JOHANNEKSEN ILMESTYS

Useimmissa käännöksissä Raamatun viimeinen kirja, vaikkakaan ei viimeiseksi kirjoitettu kirja. Jotkut sanovat sitä myös Apokalypsiksi.

Kirjoittaja sekä kirjoitusaika ja -paikka. Apostoli Johannes sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan ja mainitsee kirjoituspaikaksi Patmoksen saaren, jossa hän oli tuolloin maanpaossa sen vuoksi, että hän oli saarnannut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta Kristuksesta (Il 1:1, 9). Kirjoitusaika oli mahdollisesti noin vuosi 96.

Tyyli ja sopivuus Raamatun päätökseksi. Kirja on kirjeen muodossa, ja siinä esitetään yksityiskohtaisesti sarja näkyjä, jotka etenevät sopivassa järjestyksessä aina viimeiseen, huipentuman muodostavaan näkyyn saakka. Ilmestyskirja on sopiva päätös koko Raamatulle.

Kirjassa näyttävät toistuvan seitsemän sarjat. Seitsemän sinetin avaaminen johtaa seitsemän trumpetin puhaltamiseen ja sitten seitsemään vitsaukseen. On seitsemän lampunjalkaa, seitsemän tähteä, seitsemän ukkosta ja monia muita seitsemän ryhmiä ilmeisesti siksi, että luku seitsemän edustaa kirjassa täydellisyyttä, täysimääräisyyttä, ja siinä käsitellään Jumalan pyhän salaisuuden saattamista päätökseen (Il 10:7; ks. PYHÄ SALAISUUS).

Tekijä ja kanava. Jehova Jumala, Kaikkivaltias, on kirjan tekijä, ja tiedonvälityskanava on Jeesus Kristus, joka lähetti sanoman Johannekselle ja esitti sen hänelle enkelinsä välityksellä (Il 1:1). Jumalan henki esitetään seitsenkertaisena eli se toimii täysimmässä määrin tämän paljastuksen välittämisessä. Johannes sai Jumalalta käskyn kirjoittaa. (1:4, 11.)

Tarkoitus. Jotkin Johanneksen näkemät asiat saattavat tosin tuntua pelottavilta – pedot, voi!-huudot, vitsaukset – mutta kirjan kirjoittamisen tarkoitus ei ollut pelotella vaan lohduttaa ja kannustaa niitä, jotka lukevat sitä uskossa. Lukija voi sen avulla saada siunauksia. Kirjan kirjoittaja toteaakin alussa: ”Onnellinen [”siunattu”, KJ] on se, joka lukee ääneen, ja onnellisia ovat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja noudattavat sitä, mitä siihen on kirjoitettu.” (Il 1:3.) Johannes sanoo myös, että kirjan tarkoituksena on näyttää Jumalan orjille se, minkä ”täytyy pian tapahtua” (1:1, 2).

Todistaa Jeesuksesta. Ilmestyksen 19:10:ssä enkeli kertoo Johannekselle: ”Jeesuksesta todistaminen on profetoimisen henki.” Kaiken profetian tarkoituksena on siis viitata Jeesukseen Kristukseen. Tämä ei merkitse Jehova Jumalan sivuuttamista tai huomiotta jättämistä. Aiemmin jakeessa 10 enkeli käski eteensä langennutta Johannesta: ”Palvo Jumalaa”, ja apostoli Paavali oli sanonut, että ”Jumala korottikin hänet [Kristuksen] ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jeesuksen Kristuksen olevan Herra Jumalan, Isän, kunniaksi”. Jeesuksen Kristuksen suuruuden julistaminen ja häntä koskevaan tietoon perehtyminen johtavat näin ollen parempaan Jumalan ja hänen tarkoitustensa tuntemiseen, mikä tuottaa kunniaa ennen kaikkea Jumalalle. (Fil 2:9–11.) (Ks. PROFETIA.)

Profetia todistaa Jeesuksesta, koska juuri Jeesuksen välityksellä Jumala toteuttaa tarkoituksensa pyhittäessään nimensä, hävittäessään pahuuden ja siunatessaan ihmiskuntaa. ”Hänessä [Kristuksessa] ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet huolellisesti kätkettyinä.” (Kol 2:3.) Hän on lupauksen Siemen, se jossa pyhä salaisuus paljastetaan. Aadamin kapinan jälkeen Jumala on ihmisten kanssa toimiessaan alusta asti huolehtinut siitä, että Kristuksesta on esitetty ennustuksia ja annettu esikuvia, ja hän on kohdistanut ihmisten huomion Poikansa käsissä olevaan Jumalan valtakuntaan. (1Mo 3:15; 22:18; Ga 3:16; 2Sa 7:12–16; Ps 2:6–12; 110:1–7; Hes 21:27; Ap 2:29, 36; 3:19–26; 1Ti 3:16.)

