maan päältä, ja mitä jumalattomiin tulee, niin heitä ei ole enää oleva. Siunaa Jehovaa, sieluni! Ylistäkää Jahia, ihmiset!” (Ps. 104:35, Um) Tässä esiintyy ensimmäisen kerran pyhä heprealainen huudahdus Hallelujah! nimen Jah ollessa lyhennetty muoto nimestä Jehova. Meillä, jotka olemme nyt nähneet hänen valtakuntansa syntymisen ja kokeneet suuria siunauksia sen alaisuudessa, on täysi syy ylistää Jehovaa. Meille annetaan Psalmien kirjan loppuosassa kaksikymmentä kolme kertaa tämä kehotus ylistää: Halleluja! Kaikkia nykyään maan päällä eläviä ihmisiä käsketään ylistämään kaikkeuden Yksinvaltiasta siitä huolimatta, mikä asema heillä on maan päällä, ja siihen katsomatta, mikä heidän ikänsä tai sukupuolensa on: ”Ylistäkää Jehovaa maasta, . . . te maan kuninkaat ja kaikki te kansalliset ryhmät, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, nuoret miehet ja myöskin neitsyet, te vanhat miehet yhdessä teidän kanssanne, pojat. Ylistäkööt he Jehovan nimeä, sillä hänen nimensä yksin on saavuttamattoman korkea. Hänen arvoasemansa on maata ja taivasta korkeampi. Ja hän korottaa kansansa sarven, kaikkien laupeuden miesten, Israelin lasten, häntä lähellä olevan kansan, ylistyksen. Ylistäkää Jahia, te ihmiset [Halleluja]!” – Ps. 148:7–14, Um. reunam.

46. Mitä meidän on nyt aika tehdä Psalmien kirjan viiden doksologian mukaan?

⁴⁶ Me lähestymme tämän vanhan maailman ja sen valtakuntien lopun ajan päättymistä. Ihmisten ja ihmisten muodostamien järjestöjen ja laitosten kunnioittamisaika on mennyt. Nyt on ratkaiseva aika kaikille, jotka haluavat elää ja ylistää Luojaamme ja Yksinvaltiastamme. Meillä on tärkeä tilaisuus ottaa huomioon hänen siunaamistaan koskeva käsky. Viisi doksologiaa eli viisi siunausjulistusta ainoalle elävälle tosi Jumalalle, Jehovalle, jakaa Psalmien kirjan viiteen osaan: ensimmäinen doksologia on 41. Psalmin lopussa, toinen 72. Psalmin lopussa, kolmas 89. Psalmin lopussa, neljäs 106. Psalmin lopussa, ja viides lopettaa koko Psalmien kirjan. Se sisältää itse asiassa koko 150. Psalmin. Se sisällyttää kaiken taivasten avaruudessa ja maan päällä jokaiselle antamaansa käskyyn liittyä yhteen suurenmoiseen Hallelujaan. ”Ylistäkää Jahia, te ihmiset! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään. Ylistäkää häntä hänen väkevyytensä laajuudessa. . . . Joka ainoa hengittävä – ylistäköön se Jahia. Ylistäkää Jahia, te ihmiset [Halleluja]!” – Ps. 150:1–6, Um, reunam.

47. Mitä Psalmi 150 vaatii, ja mihin meidän tulee näin ollen mennä eteenpäin?

⁴⁷ Tämä vaatii nyt kansainvälistä ylistystä ainoalle Jumalalle. Henkeytetyn psalminkirjoittajan tunne häntä kohtaan oli tällainen. Meidän tunteemme on myös sellainen häntä kohtaan, joka on yleismaailmallisen ylistyksen arvoinen. Eteenpäin siis saarnaten käskettyä Valtakunnan hyvää uutista kaikkiin kansoihin kuuluville ihmisille lopullisessa todistuksenannossa, jotta kiitolliset voisivat liittyä yleiseen Hallelujaan täyttäen tämän ennustuksen ja saattaisivat uhkua Jehovan ylistystä iankaikkisesti hänen uudessa maailmassaan!

Lukijain kysymyksiä

● Marraskuun 15. p:n ”Vartiotorni” 1955 sanoo sivuilla 350, 351, kappaleissa 38, 39, ettei Saatana luvannut kuolemattomuutta Eevalle Eedenissä. Kuka pani sitten alulle tämän opin ja milloin? Nimrodin aikanako tämä oppi alkoi ensiksi? – E. D., Yhdysvallat.

Saatanaa täytyy pitää valheen isänä ja kaiken väärän uskonnon alkuunpanijana syypäänä ihmissielujen kuolemattomuuden opettamiseen. Mutta me emme näy kuitenkaan voivan päätellä hänen Eevalle esittämiensä huomautusten opettavan sielun kuolemattomuutta erossa ruumiista, vaan päinvastoin, että hän sai Eevan ajattelemaan, ettei hän kuolisi lainkaan lihassa.

