Lukijoiden kysymyksiä

Monissa maissa on tapana antaa häälahjoja. Mitä Raamatun periaatteita meidän tulisi ottaa huomioon, kun annamme tai saamme häälahjoja?

Raamattu hyväksyy lahjojen antamisen, kun niitä annetaan oikeasta vaikuttimesta ja oikeassa tilanteessa. Se kannustaa tosi kristittyjä jäljittelemään antamisessa heidän anteliasta Hyväntekijäänsä Jehovaa (Jaakobin kirje 1:17). Apostoli Paavali kehotti kristittyjä: ”Älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” Kristittyjä siis kannustetaan olemaan anteliaita. (Heprealaisille 13:16; Luukas 6:38.)

Mitä on sanottava lahjalistan käytöstä? Joissakin maissa on yleistä, että häitä suunnitteleva pari laatii listan tavaroista, joita he haluaisivat lahjaksi. Lista saatetaan antaa jollekulle sukulaiselle tai ystävälle, jolta muut voivat tiedustella lahjatoiveita. Lisäksi joillakin tavarataloilla on sellainen palvelu, että ne ylläpitävät lahjalistaa, kun lahjat valitaan niiden tuotevalikoimasta. Käytännöllistä lahjalistassa on se, ettei lahjan antajan tarvitse etsiskellä lahjaa tuntikausia ja hääpari välttyy ei-toivotuilta lahjoilta.

Se, käytetäänkö lahjalistaa, on hääparin henkilökohtainen ratkaisu. Kristitty haluaa kuitenkin varoa noudattamasta tapoja, jotka voisivat rikkoa Raamatun periaatteita. Entä jos pari esimerkiksi valitsisi listalleen hyvin kalliita tavaroita? Siinä tapauksessa vähävaraisemmat eivät ehkä voisi antaa lahjaa tai heistä saattaisi tuntua, että heidän olisi parempi kieltäytyä hääkutsusta kuin joutua noloon tilanteeseen vaatimattoman lahjan vuoksi. Eräs kristitty nainen kirjoitti: ”Tämä on käymässä aivan ylivoimaiseksi. Olen yrittänyt olla antelias, mutta viime aikoina kaikki antamisen tuoma ilo on kadonnut.” Olisi todella surullista, jos häistä tulisi masennuksen aihe.

Kenellekään ei varmasti pitäisi antaa sellaista kuvaa, että lahja pitäisi ostaa jostakin tietystä liikkeestä ja sen täytyisi olla tietynhintainen, jotta se olisi kelvollinen. Jeesus Kristushan osoitti, että arvokkainta Jumalan silmissä on antajan sydämen asenne eikä lahjan aineellinen arvo (Luukas 21:1–4). Samaten apostoli Paavali kirjoitti köyhille annettavista armonlahjoista: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttilaisille 9:7.)

Raamatulliselta kannalta siinä, että ilmoittaa olevansa lahjan antaja esimerkiksi lahjan mukana olevassa kortissa, ei ole mitään väärää. Joissakin maissa lahjan antaja on kuitenkin tapana ilmoittaa kaikille läsnäolijoille. Tämä tapa voi aiheuttaa ongelmia. Lahjojen antajat saattavat haluta pysyä nimettöminä välttyäkseen tarpeettomalta huomiolta. Tällaiset ihmiset toimivat sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, jonka Jeesus esitti Matteuksen 6:3:ssa: ”Mutta kun sinä annat armonlahjoja, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea tekee.” Toisista voi tuntua, että lahjan antaminen on henkilökohtainen asia, joka tulisi pitää antajan ja saajan välisenä. Lisäksi sen ilmoittaminen, kuka on antanut minkäkin lahjan, voisi johtaa lahjojen vertailemiseen ja ’herättää kilpailuhenkeä’ (Galatalaisille 5:26). Kristityt eivät varmasti haluaisi saattaa ketään hämilleen siten, että he ilmoittaisivat julkisesti lahjojen antajien nimet (1. Pietarin kirje 3:8).

Kun toimimme tällä tavoin sopusoinnussa Jumalan sanassa olevien periaatteiden kanssa, lahjojen antaminen säilyy ilon aiheena (Apostolien teot 20:35).