Tuleva ”suuri ahdistus” esikuvattu

”Silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” – Matt. 24:21, 22.

 1. Milloin ja minkä Jerusalemia koskevien tapahtumien jälkeen Danielille kerrottiin koko ihmiskunnan historian pahimmasta ahdistuksen ajasta?

YLI 2 500 vuotta sitten, mahtavan Babylonian valtakunnan kukistumisen jälkeen, kerrottiin iäkkäälle profeetta Danielille tulevasta koko ihmiskunnan pahimmasta ahdistuksen ajasta. (Dan. 10:1–12:1) Häntä ei käsketty kuitenkaan kadottamaan sydämensä ja mielensä rauhaa sen johdosta. (Dan. 12:13) Daniel oli ollut yli 80 vuotta pakkosiirtolaisena Eufratin varrella keski-idässä sijaitsevassa epäjumalia palvovassa Babyloniassa. Hän varjeltui siellä pyhän Jerusalemin kaupungin hävitykseltä, jonka Babylonian hallitsija oli toimeenpannut vuonna 607 ennen ajanlaskumme alkua. (Dan. 1:1–2:1, 14) Mutta kohta sen jälkeen kun mahtava Babylonia itse oli kukistunut, Daniel sai Jumalan sanasta vakuutuksen, että Jerusalem rakennettaisiin uudelleen. Kaupungin ja sen ympärillä olevan Juudan alueen piti olla autiona ainoastaan 70 vuotta, kuten Danielin ystävä, profeetta Jeremia, oli ennustanut. (Dan. 9:1–3) Jumalan enkeli vakuutti sen lisäksi Danielille, että kauan odotettu ”voideltu, ruhtinas”, oli tuleva tähän uudelleen rakennettuun Jerusalemiin. Mutta ei iäkkään Danielin aikana!

 2. a) Milloin piti ”voidellun, ruhtinaan”, esittäytyä Jerusalemille sen mukaan, mitä Danielille sanottiin, ja minkä ajanjakson tämä oli aloittava? b) Mitä piti sen jälkeen tapahtua uudelleen rakennetulle Jerusalemille?

² Miten kauan Danielin ajan jälkeen? Jumalan enkeli sanoi Danielille, että Jehova Jumala oli merkinnyt tätä ”voideltua, ruhtinasta”, koskevaan aikatauluunsa 70 vuosiviikkoa eli 490 (7 x 70) vuotta. Voideltu oli esittäytyvä Danielin kansalle 69 tuollaisen vuosiviikon lopulla eli 483 vuoden jälkeen. Mistä laskien? Siitä, kun lähtisi käsky rakentaa uudelleen ja ennallistaa Jerusalemin muurit. Voidellun ilmestyminen oli siis aloitettava 70. vuosiviikon, mutta sen viikon keskellä eli kun siitä olisi kulunut 3¹/2 vuotta, hänet piti ”tuhota” sellaisella tavalla, että ”hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” Jerusalemissa. Noiden 70 vuosiviikon päätyttyä oli Jerusalemilla oleva tavaton ahdistus, koska ”hävittäjä [oli tuleva] kauhistuksen siivillä”. (Dan. 9:24–27) Oliko tämä sitä kohtaava ahdistus liittyvä ihmiskunnan suurimpaan ahdistuksen aikaan? Daniel kuoli ennen kuin ehti saada tämän selville.

 3. a) Miten ja milloin Voideltu eli Messias ilmestyi täsmälleen aikanaan? b) Missä hän oli ”seitsemännenkymmenennen viikon” keskivaiheilla ja keiden kanssa?

³ Syksyllä vuonna 29 tapahtui voitelu, jota ei suorittanut kukaan ihminen vaan Jumala, eikä voiteluöljyllä vaan Jumalan pyhällä hengellä. Ajoittautuen täsmällisesti Jumala suoritti tämän voitelun juuri ajallaan, 70. vuosiviikon alussa. Hän voiteli ihmisen muodossa olevan oman Poikansa, Jeesuksen, heti kun Johannes Kastaja oli kastanut hänet Jordanissa. Tämä voitelu pyhällä hengellä teki Jeesuksesta ”voidellun, ruhtinaan”. Näin ollen tämä Voideltu eli Messias ilmestyi, ja niin alkoi ratkaiseva 70. vuosiviikko. Hän alkoi toteuttaa sitä, mitä hänen voitelunsa valtuutti hänet tekemään, saarnaamalla Jumalan messiaanista valtakuntaa. Näin tekemällä hän hankki paljon vihamiehiä Jerusalemissa ja Juudeassa sekä lähimaakunnissa. Jeesus Messias huolehti siitä, että hän oli varmasti valitsemiensa kahdentoista apostolin kanssa Jerusalemissa 70. vuosiviikon keskivaiheilla, mikä sattui vuoden 33 varhaiskevääseen.

 4. Mitä hän sanoi temppelissä palvoville heidän ”huoneestaan”, ja mihin saakka häntä ei pitänyt nähtämän enää?

⁴ Tiistaina niisankuun 11. päivänä, kolme päivää ennen pääsiäisjuhlaa, hän kävi Jerusalemin uudelleen rakennetussa temppelissä. Hän oli jo ennustanut tämän uudelleen rakennetun Jerusalemin hävityksen, mutta nyt hän sanoi selvästi Jerusalemissa palvoville ihmisille, että heidän ”huoneensa”, uskonnollinen temppelinsä, oli oleva hylätty. Sitten hän lisäsi: ”Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen’.” (Matt. 23:37–39) Hän lähti temppelistä, eikä häntä pitänyt enää koskaan nähtämän siellä.

 5. a) Mitä Jeesus sanoi temppelin kivistä? b) Minkä kysymyksen hänen apostolinsa tekivät hänelle myöhemmin samana päivänä Öljymäellä?

⁵ Kun Jeesus meni ulos, hänen apostolinsa kiinnittivät hänen huomionsa temppelirakennuksiin ja -kiviin. Sitten hän ilmoitti, miten hirvittävät seuraukset temppelin hylkäämisestä olisi Jerusalemin kansalle, sanoen: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.” (Matt. 24:1, 2) Myöhemmin samana päivänä hän ja hänen apostolinsa katselivat samaa temppeliä Öljymäeltä. Kun apostolit katselivat alhaalla olevaa Jerusalemia ja sen temppeliä, he muistivat mitä Jeesus oli sanonut. Se sai heidät esittämään seuraavan kysymyksen: ”Sano meille: milloin nämä tapahtuvat ja mikä on oleva sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän lopun merkki?” – Matt. 24:3, Um.

 6. Mitä perusteita oli apostolien kysymyksen kolmelle osalle olemassa?

⁶ Milloin oli kaikki se tapahtuva, minkä piti johtaa Jerusalemin ja sen temppelin hävitykseen? Koska Jeesus oli sanonut, etteivät Jerusalemin asukkaat saisi nähdä häntä enää ennen kuin sanoisivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan] nimeen”, niin milloin hän oli tuleva jälleen sieltä, minne hän oli menevä, ja oleva taas läsnä? Koska tämä kaikki ei voisi tapahtua erään asiainjärjestelmän päättymättä, niin milloin tämä asiainjärjestelmä tulisi sitten loppumaan?

 7. Miten suuren kysymyksen nuo apostolit tekivät, ja mitä he sillä halusivat ennen kaikkea tietää?

⁷ Ilmeisesti apostolit eivät tienneet, mitä kaikkea sisältyi niihin kolmeen asiaan, joita he kysyivät. Jeesus sen sijaan tiesi sen, ja siksi hän vastasi heille laajemmin kuin he ehkä olivat voineet odottaa, viitaten vastauksessaan kauemmaksi kuin heidän olettamaansa aikaan asti. On kuitenkin ilmeistä, että he halusivat ennen kaikkea tietää, milloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettäisiin. Tapahtuisiko se heidän päivinään, heidän sukupolvensa aikana? Siksi Jeesus puhui ensin tuon kolmiosaisen kysymyksen tästä piirteestä ja sovelsi vastauksensa suoranaisesti kirjaimelliseen Jerusalemiin ja sen temppeliin. Hän sanoi:

8, 9. Sanoisivatko ne eksyttäjät, jotka Jeesus ennusti, olevansa itse Jeesus, ja miksi heillä olisi erityinen vaikutus juutalaisiin?