Siitä milloin tämä oppi sai alkunsa, että kuolleet eivät todellisuudessa kuole, vaan elävät edelleen, kirja ”Qualified to Be Ministers” mainitsee, että ihmiset uskoivat siihen jo ennen Nooan päivän vedenpaisumusta. Tähän nähdään vihjauksia siinä, kun eloonjääneet asettivat ruokaa kuolleittensa hautaan. Mutta nykyisen ihmissielun kuolemattomuutta koskevan opin ei voida kuitenkaan juontaa alkavan vedenpaisumusta edeltäneiltä ajoilta, koska kaikki väärä palvonta pyyhkäistiin pois vedenpaisumuksessa ja vain puhdasta palvontaa harjoitettiin vedenpaisumuksen jälkeen. Milloin oppi ihmisruumiin kuoleman jälkeen elävästä kuolemattomasta sielusta heräsi jälleen, voi olla kyseenalainen, mutta se oli ainakin Nimrodin aikaan vallalla, koska hänen vaimonsa opetti, että Nimrodista oli tullut kuolemansa jälkeen jumala ja häntä oli palvottava.

● Huhtikuun 15. p:n ”Vartiotorni” 1957 sanoo sivulla 178, kappaleessa 29: ”Juuri sinä päivänä, jona tulva puhkesi etäisistä taivaista, Nooa ja hänen huonekuntansa seitsemän jäsentä menivät arkkiin, mihin he olivat jo vieneet kaikkien lintujen ja maaeläinten edustajia.” Miten tämä voi pitää paikkansa, kun 1. Mooseksen Kirjan 7:10 sanoo, että kun Nooa ja hänen perheensä olivat menneet arkkiin, niin ”seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle”? – R. F., Yhdysvallat.

Jehova käskee Nooaa menemään arkkiin ja viemään mukanaan huonekuntansa ja seitsemän kaikkia puhtaita eläimiä sekä kaksi kaikkia saastaisia eläimiä, ja sitten Jehova ilmoittaa hänelle: ”Sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.” (1. Moos. 7:1–4) Arkin lastaaminen sadoilla oikealaatuisilla eläimillä vei aikaa. Tarvittavat eläimet oli epäilemättä Jehovan avulla koottu valmiiksi vietäviksi sisään, ja nyt oli aika lastata arkki ja tehdä loppuvalmistelut. Jehova antoi seitsemän päivää tätä varten, Nooa täytti ohjeet, ja siitä laskien, kun hän aloitti, ”seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle”. – 1. Moos. 7:6–10.

Sitten luemme: ”Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat. Ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Juuri sinä päivänä menivät Nooa sekä Seem, Haam ja Jaafet, Nooan pojat, ja Nooan vaimo ja hänen kolme miniäänsä heidän kanssaan arkkiin.” Lastaustyö suoritettiin loppuun viimeisenä eli seitsemäntenä päivänä, ja Nooa ja seitsemän muuta ihmisluomusta hänen kanssaan menivät arkkiin pysyäkseen siellä siihen asti, kunnes tulva oli laskenut. ”Ja Herra [Jehova] sulki oven hänen jälkeensä.” Jehova käski heitä menemään arkkiin seitsemän päivää ennen tulvan tuloa, joten heille jäi aikaa lastata. Kun lastaaminen oli suoritettu ja Nooa ja hänen huonekuntansa menivät sisälle viimeisen kerran seitsemäntenä päivänä, niin Jehova sulki oven vähää ennen sateen alkua. – 1. Moos. 7:11–13, 16.

”Vartiotorni” sanoi näin ollen Raamatun mukaisesti, että Nooa ja hänen huonekuntansa menivät arkkiin ”juuri sinä päivänä, jona tulva puhkesi etäisistä taivaista”. Se, mikä näyttää ohimennen sanoen ensi silmäyksellä ilmaisevan ristiriitaa Raamatun kertomuksessa, tukeekin Raamattua. Ei ole uskottavaa, että kukaan, joka laatii kertomuksen, puhuu ristiin muutaman virkkeen aikana sanoen ensin, että jotain tapahtui seitsemän päivää aikaisemmin, ja sitten, että se tapahtui samana päivänä kuin jokin muu. Tällainen ristiriita olisi ilmeinen. Mutta kun esiintyy kaksi tällaista lausuntoa ja ne voidaan saada helposti sopusointuun keskenään, kun tosi tilanne ymmärretään, niin se osoittaa selvästi, että ei yritetä harkitusti laatia petollista tarinaa.

Jeesus ratkaisee asian sanomalla: ”Aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.” – Luuk. 17:27; katso myös Matteuksen 24:38, 39.

Päivän tutkistelut helmikuussa