Masennuksen voittaminen – miten toiset voivat auttaa

VAIN muutaman päivän aikana Ann soitti kaukopuhelun jo kolmatta kertaa ilman mitään ilmeistä syytä. Hänen äitinsä, Kay, huomasi, että hänen äänensä kuulosti elottomalta. ”Se oli masentunut ääni”, selitti Kay. ”Vaikka hän ei valittanutkaan, hänen äänensävynsä ilmoitti suureen ääneen: ’Tarvitsen apua!’” Kayn sydän alkoi takoa hänen aavistaessaan, että jotakin oli hullusti.

”Sanoin tyttärelleni, että tulisin hänen luokseen seuraavana päivänä”, muistelee Kay. ”Ann alkoi itkeä, mutisi: ’Hyvä on’, ja sulki sitten puhelimen.” Perille saavuttuaan äiti järkyttyi kuullessaan, että Ann oli paljastanut ystävilleen tuntevansa itsensä täysin toivottomaksi ja arvottomaksi. Hän oli jopa puhunut tosissaan itsemurhasta. Tuki, jota Kay antoi viisipäiväisen vierailunsa aikana, auttoi kuitenkin hänen tytärtään toipumaan. Se oli käännekohta. ”Se opetti minulle kuuntelemisen arvon”, sanoi äiti puolestaan. ”Hän olisi voinut tappaa itsensä, ja miten kauhealta meistä olisikaan tuntunut, jollemme olisi auttaneet häntä silloin kun hän tarvitsi apua.”

Toisten apu voi usein olla elintärkeää syvästi masentuneelle henkilölle. Olisitko sinä ollut yhtä valpas kuin Kay? Koska koko maailmassa kehittyy vuosittain noin sadalle miljoonalle ihmiselle syvä masennustila, on mahdollista, että se voi kohdata jotakuta ystävääsi tai sukulaistasi. Mutta jonkun syvästi masentuneen auttaminen voi tuntua lähes toivottomalta.

Tri Leonard Cammer kertoo kirjassaan Up From Depression äidistä, joka oli aivan poissa tolaltaan masentuneen poikansa vuoksi. Kun hän ja hänen poikansa neuvottelivat lääkärin kanssa, äiti valitti: ”Hän vain siirtyy pois luotamme ja käyttäytyy ikään kuin meitä ei olisikaan. Hän tietää, että me rakastamme häntä. Miksi hänen täytyy loukata meitä tällä tavoin? Tohtori, te ette tiedä mitä minun on täytynyt kestää.” Tri Cammer huomauttaa: ”Kunpa hän vain tietäisi, millaisia kärsimyksiä pojan on täytynyt kestää! – – Masentunut vaistoaa, että hän on taakka perheelle. Mutta hän on taakka myös itselleen, koska hän ei pysty korjaamaan tilannetta ja koska hänen tilanteensa hävettää ja nöyryyttää häntä. Hänen ainoa turvakeinonsa on siksi ajautua yhä kauemmaksi pois.” Se ettei äiti pystynyt tajuamaan poikansa tarpeita ja tunteita, vain pahensi tilannetta. Ensimmäinen edellytys avun antamiseksi onkin siksi ...

Myötätunto

”Myötätunto” eli empatia on pyrkimystä samastua toiseen tunneperäisesti. (1. Pietari 3:8) Tajua se, että masentuneeseen todella koskee. Hänen ahdistuksensa on todellista eikä keksittyä. ”Itkekää itkevien kanssa”, neuvoi apostoli Paavali. (Roomalaisille 12:15) Toisin sanoen yritä ymmärtää, millaista tuskaa masentunut tuntee.

Vaikka et voikaan tarkkaan tietää, miltä hänestä tuntuu, voit osoittaa aitoa kiinnostusta halutessasi tietää. Kannusta häntä puhumaan, ja kun hän purkaa tunteita, yritä nähdä asiat hänen silmin asettuen itse hänen asemaansa. Vältä sellaisia tuomitsevia lausuntoja kuin: ’Sinun ei pitäisi tuntea sillä tavoin’ tai: ’Se on väärä asenne.’ Masentuneen tunteet ovat erityisen hauraita, ja sellaiset kriittiset kommentit saavat vain hänet tuntemaan itsensä entistäkin huonommaksi. Yleensä hänen itsekunnioituksensa on hävinnyt.