⁸ ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta. Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.” – Matt. 24:4–6.

⁹ Nuo eksyttäjät eivät tulisi sanoen: ’Minä olen Jeesus’, vaan he käyttäisivät Messiaan arvonimeä ja sanoisivat: ”Minä olen Kristus”. Juutalaisille noiden Messiaaksi tekeytyvien täytyisi olla juutalaisia eikä pakanoita. Ottaen huomioon Jerusalemin uhkaavan hävityksen he tulisivat Pyhän kaupungin vapauttajina, suojelijoina, mistä syystä heillä olisi suuri vaikutus juutalaisiin ja he eksyttäisivät monta. Heillä olisi aivan päinvastainen sanoma kuin se, mitä Jeesus, oikea ”voideltu, ruhtinas”, oli julistanut ja mikä oli Jerusalemin ja sen temppelin hävitys. Tämän varoituksen perusteella Jeesuksen opetuslapset voisivat tietää, että nuo omatekoiset Kristukset, joilla ei ollut Jumalan hengen voitelua, olivat vääriä.

10. Mikä todistaa, ettei Jeesus lausunut tällöin väärää ennustusta?

¹⁰ Jeesus ei ennustanut tässä väärin, sillä Flavius Josephus kertoo historiassaan ”Juutalaisten sodat” (6. kirja, kappale 54) kolmesta väärästä Messiaasta, jotka osaltaan johtivat kapinaan keisarillista Roomaa vastaan, mikä puolestaan johti Jerusalemin hävitykseen.

”SOTIEN MELSKETTÄ JA SANOMIA SODISTA”

11. Milloin apostolien piti kuulla ”sotien melskettä ja sanomia sodista”?

¹¹ Väärien Kristuksien ilmaantumisen lisäksi (mikä osoittaa, ettei Jeesus Kristus olisi enää henkilökohtaisesti läsnä lihassa) apostolien piti kuulla ”sotien melskettä ja sanomia sodista”. Joissakin tapauksissa apostolit tulisivat olemaan todella niin lähellä sota näyttämöä, että he suoranaisesti kuulisivat sotien melskettä eivätkä vain sanomia kaukaisista taisteluista. Milloin tämä tapahtuisi? Koska Jeesuksen tässä yhteydessä esittämät profeetalliset sanat olivat johdanto hänen kuvaukselleen maallisen Jerusalemin hävityksestä, niin nämä sodat käytäisiin hänen ennustuksensa ja pyhän kaupungin hävityksen välisenä aikana, varsinkin kun apostolien oli määrä ”kuulla” näistä sodista.

12. a) Mikä kysymys herää tässä näistä sodista ja seuraavassa jakeessa (7) mainituista kansainvälisistä selkkauksista? b) Mitä Luukkaan kertomuksen tässä kohdassa oleva katko on johtanut jotkut selittäjät väittämään?

¹² Entäpä ne sodat, joista ennustetaan seuraavassa jakeessa, jakeessa 7, missä Jeesus jatkaa: ”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin”? Ovatko nämä sodat erilaisia kuin juuri edellä ennustetut? Tässä kohdassa on evankelista Luukkaan rinnakkaiskertomuksessa katko. Lainattuaan Jeesuksen sanoja: ”Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti” Luukkaan kertomus jatkaa: ”Sitten hän sanoi heille: ’Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.’” (Luuk. 21:9–11) Jotkut selittäjät ovat ymmärtäneet tämän Luukkaan kertomuksessa olevan katkon merkitsevän sitä, että Jeesus lähtee tässä käsittelemään uutta aihetta. Miten tämä kuitenkaan voisi olla mahdollista, koska Jeesus tässäkin tapauksessa esittää johdantoa Jerusalemin hävitykselle?

13. a) Mitä apostolien ei pitänyt ajatella tuollaisten sotien sattuessa? b) Sattuiko sellaisia sotia apostolien aikoina?

¹³ On siis ilmeistä, että Jeesus viittaa tässä ennustuksen ensimmäisessä sovellutuksessa niihin kansainvälisiin sotiin, joiden piti syttyä ennen Jerusalemin uhkaavaa tuhoa. Kun Jeesus sanoi edelleen, että kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, niin hän siten selitti, miksi he kuulisivat sotien melskettä ja sanomia sodista. Näiden sotien ei kuitenkaan pitänyt pelästyttää heitä, koska ne eivät olisi näkyvä todistus tuhon välittömästä läheisyydestä. Maallisen historian mukaan sotia todella käytiin Jeesuksen taivaaseennousun ja pyhän kaupungin hävityksen välisenä aikana. Oli Parthian sodat Lounais-Aasiassa ja kapinat, joita sattui Rooman provinsseissa Galliassa ja Espanjassa. Oli sota, jonka Asinaeus ja Alinaeus kävivät parthialaisia vastaan Rooman valtakunnan itäpuolella. Oli Parthian sodanjulistus Adiabenen maan kuningasta Izatesta vastaan.a

14. a) Oliko silloin juutalaisiin vaikuttavia kansojen kapinoita? b) Mitä rabbiinit olivat sanoneet valtakuntien ja kansojen kapinoista?

¹⁴ Nämä olivat tosin sotia, joilla ei ollut mitään suoranaista yhteyttä Jerusalemiin, mutta muistettakoon, että Jeesus ennusti kansan nousemisen sodassa kansaa vastaan ja valtakunnan valtakuntaa vastaan, mikä merkitsi pelkästään pakanoitten sotia. Rooman valtakunnan alaisilla juutalaisilla ei siihen aikaan ollut lainkaan valtakuntaa. Mutta juutalaiset nousivat muita kansallisuuksia vastaan ja muut naapurikansat juutalaisia vastaan syyrialaiset ja samarialaiset mukaan luettuina, niin että kymmeniätuhansia juutalaisia surmattiin. Se oli erittäin tuskallista aikaa juutalaisille. Joukko rabbiineja oli sanonut juutalaisille, että kun valtakunta nousee valtakuntaa vastaan ja kaupunki kaupunkia vastaan, niin se osoittaa, että on Messiaan aika, että hänen ilmestymisensä on lähellä.

15. Mitä voidaan sanoa silloisista maanjäristyksistä?

¹⁵ Silloin oli myös maanjäristyksiä, jotka on merkitty muistiin. Kreetan saarella oli maanjäristys keisari Claudiuksen hallitusaikana, toinen Smyrnassa, toisia Hierapoliissa, Kolossassa, Kioksella, Miletossa ja Samoksella; eräs toinen hävitti Laodikean kaupungin keisari Neron hallitessa. Yksi oli Roomassakin, kuten latinalainen historioitsija Tacitus ilmoittaa. Historiassaan ”Juutalaissodat” Josephus kertoo kauhean maanjäristyksen tapahtuneen Juudeassakin. – Wars of the Jews, 4. kirja, 4. luku, kpl. 5.

16. Mitä on sanottava silloisista nälänhädistä ja ruttotaudeista?

¹⁶ Oli myös nälänhätää. Apt. 11:27–30 kertoo nälänhädästä, jonka ennusti kristitty profeetta Agabus ja joka sattui keisari Claudiuksen aikana. Paljon juutalaisia kerrotaan Jerusalemissa kuolleen tämän nälänhädän takia. Ruoan niukkuuden ja niin ollen sopivan ravinnon puuttumisen vuoksi kansa sortui sairauksiin ja ruttotauteja puhkesi. Oli niin kuin Jeesus ennusti.

17. a) Miten näitä tapahtumia ei pitänyt selittää, mutta mitä niiden piti vaikuttaa opetuslapsiin? b) Mistä heitä varoitettiin, ja mitä työtä piti tehdä kaikkialla?

