Nuoret kysyvät:

Mitä vikaa musiikissani on?

”Isäni sanoo: ’Lopeta tuo meteli! Se rikkoo tärykalvoni!’” (Teini-ikäinen poika.)

”Osa rapista on tosi, tosi törkeää.” (Teini-ikäinen tyttö.)

”SEHÄN on pikkujuttu. Miksi he tekevät musiikista näin vakavan kiistakysymyksen?” valitti Jodie. Kolmetoistavuotias Lisette on samaa mieltä. ”Kyseessähän on vain laulu”, hän inttää.

Käytkö sinäkin loputonta kamppailua vanhempiesi kanssa musiikista? Jos käyt, saatat kuulla valituksia, uhkauksia ja määräyksiä joka kerran, kun laitat mielikasettisi tai -levysi soimaan. (”Isäni sanoo: ’Lopeta tuo meteli! Se rikkoo tärykalvoni!’” kertoo muuan teini-ikäinen poika.) Kyllästyneenä koko riitaan saatat ajatella, että vanhempasi tekevät kiistakysymyksen aivan tyhjästä. ”Entä millaista oli silloin, kun he olivat nuoria?” pohdiskelee eräs teini-ikäinen tyttö. ”Pitivätkö heidän vanhempansa heidän kuuntelemaansa musiikkia vahingollisena?”

Hänen toteamuksessaan on ajatusta. Nuoremmilla ja vanhemmilla sukupolvilla on kautta aikojen ollut taipumus kinastella makuasioista. Miksi sinun siis tulisi lakata kuuntelemasta musiikkia, josta pidät, vain sen vuoksi, etteivät vanhempasi pidä siitä. Mitä vikaa musiikissasi sitten ylipäänsä on?

Musiikin paikka elämässä

Ei ole kysymys siitä, että musiikista nauttiminen olisi väärin. Jotkin osat itse Raamatusta – varsinkin psalmit – sepitettiin alun perin laulettaviksi. Raamatullisina aikoina musiikki oli tärkeä osa Jumalan palvontaa (Psalmit 149:3; 150:4). Musiikin avulla ilmaistiin myös iloa, innostusta ja surua (1. Mooseksen kirja 31:27; Tuomarien kirja 11:34; 1. Samuelin kirja 18:6, 7; Matteus 9:23, 24). Jeesuksen päivinä musiikkia soitettiin yleisesti seuranpitotilaisuuksissa; se lisäsi tilaisuuden nautittavuutta (Luukas 15:25).

Musiikilla on nykyäänkin suuri merkitys – varsinkin nuorten keskuudessa. Yhdysvaltain lääkäriliiton julkaisussa (The Journal of the American Medical Association) huomautetaan: ”Keskivertoteini-ikäinen kuuntelee seitsemänneltä luokalta kahdennelletoista luokalle 10500 tuntia rockmusiikkia, vain hiukan vähemmän kuin hän viettää luokkahuoneessa koulunkäyntinsä aikana.”

Tutkimukset osoittavat, että suurin osa yhdysvaltalaisista nuorista kuuntelee lähes yksinomaan rock- tai popmusiikkia. (Asian yksinkertaistamiseksi käytämme nimityksiä ”rock” ja ”pop” käytännöllisesti katsoen kaikista nuorten keskuudessa suosituista musiikkityyleistä: soul- ja new-wave-suuntauksista rap- ja heavy-metal-musiikkiin.) The World Book Encyclopedia -tietosanakirjan mukaan ”rockmusiikki ei ole enää pelkästään nuorten amerikkalaisten musiikkia. Se on koko maailman musiikkia.”

Rockmusiikin vetovoima

Miksi rockmusiikki on niin kovin suosittua? Youth Trends -kirjan mukaan rockmusiikki toimii ”kaikkien nuorten yhteisenä kielenä”. Joidenkin nuorten mielestä musiikkimaailman suuntausten tasalla pysyminen – tuoreimpien yhtyeiden ja laulujen tunteminen – auttaa heitä saamaan toisten nuorten hyväksynnän. Musiikki yhdistää nuoria ja antaa heille loputtomasti keskustelunaiheita.

