Väärä uskonto ratsastaa tuhoonsa!

JOTTA saisimme selville sen, ovatko tämän maailman uskonnot lähellä loppuaan, voimme nyt tarkastella yhtä Raamatun vaikuttavimmista profetioista. Se koskee salaperäistä symbolista naista, jota kuvaillaan Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa.

Voitko kuvitella mielessäsi naisen, joka on hallinnut kuningattarena kansoja ja vaikuttanut historian kuluessa miljardien ihmisten elämään – rikkaan naisen, joka on puettu loistokkaasti purppuraan ja helakanpunaan, koristettu ylen määrin kullalla, kallisarvoisilla kivillä ja helmillä? Hänen otsaansa on kirjoitettu pitkä nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti.” Hänelle on kiistatta tunnusomaista riehakas, kevytmielinen elämä, sillä hän on syyllistynyt ”haureuteen” maailman hallitsijoitten kanssa. Hänen syntinsä ovat kasaantuneet taivaaseen saakka. Hän ratsastaa hirvittävällä, seitsenpäisellä, kymmensarvisella, helakanpunaisella pedolla. (Ilmestys 17:​1–6; 18:​5.)

Jos voit kuvitella mielessäsi tämän naisen, sinulla on jonkinlainen käsitys sen profeetallisen näytelmän päähenkilöstä, jonka Jeesuksen apostoli Johannes näki enkelin välityksellä saamassaan näyssä. Hän kuvailee tätä henkilöä eloisasti Ilmestyskirjan luvuissa 17 ja 18. Lue nämä luvut omasta Raamatustasi. Voit seurata tapahtumaketjua tämän salaperäisen naisen henkilöllisyyden paljastamisesta aina hänen tuhoisaan loppuunsa asti.

Porton tunnistaminen

Saamme johtolangan tämän portto-kuningattaren tunnistamiseen niistä kahdesta kokonaisuudesta, joiden päällä hän vertauskuvallisesti istuu. Ilmestyskirjan 17:18:ssa porton sanotaan tarkoittavan ”sitä suurta kaupunkia, jolla on maan kuninkaita ylempi valtakunta”. Näin hän voi istua ”paljojen vesien” päällä, jotka tarkoittavat ”kansoja ja ihmisjoukkoja ja kansakuntia ja kieliä”, kuten osoitetaan Ilmestyskirjan 17:​1, 15:ssä. Saman luvun 3. jakeen mukaan hänen nähdään myös istuvan seitsenpäisen pedon selässä, ja petoja käytetään yleisesti Raamatussa maailman poliittisten valtojen tai järjestöjen vertauskuvina.

Tämä osoittaa, että portto, Suuri Babylon, on korkeassa asemassa olevan maailmanmahdin ruumiillistuma – maailmanmahdin, joka hallitsee muita vallanpitäjiä ja näiden alamaisia. Kyseessä voi olla ainoastaan maailman väärien uskontojen muodostama maailmanmahti.

Se, millä tavoin uskonnolliset johtajat ovat vaikuttaneet valtioiden politiikkaan, on tuttua historiasta. Hakuteos The World Book Encyclopedia sanoo: ”Länsi-Rooman valtakunnan kukistuttua [400-luvulla] paavilla oli enemmän valtaa kuin kellään muulla ihmisellä Euroopassa. – – Paavi käytti sekä poliittista että hengellistä valtaa. Vuonna 800 paavi Leo III kruunasi frankkien hallitsijan Kaarle Suuren Rooman keisariksi. – – Leo III oli vakiinnuttanut paavien oikeuden laillistaa keisarin valta.”

Myös kardinaali Thomas Wolsey (1475?–​1530) oli esimerkki siitä, millainen valta katolisella kirkolla ja sen ”ruhtinailla” oli hallitsijoihin. Hänen sanotaan olleen ”monien vuosien ajan Englannin vaikutusvaltaisin ihminen”. Kuningas Henrik VIII:n hallitusaikana hänestä ”tuli pian hallitseva hahmo kaikissa valtion asioissa. – – Hän eli kuninkaallisessa loistossa ja nautti täysin siemauksin vallastaan.” Hakuteos jatkaa: ”Kardinaali Wolsey käytti suurta valtiomies- ja hallitsijantaitoaan lähinnä Englannin ulkopolitiikan hoitamiseen Henrik VIII:n puolesta.”

Vielä yksi huomattava esimerkki katolisen kirkon edustajasta, jolla on ollut valtaa maallisissa valtionasioissa, on ranskalainen kardinaali Richelieu (1585–1642), joka ”yli 18 vuotta – – oli Ranskan todellinen hallitsija”. Edellä lainattu tietolähde sanoo: ”Hän oli äärettömän kunnianhimoinen ja alkoi pian kiihkeästi haluta korkeampaa virkaa.” Hänestä tehtiin kardinaali vuonna 1622, ja ”pian hänestä tuli vaikutusvaltaisin henkilö Ranskan hallituksessa”. Hän oli nähtävästi toiminnan mies, sillä ”hän johti henkilökohtaisesti kuninkaallista armeijaa La Rochellen piirityksessä”. Artikkeli jatkaa: ”Eniten Richelieu oli kiinnostunut ulkopolitiikasta.”