¹⁷ Näiden tapahtumien ei pitänyt kuitenkaan edeltää välittömästi ”suuren Kuninkaan kaupungin”, Jerusalemin, hävitystä. Kerrottuaan näistä Jeesus lisäsi: ”Mutta kaikki tämä on synnytystuskien [ahdistuksen tuskien, Um] alkua.” (Matt. 24:8) Sikäli kuin ne olivat yhteydessä Jerusalemiin, ne olivat sen ja Juudean maakunnan ahdistuksen tuskien alkua. Ne eivät kuitenkaan merkinneet pyhän kaupungin välitöntä loppua ja Juudean autioitumista. Koska ne kuitenkin merkitsivät ainakin Jerusalemin ahdistuksen tuskien alkua, niin niiden olisi pitänyt riittää kannustamaan kristittyjä suurempaan toimeliaisuuteen, sen sijaan että he olisivat suhtautuneet asioihin rennosti, koska ”tämä ei ole vielä loppu”. (Matt. 24:6; 5:35) Suoritettavana oli suuri työ, joka vaati ankaraa ponnistelua ja kestävyyttä uskonnollisista vainoista huolimatta. Siksi Jeesus jakeissa 9–13 varoitti apostoleitaan juutalaisten ja pakanoitten toimeenpanemista vainoista ja laittomuuden lisääntymisestä ja kristillisen kestävyyden tarpeellisuudesta, minkä jälkeen hän lisäsi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.

18. a) Minkä muun käskyn ylösnoussut Jeesus antoi vähää ennen taivaaseen kohoamistaan? b) Mitä voidaan sanoa työn suorittamisesta ennen Jerusalemin hävitystä?

¹⁸ Useita viikkoja myöhemmin, ylösnousemuksensa jälkeen ja ennen taivaaseennousuaan, Jeesus käski opetuslapsiaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:19, 20, Um) Muutamaa päivää myöhemmin, seuraavan helluntaijuhlan jälkeen, uskolliset opetuslapset alkoivat tehdä näin. Mikä oli seurauksena? Noin vuonna 60 tai 61, kun apostoli Paavali oli vankina Roomassa, hän saattoi kirjoittaa Kolossassa Vähässä Aasiassa olevalle kristilliselle seurakunnalle ja puhua ”sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla”. (Kol. 1:23) Siihen aikaan Paavali halusi viedä Jumalan valtakunnan hyvän uutisen Espanjaan tienraivaajaevankelistana. (Room. 15:23, 24) Jumalan valtakuntaa oli siis saarnattu täten asutussa maassa jo kymmenkunta vuotta ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta hävitystä. ”Loppu” ei voinut tulla ennen kuin tämä oli tapahtunut. – Matt. 24:14.

ENSIMMÄISEN VUOSISADAN JERUSALEMIN LOPPU

19. Minkä tapahtuman piti kuitenkin ilmaista pikaisen toiminnan aika ja miksi?

¹⁹ Mainittuaan ”lopun” tulon Jeesus alkoi heti puhua pyhästä kaupungista, jonka loppu oli tuleva ensimmäisellä vuosisadalla. Matteuksen mukaan hän sanoi: ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” – Matt. 24:15–22.

20. Koska opetuslasten piti paeta Juudeasta, niin miksi Jeesuksen heille antamien ohjeitten yksityiskohdat olivat sopivat?

²⁰ Jeesus mainitsee tässä nimenomaan Juudean maakunnan. Hän kehottaa opetuslapsiaan pakenemaan sieltä, mikä tietenkin merkitsi myös Jerusalemista, juutalaisten pyhästä kaupungista, pakenemista. Juudeassa oli voimassa sapattilaki, mikä teki ihmisille hankalaksi matkustaa pitkiä matkoja tai kuljettaa taakkoja ja minkä perusteella myös muureilla ympäröityjen kaupunkien portit suljettiin jopa niihin pakenevilta pakolaisilta. Miten paljon hankalampaa olisikaan ollut näissä olosuhteissa raskaana olevien tai imettävien juutalaisnaisten kiiruhtaa jalan! Myös talvi huonoine ilmoineen tekisi paon vaikeaksi ei ainoastaan sellaisille naisille vaan myös kaikille pakeneville ihmisille. Nähtyään Jeesuksen ennustamat merkit kaikkien piti paeta katolta katolle, jos olisi pakko, ja kaupungin ulkopuolella olevilta pelloilta. Lähtekää viipymättä koko Juudeasta!

21. Minkä tulevaan ahdistukseen liittyvän seikan tähden oli pakenemisella silloin niin tavaton kiire?

²¹ Mutta miksi tämä tavaton kiire? Koska ”loppu” oli nyt vihdoin lähellä. Edessä oli välittömästi ”suuri ahdistus”, joka oli oleva niin tuhoisa, että ellei niitä päiviä lyhennettäisi, ”ei mikään liha pelastuisi”. Jumalan valittujen tähden nuo päivät lyhennettäisiin. Noissa olosuhteissa vain vähemmistö Juudean väestöstä pelastuisi. Välttyäkseen siis siltä vaaralta, että he joutuisivat siihen suureen enemmistöön, jonka liha ei pelastuisi ”suuressa ahdistuksessa”, heidän olisi viisasta ja turvallista totella Jeesuksen neuvoa ja lähteä Juudeasta sekä paeta sen ulkopuolella oleville vuorille.

22, 23. a) Mikä oli sitten se ”pyhä paikka”, missä ”hävityksen kauhistuksen” ei olisi pitänyt seisoa? b) Miten Luukkaan rinnakkaiskertomus viittaa siihen, että se oli todella ”pyhä paikka”?

²² Mikä sitten oli se ”pyhä paikka”, missä ”hävityksen kauhistus” oli seisova? Mikä paikka koko Juudeassa oli ”pyhä paikka”? Se oli Jerusalemin pyhä kaupunki ja sen lähiympäristö. Se on ”pyhä paikka”, missä ”hävityksen kauhistuksen” ”ei tulisi” milloinkaan seistä. (Mark. 13:14–20) Evankelista Luukkaan rinnakkaiskertomus Jeesuksen ennustuksesta mainitseekin selvästi Jerusalemin. Luuk. 21:20–24 kuuluu:

²³ ”Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.”

24. a) Miten Juudeassa olevat kristityt juutalaiset saivat nähdä Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä? b) Mitä he tämän johdosta tiesivät?

²⁴ Milloin Juudeassa olevat kristityt juutalaiset näkivät ”Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä”? Se tapahtui vuonna 66 sen jälkeen kun juutalaisten kapina toi Rooman armeijat kenraali Cestius Galluksen johdolla kaupunkia vastaan lehtimajan (tabernaakkeli-) juhlan aikaan 19.–25. lokakuuta. Tämä tapahtui täsmälleen kolmekymmentä (30) vuotta sen jälkeen, kun profeetta Danielin ennustama 70. vuosiviikko oli päättynyt vuonna 36. Juutalaisen tisrikuun 30. päivänä eli noin 3.–4. päivänä marraskuuta kenraali Gallus johti sotajoukkonsa kaupunkiin. Viiden päivän aikana he hyökkäsivät temppelin muuria vastaan ja kuudentena päivänä heidän onnistui kaivautua sen alle. Sitten hän äkkiä, ilmeisesti ilman mitään pätevää syytä, veti takaisin joukkonsa, joille takaa-ajavat juutalaiset aiheuttivat huomattavia tappioita. Vertaansa vailla oleva ”suuri ahdistus” Jerusalemin ja Juudean juutalaisille ei näin ollen alkanutkaan vielä silloin. Mutta kristityt juutalaiset tiesivät nyt sen olevan lähellä.

25. a) Minkä Juudeassa olevat opetuslapset näin ollen näkivät seisovan siellä, missä sen ei pitänyt seisoa? b) Miten Dan. 9:26, 27 oli ennustanut tämän ja sen hävityksen, minkä se oli aiheuttava?

²⁵ Näin kristityt juutalaiset näkivät ”hävityksen kauhistuksen” seisovan ”pyhässä paikassa”, jossa sen ”ei tulisi” seistä, kun Rooman armeijat seisoivat juutalaisten pyhänä pitämällä maaperällä kaupungin ympärillä ja varsinkin silloin kun ne kaivoivat maata temppelin muurin alta. Tämä oli Dan. 9:27:n ennustama ”kauhistus”. Kuvattuaan 70. vuosiviikon tapahtumia Daniel jatkaa tässä jakeessa: ”Ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän [autiona olevan, Um] ylitse.” Jälleenrakennetun Jerusalemin hävitystä kuvataan yksityiskohtaisesti edellisen jakeen (26) loppuosassa seuraavin sanoin: ”Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa [ja sen loppu on oleva, Um] tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” Jeesus sanoi Danielin ennustaneen tämän ”kauhistuksen”.