Itsekunnioituksen palauttaminen

Auttaaksesi palauttamaan masentuneen itsekunnioituksen sinun täytyy vedota hänen järkeensä. Auta häntä hyvin hellävaraisesti tajuamaan, että hänen alhainen arvionsa itsestään on erheellinen. Mutta vain sävähdyttävän puheen pitäminen ja sen sanominen hänelle, että hän on ’suurenmoinen ihminen’, ei ole ratkaisu. ”Kuin se, joka riisuu vaatteet pakkaspäivänä, kuin etikka lipeän sekaan, on se, joka laulaa lauluja murheelliselle sydämelle”, huomauttaa Sananlaskujen 25:20. Sellaiset pinnalliset yritykset jättävät masentuneen tunneperäisesti kylmäksi ja ärtyneeksi, sillä ne koskettavat vain harvoin niitä syitä, joiden vuoksi hän tuntee itsensä arvottomaksi.

Masentunut voi esimerkiksi sanoa: ’Minusta tuntuu, ettei minusta ole mihinkään ja etten koskaan ole minkään arvoinen.’ Voisit kysyä rauhalliseen tapaan: ’Osaatko kertoa minulle, miksi sinusta tuntuu siltä?’ Kun hän alkaa selittää, kuuntele huolellisesti. Sellainen tarkkaavainen huomio vakuuttaa hänelle, että se mitä hän sanoo on kuuntelemisen arvoista. Kun hän avautuu, voit tehdä lisäkysymyksiä auttaaksesi häntä tunnistamaan ajatukset, jotka voivat aiheuttaa masennusta, ja korjaamaan ne.a

Käytä yksinkertaisia, suoria kysymyksiä, mutta älä esitä niitä toruen, vaan yritä saada henkilö ajattelemaan. (Ks. sivulla 13 olevaa kokemusta.) Jos näet hänen tekevän jotain sellaista, mikä vain pahentaa hänen ongelmaansa, voisit kysyä ystävällisesti, mutta ei syyttävästi: ’Onko se, mitä olet tähän asti tehnyt, auttanut sinua? Täytyykö sinun tehdä jotakin eri tavalla?’ Se että saat hänet esittämään ehdotuksia, voi palauttaa osan hänen itsekunnioituksestaan.

Masentuneella on taipumus jättää huomiotta kaikki hyvät ominaisuutensa; keskitä siis hänen huomionsa hänen hyviin ominaisuuksiinsa ja kykyihinsä. Naisella saattaa olla viherpeukalo tai hän voi olla hyvä ruoanlaittaja. Mies on saattanut kasvattaa onnellisia, vakaita lapsia. Etsi alueita, joilla masentunut on onnistunut, ja kiinnitä hänen huomionsa niihin. Voit jopa pyytää häntä kirjoittamaan muistiin joitakin niistä, niin että hän voi kerrata niitä myöhemmin. On myös hyödyllistä, jos masentunut voi käyttää jotain kykyään auttaakseen sinua.

Esimerkiksi Maria, joka oli taitava ompelija, masentui syvästi. Eräs hänen ystävistään kysäisi: ”Haluaisitko auttaa minua valitsemaan jonkin kankaan ja mallin? Haluaisin ommella puvun.” Maria tarjoutui tekemään sen hänelle. ”Oi, tekisitkö sen?” vastasi hänen ystävänsä. Myöhemmin hän kiitti kirjeessä lämpimästi Mariaa puvusta ja kertoi hänelle kaikki siitä saamansa kohteliaisuudet. ”Se lisäsi itseluottamustani ja valaisi päiviäni”, sanoi Maria. ”Myöhemmin sain tietää, että hänkin oli ollut masentunut ja selvinnyt siitä ja tiesi siksi, että tästä tehtävästä olisi paljon apua. Siitä olikin. Hän teki hyväkseni enemmän kuin minä hänen hyväkseen.”

