² Nykyään löydät Laodikean rauniot läheltä Denizliä, noin 80 kilometriä Alasehiristä kaakkoon. Ensimmäisellä vuosisadalla Laodikea oli vauras kaupunki. Koska se sijaitsi pääteiden risteyksessä, se oli tärkeä pankki- ja liiketoiminnan keskus. Tunnetun silmävoiteen myynti lisäsi sen vaurautta, ja se oli kuuluisa myös laadukkaista vaatteistaan, joita paikkakunnalla valmistettiin hienosta mustasta villasta. Yksi kaupungin suurista ongelmista, vesipula, oli ratkaistu johtamalla sinne vettä jonkin matkan päässä olevista kuumista lähteistä. Siksi tuo vesi oli enää haaleaa virratessaan kaupunkiin.

6. a) Miten Jeesus kuvailee Laodikean seurakunnan hengellistä tilaa? b) Mitä Jeesuksen hyvää esimerkkiä Laodikean kristityt eivät ole noudattaneet?

⁶ Mikä sanoma Jeesuksella on laodikealaisille? Hänellä ei ole heille kiitoksen sanoja. Hän sanoo suoraan: ”Minä tiedän sinun tekosi, ettet ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisit kylmä tai sitten kuuma. Koska siis olet haalea etkä kuuma etkä kylmä, niin olen oksentava sinut suustani.” (Ilmestys 3:15, 16) Miten suhtautuisit tällaiseen Herralta Jeesukselta Kristukselta tulevaan sanomaan? Etkö havahtuisikin tutkimaan itseäsi? Noiden laodikealaisten on varmasti tarpeellista herätä toimimaan, sillä he ovat tulleet hengellisesti veltoiksi ja ilmeisesti pitäneet liian monia asioita itsestään selvinä. (Vrt. 2. Korinttolaisille 6:1.) Jeesus, jota heidän olisi kristittyinä pitänyt jäljitellä, osoittaa aina palavaa intoa Jehovan ja hänen palveluksensa puolesta. (Johannes 2:17) Lisäksi nöyrät ovat havainneet hänen olevan aina hellävarainen ja lempeä, yhtä virkistävä kuin kupillinen kylmää vettä tukahduttavan kuumana päivänä. (Matteus 11:28, 29) Laodikean kristityt eivät kuitenkaan ole sen enempää kuumia kuin kylmiäkään. Heidän kaupunkiinsa virtaavien vesien tavoin heistä on tullut haaleita. He ovat sellaisessa asemassa, että Jeesus voi täysin hylätä heidät, ’oksentaa heidät suustaan’. Pyrkikäämme me omalta osaltamme aina antamaan innokkaasti toisille hengellistä virvoitusta, kuten Jeesus teki. – Matteus 9:35–38.