Synnitön maailma – miten se on mahdollinen?
KIRKUVAT avunhuudot rikkoivat varhaisen talviaamun rauhan levollisessa tokiolaislähiössä. Kymmenkunta ihmistä kuuli lehdenjakajana toimineen naisen viidestä kymmeneen minuuttia jatkuneet epätoivoiset huudot, kun häntä ajettiin takaa ja puukotettiin yhä uudelleen. Yksikään ihminen ei ollut tarpeeksi kiinnostunut ottamaan selvää, mikä oli hätänä. Nainen menehtyi verenhukkaan. ”Jos joku näistä ihmisistä olisi ilmoittanut välikohtauksesta poliisille heti kuultuaan huudot, nainen olisi voitu pelastaa”, sanoo asiaa tutkinut poliisiviranomainen.
Vaikka ne, jotka kuulivat kuolevan naisen huudot, eivät tehneet mitään sen pahempaa kuin olivat välittämättä niistä, pystyivätkö he hyvin perustein väittämään olevansa syyttömiä? ”Omatuntoni piinasi minua koko perjantaipäivän kuultuani taposta”, sanoo eräs huudot kuullut mies. Tämä saa meidät kysymään: Mikä oikeastaan on syntiä?
Mitä on synti?
Viitaten synnintuntoon Hideo Odagiri, Hosei-yliopistossa Tokiossa Japanissa toimiva kirjallisuustieteilijä ja emeritusprofessori, sanoi Asahi Shimbun -sanomalehdessä: ”En saa pyyhityksi mielestäni niitä voimakkaita muistikuvia, jotka liittyvät tietoisuuteen synneistä, esimerkiksi ilkeästä lapsessa ilmenevästä itsekkyydestä, häpeällisestä kateudesta, toisen selän takana juonimisesta. Tämä tietoisuus painui lähtemättömästi mieleeni jo ollessani alaluokilla, ja se kiusaa minua yhä.” Onko sinulla koskaan ollut tällaisia tuntemuksia? Onko sinulla sisäistä ääntä, joka tuomitsee sinut, jos teet jotain, minkä tiedät olevan väärin? Ehkä et ole tehnyt mitään rikosta, mutta mieleesi jää kytemään epämiellyttävä tunne, joka painaa sinua raskaasti. Omatuntosi on silloin hereillä. Raamatussa siihen viitataan seuraavissa jakeissa: ”Aina kun kansojen ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heitä syytetään tai jopa puolustetaan omien ajatustensa ristitulessa.” (Roomalaisille 2:14, 15.) Useimpia ihmisiä tosiaan vaivaavat esimerkiksi aviorikos, varastaminen ja valehteleminen jo luonnostaan. Heidän omatuntonsa todistaa synnistä.
Mutta kun omantunnon ääni jätetään kerta toisensa jälkeen huomiotta, se ei enää palvele luotettavana oppaana. Se voi turtua ja saastua (Tiitukselle 1:15). Ihmiseltä katoaa herkkyys tajuta, mikä on pahaa. Todellisuudessa useimpien ihmisten omatunto on nykyään kuollut synnintunnon osalta.
Onko omatunto ainoa keino punnita syntiä, vai olisiko jotakin sellaista, mikä voisi tarjota ehdottoman mittapuun sille, mikä on syntiä ja mikä ei? Yli 3 000 vuotta sitten Jumala antoi valitulle kansalleen lakikokoelman, ja tämän Lain välityksellä synti ”tunnistettiin synniksi” (Roomalaisille 7:13, New International Version). Jopa sellainen menettelytapa, joka aikaisemmin oli ollut kutakuinkin hyväksyttävää, paljastettiin nyt siksi, mitä se oli: synniksi. Jumalan valittu kansa israelilaiset osoitettiin synnintekijöiksi, ja siksi he olivat tuomion alaisia.
Mitä ovat nämä synnit, joista omatuntomme tekee meidät tietoisiksi ja jotka määriteltiin ja lueteltiin Mooseksen laissa? Raamatussa synti tarkoittaa harhaan osumista Luojan mittapuitten mukaan. Kaikki, mikä ei ole sopusoinnussa hänen persoonallisuutensa, mittapuidensa, teiden ja tahdon kanssa, on syntiä. Hän ei voi suoda jatkuvaa olemassaoloa kellekään luomukselle, joka ei saavuta hänen asettamaansa ”maalia”. Siksi eräs ensimmäisellä vuosisadalla elänyt lakiasiantuntija varoittikin juutalaiskristittyjä: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä.” (Heprealaisille 3:12.) Se ettei usko Luojaan, on tosiaan vakava synti. Raamatussa kuvailtujen syntien kirjo onkin paljon laajempi kuin mitä tavallisesti pidetään syntinä. Raamatussa jopa sanotaan: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Roomalaisille 3:23.)