Mikä on ”Ilmestyksen” sisällys yksinkertaisesti esitettynä?

Raamatun viimeisen kirjan ensimmäisessä luvussa esitellään se, joka on kaikkien yläpuolella, Ilmestyksen sanoman Alkulähde, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, ”Alfa ja Omega”. Tässä luvussa on näky Viestintäkanavasta, Jeesuksesta Kristuksesta, jonka osoitetaan kuolleen mutta olevan nyt elossa ja käyttävän suurta valtaa taivaassa. Seuraavaksi tulevat esiin ne, jotka saavat osansa hänen ahdistuksistaan ja pääsevät hänen kanssaan osallisiksi Valtakunnasta, ja Kristuksen kiinnostus ja rakkaudellinen huomaavaisuus heitä kohtaan käyvät ilmi hänen sanomistaan seitsemän seurakunnan ”enkeleille”. (Il 1–3.)

Sitten Johannes kiidätetään henkeytyksestä taivaisiin, missä hän alkaa nähdä sitä, ”mitä täytyy tapahtua”. Hän saa näyn Jumalan valtaistuimesta ja sen ympäristöstä, ja hän kuvailee sillä istuvaa loistoisaksi, ylimmäksi, joka istuu valtaistuimellaan täydellisen rauhan ja levollisuuden ympäröimänä. (Il 4.)

Jumalan ”Karitsan”, Jeesuksen Kristuksen, loistoisa asema kuvataan Jehova Jumalasta seuraavaksi: hän on taivaassa ja maan päällä ainoa, joka on kelvollinen lähestymään Jumalaa avatakseen Jumalan tarkoitusta koskevan ilmestyksen. Huomio kohdistetaan soturikuninkaaseen (ilmeisesti myös Jeesus), joka ratsastaa ”voittoisana ja täydentääkseen voittonsa”. Se, mitä seuraa maalle, varsinkin Jumalan vihollisille, kun tämä kuningas aloittaa ratsastuksensa, näytetään ja samoin Jumalan tarkoitus kostaa kansaansa kuuluvien veri hänen vihollisilleen. (Il 5, 6.)

Se, miten Jumala suhtautuu maan päällä oleviin palvelijoihinsa, jotka hän on valinnut kuulumaan taivaalliseen Valtakuntaan, käy ilmi siitä, että hän pidättää tuhoa, kunnes nämä palvelijat on ’sinetöity otsastaan’. Sinetöityjen täydeksi luvuksi paljastetaan 144000. Sitten näytetään niiden sinetöimättömien määrältään rajoittamaton joukko, joista tulee Jumalan palvelijoita ja jotka pääsevät pakoon ”suuren ahdistuksen” tuhovoimaa. Seuraavaksi kerrotaan Jumalan tuomioista hänen maan päällä olevien vihollistensa eri ryhmille sekä taistelusta, jota nämä viholliset käyvät hänen kansaansa vastaan. Jumalan päävihollinen, lohikäärme Saatana Panettelija, yrittää tehdä tyhjäksi Jumalan tarkoituksen tuottaa ”poika, poikalapsi, jonka on määrä paimentaa kaikkia kansakuntia rautasauvalla”. Tämän jälkeen nähdään petoja; ne kuvaavat välikappaleita, joita tämä päävihollinen käyttää taistellakseen naisen siemenen jäljellä olevia vastaan ja estääkseen sinetöimistyön loppuun saattamisen. (Il 7–13.) (Ks. ELÄIMET, VERTAUSKUVALLISET.)

Kaikki nämä Saatanan yritykset raukeavat tyhjiin. Niiden 144000:n nähdään seisovan voittoisina Karitsan kanssa Siioninvuorella, otsassaan Isän nimi ja Karitsan nimi, ja laulavan ikään kuin uutta laulua taivaassa olevien edessä. Sen jälkeen kun nämä ja heidän maan päällä olevien tovereittensa ”suuri joukko” on kaikki koottu ”maan elon” korjuussa, on tullut aika polkea suuri ”maan viiniköynnös” viinikuurnassa. (Il 14.)