Auta siksi masentuneita asettamaan itselleen muutamia nimenomaisia lähitavoitteita, jotka ovat heidän olosuhteissaan mahdollisia saavuttaa. Nämä voivat olla yksinkertaisia talousaskareita, käsityöurakka tai jopa puhuminen tervehenkisesti. Eräs syvästi masentunut nainen sanoikin: ”Minulla oli tapana yrittää sanoa joka päivä jotakin rakentavaa joko perheelleni tai ystävälle.” Näiden pienten tavoitteiden saavuttaminen kohentaa itsekunnioitusta.

Kun aviopuolisosi on kyseessä

Monet sellaiset, joiden aviopuolisot masentuvat syvästi, olettavat ensiksi että he ovat jotenkin vastuussa toisen alakuloisuudesta. Tämä aiheuttaa syyllisyyttä, joka vuorostaan synnyttää kitkaa. Masennus ei kuitenkaan ole välttämättä merkki siitä, että avioliitto on ollut huono.

Tutkittuaan 40 masentuneen naisen elämää Myrna Weissman ja Eugene Paykel päättelivät kirjassaan The Depressed Woman: ”Kaikkien masentuneiden naisten sairautta ei edeltänyt kurja avioliitto. Löysimme joitakin avioliittoja, joissa vapaata ja luontevaa kanssakäymistä, molemminpuolista herkkyyttä toisten tarpeille, – – oli ollut ennen masennusta. Sairaus asetti melkoisia vaatimuksia suhteelle.” – Kursivointi meidän.

Vaikka pingottunut tai etäinen suhde puolisoon ei aina aiheuttaisikaan masennusta, se voi kuitenkin joskus luoda ympäristön, jossa masennus puhkeaa paljon todennäköisemmin. Joitakin masennusta aiheuttavia seikkoja luetellaan sivun 15 kehystetyssä osassa. Aviomies, jonka masentunut vaimo yritti itsemurhaa, tunnusti: ”En oikein vakavissani huolehtinut hänen tunneperäisistä ja hengellisistä tarpeistaan. Hän oli minulle pikemminkin huonekaveri kuin vaimo. Olin niin kiireinen toisten auttamisessa, etten antanut hänelle rohkaisua ja lämpöä, jota hän olisi halunnut ja tarvinnut. Minun oli työskenneltävä sekä kanssakäymisen parantamiseksi että itseni ja elämäni jakamiseksi hänen kanssaan.” Näkisitkö perhe-elämässäsi alueita, jotka ehkä tarvitsevat parantamista? Mutta mikä muu auttaa puolisoa?

◻ Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä! Koska masentunut on tunneperäisesti tuskainen, hän saattaa puhjeta solvaamaan puolisoaan. Victoria, joka kärsi voimakkaasta masennuksesta, tunnusti: ”Vihasin itseäni ja tunsin itseni epätoivoiseksi. Olen varma, että aviomieheni ja lapseni olisivat halunneet lukita minut kaappiin ja heittää avaimen pois. Silti kuulin heidän sanovan satoja kertoja: ’Me rakastamme sinua; tiedämme, ettet tarkoittanut sitä’ tai ’Olet vain väsynyt.’” Ymmärrä siis, että tällainen ihminen sanoo monia asioita, joita hän ei tarkoita. Jopa uskon mies Jobkin tunnusti, että hänen mielipahansa takia ’hänen sanansa menevät harhaan’. (Job 6:3) Kun sinulla on ymmärtämystä sen tietämiseksi, ettet sinä ole kohde, on sinun mahdollista vastata lempeästi ja ystävällisesti. Yleensä se rauhoittaa tilanteen. (Sananlaskut 15:1; 19:11) Älä odota puolisosi paranevan hetkessä.

◻ Anna hengellistä ja tunneperäistä tukea. Monet masentuneet ovat huomanneet, että Jehovan todistajien kokoukset antoivat hengellistä rohkaisua, joka auttoi kestämään. (Heprealaisille 10:25) Mutta Irene, jonka masennus kesti puolitoista vuotta, myöntää: ”Eräänä iltana ennen kokousta itkin, koska saatoin tuskin kestää ajatustakaan toisten tapaamisesta.” Hän lisäsi: ”Mutta aviomieheni rohkaisi minua, ja rukouksen jälkeen perheemme todellakin lähti kokoukseen. Vaikka minun olikin tukahdutettava itkuni kokouksen aikana, olin niin kiitollinen Jehova Jumalalle siitä, että hän antoi minulle voimaa olla läsnä.”

