Taistelu nykykreikkalaisen Raamatun puolesta

Saatat yllättyä kuullessasi, että Raamatun kääntäminen kansankielelle on ollut pitkän ja ankaran taistelun aihe Kreikassa, joka tunnetaan vapaan ajattelun kehtona. Mutta kuka vastustaisi helposti ymmärrettävän kreikankielisen Raamatun valmistamista? Miksi kukaan haluaisi estää sen?

SAATTAISIMME ajatella, että kreikankieliset ihmiset ovat etuoikeuksisessa asemassa, koska huomattava osa Raamatusta kirjoitettiin alun perin kreikaksi. Nykykreikka poikkeaa kuitenkin merkittävästi Raamatun heprealaisten kirjoitusten Septuaginta-käännöksen kreikasta sekä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kielestä. Useimmille kreikankielisille Raamatun kreikka onkin viimeisten kuudensadan vuoden ajan ollut yhtä vierasta kuin mikä tahansa vieras kieli. Uusia ilmauksia on tullut vanhojen tilalle, ja sanasto, kielioppi ja lauserakenteet ovat muuttuneet.

Useat kreikkalaiset käsikirjoitukset, jotka ovat peräisin 200–1500-luvuilta, todistavat, että Septuagintan kieltä on yritetty ajantasaistaa. Neocaesarean piispa Gregorios (n. 213 – n. 270) muokkasi 200-luvulla Septuagintan Saarnaajan kirjan yksinkertaisemmaksi kreikaksi. Makedonian juutalainen Tobias ben Eliezer käänsi 1000-luvulla osia Septuagintan Pentateukista tuolloin puhutuksi kreikaksi. Hän jopa käytti heprealaisia kirjainmerkkejä niiden makedonialaisten juutalaisten hyödyksi, jotka puhuivat vain kreikkaa mutta lukivat heprealaisin kirjaimin kirjoitettua tekstiä. Koko Pentateukki julkaistiin tällaisessa muodossa Konstantinopolissa vuonna 1547.

Valoa pimeydessä

Kun Bysantin keisarikunnan kreikankieliset alueet joutuivat osmanien käsiin 1400-luvulla, enemmistö niiden väestöstä jäi ilman koulutusta. Vaikka ortodoksisella kirkolla oli paljon etuoikeuksia osmanien valtakunnan alaisuudessa, se antoi leväperäisesti laumansa taantua köyhäksi ja oppimattomaksi talonpoikaisväestöksi. Kreikkalainen kirjailija Thomás Spílios totesi: ”Ortodoksisen kirkon ja sen opetustoiminnan ensisijainen tavoite oli suojella ehtoollisvieraita islamin hyökkäyksiltä ja roomalaiskatolisen kirkon propagandalta. Tämän vuoksi kreikkalainen koulutus polki jotakuinkin paikallaan.” Tällaisen synkän tunnelman vallitessa eräät Raamattua rakastavat yksilöt halusivat antaa ahdingossa oleville ihmisille huojennusta ja lohtua Psalmien kirjasta. Vuosien 1543 ja 1835 välisenä aikana Psalmeista tehtiin 18 eri käännöstä puhutuksi kreikaksi.

Ensimmäisen kreikankielisen käännöksen kaikista Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista valmisti vuonna 1630 Maksimos Kallipolites, kreikkalainen Gallipolista kotoisin oleva munkki. Tämä tapahtui Kyrillos Lukariksen, ortodoksisessa kirkossa uudistuksia ajaneen Konstantinopolin patriarkan, ohjauksessa ja suojeluksessa. Lukariksella oli kuitenkin kirkon piirissä vastustajia, jotka eivät suhtautuneet myönteisesti uudistusyrityksiin eivätkä hyväksyneet minkäänlaista kansankielistä raamatunkäännöstä.a Hänet kuristettiin maanpetturina. Kaikesta huolimatta Maksimoksen käännöstä painettiin vuonna 1638 noin 1500 kappaletta. Vastatoimena eräs Jerusalemissa pidetty kirkolliskokous julisti 34 vuotta myöhemmin, että Raamattua ”ei pitäisi lukea kenen hyvänsä, vaan ainoastaan niiden, jotka kiinnittävät katseensa hengen syviin asioihin asianmukaisen tutkimisen jälkeen”. Tämä tarkoitti, että vain oppineiden kirkonmiesten tulisi lukea Raamattua.