26. a) Kuka tämä ennustettu ”hyökkäävä ruhtinas” oli, mikä oli ”väki”, ja milloin maahan tulviminen tapahtui? b) Miten Juudeassa olleet juutalaiset ”valitut” pelastuivat tältä?

²⁶ Kuka sitten oli ”hyökkäävä ruhtinas”, jonka väki todella hävitti ’’kaupungin ja pyhäkön”? Hän oli kenraali Titus, kenraali Vespasianuksen poika, josta tuli Rooman keisari vuonna 69. Heprealaisissa kirjoituksissa puhutaan sotajoukosta toistuvasti ”väkenä”. Sotajoukon sanotaan myös tulvivan hyökkäyksen kohteena olevaan maahan. Tämän ”ruhtinaan”, kenraali Tituksen, sota-”väen” tulva Jerusalemia vastaan ei alkanut ennen kuin keväällä vuonna 70. Kenraali Galluksen armeijan vetäytymisestä marraskuussa vuonna 66 varhaiskevääseen vuonna 70 oli siis yli kolmen vuoden ja viiden kuukauden väliaika. Tuona suotuisana väliaikana Jerusalemin ja Juudean juutalaiset kristityt käyttivät tilaisuutta paetakseen ”vuorille” tuomitun maakunnan ulkopuolelle, sillä he tiesivät nyt Jeesuksen sanojen perusteella, että Jerusalemin hävitys oli lähellä. Niin nämä kristityt ”valitut” pelastuivat.

27. a) Lykkääntyikö Jumalan Jerusalemin ”suurelle ahdistukselle” määräämä alkamisaika? b) Keitä ne juutalaiskristityt olivat, jotka olivat silloin vaarassa ja joiden Jehova halusi olevan turvallisessa paikassa?

²⁷ Keväällä ja kesällä vuonna 70 ennustettu ”suuri ahdistus” kohtasi Jerusalemia ja aiheutti monien juutalaisten kuoleman. Jeesuksen ennustuksen mukaan Jumalalla oli määräaikansa Jerusalemia kohtaavalle ”suurelle ahdistukselle”. Hän ei lykännyt sen alkamisaikaa. Siksi hän salli Cestius Galluksen peruuttaman hyökkäyksen vuonna 66 olla vaarassa oleville ”valituilleen” merkkinä siitä, että heidän piti paeta. Cestius Gallus olisi voinut helposti valloittaa Jerusalemin lyhyessä ajassa, mutta hän jätti tilaisuutensa käyttämättä. Jumalan aika ei ollut vielä tullut. Kaikki hänen ”valituistaan” eivät olleet silloin vaaravyöhykkeellä. Satoja kristittyjä juutalaisia oli jo Juudean maakunnan ulkopuolella ja myös Rooman valtakunnan ulko- ja sisäpuolella. He eivät olleet vaarassa Jerusalemin uhkaavan hävityksen takia. Vain Juudeassa olleet kristityt juutalaiset olivat vaarassa. Nämä vaarassa olevat ”valitut” Jumala päätti saattaa turvaan pois Juudeasta ja Jerusalemista, ennen kuin hänen määräämänsä aika Jerusalemin ”suuren ahdistuksen” alkamiselle tuli. Miksi kenenkään heistä olisi pitänyt tuhoutua, kun hän toimeenpani kostonsa uskottomalle Jerusalemille ja Juudealle? He eivät ansainneet hävitystä.

28. a) Keitä siis olivat ne juutalaiset, joiden ”liha” oli vaarassa jäädä ’pelastumatta’? b) Mihin toimenpiteeseen Jehova saattoi ryhtyä Juudean ja Jerusalemin suhteen saatuaan kaikki ”valitut” turvaan vaara-alueelta?

²⁸ Juutalaiskristityt, jotka olivat siihen mennessä paenneet Jerusalemista ja Juudeasta, eivät siis olleet vahingoittumisen vaarassa, kun ”suuri ahdistus” kohtasi Jerusalemia. Vain epäuskoiset juutalaiset, jotka joutuivat suljetuiksi kaupunkiin, olivat tuhoutumisen vaarassa. Kaikki Jerusalemissa oleva juutalainen ”liha” oli kuolemanvaarassa, jos ahdistusta kestäisi liian kauan. Nuo ei-kristityt juutalaiset olivat tulleet laumoittain kaupunkiin viettämään niisankuun 14:ntenä pääsiäisjuhlaa, jota seurasi viikon kestävä happamattoman leivän juhla. Silloin kenraali Titus hyökkäsi sota-”väkineen” tuomittua kaupunkia vastaan. Hän piiritti sen ja sulki siten kapinalliset juutalaiset sisäpuolelle. Hän määräsi myös ”väkensä” rakentamaan kaupungin ympärille noin kahdeksan kilometriä pitkän paalutuksen estääkseen jokaisen piiritetyn juutalaisen paon. Koska Jehova Jumala oli siihen mennessä huolehtinut siitä, että kaikki hänen ”valittunsa” olivat tuomitun alueen ulkopuolella, niin hän saattoi toimeenpanna kostonsa nopeasti Juudeaa ja Jerusalemia vastaan ja rajoittaa siten teloituksen lyhyeen, äärimmäisen tuhoisaan hävityksen aikaan.

29. Kuinka kauan Jerusalemin piiritys kesti, ja mikä oli omiaan lyhentämään sitä?

²⁹ Jerusalemin piiritys ei kestänyt kauan, vain niisanin 14:nnestä elulin 6:nteen (syyskuun 6:nteen gregoriaanisen kalenterin mukaan), eli vähemmän kuin kuusi kuukautta eikä kahdeksantoista kuukautta, kuten silloin, kun Babylonian armeijat piirittivät sitä vuosina 609–607 eaa. Jehova Jumala salli monia seikkojab, jotka yhdessä vaikuttivat piirityksen lyhenemiseen vuonna 70.

30. a) Miten tuhoisa piiritys oli lyhyydestään huolimatta? b) Mitä Jerusalemille tehtiin jatkuvasti mutta mihin asti?

³⁰ Vaikka piiritys olikin lyhytaikainen, ahdistus oli varsin hirvittävä, joskaan ei suurin, mikä ihmiskuntaa oli kohdannut siihen mennessä ja minkä kaltaista ei voisi koskaan enää tulla. ”Hävityksen kauhistus” aikaansai Jumalan oman säädöksen mukaan tuhoisan lopun. Juutalaisen historioitsijan Flavius Josephuksen mukaan 1 100 000 juutalaista tapettiin tai kuoli. Mutta koska tämän Jerusalemin ”suuren ahdistuksen” aikaa ’lyhennettiin’, niin jonkin verran juutalaista ”lihaa” pelastui. Josephuksen mukaan 97 000 säilyi hengissä, ja heidät vangittiin ja raahattiin Egyptiin ja muihin Rooman provinsseihinc. Kaupunki ja sen temppeli hävitettiin kokonaan, kuten Jeesus oli ennustanut. Näin Jerusalem oli hyvin kirjaimellisesti pakanain (ei-juutalaisten kansojen) ”tallattavana” siitä lähtien, kun babylonialaiset vuonna 607 eaa. ensimmäisen kerran hävittivät ja autioittivat Jerusalemin ja Juudand. Jonakin päivänä piti noiden pakanain aikojen kuitenkin täyttyä, nimittäin 2 520 vuotta sen jälkeen, kun ne olivat alkaneet syksyllä 607 eaa. Se tapahtui vuonna 1914. – Luuk. 21:24.

Rauha Jumalan kanssa ”suuren ahdistuksen” keskellä

 1. a) Täyttyikö Matteuksessa (24:4–22) kerrottu Jeesuksen ennustus kirjaimellisesti maallisessa Jerusalemissa? b) Mikä osoittaa, onko tällä ennustuksella vielä lisätäyttymys?

