7:9, 10; Joh. 10:16) Hekin hyötyvät tästä tuhatvuotisesta pappeudesta. Apostoli Johannesta, joka sai apokalyptisen näyn ”suuresta joukosta”, muistutettiin siitä, että tähänkin joukkoon kuuluvat arvostavat Karitsan Jeesuksen Kristuksen vuodatettua verta. He arvostavat sitä puhdistautumiskeinona, sillä Johannekselle sanottiin: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:14) He tietävät, etteivät he voisi palvella Jumalaa otollisesti hänen pyhässä temppelissään, jos he pysyisivät saastaisissa vaatteissa. – Vrt. Sak. 3:3–10.

27. Vaikka he eivät tarvitsekaan ylösnousemusta, niin minkä palvelusten hyötyä he tarvitsevat tuhatvuotiskaudella?

²⁷ ”Suuri joukko” ei lue Jumalan ja Karitsan Jeesuksen Kristuksen ansioksi ylösnousemusta muistohaudoista, vaan ”pelastuksen” ”suuresta ahdistuksesta”. Heidät varjellaan elossa ”suuren ahdistuksen” läpi. Siksi heitä ei tarvitse ’herättää viimeisenä päivänä’, niin kuin ne, joista puhutaan Johanneksen 6:54:ssä. He tarvitsevat kuitenkin Ylimmäinen Papin Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144 000 alipappinsa palvelusten hyödyn tuhatvuotiskaudella.

28. Mikä ”hetki” lähestyy kuolleen lunastetun ihmiskunnan suhteen, ja mikä tilaisuus asetetaan sen eteen?

²⁸ Nyt on lähestymässä ihmeellinen ”hetki”. Se on ”hetki”, jolloin Jeesus Kristus Jehovan tuomaritoverina kutsuu ”kaikki muistohaudoissa olevat” tulemaan esiin hänen lunastaminaan. Heistä kaikista tehdään hänen taivaalliseen valtakuntaansa maallisia alamaisia, pitävätpä he siitä tai eivät. Heidän kaikkien eteen asetetaan mahdollisuus saada täydellinen ihmiselämä paratiisimaassa. – Joh. 5:28, 29.

29. Mitä ”suuri joukko” ja kuolleista herätetyt ihmiset silloin juovat ja syövät, ja mikä poikkeuksellinen tilaisuus ”suurella joukolla” silloin on?

²⁹ Mitä Kristuksen alamaisten täytyy silloin juoda? Mitä he syövät? Apostoli Johannekselle annettu Ilmestys osoittaa, että silloin virtaa ”elämän veden virta” Jehova Jumalan ja Karitsan Jeesuksen Kristuksen valtaistuimen alta. ”Virran” kummallakin puolella oli ”elämän puita”, jotka kantoivat hedelmäsatoa joka kuukausi. Niiden lehdet olivat kansojen parannukseksi. ”Suuri joukko” ja kuolleista herätetyt syövät ja juovat näistä Jumalan varauksista. (Ilm. 22:1–3) Käyttämällä täysin määrin hyväkseen kaikkea tätä Jehova Jumalan Jeesuksen Kristuksen kautta varaamaa ansaitsematonta hyvyyttä arvostavat ja tottelevaiset ihmiset tekevät ylösnousemuksestaan ”elämän ylösnousemuksen”. Niillä, jotka kuuluvat Kristuksen ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon”, joka ei ole saanut ylösnousemusta, on silloin tilaisuus elää edelleen kuolematta koskaan ja palaamatta maan tomuun.

Lukijain kysymyksiä

● Jos vanhinten tai avustavien palvelijoiden huonekunnassa olevat lapset tulevat ”irstailusta syytetyiksi”, niin mikä ratkaisee, voiko perheenpää jatkaa seurakunnassa palvelemista asemassa, johon hänet on nimitetty?