Vuonna 1703 Lésvoksen saarelta kotoisin oleva kreikkalainen munkki Serafim yritti julkaista Lontoossa Maksimoksen käännöksestä tarkistetun laitoksen. Kun hän ei lupauksista huolimatta saanutkaan taloudellista tukea Englannin hovilta, hän painatutti laitoksen omilla varoillaan. Tulisessa esipuheessaan Serafim painotti, miten tärkeää ”jokaisen hurskaan kristityn” on lukea Raamattua, ja syytti korkea-arvoisia kirkonmiehiä siitä, että he halusivat ”salata rikkomuksensa pitämällä kansaa pimennossa”. Kuten odottaa saattoi, hänen ortodoksiset vastustajansa saivat aikaan sen, että hänet pidätettiin Venäjällä ja karkotettiin Siperiaan, missä hän kuoli vuonna 1735.

Muuan kreikkalainen pappismies esitti seuraavanlaisen ajatuksen Maksimoksen käännöksen eräästä myöhemmästä tarkistetusta laitoksesta viitaten tuon ajan kreikankielisten ihmisten hengelliseen nälkään: ”Tämä Pyhä Raamattu oli kreikkalaisille ja muille rakastettu ja kaivattu. He lukivat sitä ja tunsivat tuskansa lievittyvän, ja heidän uskonsa Jumalaan – – leimahti liekkiin.” Uskonnolliset johtajat kuitenkin pelkäsivät, että heidän epäraamatulliset käsityksensä ja tekonsa paljastuisivat, jos ihmiset ymmärtäisivät Raamattua. Siksi Konstantinopolin patriarkaatti antoi vuonna 1823 ja uudelleen vuonna 1836 käskyn polttaa kaikki kansankieliset raamatunkäännökset.

Rohkea kääntäjä

Tänä raamatullisen tiedon nälän ja kiivaan vastustuksen aikana nousi esiin eräs huomattava henkilö, jolla oli tärkeä osuus Raamatun kääntämisessä nykykreikaksi. Tämä rohkea henkilö oli Neófitos Vámvas, tunnettu kielitieteilijä ja raamatunoppinut, jota pidetään yleisesti yhtenä ”kansakunnan opettajista”.

Vámvas näki selvästi, että ortodoksinen kirkko oli syypää kansan hengellisen sivistyksen puutteeseen. Hän uskoi lujasti, että ihmisten hengellinen herääminen edellytti Raamatun kääntämistä kansankielelle. Vuonna 1831 hän alkoi muiden oppineiden avustuksella kääntää Raamattua kreikan kirjakieleksi. Koko Raamatun käännös julkaistiin vuonna 1850. Koska Kreikan ortodoksinen kirkko ei tukenut häntä, hän julkaisi käännöksensä ja levitti sitä yhteistyössä Britannian ja ulkomaan raamattuseuran kanssa. Kirkko leimasi hänet ”protestantiksi”, ja pian häntä pidettiin yhteiskunnan hylkiönä.

Vámvasin käännös noudatti tarkoin Kuningas Jaakon käännöstä, ja silloisen puutteellisen raamatun- ja kielentutkimuksen vuoksi se peri myös sen heikkoudet. Se oli kuitenkin monia vuosia kansantajuisin kreikankielinen Raamattu, joka ihmisillä oli käytettävissään. On kiinnostavaa, että siinä on neljä kertaa Jumalan persoonanimi muodossa ”Ieová” (1. Mooseksen kirja 22:14; 2. Mooseksen kirja 6:3; 17:15; Tuomarit 6:24).