Jumalan lopullisia tuomioita kuvaillaan uusilla vertauskuvilla. Seitsemälle enkelille annetaan seitsemän Jumalan suuttumuksen maljaa. He lähtevät suorittamaan tätä lopullista työtä. Sitten huomion kohteeksi tulee yksi Jumalan ja Kristuksen ”morsiamen” päävihollisista, nimittäin ’Suuri Babylon, porttojen äiti’, ”se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaita ylempi valtakunta”. Hänen liittonsa seitsenpäisen pedon kanssa purkautuu, kun peto raivostuu häneen, syö hänen lihansa ja polttaa hänet tulella. Niiden suru, jotka saivat voittoa hänen kanssaan harjoittamistaan liiketoimista, on suuri, mutta taivas iloitsee. (Il 15–18.)

Suuri Babylon, ’porttojen äiti’, yrittäisi johdonmukaisesti ajatellen kaikin tavoin vietellä Kristuksen ”morsiamen” olemaan uskoton puolisokseen luvatulle miehelle (2Ko 11:2, 3; Ef 5:25–27) ja tehdä näin hänestäkin porton. Taivaallinen ilo on siksi sitäkin suurempi, sillä Suuren Babylonin turmelemisyritykset ovat epäonnistuneet. Suuri portto on nyt poissa, ja morsian on saanut voiton. Hän on valmistanut itsensä Kihlatulleen. Karitsan häiden aika on sen vuoksi koittanut. Kaikki häihin kutsutut iloitsevat. Jehova aloittaa nyt hallinnossaan uuden aikakauden, sillä suuri portto, puhtaan palvonnan kilpailija, on kadonnut. (Il 19:1–10.)

Jumalan muiden vihollisten tuomio on kuitenkin vielä pantava täytäntöön. Sulhanen lähtee täydentämään voittonsa, poistamaan maasta kaikki poliittiset ja muut viholliset. Hävitys on perusteellinen. Lopulta itse Panettelijakin, jonka kaikki välikappaleet ja välineet ovat kärsineet tappion, sidotaan Kristuksen hallituskauden tuhannen vuoden ajaksi. Näky siirtyy tämän tuhatvuotiskauden yli tuomioon, joka tulee niiden tuhannen vuoden lopussa; Panettelija päästetään väliaikaisesti irti, ja sitten hänet tuhotaan täysin kaikkien niiden ohella, jotka yhtyvät hänen hyökkäykseensä ”pyhien leiriä ja rakastettua kaupunkia” vastaan. (Il 19:11–20:10.)

Näyssä palataan niiden tuhannen vuoden tapahtumiin ja kerrotaan ylösnousemuksesta ja tuomiosta, jotka koittavat Kristuksen ja hänen morsiamensa, Uuden Jerusalemin, hallinnon aikana. Siinä kuvaillaan tämän taivaallisen ”kaupungin” kauneutta ja loistoa sekä sen ihmiskunnalle tuottamaa parantavaa, elämää antavaa hyötyä. (Il 20:11–22:5.)

Lopuksi Jehova Jumala sanoo ’tulevansa nopeasti mukanaan palkka kunkin työn mukaan’. Jeesus, ”uskollinen ja totuudellinen todistaja”, todistaa valtakuntaa koskevan pyhän salaisuuden saattamisesta päätökseen sanomalla: ”Minä olen Daavidin juuri ja jälkeläinen, se kirkas aamutähti.” Hän on Daavidin pysyvä perillinen, valtakuntaliiton ikuinen osapuoli ja se, jota koskeva ennustus on 4. Mooseksen kirjan 24:17:ssä. Mitkään Saatanan, pedon ja Suuren Babylonin yritykset (Il 12:1–10; 17:3–14) eivät ole pystyneet estämään tätä ’tähteä’ nousemasta Daavidin huoneesta ja istumasta valtaistuimelle taivaisiin ikuisiksi ajoiksi. (Il 22:6–16.)

Henki, Jumalan vaikuttava voima, yhdessä ”morsiamen” kanssa esittää kaikille, jotka kuulevat, kutsun ottaa elämän vettä ilmaiseksi. Jeesus päättää ilmestyksen varoittamalla lopuksi lisäämästä mitään profetian sanoihin tai ottamasta niistä mitään pois ja julistamalla, että hänen tulonsa on lähellä. Johannes vastaa: ”Aamen! Tule, Herra Jeesus.” (Il 22:17–21.)

Ilmestyskirja on erittäin tärkeä, koska se antaa Jumalan kansalle hengellistä voimaa ja ymmärtäväisyyttä. Siinä tähdennetään, että Jumala on kiinnostunut kansansa seurakunnista ja että Jeesus Kristus pitää läheisesti ja rakkaudellisesti huolta niihin kuuluvista heidän Hyvänä Paimenenaan. Jeesus tietää täsmälleen, millaiset olot vallitsevat ja mitä täytyy tehdä. Tämä käy selvästi ilmi kirjan kolmesta ensimmäisestä luvusta.