ON MERKILLE PANTAVAA, että Jeesuksen ennustuksella, jonka Matt. 24:4–22 esittää, oli kirjaimellinen täyttymys. Se oli sen vuonna 33 tapahtuneen antamisen ja Jerusalemin ”suuren ahdistuksen” vuonna 70 tapahtuneen päättymisen välisenä aikana. Sen kaltaista ”suurta ahdistusta” ei ole milloinkaan enää tullut Jerusalemin osaksi, ei edes uudelleenrakennetun Jerusalemin osaksi ristiretkien aikana, joita roomalaiskatolilaiset tekivät muhamettilaisia vastaan lähi-idässä. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että näin suuri osa Jeesuksen ennustusta on nyt vain kuollutta historiaa, millä ei ole muuta sovellutusta? Ei, sillä jo se sanamuoto, mitä Jeesus käytti ennustaessaan ”suuresta ahdistuksesta”, viittaa paljon suurempaan ahdistukseen kuin Jerusalemin piiritykseen ja hävitykseen vuonna 70. Totta totisesti!

 2. a) Miksi raamatunselittäjät myöntävät, että on vaikea ymmärtää ja soveltaa Jeesuksen ennustuksia? b) Mitä A. Plummer sanoo Luuk. 21:22:sta?

² Kristikunnan tunnetut raamatunselittäjät myöntävät, että Jeesuksen ennustusta on toisinaan vaikea ymmärtää ja soveltaa. Hän esitti sen vastauksena kolmiosaiseen kysymykseen, joka koski Jerusalemin ja sen temppelin hävityksen aikaa ja hänen ”läsnäolonsa” ja ”asiainjärjestelmän lopun” merkkiä. (Matt. 24:3, Um) Nämä selittäjät myöntävät, että toisinaan on vaikea erottaa, mitä kohtaa Jeesus profeetallisessa vastauksessaan näihin kolmeen kysymykseen kulloinkin tarkoittaa.a Esimerkiksi viitatessaan Jeesuksen sanoihin Luuk. 21:22:ssa: ”Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on”, kirjailija ja raamatunselittäjä A. Plummer esittää seuraavan ajatuksen: ”Tässä viitataan Jerusalemin hävitykseen, jota pidetään maailman lopun esikuvana.”b

 3. Kun Jeesus puhui Jerusalemista ja asiainjärjestelmästä, niin mikä hänellä ilmeisesti oli mielessä Matt. 24:21, 22:n toteutumiseen nähden?

³ On aivan ilmeistä ja täysin perusteltua sanoa, että kun Jeesus puhuu ajasta, jolloin ”se” tapahtuu, ja myös ”asiainjärjestelmän lopun” merkistä, niin hänen mielessään oli suunnattomasti paljon suurempaa kuin mitä kyselevät apostolit ajattelivat. Hän käytti oman aikansa tuomittua ja uskotonta Jerusalemia esikuvana, ja hän ajatteli siten vastakuvallista uskotonta Jerusalemia, nimittäin kristikuntaa, ja hänen mielessään oli myös eräs asiainjärjestelmä, joka oli paljon laajempi kuin Jerusalemin ja sen temppelin ympärille rakennettu juutalainen järjestelmä. Siksi Jeesus saattoi sanoa liioittelematta: ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” (Matt. 24:21, 22) Vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin, kristikunnan, hirvittävä hävitys liittyy osana nykyisen maailmanlaajuisen ”asiainjärjestelmän” tuhoisaan loppuun, mistä yleisesti puhutaan ”maailman loppuna”. – Matt. 24:3.

 4. a) Mitkä Jeesuksen ennustuksen piirteet ulottuvat vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin hävityksen jälkeiseen aikaan? b) Millä tavalla Jeesus näin ollen järkevästi katsoen voi puhua Jerusalemista?

⁴ On varmaa, että Jeesuksen Kristuksen toinen ”läsnäolo” ei alkanut Jerusalemin hävityksen aikaan vuonna 70. Sitä paitsi pakanain aikojen piti jatkua sen hävityksen jälkeen, joten tämän maailmanlaajuisen ”asiainjärjestelmän” piti säilyä ainakin, kunnes pakanain ajat ”täyttyvät”. Jeesuksen ennustuksessa on lisäksi piirteitä, jotka ulottuvat niistä seikoista, jotka hän kuvaili Jerusalemin ”suuren ahdistuksen” jälkeen, aina hänen lampaita ja vuohia koskevaan vertaukseensa asti, eivätkä nämä piirteet täyttyneet Jerusalemin hävityksessä vuonna 70. (Matt. 24:23–25:46) Oli näin ollen täysin järkevää, että Jeesus käytti tuomittua Jerusalemia kahdessa merkityksessä, kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti, esikuvana ja vastakuvana.

 5. a) Miksi emme ole väärässä soveltaessamme Jeesuksen ennustuksen vuodesta 1914 Harmagedoniin asti? b) Minkä ”Jerusalemin” tallaaminen päättyi vuonna 1914 ja miten?

⁵ Me emme ole siis väärässä soveltaessamme Jeesuksen ennustusta myös vuodesta 1914 eteenpäin tulevaan Harmagedonin taisteluun saakka, vai mitä? Emme! Sillä meitä ympäröi tälläkin hetkellä kuvaannollinen, vastakuvallinen uskoton Jerusalem, nimittäin kristikunta. Sekä Raamatun ajanlasku että historialliset tapahtumat todistavat, että ”pakanain ajat” päättyivät vuonna 1914, noin 4.–5. lokakuuta sanottuna vuonna. (Luuk. 21:24) Pakanakansat eivät olleet ”tallanneet” vastakuvallista uskotonta Jerusalemia (kristikuntaa) tuohon vuoteen 1914 saakka. Ne olivat kuitenkin tallanneet Jumalan Messiaan kuninkaanoikeutta hallita kuningas Daavidin Pysyvänä Perillisenä Jerusalemissa ja Daavidin kansaa, jonka Israelin kaksitoista sukukuntaa muodostivat. Siksi Jehova Jumala teki vuonna 1914 lopun siitä, että pakanakansat tallasivat hänen Messiaansa kuninkaanoikeutta. Miten? Asettamalla Poikansa Jeesuksen Kristuksen taivaalliselle Siionin vuorelle ja siten ennallistamalla messiaanisen valtakunnan. Siitä lähtien Jumala on jatkanut pakanakansojen tekemistä messiaanisen Kuninkaansa Jeesuksen astinlaudaksi tuhotakseen ne lopulta tulevassa Harmagedonin sodassa.

 6. a) Miten nykyisen vastakuvallisen ajanjakson tapahtumat tähän asti ovat verrattavissa muinaista Jerusalemia koskevaan esikuvalliseen aikaan? b) Mistä tämä oli selvä todistus nykyisille kansoille?

⁶ 1 900 vuotta sitten Jeesus poistui maan päältä nousemalla takaisin taivaaseen. Koska vanha Jerusalem oli esikuvallinen, niin aika hänen taivaaseennousustaan Jerusalemin hävitykseen on näin ollen myös esikuvallinen. Se kuvaa sitä aikaa, joka kuluu pakanain aikain päättymisestä vuonna 1914 ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan’, Harmagedoniin, missä vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin, kristikunnan, poliittiset rakastajat ja liittolaiset hävitetään. (Ilm. 16:14–16) Oliko 1 900 vuotta sitten, ennen Jerusalemin hävitystä vuonna 70, sotia, nälänhätää, ruttoa ja maanjäristyksiä? Oli, ja niin on ollut myös nykyisenä aikana vuodesta 1914 lähtien, jolloin Jeesuksen poissaolo hengellisesti puhuen päättyi. Olihan pakanain aikojen päättymisestä tuona vuonna merkkinä se, että kansa nousi kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan ihmiskunnan historian ensimmäisessä maailmansodassa. Nälänhädät, rutot ja maanjäristykset tulivat ensimmäisen maailmansodan mukana tai seurasivat sitä ennen näkemättömän laajassa mitassa. Tämä oli selvä todistus kansoille, että Jeesus Kristus oli ”läsnä” taivaallisessa valtakunnassaan Messiaana samaan tapaan kuin hän alkoi hallita antautuneita kastettuja opetuslapsiaan maan päällä välittömästi taivaaseennousunsa jälkeen ja istuuduttuaan Jumalan oikealle puolelle Jerusalemin hävitykseen saakka ja sen jälkeen.