Hengellisen avun lisäksi masentunut puoliso tarvitsee toistuvasti sen vakuuttamista, että sinä tuet häntä tunneperäisesti. Irene kuvailee, kuinka hänen aviomiehensä teki tämän: ”Kotona lasten nukahdettua aviomiehelläni ja minulla oli tapana keskustella, ja joskus saatoin itkeä lähes tunnin. Hänen tukensa ja myötätuntonsa auttoivat kovasti. Hän rukoili kanssani, kuunteli minua tai tarjosi olkapään, jota vasten itkeä – mitä tahansa kulloinkin tarvitsin.” Koska kristitty on huolissaan siitä, miellyttääkö hän puolisoaan, vakuuttele masentuneelle usein sitä, että hän miellyttää sinua. – 1. Korinttolaisille 7:33, 34.

◻ Anna apua käytännön asioissa. Talousaskareet ja lapsista huolehtiminen saattavat yhtäkkiä tuntua masentuneesta vaimosta ylivoimaisilta. Aviomies (ja lapset yhtä hyvin) voi auttaa siivoamisessa ja ruoanlaitossa. Yritä välttää kysymästä häneltä mitä tehdä, koska tämä voi lisätä painetta. ”Aviomieheni Bob ei antanut siihen aikaan kenenkään kuormittaa minua millään. Hän oli tavallaan kuin puskuri”, selitti Elizabeth, äiti joka koki syvän masennustilan. ”Minä sain kokonaan keskittyä parantumiseen.” Hän lisäsi: ”Lääkäri ei ainoastaan määrännyt lääkitystä vaan käski minun myös kuntoilla joka päivä. Bob kannusti minua noudattamaan lääkärin määräyksiä. Me kävelimme joka päivä.” Hyvin suunniteltu huvimatkakin masentuneen kanssa auttaa. Kaikki tämä vaatii paljon oma-aloitteisuutta aviomieheltä.

Muiden antama apu

”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on varaksi hädässä syntynyt veli”, sanoo Sananlaskujen 17:17 (UM). Ystävyyden aitous on ilmeinen ahdingon, kuten esimerkiksi masennuksen, aikana. Miten ystävä voi auttaa?

”Kun olin masentunut, eräs ystävä kirjoitti minulle useita kertoja, ja kirjeessä oli aina rohkaisevia raamatunkohtia”, kertoi Maria. ”Minulla oli tapana lukea kirje yhä uudelleen. Itkin kun luin sitä. Sellaiset kirjeet olivat minulle kullanarvoisia.” Rohkaisevia kirjeitä, kortteja ja puhelinsoittoja arvostetaan syvästi. Sydämelliset vierailutkin auttavat. ”Jos kukaan ei käy, se vahvistaa sitä ajatusta, että olemme aivan yksin”, lisää Elizabeth. ”Rukoilkaa yhdessä, kerro joitakin rakentavia kokemuksia, laita jopa ruokaa ja tuokaa se masentuneelle koko perheen voimin. Yksi ystävä teki minulle laatikollisen pikkutavarapaketteja. Kunkin paketin avaaminen oli miellyttävä yllätys.”

Kun on kysymys esimerkiksi asioiden toimittamisesta ja kotitöiden tekemisestä masentuneen puolesta, sinun on tietenkin oltava arvostelukykyinen. Kuuntele häntä. Älä halua itsepintaisesti tehdä jotakin, jos hän ei halua sitä tehtävän. Toisinaan sen tietäminen, että joku on tekemässä sellaista työtä, jota hänen itsensä pitäisi tehdä, saattaa lisätä syyllisyydentunnetta. Masentuneen mielestä voi olla parempi jättää se tekemättä.

Myös vanhimmat, hengelliset paimenet, Jehovan todistajien seurakunnissa ovat antaneet verratonta apua. Irene selittää: ”Keskustelin parin vanhimman kanssa ongelmastani. (Aviomieheni tuli mukaan tueksi.) Se oli iso askel ja auttoi minua paljon. Huomasin, että nämä miehet todella välittävät.” Huolellisesti kuuntelemalla ja hyvin valmistautuneina nämä miehet voivat ’puhua lohduttavasti masentuneille sieluille’.b – 1. Tessalonikalaisille 5:14; Sananlaskut 12:18.

