekoja, joita minäkin vihaan.” (Ilmestys 2:6) Ainakin he vihasivat lahkolaisjakaumaa, niin kuin Herra Jeesus Kristus vihaa sitä. Vuosien mittaan monet seurakunnat kuitenkin laiminlöivät noiden Jeesuksen sanojen noudattamisen. Koska niiltä puuttui rakkaus Jehovaa, totuutta ja toisiaan kohtaan, ne ajautuivat hengelliseen pimeyteen. Ne pirstoutuivat lukuisiksi riiteleviksi lahkoiksi. ”Kristityt” jäljentäjät, joilla ei ollut rakkautta Jehovaa kohtaan, poistivat Jumalan nimenkin Raamatun kreikankielisistä käsikirjoituksista. Rakkauden puute soi mahdollisuuden myös sellaisten babylonilaisten ja kreikkalaisten oppien kuin helvetintulen, kiirastulen ja kolminaisuuden opettamiselle kristillisyyden nimessä. Koska useimmilla, jotka väittivät olevansa kristittyjä, ei ollut rakkautta Jumalaa ja totuutta kohtaan, he lakkasivat saarnaamasta Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Itsekäs pappisluokka, joka teki oman valtakuntansa tänne maan päälle, alkoi hallita heitä. – Vrt. 1. Korinttolaisille 4:8.

10. Millainen uskonnollinen tilanne vallitsi kristikunnassa vuonna 1918?

¹⁰ Kun tuomio alkoi Jumalan huoneesta vuonna 1918, kristikunnan lahkolaispapit tukivat avoimesti ensimmäistä maailmansotaa kehottaen katolilaisia ja protestantteja, joita oli rintaman molemmilla puolilla, teurastamaan toisiaan. (1. Pietari 4:17) Toisin kuin Efesoksen seurakunta, joka vihasi sitä mitä Nikolauksen lahko teki, kristikunnan uskonnot olivat kauan olleet täynnä ristiriitaisia, Jumalan vastaisia oppeja, ja niiden papit olivat olleet hyvää pataa maailman kanssa, josta Jeesuksen opetuslasten ei hänen sanojensa mukaan pitänyt olla osa. (Johannes 15:17–19) Niiden seurakunnat, jotka eivät tienneet mitään Raamatun teemasta, Jumalan valtakunnasta, eivät olleet Raamatun totuutta loistavia lampunjalkoja, eivätkä niiden jäsenet olleet osa Jehovan hengellisestä temppelistä. Niiden johtavat miehet (ja naiset) eivät olleet tähtiä, vaan paljastuivat ”laittomuuden ihmisen” jäseniksi. – 2. Tessalonikalaisille 2:3; Malakia 3:1–3.

11. a) Mikä kristittyjen ryhmä, joka oli maailman näyttämöllä vuonna 1918, noudatti käytännössä Jeesuksen efesolaisille esittämiä sanoja? b) Mitä Johannes-luokka teki vuodesta 1919 lähtien?

¹¹ Johannes-luokka selviytyi kuitenkin ensimmäisen maailmansodan melskeisistä päivistä, ja rakkaus Jehovaa ja totuutta kohtaan pani siihen kuuluvat palvelemaan häntä palavan innokkaasti. He vastustivat niitä, jotka yrittivät aiheuttaa lahkolaisuutta melkeinpä epäjumaloimalla Vartiotorni-seuran ensimmäistä presidenttiä, Charles T. Russellia, hänen vuonna 1916 tapahtuneen kuolemansa jälkeen. Oli ilmeistä, että vainojen ja vastoinkäymisten kurittama kristittyjen ryhmä sai Isännältään tuomion ”hyvin tehty” ja kehotuksen mennä hänen iloonsa. (Matteus 25:21, 23) He tajusivat maailman tapahtumien kulusta ja omista kokemuksistaan, että nyt täyttyi se tunnusmerkki, jonka Jeesus oli antanut osoittamaan, milloin hän on näkymättömänä läsnä Valtakunnan voimassa. Vuodesta 1919 lähtien he toimivat ponnekkaasti täyttääkseen edelleen Jeesuksen suurta profetiaa: ”Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 6:9, 10; 24:3–14) Jos heidän rakkautensa Jehovaa kohtaan oli ollut jollakin tavoin puutteellista, niin tuosta ajasta lähtien se lietsottiin jälleen liekkeihin.

12. a) Mikä kehotus esitettiin vuonna 1922 pidetyssä historiallisessa konventissa? b) Minkä nimen tosi kristityt omaksuivat vuonna 1931, ja mitä he katuivat?

¹² Cedar Pointissa Yhdysvaltain Ohion osavaltiossa 5.–13. syyskuuta 1922 pidetyssä historiallisessa konventissa, johon kokoontui 18000 tällaista kristittyä, esitettiin kehotus: ”Takaisin kentälle, oi te korkeimman Jumalan lapset! – – Maailman täytyy tietää, että Jehova on Jumala ja että Jeesus Kristus on kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra. – – Siksi, julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa!” Jehovan kallisarvoinen nimi tehtiin tunnetummaksi. Vuonna 1931 nämä kristityt, jotka olivat kokoontuneet Columbuksessa Ohiossa Yhdysvalloissa pidettyyn konventtiin, iloitsivat voidessaan omaksua nimen, jonka Jumala oli ilmaissut Jesajan profetiassa – Jehovan todistajat. (Jesaja 43:10, 12, UM) Järjestön päälehden nimeksi muutettiin maaliskuun 1. päivän numerossa 1939 (suom. 15.6.1939) Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja, ja näin annettiin pääkunnia Luojallemme ja hänen kuninkaalliselle hallitukselleen. Tuntien entistä voimakkaampaa rakkautta Jehovaa kohtaan Jehovan todistajat ovat katuneet mahdollisia aikaisempia laiminlyöntejään hänen loistavan nimensä ja Valtakuntansa kunnioittamisessa ja niiden suuruuden julistamisessa. – Psalmi 106:6, 47, 48.