Raamattu esittää hyvin selvästi, että seurakunnassa palvelevien aviomiesten pitäisi olla esimerkillisiä perheenpäitä. Me luemme: ”Valvojan tulee sen tähden olla . . . mies, joka johtaa hyvin omaa huonekuntaansa ja jonka lapset ovat alamaisia kaikella vakavuudella (jos tosiaan joku ei osaa johtaa omaa huonekuntaansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?).” (1. Tim. 3:2, 4, 5) ”Olkoot avustavat palvelijat yhden vaimon miehiä, jotka johtavat hyvin lapsia ja omaa huonekuntaansa.” – 1. Tim. 3:12.

Seurakunta odottaa aivan oikein vanhinten, avustavien palvelijoiden ja heidän perheittensä antavan hyvän esimerkin kristillisestä elämäntavasta. (Vrt. 1. Tim. 4:12; 1. Piet. 5:3.) Jos tilanne lakkaisi olemasta tällainen, niin sillä voi olla hyvin tuhoisa vaikutus seurakunnan hengelliseen hyvinvointiin. Jos esimerkiksi vanhinten ja avustavien palvelijoiden lapset ovat huolimattomia Raamatun periaatteiden soveltamisen suhteen, niin se voi rohkaista muita seurakunnassa olevia lapsia menettelemään samoin ja puolustelemaan väärää käytöstään. (Vrt. 1. Kor. 8:9–13; 10:31, 32.) Vielä vakavammaksi tilanne tulee, kun vanhinten ja avustavien palvelijoitten lapset ryhtyvät vakavaan väärintekemiseen.

Kun siis sellaiset lapset aiheuttavat häpeää perheelle ja seurakunnalle, vanhimmiston pitäisi ratkaista, onko isä pätevä jatkamaan palvelemista vanhimpana tai avustavana palvelijana. Sen, että hän ajattelee itse olevansa pätevä palvelemaan siitä huolimatta, mitä hänen huonekunnassaan tapahtuu, ei pitäisi vaikuttaa ratkaisevasti vanhimmiston tekemään päätökseen.

Jotta mies voisi jatkaa palvelemista, pitäisi olla selvä todiste siitä, että hän kykenee antamaan tarvittavaa hengellistä apua huonekunnalleen ja että hän ei ole syyllistynyt vakavaan laiminlyöntiin tässä suhteessa. Valpas isä yleensä voi havaita perheensä ongelmat, ennen kuin ne riistäytyvät käsistä. Miehenä, joka osaa johtaa huonekuntaansa, hän voi ryhtyä toimenpiteisiin ei-toivottujen tilanteiden korjaamiseksi perheessään. Vaikka hänen lapsensa saattavat syyllistyä väärintekoihin, hänen pitäisi kyetä antamaan heille tarpeellista opastusta ja kuria, niin että heistä ei tule ’irstailijoita’. – Tiit. 1:6.

Joskus tietysti voi olla niin, että lapsi luopuu totuuden tiestä tai luiskahtaa väärintekemiseen siitä huolimatta, että isä ponnistelee kiitettävästi perheen auttamiseksi hengellisesti. Hänen muut lapsensa voivat antaa hyvän esimerkin kristillisestä elämäntavasta, mikä todistaa heidän saaneen hyvää kasvatusta vanhemmiltaan. Jos toisaalta alaikäinen lapsi toisensa jälkeen kotona asuessaan joutuu suuriin hengellisiin vaikeuksiin tietyn iän saavutettuaan ja tuottaa häpeää perheelle ja seurakunnalle, niin herää vakava kysymys, ’johtaako isä huonekuntaansa hyvin’. Sellaisessa tapauksessa on varottava puolustelemasta tilannetta pelkästään viittaamalla Raamatussa mainittuihin esimerkkeihin sellaisista, joiden kasvatus ei tuottanut hyviä tuloksia, kuten Eesauhun, Samuelin poikiin jne. (1. Moos. 25:27–34; 26:34, 35; 1. Sam. 8:2, 3, 5) Pitäisi muistaa, että useimmat niistä, joiden Raamattu mainitsee menneen harhaan, olivat aikuisia, jotka olivat täysin kykeneviä tekemään omat ratkaisunsa. He eivät olleet samanlaisen vallan ja ohjauksen alaisia kuin ovat alaikäiset lapset huonekunnassa, ja juuri näitähän me tarkastelemme tässä.