 7. a) Mitä nuo tapahtumat vuodesta 1914 eteenpäin olivat sen mukaan, mitä Jeesus sanoi ennustuksessaan? b) Miksi ’loppu ei vielä’ tullut noiden alkutapahtumien jälkeen?

⁷ Niin kuin 1 900 vuotta sitten, niin nytkin kansainvälinen sota, nälänhätä, rutot ja maanjäristykset olivat ”ahdistuksen tuskien alkua”. (Matt. 24:8, Um) Tämä koski erityisesti vastakuvallista uskotonta Jerusalemia, kristikuntaa, sillä ensimmäinen maailmansota oli ennen kaikkea sen sota, sillä kaikki siihen osallistuneet 28 maata olivat neljää lukuun ottamatta niin sanottuja kristittyjä maita ja valtakuntia. Mutta yli neljä vuotta kestäneen ensimmäisen maailmansodan jälkeen ’loppu ei vielä’ tullut. Se ei johtanut Jumalan suuren päivän sotaan, Harmagedoniin. Työtä oli vielä paljon tehtävä. Ennen kuin tuon ”lopun” sallittaisiin tulla, hänen uskollisten opetuslastensa maan päällä piti suorittaa vielä maailmanlaajuinen työ. Mikä? ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Aivan niin kuin ”evankeliumia” saarnattiin ”kaikessa luomakunnassa taivaan alla” ennen Jerusalemin hävitystä vuonna 70, niin Jumalan perustetusta messiaanisesta valtakunnasta on annettu todistusta koko asutussa maassa kaikille kansoille vuodesta 1914 lähtien. Jehovan todistajat ovatkin tehneet näin vainoista huolimatta. – Matt. 24:9–14.

 8. Mikä on siis vielä vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin edessä, ja mikä on Jumalan päätös sen päivien suhteen?

⁸ Vastakuvallisella uskottomalla Jerusalemilla, kristikunnalla, on ollut ”synnytystuskien alku”, eikä sen tai muun maailman tila ole sen jälkeen tullut vähemmän tuskalliseksi. Jeesuksen ennustus osoitti, että ”ahdistus kansoilla” ja epätoivo tulisivat jatkumaan ilman parannusta. (Luuk. 21:25, 26) Vastakuvallista uskotonta Jerusalemia odottaa vielä ”suuri ahdistus”, jonka täytyy vaikuttaa maailmanlaajuisesti sen poliittisiin liittolaisiin ja suojelijoihin. Jeesuksen siitä antama kuvaus osoittaa selvästi, että ahdistus uhkaa kaikkea lihassa olevaa ihmiselämää, kuten Nooan ajan vedenpaisumus. (Matt. 24:21, 22, 36–39) Jos sen sallittaisiin jatkua liian kauan, se tuhoaisi kaiken ”lihan”. Siksi Jumalan päätös on lyhentää tuon ennen näkemättömän ”suuren ahdistuksen” ”päiviä”. – Mark. 13:19, 20.

 9. Mikä käsitys julkaistiin vuonna 1925 sen suhteen, miten Jumala oli lyhentävä ”suuren ahdistuksen” päivät?

⁹ ”Valittujensa” takia hän lyhentää nuo päivät. Miten? Vuonna 1925 esitettiin elokuun Vartiotornin pääkirjoituksessa ”Valittujen tähden” se käsitys, että ”suuren ahdistuksen” ”päivät” lyhennettiin keskeltä. Siinä selitettiin, että ”suuri ahdistus” oli alkanut vuonna 1914 ja että sen ei sallittu jatkua keskeytyksettä silloin, vaan Jumala pysähdytti ensimmäisen maailmansodan marraskuussa vuonna 1918. Siitä lähtien Jumala salli ajanjakson valittujen kristittyjen voidellun jäännöksensä toimintaa varten, ennen kuin hän antaa ”suuren ahdistuksen” loppuosan jatkua Harmagedonissa ja päättyä siihen. Näin varattaisiin lampaankaltaisille henkilöille mahdollisuus pelastua. – Matt. 25:31–46.

10. Miksi tuo selitys tuntui vuonna 1925 hyvältä ja järkevältä?

¹⁰ Tämä selitys tuntui hyvältä ja järkevältä vuonna 1925, seitsemän vuotta ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja neljätoista vuotta ennen odottamatonta toista maailmansotaa, joka oli neljä kertaa tuhoisampi yhteenotto kuin ensimmäinen. Mutta toinenkaan maailmansota ei johtanut ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan’, Harmagedoniin, kuten jotkut olivat odottaneet. (Ilm. 16:14–16) Ja tällä hetkellä on yli 24 vuotta kulunut toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1945, ja osa valittujen voidellusta jäännöksestä on yhä maan päällä ja Harmagedonin sota on yhä edessäpäin, joskin hyvin lähellä. Vuonna 1925 uskottiin yhä, että se Raamatun ajanlasku, joka oli julkaistu (engl. v. 1889, suom. v. 1911) kirjassa ”Aika on lähellä”, on oikea. Siksi ei ollut laskettu, että 6 000 vuotta ihmisen elinajasta maan päällä päättyisi 1970-luvulla. Vanha ajanlasku Raamatun tapahtumain ja ennustusten täyttymysten ajoittamiseksi vaikutti tietenkin siihen näkemykseen, mikä Kansainvälisillä raamatuntutkijoilla silloin oli. Mutta nyt on ajanlasku tarkistettu.

11. Miten pitkäksi on väliaika tämän esityksen mukaan osoittautunut nyt, ja mitä on tapahtumassa voideltujen ”valittujen” jäännökselle tällä välin?

¹¹ Jos, kuten vuonna 1925 selitettiin, ”suuren ahdistuksen” ensimmäinen osa alkoi vuonna 1914 ja päättyi vuonna 1918, niin väliaika, jolla näitä ahdistuksen päiviä lyhennetään, on venynyt 51 vuoden mittaiseksi eikä ole vieläkään päättynyt. Monet voideltuun jäännökseen kuuluvista, jotka näkivät ensimmäisen maailmansodan päättyvän marraskuussa 1918, ja toiset, jotka on sen jälkeen lisätty jäännökseen, ovat vanhentuneet ja jotkut on tapettu vainoissa tai ovat kuolleet vanhuuttaan tai muista syistä. Niinpä esimerkiksi vuonna 1948 oli 376 393 läsnä Herran illallisella, mutta näistä vain 25 395 osallistui leipään ja viiniin todistaakseen kuuluvansa tuohon voideltuun jäännökseen. Mutta vuoden 1969 huhtikuun 1. päivänä vietti tätä juhlaa 2 719 860, ja heistä vain 10 368 osallistui leipään ja viiniin. Näihin kuului melkoinen joukko jäännöksen jäseniä, jotka kokivat ”ahdistuksen tuskien alun” ensimmäisen maailmansodan aikana. Monien heistä pitäisi elää vielä kauemmin nähdäkseen Harmagedonin sodan ja elääkseen sen yli sen mukaan, mitä Jeesus sanoi:

12. Mitä Jeesus ennusti ”tästä sukupolvesta”?

¹² ”Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa [täyttymättä].” – Matt. 24:33–35.

13. a) Milloin ”suuri ahdistus” ei alkanut muinaisen Jerusalemin esikuvan mukaan? b) Mihin ”suuri ahdistus” sitten sijoitetaan, ja mitä se on merkitsevä kristikunnalle ja sen liittolaisille?

