Tuhoaako ihminen maapallon lopullisesti?

Raamatunkirjoittaja kuningas Salomo tajusi jo muinoin, että ihmisen lyhyt elinikä on jyrkkä vastakohta maapallon pysyvyydelle. Tuhansien vuosien aikana sukupolvet ovat tulleet ja menneet, mutta maapallo on kyennyt ylläpitämään elämää hämmästyttävän vakaasti – näihin aikoihin saakka.

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina maailma on muuttunut kiihtyvällä vauhdilla. Vain yhden ihmisiän aikana on otettu merkittäviä edistysaskeleita muun muassa liikenteen ja viestinnän aloilla, mikä on johtanut ennennäkemättömiin taloudellisiin muutoksiin. Monet nauttivat nykyään elintasosta, jota pidettiin aiemmin mahdottomana saavuttaa. Samaan aikaan maapallon väkiluku on lähes kolminkertaistunut.

Kaikella tällä on kuitenkin ollut hintansa. Ihmisten toiminnan sanotaan kuormittavan luonnon kiertokulkuja liikaa. Itse asiassa joidenkin tiedemiesten mukaan elämme nyt uutta geologista epookkia, antroposeenia, aikakautta jona ihmisen toiminnalla on yhä suurempi vaikutus planeettaamme.

Raamattu on ennustanut ajan, jolloin ihmiset ”turmelevat maata” (Ilmestys 11:18). Jotkut pohtivat, elämmekö parhaillaan tuota aikaa. Kuinka paljon vahinkoa tulemme vielä aiheuttamaan? Onko maapallo ajautumassa tilanteeseen, josta ei ole paluuta? Tuhoaako ihminen maapallon lopullisesti?

Onko maapallo saavuttamassa pisteen, jonka jälkeen paluuta entiseen ei enää ole? Jotkut tiedemiehet ovat sitä mieltä, että muutosten vaikutuksia voi olla vaikea ennustaa. He pelkäävätkin, että lähestymme niin sanottuja keikahduspisteitä, joiden jälkeen äkilliset ja odottamattomat ilmastonmuutokset voivat johtaa tuhoisiin seurauksiin.

Yksi esimerkki on Länsi-Antarktiksen mannerjäätikkö. Jotkut uskovat, että jos ilmaston lämpeneminen jatkuu, tuon jäätikön sulamista ei enää voida pysäyttää. Tämä ajatus perustuu seuraavaan tapahtumasarjaan: Jää heijastaa luonnostaan auringon säteilyä, mutta jääpeitteen ohentuessa ja supistuessa näkyviin tulee meri, joka ei heijasta säteilyä yhtä hyvin. Tumma merenpinta imee enemmän lämpöä, mikä vuorostaan aiheuttaa enemmän sulamista. Tuloksena saattaa olla hallitsematon, itseään ruokkiva kierre. Sulamisvedestä johtuva merenpinnan nousu voi merkitä katastrofia sadoille miljoonille ihmisille.

”Maapallon hätätilan” vuoksi on laadittu erilaisia suunnitelmia. Eräs pitkäaikainen strategia on niin sanottu kestävä kehitys, jolla tarkoitetaan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kasvun edistämistä maapallon ekologisen kantokyvyn rajoissa. Millaiset ovat olleet tulokset?

Valitettavasti ympäristölle on käymässä samalla tavoin kuin maailmantaloudelle. Ekologinen velka vain kasvaa. Ihmiset käyttävät jatkuvasti luonnonvaroja nopeammin kuin ne uusiutuvat. Onko jotain tehtävissä? Eräs ekologi myönsi suoraan: ”Oikeastaan meillä ei ole aavistustakaan siitä, miten huolehtia planeetastamme menestyksellisesti.” Tilanne sopii hyvin Raamatun esittämään toteamukseen: ”Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.)

Toisaalta Raamatussa vakuutetaan, että Luojamme ei anna ihmisen ajaa luontoa vararikkoon. Psalmissa 115:16 sanotaan: ”Maan hän on antanut ihmisten pojille.” Maapallomme on tosiaan ”hyvä anti” taivaalliselta Isältämme (Jaakobin kirje 1:17). Olisiko järkevää ajatella, että tämä Jumalan lahja olisi tarkoitettu tilapäiseksi, ikään kuin sillä olisi viimeinen käyttöpäivä? Ei tietenkään. Tämä käy selvästi ilmi siitä, miten planeettamme on suunniteltu.

