TULIJÄRVI

Tämä ilmaus esiintyy vain Ilmestyskirjassa, ja se on selvästi vertauskuvallinen. Raamattu selittää ja määrittelee itse tämän vertauskuvan seuraavasti: ”Tämä tarkoittaa toista kuolemaa, tulijärvi.” (Il 20:14; 21:8.)

Tulijärven vertauskuvallisuutta ilmentää myös niiden eri raamatunkohtien tekstiyhteys, joissa siihen Ilmestyskirjassa viitataan. Kuolema sanotaan heitettävän tähän tulijärveen (Il 19:20; 20:14). Kuolemaa ei tietenkään voida kirjaimellisesti polttaa. Lisäksi järveen heitetään Panettelija, näkymätön henkiluomus, jota kirjaimellinen tuli ei voi vahingoittaa, koska hän on henki (Il 20:10; vrt. 2Mo 3:2 ja Tu 13:20).

Koska tulijärvi edustaa ”toista kuolemaa” ja koska Ilmestyksen 20:14:ssä sanotaan, että ”kuolema ja Haades” heitetään siihen, on ilmeistä, että tämä järvi ei voi edustaa ihmisen Aadamilta perimää kuolemaa (Ro 5:12), eikä sillä tarkoiteta myöskään Haadesta (eli Šeolia). Sen täytyy siis kuvata toisenlaista kuolemaa, kuolemaa josta ei ole poispääsyä, sillä Raamatussa ei koskaan sanota ”tulijärven” antavan pois siinä olevia, kuten Aadamilta peritty kuolema ja Haades (Šeol) antavat (Il 20:13). Näin ollen ne, joita ei todeta ”elämän kirjaan” kirjoitetuksi, katumattomat Jumalan suvereeniuden vastustajat, heitetään tulijärveen, joka merkitsee ikuista tuhoa eli toista kuolemaa (Il 20:15).

Vaikka edellä olevat raamatunkohdat osoittavat tulijärven selvästi vertauskuvalliseksi, jotkut ovat käyttäneet sitä tukemaan käsitystä kirjaimellisesta tulen ja piinan paikasta. He vetoavat Ilmestyksen 20:10:een, jossa sanotaan, että Panettelijaa, petoa ja väärää profeettaa ”piinataan yötä päivää aina ja ikuisesti” tulijärvessä. Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa todellista, tiedostettavaa piinaa. Tulijärveen heitetyt kokevat ”toisen kuoleman” (Il 20:14). Kuolemassa ei ole tietoisuutta eikä sen vuoksi myöskään kivun tai kärsimyksen tunnetta (Sr 9:5).

Raamatussa tulinen piina yhdistetään tuhoon ja kuolemaan. Esimerkiksi Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikankielisessä Septuaginta-käännöksessä piinaa (baʹsa·nos) vastaavaa sanaa käytetään monta kertaa kuolemalla rankaisemisesta (Hes 3:20; 32:24, 30). Lisäksi Ilmestyskirjassa sanotaan Suuresta Babylonista: ”Maan kuninkaat – – tulevat itkemään ja lyömään itseään murheesta hänen takiaan, kun he katselevat hänen palonsa savua, samalla kun he seisovat matkan päässä peläten hänen piinaansa [kreik. ba·sa·ni·smouʹ].” (Il 18:9, 10.) Enkeli selittää myöhemmin tuon piinan merkityksen: ”Näin heitetään rajusti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä löydetä enää koskaan.” (Il 18:21.) Tulinen piina voidaan siis tässä rinnastaa tuhoon, ja Suurelle Babylonille tuho on ikuinen (vrt. Il 17:16; 18:8, 15–17, 19).

Näin ollen ne, joita ’piinataan ikuisesti’ (kreik. sanasta ba·sa·niʹzō) tulijärvessä, kokevat siis ”toisen kuoleman”, josta ei ole ylösnousemusta. Tämän sanan kreikkalainen sukulaissana ba·sa·ni·stēsʹ on Matteuksen 18:34:ssä käännetty ”vanginvartijaksi” (KR-38, Sa, UM, RS, ED; vrt. jae 30). Niitä, jotka heitetään tulijärveen, pidetään siis kautta ikuisuuden pidätettynä eli ”vangittuna” kuolemassa. (Ks. GEHENNA; PIINA.)