¹³ Jos vuonna 1925 esitetty käsitys ”suuren ahdistuksen” päivien lyhentämisestä keskeltä ”valittujen tähden” (Matt. 24:22) pitäisi paikkansa, niin mikä siitä seuraisi? Silloin ”suuren ahdistuksen” ensimmäisen osan ja sen viimeisen osan, Harmagedonin, välinen aika olisi noin viisi kertaa niin pitkä kuin itse ”suuri ahdistus”. Vastatakseen kuitenkin ensimmäisen vuosisadan tapahtumia siitä ajasta, jolloin Jeesus poistui maan päältä kohoten taivaaseen vuonna 33, Jerusalemin hävitykseen vuonna 70, vastakuvallinen ”suuri ahdistus” ei alkanut vuonna 1914. Se, mitä tapahtui Jerusalemin nykyiselle vastakuvalle vuosina 1914–1918, oli vain ”ahdistuksen tuskien alkua” sille ja sen poliittisille liittolaisille. ”Suuri ahdistus”, jonka kaltaista ei enää tule, on vielä edessäpäin, sillä se merkitsee väärän uskonnon (myös kristikunnan) maailmanmahdin hävitystä, jota seuraa ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota’ Harmagedonissa babylonilaisen väärän uskonnon poliittisia liittolaisia vastaan. Tuossa ”suuressa ahdistuksessa” nykyisen asiainjärjestelmän sekä uskonnollisen että poliittisen puolen täytyy loppua.

14. a) Miten tuleva ”suuri ahdistus” lyhennetään Jeesuksen käyttämän sanan mukaan? b) Miksi Jumala voi lyhentää sen päivät, ja miksi se on tärkeätä?

¹⁴ Juuri tämän tulevan ”suuren ahdistuksen” päiviä täytyy ”lyhentää” [kreikaksi kolobo’oo], supistaa, katkoa sen päästä eikä keskeltä. Tämä tapahtuu Jumalan ”valittujen tähden” ja sen tähden, että ”lihaa” pelastuisi. (Matt. 24:21, 22) Jumala on määrännyt sen ”päivän ja hetken”, jolloin tuo ”suuri ahdistus” alkaa, eikä sitä viivytetä. (Matt. 24:36) Toimitettuaan siihen ’päivään ja hetkeen’ mennessä ”valittujensa” koko jäännöksen turvaan vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin ja siihen liittyneen maallisen asiainjärjestelmän ulkopuolelle Jumala voi nopeasti toimeenpanna jumalallisen koston ja hävityksen koko tälle jumalattomalle järjestelmälle. Kuten Jerusalemin hävityksessä vuonna 70, tämänkin tulevan ”suuren ahdistuksen” päivien lukumäärää voidaan ”lyhentää”, koska ei ole mitään tarvetta pidentää niitä. Tämän vuoksi pelastuu myös ”lihaa” ”suuren ahdistuksen” läpi, sillä tavallinen hauras ihmis-”liha” ei voisi ilman Jumalan suojelusta kestää tämän ”suuren ahdistuksen” jatkumista liian pitkään, ahdistuksen, joka on oleva koko ihmiskunnan historian pahin.

15. a) Miten työ juutalaisjäännöksen lisäjäsenten tekemiseksi Juudeassa keskeytyi äkisti? b) Miten Jumalan tilinteko Jerusalemin ja Juudean kanssa tapahtui sen jälkeen?

¹⁵ 1 900 vuotta sitten apostoli Paavali viittasi juutalaisesta kansasta otettuun kristittyyn jäännökseen ja esitti siitä erään tärkeän huomautuksen Roomalaiskirjeessään, joka on kirjoitettu noin vuonna 56. Hän lainasi Jes. 10:22, 23:a ja sanoi: ”Niin pelastuu heistä vain jäännös. Sillä sanansa [tilintekonsa, Um] on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti [kreikaksi syntémno].” (Room. 9:27, 28) Vuonna 66 ja vähän sen jälkeen juutalaiskristityt pakenivat Juudeasta ja Jerusalemista ja siten keskeytyi äkkiä Juudeassa ja Jerusalemissa juutalaisten käännynnäisten tekeminen osaksi juutalaista jäännöstä. Niinpä sitten Jumalan hävitystuomio Jerusalemia ja sen temppeliä vastaan toimeenpantiin vuonna 70, mutta ei pitkäaikaisessa sodassa ja kauan kestäneen piirityksen avulla, vaan hämmästyttävän lyhyen piirityksen jälkeen kapinallisten ja ikään kuin häkkiin suljettujen juutalaisten puolustuksen luhistuttua.

16. Mikä ”lyhennettiin” näin Jerusalemilta, ja miksi kuitenkin niin monet juutalaiset tuhoutuivat?

¹⁶ Näin Jerusalemin ”suurta ahdistusta” ei pidennetty vaan ”lyhennettiin”, minkä ansiosta 97 000 juutalaista säilyi siinä, vaikkei heillä ollut Jumalan suojelusta, kun taas 1 100 000 juutalaista tuhoutui. Jerusalem ei ollut silloin todellakaan rauhassa Jumalan kanssa, vaan tämä onnettomuus kohtasi sitä syystä, minkä Jeesus mainitsi kyynelin sanoessaan: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. . . . sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” – Luuk. 19:41–44.

17. Millaiset suhteet paenneilla kristityillä juutalaisilla kuitenkin oli, ja mihin he olivat vapaita?

¹⁷ Toisaalta pakoon päässeet kristityt juutalaiset, jotka olivat hävitetyn Juudean alueen ulkopuolella, olivat rauhassa Jumalan kanssa, kuten kaikki muutkin kristityt uskovat, pakanat ja juutalaiset. He olivat Jumalan ”valittuja”, vapaita palvelemaan häntä saarnaamalla hänen messiaanisen valtakuntansa ”hyvää uutista” koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille. – Matt. 24:14; Mark. 13:10.

18. a) Ketkä yhtyvät parkumaan, kun Jumalan Poika tulee toteuttamaan odotetun tuomion? b) Minkä jälkeen Jeesus ennusti valittujen kokoamisen, ja mitä historia osoittaa tästä kokoamisesta?

¹⁸ Samalla tavalla Jumalan ”valittujen” voideltu jäännös on nytkin rauhassa hänen kanssaan, vaikka se onkin keskellä maailman levottomuuksia. Se odottaa Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, tulevan pian toimeenpanemaan Jumalan tuomion tälle jumalattomalle ”asiainjärjestelmälle”. Jeesuksen ennustuksen mukaan eivät vain juutalaiset sukukunnat, vaan ”kaikki maan sukukunnat parkuvat” tuohon aikaan. Ne näkevät tuhon olevan edessään, tuhon, jonka ”Ihmisen Poika”, Jeesus Kristus, toimeenpanee kirkkaudessaan ja voimassaan. Mutta entä voideltu jäännös? Yhtyykö se maailmanlaajuiseen parkumiseen? Ei, sillä Jeesus ennusti, että hänen enkelinsä ”kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin”. (Matt. 24:29–31) Jeesus mainitsi tämän puhuttuaan Jerusalemin hävityksestä. Historiallisten tosiseikkojen mukaan näiden ”valittujen” kokoaminen alkoi vasta pitkän ajan kuluttua muinaisen Jerusalemin vuonna 70 kokeman ”suuren ahdistuksen” jälkeen.

19. a) Mihin ”valitut” kootaan? b) Mikä pitää paikkansa jäännöksestä ”suuren ahdistuksen” aikaan, ja mitä se odottaa?

¹⁹ Kokoaminen alkoi sen jälkeen kun ensimmäinen maailmansota oli päättynyt vuonna 1918. ”Valittujen” jäännöstä koottiin, ei taivaaseen vaan maailmanlaajuiseen järjestön ja toiminnan ykseyteen, jotta se saarnaisi kaikille kansoille sen Jumalan perustetun valtakunnan ”hyvää uutista”, jota varten heidät oli valittu Jumalan perillisinä ja Jeesuksen Kristuksen perijätovereina. (Matt. 24:14; Room. 8:16, 17; 2. Tim. 2:11, 12) Kun vastakuvallinen ”suuri ahdistus” puhkeaa, niin tämän voidellun jäännöksen lukumäärä on täysi; valtakunnan perillisten valitseminen on päättynyt. Luokkana nämä voidellut jäännöksen jäsenet odottavat säilyvänsä ”suuressa ahdistuksessa” ja nykyisen ”asiainjärjestelmän” hävityksessä astuakseen Jumalan uuteen asiainjärjestelmään, joka on hänen Messiaansa, Jeesuksen, taivaallisen valtakunnan alaisuudessa. – Ilm. 7:1–8.