Sen hengellisen vaaran takia, joka voi aiheutua seurakunnalle, kun vanhinten tai avustavien palvelijoiden lapset ryhtyvät väärintekemiseen, joka on todella vakavaa, miesten, joiden lapset ovat kysymyksessä, pitäisi olla täysin yhteistoiminnassa vanhimmiston kanssa tosiasioiden selville saamisessa. Heidän ei pitäisi vähätellä lastensa vakavaa väärintekoa eikä yrittää kätkeä sitä säilyttääkseen asemansa. Heidän pitäisi myös välttää asiatonta kovuutta lapsiaan kohtaan. (Ef. 6:4) Tällaisten isien pitäisi olla vilpittömästi kiinnostuneita tottelemattomien lastensa auttamisesta hengellisesti siinä määrin kuin olosuhteet sallivat. Heidän pitäisi olla eniten huolissaan perheensä hengellisestä tilasta eikä siitä, voivatko he jatkaa palvelemistaan nimityksen saaneina. – Vrt. 1. Tim. 5:8.

Jos siis huonekuntaan kuuluvien lasten vakava väärinteko herättää seurakunnassa vakavia kysymyksiä siitä, johtaako mies perhettään hyvin, hänen ei pitäisi jatkaa palvelemista vanhimpana tai avustavana palvelijana. Kun mies palvelee vanhimpana ja toiset vanhimmat sallivat ystävyyden tai tunteellisuuden vaikuttaa tuomioonsa ja ratkaisuunsa siinä määrin, että syrjäytetään Raamatun periaatteet, niin varsinkin sellaisissa tapauksissa voi se, että hän jatkaa palvelemista vanhimpana, vaikka hän ei ole siihen pätevä, olla hengellisesti vahingollista seurakunnalle. Se johtuu siitä, että se voi heikentää kunnioitusta koko vanhimmistoa kohtaan. Se voi saada muut lapset seurakunnassa puolustelemaan väärintekoon ryhtymistä. On siis hyvä pitää mielessä, että miehen kyvyt puhujana tai organisoijana tai hänen miellyttävä persoonallisuutensa eivät ole todellisuudessa ratkaisevia seikkoja. Ratkaiseva seikka on se, täyttääkö hän osansa isänä hyvin. Vain siinä tapauksessa, että hän täyttää, hän voi jatkaa palvelemista. Kun niin on, niin vanhimmiston pitäisi tietysti välttää olemasta asiattoman arvosteleva ja moittiva tarkastellessaan hänen perheensä tilannetta.

● Kuinka arvokas oli lesken ”ropo”?

Jeesus Kristus näki kerran köyhän lesken pudottavan kaksi ”ropoa” temppelin rahalippaaseen. (Mark. 12:42, KR) Kreikkalaisen alkutekstin mukaan ”ropo” oli lepton, pienin sen aikainen juutalainen kupariraha. Hänen lahjoituksensa, kaksi leptonia, oli vain yksi kuudeskymmenesneljäs osa päiväpalkasta. Tällä pienellä summalla voitiin ostaa puoli varpusta, mikä ei riittänyt edes yhteen ateriaan. (Matt. 10:29; tässä kohdassa mainittu raha on assarion, joka vastaa kahdeksaa leptonia.) Hänen lahjoituksensa ilmaisi hänen rakkautensa tosi Jumalaa kohtaan, jota palvottiin temppelissä. Hänen varoihinsa verrattuna hänen pieni lahjansa oli paljon suurempi kuin niiden, jotka lahjoittivat runsaasti ylijäämästään. – Mark. 12:43, 44.