Se, että Vatikaani on yhä kanssakäymisissä poliittisten vallanpitäjien kanssa, näkyy selvästi niistä Vatikaanissa ilmestyvän L’Osservatore Romano -⁠sanomalehden julkaisemista tiedotteista, joissa tavan takaa kerrotaan siitä, miten ulkomaiset diplomaatit ovat käyneet jättämässä valtuuskirjeensä suvereenille paaville. Ilmeisesti Vatikaanilla on käytössään lojaalien katolilaisten verkosto, joka pystyy pitämään paavin maailmanlaajuisten poliittisten ja diplomaattisten kehitysvaiheiden tasalla.

Voitaisiin mainita monia muitakin esimerkkejä sen osoittamiseksi, että uskonnollisilla johtajilla on – niin kristikunnan sisä- kuin ulkopuolellakin – todella suuri vaikutusvalta tämän maailman poliittisissa asioissa. Se, että vertauskuvallinen portto istuu kaikkien ”paljojen vesien” päällä (jotka kuvaavat ”kansoja ja ihmisjoukkoja ja kansakuntia”) ja pedon selässä (peto kuvaa kaikkia poliittisia maailmanvaltoja), antaa lisäksi ymmärtää, että hänen vaikutusvaltansa kansoihin, kansakuntiin ja mahteihin on luonteeltaan erilaista, suurempaa, kuin pelkkä poliittinen herruus. Katsotaanpa, millaista se on.

Osa hänen otsaansa kirjoitetusta pitkästä nimestä oli ”Suuri Babylon”. Se on viittaus muinaiseen Babyloniin, jonka perusti nelisen tuhatta vuotta sitten Nimrod, joka oli ”Jehovaa”, tosi Jumalaa, ”vastustamassa” (1. Mooseksen kirja 10:​8–10). Se, että naisella on tällainen nimi, osoittaa hänen olevan muinaisen Babylonin suurennettu kuva, jolla on samanlaisia piirteitä kuin sillä. Millaisia piirteitä? Muinainen Babylon oli kokonaan mystisen uskonnon, turmeltuneitten perinteitten, kuvainpalvonnan, magian, astrologian ja taikauskon läpitunkema – mikä kaikki on tuomittu Jehovan sanassa.

Eräs teologinen sanakirja (The New International Dictionary of New Testament Theology) sanoo, että 1700-luvulla eaa. Mardukista tehtiin ”Babylonin kaupunkijumala ja siten noin 1300-jumalaisen sumerilais-akkadilaisen pantheonin pää. Se kokosi kaikki uskonnolliset perinteet yhdeksi järjestelmäksi. – – Babylonin jättimäisen temppelin arkkitehtoninen muoto leimataan 1. Moos. 11:​1–9:ssä osoitukseksi ihmisen ylpeydestä, joka haluaa valloittaa taivaan.”

Tästä syystä muinaisesta Babylonista tuli väärän uskonnon keskus, ja ajan oloon väärä uskonto turmeli koko maailman. Babylonilaiset uskonnolliset tavat, opit, perinteet ja symbolit ovat levinneet kaikkiin osiin maailmaa, ja niiden vaikutus näkyy maailman monien tuhansien uskontojen sekalaisessa keitoksessa. Poliittisia valtakuntia ja imperiumeja on noussut ja kukistunut, mutta babylonilainen uskonto on aina säilynyt.

Miksi tuho on hyvin lähellä?

Kuten tämä lehti on aiemmin ilmestyneissä numeroissaan selittänyt, Raamatun profetiat ja maailmaa vuodesta 1914 lähtien ravisuttaneet tapahtumat ilmaisevat selvästi, että me elämme nykyään ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikaa (Matteus 24:3). Tämä merkitsee sitä, että petomaisen maailmanjärjestelmän loppu lähenee nopeasti, samoin kuin sen kymmensarvisen, ”helakanpunaisen pedon” loppu, jolla portto nykyään ratsastaa (Ilmestys 17:3). Tämä peto kuvaa selvästikin lähes kaikkien maailman kansojen poliittista yhteenliittymää: Yhdistyneitä kansakuntia. Sen ennustettu loppu merkitsee sitä, että se eripuraisuutta aiheuttava, jumalaton poliittinen hallinto, jonka alaisuudessa ihmiskunta on ollut, hävitetään. Entä miten käy pedolla ratsastavan portto-kuningattaren?

Jumalan enkeli selittää: ”Ne kymmenen sarvea, jotka näit, ja peto, nämä tulevat vihaamaan porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet kokonaan tulella. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he toteuttavat hänen ajatuksensa, niin, että he toteuttavat yhden ajatuksensa antamalla valtakuntansa pedolle, kunnes Jumalan sanat ovat menneet täytäntöön.” (Ilmestys 17:​16, 17.)