On erittäin tärkeää tietää, milloin on etsittävä asiantuntijan apua – itse asiassa se saattaa pelastaa hengen! Toisinaan masentuneen kunto menee niin huonoksi, että masentuneelle pitää järjestää tarvittavaa lääkärinhoitoa. Älä luota siihen, että masentunut päättää. Usein se merkitsee tarpeellisen vastaanottoajan tilaamista hänelle. Sinä voit rauhoittaa häntä sanomalla: ’Olen varma, ettei sairautesi ole vakavaa, mutta se pitäisi tutkia, jotta vähennettäisiin kaikkien epäilyksiä. Vaikka rakastankin sinua hyvin paljon, en ole lääkäri.’ Ole ystävällinen mutta luja!

Ei ole helppo tehtävä auttaa ystävää tai puolisoa voittamaan masennus, mutta hellittämättömyys saattaa pelastaa hengen. Se että sinä välität, on usein tärkeää. Esimerkiksi ollessaan masentuneimmillaan Margaret kertoi aviomiehelleen, että hän halusi antaa periksi ja kuolla. Aviomies sanoi lämpimästi: ”Minä autan sinua niin, ettet anna periksi.” Häkeltyneenä hänen huolenpitonsa näkemisestä Margaret selitti: ”Silloin tiesin, että pystyisin selviytymään.” Hän pystyikin ja lopulta voitti masennuksensa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 13]

Todistelu, joka rakentaa itsekunnioitusta

Eräs nainen, jonka avioliitto oli särkynyt hänen miehensä uskottomuuden takia, masentui ja hautoi itsemurhaa. Myöhemmin hän uskoutui ammattitaitoiselle neuvonantajalle: ”Ilman Raymondia en ole mitään – – en voi olla onnellinen ilman Raymondia.”

Neuvonantaja kysyi: ”Oletko huomannut olevasi onnellinen, kun olet Raymondin kanssa?” Nainen vastasi: ”En, me tappelemme kaiken aikaa, ja minusta tuntuu pahemmalta.” Neuvonantaja jatkoi: ”Sanoit, ettet ole mitään ilman Raymondia. Tuntuiko sinusta, ettet ollut mitään ennen kuin tapasit Raymondin?”

”Ei, minulla oli itsekunnioitusta”, tokaisi masentunut nainen. Sitten neuvonantaja vastasi: ”Jos sinulla oli itsekunnioitusta ennen kuin tunsit Raymondia, niin miksi tarvitset häntä nyt?” Käsitellessään tätä tapausta kirjassaan ”Cognitive Therapy and the Emotional Disorders” tri Aaron Beck mainitsi: ”Seuraavassa keskustelussa nainen sanoi, että se mikä tepsi, oli ajatus: kuinka hän voisi olla ’ei mitään’ ilman Raymondia – hänhän oli elänyt onnellisena ja hänellä oli ollut itsekunnioitusta, ennen kuin hän ylipäätään tunsi Raymondia?” Hän voitti masennuksensa.

[Tekstiruutu s. 15]

Voisiko kotiympäristösi aiheuttaa masennusta?

◻ Heikennetäänkö itsekunnioitusta ajattelemattomilla huomautuksilla kuten ’Miksi et ole parempi vaimo?’ ’Rakastan sinua siitä huolimatta millainen olet’ tai ’Miksi olet aina niin ajattelematon?’

◻ Herätetäänkö toistuvasti syyllisyydentunteita siten, että saadaan puoliso aina tuntemaan itsensä syypääksi, tosiasioista huolimatta?

◻ Tukahduttaako ilmapiiri kotona avoimen tunteiden näyttämisen saaden kenet tahansa niitä osoittavan näyttämään heikolta raukalta?

◻ Saadaanko toisesta tuntumaan siltä, että hänen täytyy olla lähes täydellinen ollakseen puolison odotusten mittainen?

◻ Onko avoin ja suora viestintä estynyt?

[Kuvat s. 16]

Eräs masentunut sanoi, että ’kirjeet ystäviltä olivat kullanarvoisia’