Monet nuoret kuitenkin kuuntelevat musiikkia mieluiten yksin. Onko sinulla ollut hankala koulupäivä? Ehkä olet silloin Bree-nimisen teinitytön kaltainen, joka sanoo: ”Menen huoneeseeni, panen stereot soimaan tosi kovaa ja vain istun ja kuuntelen. Musiikki purkaa jollakin lailla jännitystä ja painetta.” Vaikka rockmusiikkia on usein arvosteltu kovaääniseksi ja korviasärkeväksi, monissa suosikkilauluissa on sointuva melodia ja miellyttävä orkesterisäestys.

Toisia nuoria kiehtoo kuitenkin eniten rytmi. Muuan tyttö vastasi kysymykseen, miksi hän pitää kovasti rap-musiikista, näin: ”Sen mukaan on kaikkein helpointa tanssia.” Monia viehättävät myös sanat. Popmusiikin sanat on kirjoitettu nimenomaan nuorille, ja ne kattavat kaikki nuorten tunteet ja huolenaiheet. Rap-musiikki on tunnettua varsinkin siitä, että sen sanat kiinnittävät huomion ajankohtaisiin aiheisiin, kuten rasismiin ja yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen. ”Useimmat radiosta kuultavat laulut ovat älyttömiä ja ärsyttäviä”, valittaa Dan-niminen teini-ikäinen, jota lainattiin Newsweek-aikakauslehdessä. ”Rapissa kerrotaan tosi kertomuksia todellisista asioista. Niitä on kiinnostava kuunnella.”

Laulujen sanat saattavat kuitenkin huolestuttaa vanhempiasi eniten.

Rap-musiikin sanoma

Tarkastellaanpa esimerkiksi rappia. Siinä sanat, jotka ovat kaupunkilaiselämää kuvailevaa, riimitettyä slangia, puhutaan laulamisen sijasta voimakkaan rytmin säestämänä. Tässä ei tietenkään itsessään ole mitään pahaa. Moniin tunnettuihin lauluihin on vuosikymmenien ajan yhdistetty puhetta. Rapissa tämä ajatus toteutetaan kuitenkin usein menemällä hillittömiin äärimmäisyyksiin.

Rap (eli hip-hop) tuli tiettävästi tunnetuksi 1970-luvulla New Yorkin pienissä tanssipaikoissa, joita köyhien kaupunginosien nuoret suosivat. Kun levytanssien juontajat alkoivat lausua painokkaasti laulujen sanoja valmiiksi äänitetyn lyömäsoitinmusiikin säestämänä, tanssijat tulivat miltei hysteerisiksi. Rap levisi pian kaduilta ja kellaridiskoista musiikin valtasuuntaukseksi. Sen esittäjät, jotka rehvastelivat musiikkiaan henkivillä häikäilemättömillä nimillä, esimerkiksi Public Enemy, M. C. Hammer ja Vanilla Ice, täyttivät pian radioaallot pauhaavalla musiikillaan.

On kiinnostavaa, että kun muuan Herätkää!-lehden toimittaja kysyi moniin rotuihin kuuluvien, esikaupunkialueella asuvien kristittyjen nuorten ryhmältä: ”Kuuntelevatko useat teistä rap-musiikkia?”, yllättävän suuri enemmistö vastasi myöntävästi. ”Miksi pidätte rapista?” hän kysyi seuraavaksi. ”Sen rytmin takia”, vastasi muuan teini-ikäinen tyttö. ”Se vain soljuu tasaisesti ja sitä on helppo kuunnella.” ”Sen tahdissa voi tanssia”, vastasi toinen nuori. Seuraavaan kysymykseen ei vastattukaan enää yhtä innostuneesti: ”Onko osa rap-musiikista kristityille ongelma?”

Kiusallisen tauon jälkeen yksi tyttö tunnusti: ”Osa rapista on tosi, tosi törkeää.” Toiset myönsivät vastahakoisesti hänen olevan oikeassa. Itse asiassa kävi ilmi, että monet näistä nuorista tunsivat hälyttävän monia vastenmielisiä lauluja, joissa kuvaillaan pöyristyttävän yksityiskohtaisesti hyväksyttävinä asioina vapaita sukupuolisuhteita ja kieroutumia. Jotkut myönsivät, että monissa näistä lauluista esitettiin täysin avoimesti hävyttömyyksiä.