Tämä profetia siis osoittaa, että vähän ennen kuin poliittinen peto menee tuhoonsa, se alkaa vihata selässään ratsastavaa ja kääntyy häntä vastaan. Miksi? Hallitsijat ja hallitukset alkavat nähtävästi ajatella, että niiden valta-alueella toimiva järjestäytynyt uskonto on uhkana niiden mahdille ja vallalle. Jonkin pakottavan syyn liikkeelle panemina ne yhtäkkiä toteuttavat Jumalan ”ajatuksen”, hänen päätöksensä, panemalla täytäntöön hänen tuomionsa aviorikokseen syyllistyneelle, veren tahrimalle väärän uskonnon maailmanmahdillea (vrt. Jeremia 7:​8–11, 34).

Maailman väärien uskontojen loppu tulee silloin, kun niillä näyttää vielä olevan elinvoimaa ja vaikutusvaltaa. Profetian mukaan portto tosiaan sanoo sydämessään vain vähän ennen kuin hänet tuhotaan: ”Minä istun kuningattarena enkä ole mikään leski enkä tule koskaan näkemään surua.” (Ilmestys 18:​7.) Hänen tuhoutumisensa tulee kuitenkin yllätyksenä hänen miljardeille alamaisilleen. Se tulee olemaan ihmisen historian yllättävimpiä ja katastrofaalisimpia tapahtumia.

Aina muinaisen Babylonin ilmaantumisesta lähtien väärät uskonnot ovat vaikuttaneet ihmiskuntaan valtavasti johtajiensa ja kannattajiensa, oppiensa, perinteittensä ja tapojensa sekä lukuisten vaikuttavien palvontapaikkojensa ja uskomattomien rikkauksiensa välityksellä. Niiden katoaminen ei varmastikaan jää huomaamatta. Enkeli, jolle porttoa koskevasta tuomiosanomasta kertominen oli uskottu, ei siksi sievistele sanojaan julistaessaan: ”Hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälänhätä, ja hänet poltetaan kokonaan tulella, sillä Jehova Jumala, joka on tuominnut hänet, on voimakas.” Suuren Babylonin loppu tulee siis kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja kaikki käy nopeasti, ikään kuin ”yhtenä päivänä”. (Ilmestys 18:​8; Jesaja 47:​8, 9, 11.)

Enkelin voimakkaitten sanojen jälkeen on aiheellista kysyä: Jääkö jäljelle yhtään uskontoa, ja jos jää, niin mikä niistä ja miksi? Mitä profetiat osoittavat? Sitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 6]

Kristikunnan verivelka Afrikassa

Ilmestyskirjan 18:24:ssä Raamattu sanoo, että Suuresta Babylonista on löydetty ”kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä”. Ajattelehan vain niitä sotia, jotka on käyty uskonnollisten erimielisyyksien vuoksi ja sen takia, että uskonnolliset johtajat eivät ole torjuneet niitä. Tuore, ilmiselvä esimerkki tästä on Ruandan kansanmurha, jossa tapettiin puolisen miljoonaa ihmistä – joista kolmannes oli lapsia.

Kanadalainen kirjailija Hugh McCullum kertoo Ruandasta: ”Erään Kigalista [Ruandasta] olevan hutupapin mukaan on selittämätöntä, ettei kirkko ole toiminut tiennäyttäjänä moraalikysymyksissä. Piispojen asemalla ruandalaisessa yhteiskunnassa olisi pitänyt olla valtavan suuri merkitys. He tiesivät uhkaavasta katastrofista jo kauan ennen kuin tappaminen pääsi valloilleen. Saarnastuoleista käsin olisi ollut tilaisuus esittää melkein koko väestölle voimakas sanoma, jolla kansanmurha olisi voitu estää. Sen sijaan nämä johtajat pysyivät vaiti.”

Pahimman verilöylyn jälkeen vuonna 1994 presbyteerivanhin Justin Hakizimana sanoi pienessä kokouksessa, joka pidettiin presbyteerisessä kirkossa Kigalissa: ”Kirkkomme kävi käsi kädessä Habyarimanan [Ruandan presidentin] politiikan kanssa. Me emme tuominneet sitä, mitä tapahtui, koska olimme turmeltuneita. Yksikään kirkoistamme, varsinkaan katolisista, ei ole tuominnut verilöylyjä.”

Pastori Aaron Mugemera sanoi eräässä toisessa kansanmurhan jälkeen Ruandassa järjestetyssä kokouksessa: ”Kirkko on häpeissään. – – Täällä on tapettu ihmisiä vuodesta 1959 lähtien. Kukaan ei tuominnut sitä. – – Me emme avanneet suutamme, koska meitä pelotti ja koska meidän oli mukava olla.”

[Kuva s. 7]

Tämän ”porton” vaikutus tuntuu koko maailmassa

[Lähdemerkintä]

Maapallo: Mountain High Maps® Copyright © 1995 Digital Wisdom, Inc.