Miten ihmiset yleensä reagoivat tähän ja muihin helposti ymmärrettäviin raamatunkäännöksiin? Suunnattoman innostuneesti! Muuan Britannian ja ulkomaan raamattuseuran kolportööri, joka jakeli Raamattuja veneestä käsin erään Kreikan saaren edustalla, ”joutui niin tyystin lapsia täynnä olevien veneiden saartamaksi, kun nämä tulivat hakemaan kirjoja, että hänen oli – – pakko käskeä kapteenia lähtemään liikkeelle”, jottei hän joutuisi jättämään koko varastoaan yhteen paikkaan. Mutta vastustajat eivät jääneet pyörittelemään peukaloitaan.

Ortodoksipapit varoittivat ihmisiä tällaisista raamatunkäännöksistä. Esimerkiksi Ateenassa Raamattuja takavarikoitiin. Vuonna 1833 Kreetan ortodoksinen piispa poltti eräästä luostarista löytämänsä ”Uudet testamentit”. Muuan pappi piilotti yhden käännöksen, ja lähikylien asukkaat pitivät piilossa omansa, kunnes tuo prelaatti lähti saarelta.

Joitakin vuosia myöhemmin Kreikan ortodoksisen kirkon pyhä synodi kielsi Vámvasin käännöksen Korfun saarella. Sen myyminen oli kiellettyä, ja löydetyt kappaleet tuhottiin. Híoksen, Síroksen ja Míkonoksen saarella paikallisten pappien vihamielisyys johti Raamattujen polttamiseen. Uusia iskuja Raamatun kääntämistä vastaan oli kuitenkin vielä edessäpäin.

Kuningatar kiinnostuu Raamatusta

1870-luvulla Kreikan kuningatar Olga tajusi, että kreikkalaiset tunsivat Raamattua edelleen heikosti. Hän uskoi, että Raamatun tuntemus antaisi kansalle lohtua ja virvoitusta, minkä vuoksi hän yritti käännättää Raamatun yksinkertaisemmalle kielelle kuin Vámvasin käännöksessä käytetään.

Epävirallisesti Ateenan arkkipiispa ja pyhän synodin pää Prokopios kannusti kuningatarta tässä hankkeessa. Mutta kun kuningatar haki pyhältä synodilta virallista lupaa, hän sai kieltävän päätöksen. Hän kuitenkin jatkoi sinnikkäästi ja jätti uuden anomuksen, joka sekin hylättiin vuonna 1899. Siitä huolimatta hän päätti julkaista pienen painoksen omalla kustannuksellaan. Tämä tapahtui vuonna 1900.

Sitkeitä vastustajia

Vuonna 1901 huomattava ateenalainen sanomalehti Akropolis julkaisi nykykreikaksi Matteuksen evankeliumin, jonka oli kääntänyt Englannissa Liverpoolissa työskentelevä kääntäjä Aléksandros Pállis. Pállisin ja hänen kollegoittensa tarkoitus oli oletettavasti ’valistaa kreikkalaisia’ ja ”auttaa kansakuntaa toipumaan” alennustilastaan.

Ortodoksiset teologian opiskelijat ja heidän opettajansa sanoivat tämän käännöksen olevan ”kansakunnan kaikkein arvokkaimpien pyhäinjäännösten pilkkaa”, Raamatun häpäisemistä. Konstantinopolin patriarkka Joakim III julkaisi asiakirjan, jossa käännöstä paheksuttiin. Kiista sai poliittisia sävyjä, ja taistelevat poliittiset leirit hyödynsivät sitä häikäilemättä.