Raamatun ensimmäisessä kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten taidokasta työtä Jumala teki luodessaan maan. Maasta sanotaan, että se oli aluksi ”vailla muotoa ja autio” ja että ”pimeys oli vesisyvyyden pinnalla”. Kertomuksessa mainitaan erityisesti, että maapallolla oli elämälle välttämätöntä vettä. (1. Mooseksen kirja 1:2.) Sitten Jumala sanoi: ”Tulkoon valoa.” (1. Mooseksen kirja 1:3.) Ilmeisesti auringonsäteet läpäisivät ilmakehän ja maan päällä näkyi ensimmäistä kertaa valoa. Tämän jälkeen kerrotaan kuivan maan ja merten muodostamisesta (1. Mooseksen kirja 1:9, 10). Sitten ilmaantui ”ruohoa, kasveja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka kantoivat hedelmää” (1. Mooseksen kirja 1:12). Elämälle välttämättömät prosessit ja kiertokulut, kuten fotosynteesi, olivat siis toiminnassa. Mistä syystä Jumala ryhtyi näin laajamittaisiin valmisteluihin?

Muinoin elänyt profeetta Jesaja sanoi, että Jumala on ”maan Muodostaja ja sen Tekijä, – – joka lujasti perusti sen, joka ei luonut sitä turhaan, joka muodosti sen asuttavaksi” (Jesaja 45:18). Jumala selvästikin tarkoitti ihmisten asuvan maan päällä ikuisesti.

Ihmiset ovat ikävä kyllä käyttäneet Jumalan kaunista lahjaa väärin, ja se on nyt perikadon partaalla. Jumalan tarkoitus ei ole kuitenkaan muuttunut. Eräs muinoin elänyt mies sanoi: ”Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo?” (4. Mooseksen kirja 23:19, KR-1992.) Sen sijaan, että Jumala antaisi maapallon tuhoutua, hän saattaa hyvin pian ”turmioon ne, jotka turmelevat maata” (Ilmestys 11:18).

Jeesus Kristus sanoi kuuluisassa vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.” (Matteus 5:5.) Samassa yhteydessä Jeesus paljasti, millä keinolla maapallo tultaisiin pelastamaan tuholta. Hän kehotti seuraajiaan rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Jumalan valtakunta eli hallitus tulee toteuttamaan Jumalan tarkoituksen maan suhteen. (Matteus 6:10.)

Jumala kertoo niistä merkittävistä muutoksista, jotka Valtakunta saa aikaan: ”Katso! Minä teen kaiken uudeksi.” (Ilmestys 21:5.) Tarkoittaako tämä sitä, että Jumala tekee uuden planeetan maapallon tilalle? Ei, sillä maapallossa itsessään ei ole mitään vikaa. Sitä vastoin Jumala poistaa ne, jotka ovat syyllisiä maapallon kriisitilaan, ”ne jotka turmelevat maata” – toisin sanoen ihmisten luoman järjestelmän, mukaan luettuna sen hallinnolliset organisaatiot. Tilalle tulee ”uusi taivas” eli taivaallinen hallitus, Jumalan valtakunta, joka hallitsee ”uutta maata” eli maan päällä elävää ihmisyhteiskuntaa (Ilmestys 21:1).

Poistaakseen ihmisen aiheuttaman ekologisen velan Jumala ikään kuin tasapainottaa budjetin. Psalmista kuvaili sitä, mitä Jumala tulee tekemään: ”Sinä olet kääntänyt huomiosi maahan antaaksesi sille runsautta, sinä teet sen hyvin rikkaaksi.” Vakaan ilmaston ja ennen kaikkea Jumalan siunauksen ansiosta maasta tulee paratiisi ja se tuottaa runsaasti ravintoa. (Psalmit 65:9–13.)

Intian edesmenneen hengellisen johtajan Mohandas Gandhin sihteeri Pyarelal kertoo Gandhin sanoneen: ”Maa tuottaa riittävästi tyydyttääkseen ihmisen tarpeet, ei hänen ahneuttaan.” Jumalan valtakunta saa aikaan muutoksen ihmisten sydämissä ja puuttuu näin maailman ongelmien perussyyhyn. Profeetta Jesaja ennusti, että Valtakunnan hallinnon alaisuudessa ihmiset ”eivät tee vahinkoa eivätkä tuota turmiota” toisilleen eivätkä maapallolle (Jesaja 11:9). Tosiasiassa miljoonat kaikenlaisista taustoista lähtöisin olevat ihmiset oppivat jo nyt Jumalan jaloja normeja. Heitä opetetaan rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistään, ilmaisemaan kiitollista henkeä, huolehtimaan ympäristöstään ja suojelemaan luonnonvaroja sekä elämään sopusoinnussa Luojan tarkoituksen kanssa. Heitä valmistellaan elämään paratiisissa maan päällä. (Saarnaaja 12:13; Matteus 22:37–39; Kolossalaisille 3:15.)

Raamatun luomiskertomus päättyy sanoihin: ”Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää.” (1. Mooseksen kirja 1:31.) Maapallo on aivan liian kallisarvoinen, jotta sen annettaisiin joutua ekologiseen vararikkoon. Saamme lohtua sen tietämisestä, että planeettamme tulevaisuus on rakkaudellisen Luojamme, Jehova Jumalan, käsissä. Hän lupaa: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:29.) Toivottavasti sinä olet niiden ”vanhurskaiden” joukossa, jotka tulevat kutsumaan maata kodikseen ikuisesti.