Jotkut pitävät Ilmestystä niin symbolisena, ettei sitä voida ymmärtää, tai se on heidän mielestään epäkäytännöllinen. Jehova Jumala haluaa kuitenkin kansansa ymmärtävän Raamattua, ja hän kirjoitutti sen ymmärrettäväksi ja sellaiseksi, että se opastaa tuohon kansaan kuuluvia. Avain Ilmestyksen ymmärtämiseen on sama kuin avain Raamatun muidenkin osien ymmärtämiseen. Apostoli Paavali kiinnittää huomion tähän avaimeen. Selitettyään, että Jumala paljastaa kätkettyä viisautta henkensä välityksellä, Paavali sanoo: ”Sitä me myös puhumme, emme ihmisviisauden opettamin sanoin, vaan hengen opettamin, yhdistäessämme hengelliset asiat hengellisiin sanoihin.” (1Ko 2:8–13.) Jos tutkimme Raamattua (ja joskus myös noiden aikojen tapoja ja tottumuksia), löydämme monia Ilmestyksessä vertauskuvina käytettyjä seikkoja. Vertailemalla näitä raamatunkohtia voimme usein ymmärtää, mitä Ilmestyksessä käytetty vertauskuva tarkoittaa. On kuitenkin syytä muistaa, että jokin sana tai ilmaus voi eri tekstiyhteyksissä tarkoittaa tai kuvata eri asioita.

[Tekstiruutu s. 1026–1027]

JOHANNEKSEN ILMESTYKSEN KOHOKOHTIA

Jumalan näkemys olosuhteista paljastetaan; ennakkonäky siitä, mitä hän sallii ja mitä hän tekee Kristuksen välityksellä ”Herran päivänä”

Sarja apostoli Johanneksen noin vuonna 96 muistiin kirjoittamia näkyjä

Kirkastettu Kristus antaa rakkaudellisia neuvoja niille, jotka perivät hänen kanssaan Valtakunnan (1:1–3:22)

Efesoksen seurakunta on ollut kestävä mutta on jättänyt ensi rakkautensa

Hengellisesti rikasta Smyrnan seurakuntaa rohkaistaan pysymään uskollisena ahdistuksesta huolimatta

Pergamonin seurakunta on pitänyt kiinni Kristuksen nimestä vainoissa mutta on suvainnut lahkolaisuutta

Tyatiran seurakunnalla on sellainen maine, että sen toiminta on lisääntynyt, mutta se on suvainnut Isebelin vaikutusta

Sardeen seurakunta on hengellisesti kuollut; sen täytyy herätä

Filadelfian seurakuntaa, joka on pitänyt Kristuksen sanan, kehotetaan pitämään lujasti kiinni siitä, mitä sillä on

Laodikean seurakunta on haalea; hankkikoon se Kristukselta sitä, mitä tarvitaan hengellistä parantumista varten

Näky Jehovan taivaallisesta läsnäolosta (4:1–5:14)

Jehova nähdään kunnioittavaa pelkoa herättävässä loistossa valtaistuimellaan 24 vanhimman ja neljän elävän olennon ympäröimänä; hänellä on kirjakäärö, joka on sinetöity seitsemällä sinetillä

Karitsa julistetaan arvolliseksi ottamaan kirjakäärö ja avaamaan se

Karitsa avaa kuusi kirjakäärön sinettiä (6:1–17)

Kun hän avaa ensimmäisen sinetin, valkoisella hevosella ratsastava saa kruunun ja lähtee voittoisana ja täydentääkseen voittonsa

Kolmea seuraavaa sinettiä avattaessa ilmaantuu vielä kolme ratsastajaa, jotka tuovat sotaa, nälänhätää ja kuolemaa ihmiskunnalle

Viides sinetti avataan; Kristuksen vuoksi marttyyreina kuolleet huutavat verensä kostoa; kullekin annetaan valkoinen pitkä vaate

Kuudetta sinettiä avattaessa suuri maanjäristys on merkkinä Jumalan ja Karitsan vihastuksen päivästä

Maan neljää tuulta pidätellään (7:1–17)

Johannes kuulee, että neljää tuulta pidätellään, kunnes Jumalan orjat on sinetöity; sinetöityjen luku on 144000

Sitten Johannes näkee suuren, lukemattoman joukon kaikista kansakunnista; siihen kuuluvat tulevat suuresta ahdistuksesta

Seitsemäs sinetti avataan (8:1–11:14)

Seuraa puolen tunnin äänettömyys; alttarin tulta heitetään maahan; seitsemän enkeliä valmistautuvat puhaltamaan trumpetteihin