Vaikutusvaltainen osa Ateenan lehdistöstä hyökkäsi Pállisin käännöstä vastaan ja leimasi sen kannattajat ”ateisteiksi”, ”pettureiksi” ja ”vieraiden valtojen agenteiksi”, jotka olivat päättäneet horjuttaa kreikkalaista yhteiskuntaa. Marraskuun 5. päivästä 8. päivään vuonna 1901 opiskelijat mellakoivat Ateenassa Kreikan ortodoksisen kirkon äärivanhoillisten ainesten yllytyksestä. He hyökkäsivät Akropolis-lehden toimitukseen, marssivat hovia vastaan, valtasivat Ateenan yliopiston ja vaativat hallitusta eroamaan. Mellakoiden ollessa huipussaan kahdeksan ihmistä kuoli mielenosoittajien ja armeijan välisissä yhteenotoissa. Seuraavana päivänä kuningas vaati arkkipiispa Prokopioksen eroa, ja kaksi päivää myöhemmin koko hallitus erosi.

Kuukauden kuluttua opiskelijat osoittivat taas mieltään ja polttivat julkisesti yhden Pállisin käännöksen. He julkaisivat päätöksen, jossa tuon käännöksen levittäminen tuomittiin, ja pyysivät, että tulevaisuudessa vastaavanlaisista hankkeista rangaistaisiin ankarasti. Tämä tarjosi tekosyyn kieltää kaikkien nykykreikkalaisten käännösten käyttäminen. Totisesti synkkä hetki!

”Jehovan sana pysyy ikuisesti”

Nykykreikkalaisten Raamattujen käyttöä koskeva kielto kumottiin vuonna 1924. Sen jälkeen Kreikan ortodoksisen kirkon yritykset estää ihmisiä lukemasta Raamattua ovat epäonnistuneet täysin. Jehovan todistajat ovat puolestaan ottaneet johdon raamatullisen opetuksen antamisessa Kreikassa samoin kuin monissa muissakin maissa. Vuodesta 1905 lähtien he ovat käyttäneet Vámvasin käännöstä Raamatun totuuden opettamiseen tuhansille kreikankielisille.

Vuosien mittaan monet tutkijat ja professorit ovat nähneet kiitettävästi vaivaa nykykreikkalaisen Raamatun valmistamiseksi. Nykyään on olemassa noin 30 sellaista käännöstä, joita suurin osa kreikkalaisista ymmärtää ja jotka sisältävät joko koko Raamatun tai osia siitä. Varsinainen jalokivi niiden joukossa on kreikankielinen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös, joka julkaistiin vuonna 1997 niiden 16 miljoonan kreikankielisen hyödyksi, jotka asuvat ympäri maailmaa. Tämä Jehovan todistajien julkaisema käännös esittää Jumalan sanan helppolukuisella ja ymmärrettävällä tavalla pitäen samalla uskollisesti kiinni alkutekstistä.

Taistelu, joka nykykreikkalaisen Raamatun puolesta on käyty, tähdentää erästä tärkeää asiaa. Se osoittaa selvästi, että ihmisten vihamielisistä yrityksistä huolimatta ”Jehovan sana pysyy ikuisesti” (1. Pietarin kirje 1:25).

[Alaviite]

[Kuva s. 27]

Ensimmäinen kreikankielinen käännös kaikista Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista valmistui Kyrillos Lukariksen ohjauksessa vuonna 1630

[Lähdemerkintä]

Bib. Publ. Univ. de Genève

[Kuvat s. 28]

Joitakin puhutuksi kreikaksi tehtyjä käännöksiä: Psalmit painattanut vuonna (1) 1828 Ilaron, (2) 1832 Vámvas, (3) 1643 Iulianós. ”Vanhan testamentin” painattanut vuonna (4) 1840 Vámvas

Kuningatar Olga

[Lähdemerkinnät]

Raamatut: National Library of Greece; kuningatar Olga: Culver Pictures

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Papyrus: Reproduced by kind permission of The Trustees of the Chester Beatty Library, Dublin

[Kuvan lähdemerkintä s. 29]

Papyrus: Reproduced by kind permission of The Trustees of the Chester Beatty Library, Dublin