’LIHAA PELASTUU’

20. a) Miltä uskonnon alueelta ”valittujen” jäännös on enimmäkseen otettu? b) Miksi ei ”suurta ahdistusta” tarvitse pidentää, ja mikä Jumalan päätös on?

²⁰ ”Ahdistuksen tuskien alusta” lähtien vuonna 1914 enemmistö niistä, jotka muodostavat ”valittujen” jäännöksen, on ollut henkilöitä, jotka on otettu nykyisestä vastakuvallisesta uskottomasta Jerusalemista, nimittäin kristikunnasta, vähemmistön tullessa pakanamaailmasta. Kun Jehova Jumala on ilmeisesti varsin pian suorittanut loppuun työn ”valittujensa” jäännöksen kokoamiseksi kaikista osista taivaan alta, niin hänen ei sitten enää tarvitse suhtautua kärsivällisesti kristikuntaan ja sen poliittisiin rakastajiin, jotka kuuluvat tähän asiainjärjestelmään. Jehova voi lopettaa tilintekonsa kristikunnan ja muun nykyisen asiainjärjestelmän kanssa ”rutosti”, viivyttelemättä, lyhennetyssä ajassa, niin kuin hän teki apostolien ajan Jerusalemin tapauksessa. Samalla kun Hän on täsmällisenä Ajoittajana määrännyt tarkalleen sen päivän ja hetken, jolloin ”suuri ahdistus” alkaa, hän voi karsia pois kaiken, mikä voisi pidentää sitä. Hänen päätöksensä on tehdä niin. – Matt. 24:21, 22, 36.

21. a) Keiden ”liha” pelastuu ”suuresta ahdistuksesta”? b) Miten heidän tilansa eroaa sen juutalaisen ”lihan” tilasta, joka pelastui Jerusalemin hävityksestä?

²¹ Pelastuuko ”lihaa” tuohon aikaan? Kyllä pelastuu, ”valittujen” jäännöksen lisäksi. Ensimmäisellä vuosisadalla apostolien aikana kukaan ”valituista”, sen paremmin juutalaisista kuin pakanoistakaan, ei ollut vaarassa Jerusalemin hävityksen ja Juudean autioittamisen aikana. He olivat kaikki ulkopuolella eivätkä Tituksen johtamien Rooman sotajoukkojen hyökkäyksen eikä vangitsemisen vaarantamia. Sen sijaan Jerusalemin sisäpuolelle saarretut juutalaiset olivat vaarassa tuhoutua sen ”suuren ahdistuksen” keskellä. Koska roomalaisten piiritys kesti niin vähän aikaa, 97 000 heistä säilyi hengissä, vaikka heillä ei ollut Jumalan suojelustakaan. Mutta mitä varten? Nöyryyttävää orjuutta varten pakanakansoissa. Mutta tulevassa vastakuvallisessa ”suuressa ahdistuksessa” kukaan niistä uskonnon harjoittajista, jotka jäävät vastakuvalliseen uskottomaan Jerusalemiin ja sen poliittisten liittolaisten yhteyteen, ei säily hengissä, olkoonpa ”suuri ahdistus” miten lyhyt tahansa. He tuhoutuvat nykyisen ”asiainjärjestelmän” mukana, josta he ovat osa. Miksi heidät pitäisi pelastaa, kun he eivät ole rauhassa Jumalan kanssa?

22. a) Keitä ovat suuressa määrin ne, joiden ”liha” pelastuu, ja miksi he säilyvät elossa? b) Mitä he saavat nähdä?

²² Maan päällä on kuitenkin nyt paljon ihmisiä, jotka ovat rauhassa Jumalan kanssa, vaikka he eivät kuulukaan ”valittujen” jäännökseen. He ovat täysin antautuneita ja kastettuja kristittyjä, joilla ei kuitenkaan ole taivaallista toivoa eikä perintöä niin kuin hengestä siinneillä ”valituilla”. Käytettävissä olevien tilastojen mukaan suurin osa heistä on paennut vastakuvallisesta tuomitusta Jerusalemista, sen sijaan että olisivat jääneet sinne ja teljetyt sinne tuhottaviksi. He ovat sitä ”lihaa”, jonka Jeesus osoitti ”pelastuvan”. He eivät säily vain siksi, että päiviä lyhennetään, vaan siksi, että Jumala suojelee heidät. Heidän pelastumisensa ”suuressa ahdistuksessa”, joka on aivan edessämme, ei merkitse samaa kuin niille 97 000 juutalaiselle merkitsi säilyminen Jerusalemin hävityksessä, nimittäin sitä, että nykyinen ”hävityksen kauhistus” raahaisi heidät orjuuteen. Sen sijaan he saavat nähdä tuon kauhistavan hävittäjän tuhon ja pelastua siitä ja tulla vapaiksi Jumalan uudessa järjestyksessä. – Ilm. 17:1–14; 19:11–21.

23, 24. a) Miksi näitä ”ahdistuksessa” varjeltuvia kutsutaan verrattuina valittujen jäännökseen, ja kuinka paljon heitä siihen aikaan on? b) Millaiset suhteet heillä on Jumalan kanssa ja miksi?

²³ Ilm. 7:9–17 sanoo näiden tulevan ”siitä suuresta ahdistuksesta”. Verrattuna niiden lukumäärään, jotka muodostavat Jumalan ”valittujen” jäännöksen, nämä kastetut, antautuneet kristityt, joilla on maallinen toivo, ovat ”suuri joukko”. Kukaan ihminen ei nykyään tiedä, kuinka paljon tähän ”suureen joukkoon” kuuluu ”suuren ahdistuksen” aikaan mennessä. Lihansa puolesta he tulevat kaikista kansoista, sukukunnista, kansanheimoista ja kielistä. Vaikka he eivät ole hengellisiä israelilaisia ”valittujen” tavoin, he ovat nyt rauhassa Jehova Jumalan kanssa. He ovat hylänneet Jumalan vihollisten puolen sekä vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin sisä- että ulkopuolella ja tulleet pakoon päässeitten ”valittujen” puolelle. Siksi heillä on suosion asema Jumalan valtaistuimen ja hänen Karitsansa Jeesuksen Kristuksen edessä, ja he tervehtivät näitä riemuiten ikään kuin palmunlehvin. Arvostaen nykyistä pelastettua tilaansa ja odottaen pelastusta tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” he huutavat julkisesti:

²⁴ ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” – Ilm. 7:9, 10.

25. a) Mitä tämä ”suuri joukko” kokee ”ahdistuksen” tuhoisuudesta huolimatta? b) Minkä arvoisiksi siihen kuuluvat pyrkivät osoittautumaan Harmagedonin jälkeen?

²⁵ Riippumatta siitä, miten tuhoisa ”suuresta ahdistuksesta” tulee, riippumatta siitä, miten hirvittävä hävitysvoima sillä voi olla, koska tämä ”suuri ahdistus” tiivistyy kestämään vain lyhyen ajan, tämä lukematon ”suuri joukko” pelastuu elävänä ”lihassa” ja astuu Jumalan uuteen asiainjärjestelmään hänen Harmagedonin-sotansa jälkeen. Kaikki tämä tapahtuu siksi, että ”suuren joukon” jäsenet yhdessä ”valittujen” jäännöksen kanssa pysyvät rauhassa ja sopusoinnussa Jumalan ja hänen Karitsansa Jeesuksen Kristuksen kanssa ”suureen ahdistukseen” ja sen loppuun asti palvellen Jumalaa ”päivät ja yöt hänen temppelissään” yhdessä valitun jäännöksen kanssa. (Ilm. 7:14–17) Niin kuin Paimen-Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen oikealla puolella olevat lampaat he jatkavat hyvän tekemistä hänen hengellisten ”veljiensä” jäännökselle niin kauan kuin nämä ovat heidän luonaan ”lihassa”. Jumalan maallisessa järjestelmässä Harmagedonin jälkeen nämä lampaankaltaiset ponnistelevat kiitollisina osoittautuakseen arvollisiksi saamaan pelastuksen ikuisiksi ajoiksi Jumalan kunniaksi.