Ensimmäiset neljä trumpetinpuhallusta ilmoittavat vitsauksista, jotka kohtaavat maata, merta, makean veden lähteitä sekä aurinkoa, kuuta ja tähtiä

Viides trumpetinpuhallus kutsuu esiin kulkusirkkavitsauksen, ja kuudes päästää valloilleen kauhistuttavan ratsuväkihyökkäyksen

Johannes syö pienen kirjakäärön ja saa kuulla, että hänen täytyy profetoida vielä lisää

Hän mittaa pyhäkön; kaksi todistajaa profetoivat säkkikankaassa, heidät tapetaan ja herätetään jälleen

Seitsemäs trumpetti: Valtakunta syntyy (11:15–12:17)

Seitsemäs trumpetti soi, ja Jehovan valtakunnasta ja hänen Kristuksensa vallasta ilmoitetaan

Nainen synnyttää poikalapsen taivaassa

Lohikäärme yrittää niellä lapsen; taivaassa käydään sota; Mikael heittää lohikäärmeen enkeleineen alas maahan

Lohikäärme käy sotaa naisen siemenen jäännöstä vastaan

Merestä nouseva peto (13:1–18)

Seitsenpäinen ja kymmensarvinen peto nousee merestä

Lohikäärme antaa pedolle sen vallan, ja kaksisarvinen, karitsan kaltainen peto tekee sille kuvan; monet pakotetaan palvomaan petoa ja ottamaan vastaan sen merkki

Jehovan uskolliset palvelijat toiminnassa (14:1–20)

Siioninvuorella olevat 144000 laulavat uutta laulua

Keskitaivaalla lentävät enkelit julistavat tärkeitä sanomia

Joku ihmisen pojan kaltainen korjaa maan elon

Maan viiniköynnös poljetaan Jumalan viinikuurnassa, ja verta vuotaa paljon

Jehova käskee taivaallisesta pyhäköstään seitsemän enkelin vuodattaa hänen suuttumuksensa seitsemän maljaa (15:1–16:21)

Ensimmäiset kuusi maljaa vuodatetaan maahan, mereen ja makean veden lähteisiin sekä aurinkoon, pedon valtaistuimelle ja Eufratiin

Jumalan palvelijoiden on pysyttävä valveilla, kun demoninen propaganda kokoaa ihmiskuninkaita Har-Magedoniin

Seitsemäs malja vuodatetaan ilmaan tuhoisin seurauksin

Näkyjä Suuren Babylonin lopusta (17:1–18:24)

Suuri Babylon, joka on juovuksissa pyhien verestä, istuu seitsenpäisen ja kymmensarvisen helakanpunaisen pedon selässä; ne kymmenen sarvea kääntyvät sitä vastaan ja hävittävät sen

Sen kukistumisesta ilmoitetaan; Jumalan kansan on lähdettävä siitä ulos

Monet maan päällä surevat sen lopullista tuhoa

Karitsan häät (19:1–10)

Taivaalliset äänet ylistävät Jahia Babylonin tuhon takia

Jylisevä ylistyskuoro kuuluttaa Karitsan häistä

Kuninkaiden Kuningas voittaa kansakunnat (19:11–21)

Jumalan Sana lähtee sotimaan kansakuntia vastaan; peto ja väärä profeetta heitetään tulijärveen; kaikki Jumalan viholliset tapetaan; eläimet syövät heidän lihansa

Saatana heitetään syvyyteen; Kristus hallitsee 1000 vuotta (20:1–21:8)

Saatana heitetään syvyyteen 1000 vuodeksi

Jeesuksen hallitsijatoverit tuomitsevat hänen kanssaan 1000 vuotta, minkä jälkeen Saatana päästetään vapaaksi; hän lähtee eksyttämään ihmiskuntaa jälleen, mutta lopulta hänet ja kaikki häntä seuraavat tuhotaan

Kaikki kuolemassa, Haadeksessa ja meressä olevat herätetään ja tuomitaan suurella valkoisella valtaistuimella istuvan edessä; kuolema ja Haades heitetään tulijärveen

Johannes näkee uuden taivaan ja uuden maan

Uusi Jerusalem (21:9–22:21)

Loistoisa Uusi Jerusalem tulee alas taivaasta ja valaisee kansakunnat; elämän veden virta juoksee sen halki, ja kummallakin rannalla on puita parannukseksi

Ilmestys päättyy Jehovan ja Jeesuksen viimeisiin sanomiin; henki ja morsian kutsuvat kaikkia janoisia ottamaan elämän vettä ilmaiseksi