Synnin alkuperä
Tarkoittaako tämä sitä, että ihminen luotiin syntiseksi? Ei, sillä Jehova Jumala, ihmiselämän Alkuunpanija, teki ensimmäisestä ihmisestä täydellisen (1. Mooseksen kirja 1:26, 27; 5. Mooseksen kirja 32:4). Ensimmäinen ihmispari osui kuitenkin harhaan uhmatessaan ainoaa kieltoa, jonka Jumala oli asettanut, syömällä kielletystä ”hyvän- ja pahantiedon puusta” (1. Mooseksen kirja 2:17). Siitä huolimatta että heidät oli luotu täydellisiksi, he osuivat nyt harhaan: he eivät totelleet Isäänsä täydellisesti. Niin heistä tuli synnintekijöitä, ja heidät tuomittiin sen mukaisesti kuolemaan.
Mitä tekemistä tällä vanhalla kertomuksella on nykyajan synnin kanssa? Raamatussa selitetään: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Olemme poikkeuksetta kaikki perineet synnin, ja siksi olemme joutuneet kuolemantuomion alaiseksi (Saarnaaja 7:21).
Inhimillisiä yrityksiä pyyhkiä synti pois
Synnin lisäksi Aadam antoi jälkeläisilleen myös Jumalalta saadun omantunnon kyvyn. Synti saattaa herättää epämukavia tuntemuksia, ja kuten edellä on mainittu, ihmiset ovat keksineet erilaisia keinoja saadakseen niihin helpotusta. Ovatko nuo keinot kuitenkaan todella tehokkaita?
Ihmiset ovat idässä ja lännessä yrittäneet käsitellä synnin vaikutusta muuttamalla mittapuitaan tai kieltämällä koko synnin olemassaolon (1. Timoteukselle 4:1, 2). Ihmiskunnan syntistä tilaa voidaan verrata kuumepotilaan tilaan. Synti voisi olla ikään kuin virus, joka aiheuttaa oireita, kun taas vaivaava omatunto vertautuu rauhattomaan kuumeeseen. Kuumemittarin rikkominen ei muuta sitä, että potilaalla on korkea kuume. Se että moraalimitat heitetään pois, kuten monet ovat tehneet kristikunnassa, ja henkilökohtaisen omantunnon todistus jätetään huomiotta, ei hävitä syntiä itseään.
Ehkäpä potilas yrittää päästä kuumeestaan jääpussin avulla. Vastaavasti omantunnon pistoksista yritetään vapautua läpikäymällä pintapuolisesti šintolaiset puhdistusrituaalit. Jääpussi voi helpottaa kuumepotilaan oloa tilapäisesti, mutta kuumeen syytä se ei poista. Jeremian päivien papit ja profeetat yrittivät parantaa aikansa israelilaiset samalla tavalla. ”Kepeästi” he paransivat kansan hengelliset ja moraaliset vammat sanomalla: ”Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin.” (Jeremia 6:14; 8:11, An American Translation.) Pelkkä uskonnollisten muotomenojen toimittaminen ja jonkin sellaisen toistaminen kuin ”kaikki on hyvin” ei korjannut Jumalan kansan moraalista romahdusta, eivätkä puhdistusrituaalit muuta ihmisten eettisiä arvoja nykyään.
Potilas voi saada kuumeensa laskemaan kuumelääkkeillä, mutta virus jää yhä elimistöön. Sama pitää paikkansa kungfutselaisesta tavasta käsitellä pahaa opetuksen kautta. Se saattaa auttaa ihmisiä kääntymään pois pahasta päällisin puolin, mutta lin harjoittaminen ainoastaan pidättää syntistä menettelytapaa eikä vapauta ihmistä hänen synnynnäisestä taipumuksestaan syntiin, pahan tekemisen perimmäisestä syystä (1. Mooseksen kirja 8:21).
Entä sitten buddhalainen opetus nirvanasta, johon menemällä voisi vapautua syntisistä taipumuksistaan? Nirvanan sanotaan merkitsevän ”pois puhaltamista”, ja sen ajatellaan olevan sanoin kuvaamaton tila, jossa kaikki himot ja halut sammuvat. Jotkut väittävät sen olevan yksilöllisen olemassaolon lakkaamista. Eikö tämä kuulostakin siltä kuin kehottaisi sairasta, kuumeista ihmistä kuolemaan vapautuakseen vaivoistaan? Lisäksi nirvanan saavuttamista pidetään erittäin vaikeana, jopa mahdottomana. Kuulostaako tämä opetus hyödylliseltä sellaisesta, jota omatunto vaivaa?