Suuri osa rap-musiikista tuntuu välittävän sanomaa kapinallisuudesta, väkivallasta, vihasta, rotusorrosta ja seksuaalisesta kyvykkyydestä. Rap-musiikin kannattaja ja erään Kanadassa toimivan popmusiikkiseuran (Black Music Association of Canada) puheenjohtaja Daniel Caudeiron ylistää rappia ”varsin myönteiseksi” mutta tunnustaa samalla huomattavan osan siitä olevan ”naisvastaista, toista sukupuolta syrjivää ja toisinaan rivoa” (Maclean’s, 12.11.1990).

Rap-musiikin elämäntyyli

On totta, ettei kaikki rap-musiikki ole moraalitonta ja väkivaltaista. Erään The New York Times -sanomalehdessä julkaistun kirjoituksen mukaan osa siitä on omistettu sellaisille myönteisille tavoitteille kuin koulutuksen hankkimiselle, huumeiden käytön ehkäisemiselle ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiselle. Mutta viattomat sanat saattavat hyvinkin olla ennemmin poikkeus kuin sääntö. Kun Newsweek-aikakauslehdessä luokiteltiin kymmenen suosituimman rap-levyn sisältö samaan tapaan kuin elokuvat, vain kahta levyä pidettiin sopivana kaikenikäisten kuunneltavaksi. Tuossa lehdessä luokiteltiin neljä levyä sallituiksi alle 17-vuotiaille vain holhoojan seurassa ja kaksi kielletyksi kokonaan alle 17-vuotiailta ”rivon kielenkäytön” ja yksityiskohtaisten seksuaalielämän kuvausten vuoksi.

Tämän lisäksi rap-musiikin sanoma menee sanoja pitemmälle. Sillä on ollut kulttuuria mullistava vaikutus. Miljoonat teini-ikäiset pukeutuvat samanlaisiin löysiin vaatteisiin, nilkkojen yläpuolelle ulottuviin lenkkitossuihin, joiden nauhat on jätetty auki, sekä pussilla roikkuviin farmarihousuihin, kultaketjuihin, baseball-hattuihin ja tummiin laseihin, jotka kaikki kuuluvat aitoon rap-asuun. Monet jäljittelevät myös rapin esittäjien mahtipontisia eleitä ja asenteita. Lisäksi vanhempien ja opettajien tyrmistykseksi ärsyttävät slangi-ilmaukset, joita ylistetään rapissa, ovat tarttuneet nuorten jokapäiväiseen puheeseen.

Rap saattaa hyvinkin olla ilmaus kapinasta epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Mutta kokonaisuutena se on myös kulttuuri, joka kapinoi käyttäytymistä, pukeutumista ja puhumista koskevia jumalisia mittapuita vastaan. Haluaisiko kristitty musiikin valinnallaan antautua vaaraan tulla vedetyksi mukaan tällaiseen kyseenalaiseen elämäntyyliin?

Rap-musiikki on tuskin ainoa äärimmäisyyksiin menevä musiikin laji. Time-aikakauslehdessä sanotaan: ”Lähes jokaisesta nykyajan amerikkalaisesta popkulttuurin alueesta jää huono maku suuhun. Heavy-metal-musiikin mestareista Motley Crüe manaa esiin saatananpalvontaan liittyviä kuvia ja Beastie Boys -yhtyeen jäsenet matkivat masturbointia lavalla.” Raamatussa ennustettiin, että ”viimeisinä päivinä – – pahat ihmiset ja petkuttajat [menisivät] yhä huonompaan suuntaan eksyttäen ja eksyen” (2. Timoteukselle 3:1, 13). Pitäisikö sinun näin ollen yllättyä siitä, että suuri osa aikamme musiikkia välittää vääränlaista sanomaa kristityille nuorille?

Vanhempasi saattavat siksi olla aiheellisesti huolissaan, jos osoitat olevasi kiinnostunut rap-musiikista tai joistakin muista rockmusiikin äärimuodoista. He voivat pelätä, että sellaisen musiikin säännöllinen kuuntelu vahingoittaa sinua. Voisivatko heidän pelkonsa olla perusteltuja? Vastaamme tähän kysymykseen seuraavassa numerossamme.

[Kuvat s. 17]

Monet nuoret jäljittelevät nykyään rap-musiikin esittäjien pukeutumista ja asenteita