”Se, joka voittaa”

13. a) Mikä siunaus odotti efesolaisia, jos he ’voittivat’? b) Miten efesolaiskristityt ’voittaisivat’?

¹³ Lopuksi, kuten muissakin sanomissaan, Jeesus kiinnittää huomiota siihen, että Jumalan henki tekee Jeesuksen välityksellä tunnetuksi uskollisuuden palkinnot. Hän sanoo efesolaisille: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille: sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” (Ilmestys 2:7) Ne joilla on kuulevat korvat, noudattavat innokkaasti tätä tärkeää sanomaa tietäen, että se ei tullut Jeesuksen aloitteesta, vaan itse Suvereenilta Herralta Jehovalta Hänen pyhän henkensä eli vaikuttavan voimansa välityksellä. Miten he ’voittaisivat’? Seuraamalla tarkoin Jeesusta hänen askelissaan. Hän säilytti nuhteettomuuden kuolemaan asti ja saattoi siksi sanoa: ”Rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” – Johannes 8:28; 16:33; ks. myös 1. Johannes 5:4.

14. Mihin Jeesuksen mainitseman ”Jumalan paratiisin” täytyy viitata?

¹⁴ Noilla voidelluilla kristityillä ei kuitenkaan ole odotetta elää maallisessa paratiisissa. Miten heidät, esimerkiksi efesolaiset, siis palkitaan sillä, että he saavat syödä ”elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa”? Se ei voinut olla maan päälle ennallistettava paratiisi, sillä nuo 144000 voideltua kristittyä, Efesoksen seurakuntaan kuuluvat mukaan luettuina, ostetaan ihmisistä hallitsemaan Karitsan, Kristuksen Jeesuksen, kanssa taivaallisella Siioninvuorella henkipoikina. (Efesolaisille 1:5–12; Ilmestys 14:1, 4) Tämän ilmauksen täytyy siksi tässä viitata siihen taivaalliseen puutarhan kaltaiseen valta-alueeseen, jonka nämä voittajat perivät. Siellä, ”Jumalan paratiisissa”, itse Jehovan läsnäolossa, nämä voittajat, joille on annettu kuolemattomuus, jatkavat elämää ikuisesti, mitä tässä vertauskuvataan sillä, että he syövät elämän puusta.

15. Miksi Jeesuksen kannustus voittamiseen kiinnostaa suurta joukkoa nykyään hyvin paljon?

¹⁵ Mitä sitten on sanottava 144000 voidellun uskollisista maallisista tukijoista? Myös näiden todistajatovereiden suuri joukko voittaa. Mutta heillä on toivo päästä maalliseen paratiisiin, jossa he juovat ”elämän veden virrasta” ja tuntevat parantuvansa tuon virran varrelle istutettujen ”puiden lehdistä”. (Ilmestys 7:4, 9, 17; 22:1, 2) Jos kuulut tähän ryhmään, niin pyri sinäkin ilmaisemaan lämmin rakkautesi Jehovaa kohtaan ja voittamaan uskon taistelussa. Silloin voit nauttia siitä onnellisuudesta, jonka paratiisimaassa saatava ikuinen elämä tuottaa. – Vrt. 1. Johannes 2:13, 14.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 36]

Rakkaudellinen ylistys Jehovalle ja hänen Pojalleen

Laulukirjassa, jonka Jehovan kansa valmisti vuonna 1905, oli kaksi kertaa niin paljon Jeesusta ylistäviä lauluja kuin Jehova Jumalaa ylistäviä lauluja. Vuoden 1928 laulukirjassa Jeesusta ylistävien laulujen määrä oli melkein sama kuin Jehovaa ylistävien laulujen määrä. Mutta tuoreimmassa, vuoden 1984 laulukirjassa Jehovaa kunnioitetaan neljä kertaa niin monessa laulussa kuin Jeesusta. Tämä on sopusoinnussa Jeesuksen omien sanojen kanssa: ”Isä on minua suurempi.” (Johannes 14:28) Rakkauden Jehovaa kohtaan täytyy olla huomattavimmalla sijalla, ja siihen liittyy syvä rakkaus Jeesusta kohtaan ja arvostus hänen kallisarvoista uhriaan ja sitä virkaa kohtaan, joka hänellä on Jumalan Ylimmäisenä Pappina ja Kuninkaana.

[Taulukko s. 34]

Jeesuksen neuvontamalli

(sekä vastaavat Ilmestyksen luvut ja jakeet)

Efesos 2:1 2:2, 3 2:4 2:5, 6 2:7

Smyrna 2:8 2:9 – 2:10 2:11

Pergamon 2:12 2:13 2:14, 15 2:16 2:17

Tyatira 2:18 2:19 2:20, 21 2:24, 25 2:26–28

Sardes 3:1 – 3:1, 2 3:3, 4 3:5

Filadelfia 3:7 3:8 – 3:8–11 3:12

Laodikea 3:14 – 3:15–17 3:18–20 3:21