Vapautus synnistä
On selvää, että elämää ja syntisiä taipumuksia koskevat ihmisfilosofiat voivat parhaimmillaankin vain tyynnyttää omaatuntoa. Ne eivät poista syntistä tilaa. (1. Timoteukselle 6:20.) Onko siihen mitään keinoa? Vanhasta, Lähi-idässä kirjoitetusta kirjasta Raamatusta löydämme avaimen, joka johtaa synnistä vapautumiseen. ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi – –. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä.” (Jesaja 1:18, 19.) Jehova puhui tässä israelilaisille, jotka, vaikka olivatkin hänen valittu kansansa, eivät säilyttäneet nuhteettomuuttaan häntä kohtaan ja osuivat siten harhaan. Sama periaate soveltuu kuitenkin koko ihmiskuntaan. Se että suostuu kuuntelemaan Luojan sanoja, on avainseikka synneistä puhdistumiselle, ikään kuin niiden pois pesemiselle.
Mitä meille kerrotaan Jumalan sanassa ihmiskunnan syntien pois pesemisestä? Aivan niin kuin yhden ihmisen synnin kautta kaikista ihmisistä tuli syntisiä, niin toisen ihmisen Jumalaa kohtaan osoittaman täydellisen tottelevaisuuden kautta kuuliainen ihmiskunta vapautetaan kärsimyksistään, sanotaan Raamatussa (Roomalaisille 5:18, 19). Miten se tapahtuu? ”Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.” (Roomalaisille 5:8.) Jeesus Kristus, joka syntyi täydelliseksi ja synnittömäksi ihmiseksi ja joka vastasi alkuperäistä, synnitöntä Aadamia, oli sellaisessa asemassa, että hän pystyi kantamaan ihmiskunnan synnit (Jesaja 53:12; Johannes 1:14; 1. Pietari 2:24). Kuolemalla kidutuspaalussa kuin joku rikollinen Jeesus vapautti ihmiskunnan synnin ja kuoleman orjuudesta. Paavali selitti Roomassa asuville kristityille: ”Sillä ollessamme vielä heikkoja Kristus tosiaankin kuoli jumalattomien puolesta määräaikana. – – Niin kuin synti hallitsi kuninkaana kuoleman ohella, samoin myös ansaitsematon hyvyys hallitsisi kuninkaana vanhurskauden välityksellä ikuinen elämä silmämääränä Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.” (Roomalaisille 5:6, 21.)
Kristuksen kuolemaa koko ihmiskunnan puolesta sekä sitä, että hän vakautti vaa’an, jonka tasapainon Aadam oli rikkonut, kutsutaan lunastusjärjestelyksi (Matteus 20:28). Sitä voidaan verrata lääkkeeseen, joka vaikuttaa kuumeen nostattavaan virukseen. Soveltamalla Jeesuksen lunnaiden arvoa ihmiskuntaan synnistä johtuva ihmiskunnan sairaalloinen tila – johon kuuluu myös itse kuolema – voidaan parantaa. Tästä paranemisesta kerrotaan kuvakielellä Raamatun viimeisessä kirjassa: ”Virran tällä puolen ja tuolla puolen oli elämän puita, jotka tuottivat kaksitoista hedelmäsatoa antaen hedelmänsä joka kuukausi. Ja puiden lehdet olivat kansojen parannukseksi.” (Ilmestys 22:2.) Kuvittelehan sitä! Kuvaannollista elämän veden virtaa, joka juoksee elämän puiden välissä, sekä näiden lehtiä, kaikki ihmiskunnan parannukseksi. Nämä Jumalan henkeyttämät vertauskuvat edustavat Jumalan järjestelyä, jonka avulla hän ennallistaa ihmiskunnalle täydellisyyden Jeesuksen lunastusuhrin perusteella.
Ilmestyskirjan profeetalliset näyt ovat pian todellisuutta (Ilmestys 22:6, 7). Kun Jeesuksen lunastusuhrin arvoa sovelletaan täysin määrin ihmiskuntaan, tulee kaikista oikeasydämisistä ihmisistä täydellisiä ja heidät ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen” (Roomalaisille 8:21). Raamatun ennustusten täyttyminen osoittaa, että tämä loistoisa vapautus on lähellä (Ilmestys 6:1–8). Pian Jumala vapauttaa maapallon pahuudesta ja ihmiset saavat nauttia ikuisesta elämästä paratiisimaan päällä (Johannes 3:16). Se tulee totisesti olemaan synnitön maailma!
[Kuva s. 7]
Jeesuksen lunastusuhrin ansiosta on tämänkaltaisilla perheillä mahdollisuus nauttia ikuisesta onnellisuudesta