Lukijoiden kysymyksiä

Joillekin Jehovan todistajille on tarjottu työtä, joka vaatisi heitä työskentelemään uskonnollisissa rakennuksissa tai niiden tonteilla. Mikä on raamatullinen näkökanta tällaisesta työstä?

Tämä kysymys voi olla edessä kristityillä, jotka haluavat vilpittömästi soveltaa 1. Timoteuksen kirjeen 5:8:aa, joka tähdentää sitä, miten tärkeää on pitää aineellisesti huolta omasta huonekunnastaan. Vaikka kristittyjen pitäisi tietenkin noudattaa tuota ohjetta, se ei oikeuta heitä ottamaan vastaan mitä tahansa ansiotyötä tehtävän luonteesta huolimatta. He ymmärtävät, että heidän täytyy ottaa huomioon muitakin Jumalan tahdon piirteitä. Miehen halu elättää perheensä ei esimerkiksi oikeuttaisi rikkomaan sitä, mitä Raamattu sanoo moraalittomuudesta tai murhaamisesta (vrt. 1. Mooseksen kirja 39:4–9; Jesaja 2:4; Johannes 17:14, 16). Kristittyjen on myös välttämätöntä toimia sopusoinnussa sen käskyn kanssa, joka vaatii heitä lähtemään ulos Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista (Ilmestys 18:4, 5).

Jumalan palvelijoilla on ympäri maailman punnittavanaan monenlaisia työtilaisuuksia. Olisi hyödytöntä yrittää luetella kaikki mahdolliset tilanteet, ja ylittäisimme valtuutemme, jos laatisimme ehdottomia sääntöjä (2. Korinttilaisille 1:24). Mainitsemme kuitenkin joitakin seikkoja, joita kristittyjen tulisi ottaa huomioon, kun he tekevät ansiotyötä koskevia henkilökohtaisia ratkaisuja. Nämä seikat mainittiin lyhyesti Vartiotornin 15.10.1982 kirjoituksessa, joka käsitteli Jumalan antamasta omastatunnosta hyötymistä. Tekstiruudussa esitettiin kaksi avainkysymystä ja lueteltiin sitten muita seikkoja, joista on apua päätöksenteossa.

Ensimmäinen avainkysymys on: tuomitaanko kyseinen ansiotyö sellaisenaan Raamatussa? Vartiotorni mainitsi tästä, että Raamattu tuomitsee varastamisen, veren väärinkäytön ja epäjumalanpalveluksen. Kristityn pitäisi karttaa ansiotyötä, joka suoranaisesti edistää tapoja, joita Jumala ei hyväksy, kuten juuri edellä mainittuja.

Toinen kysymys on: tekisikö tämän työn tekeminen henkilöstä osasyyllisen tuomittuun menettelyyn? Peliluolan, aborttiklinikan tai bordellin palveluksessa oleva henkilö olisi selvästikin osasyyllinen epäraamatulliseen menettelyyn. Vaikka hänen päivittäinen työnsä kyseisessä paikassa olisi vain lattioiden lakaisemista tai puhelimeen vastaamista, hän edistäisi menettelyä, jonka Jumalan sana tuomitsee.

Monet kristityt, joiden on täytynyt tehdä ansiotyötä koskevia päätöksiä, ovat huomanneet, että jo näiden kysymysten pohtiminen on auttanut heitä tekemään oman ratkaisunsa.

Näiden kahden kysymyksen avulla voi esimerkiksi ymmärtää, miksi tosi palvoja ei olisi minkään väärän uskonnollisen järjestön työntekijä, niin että hän tekisi töitä kirkolle ja kirkossa. Ilmestyksen 18:4:ssä esitetään käsky: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä.” Henkilö osallistuisi Suuren Babylonin tekoihin ja synteihin, jos hän olisi väärää palvontaa opettavan uskontokunnan vakituinen työntekijä. Olisipa hän puutarhuri, talonmies, huoltomies tai kirjanpitäjä, hänen työnsä tarkoitus olisi hyödyttää palvontaa, joka on ristiriidassa tosi uskonnon kanssa. Lisäksi ihmiset, jotka näkisivät hänen tekevän työtä kirkkorakennuksen kaunistamiseksi tai kunnossa pitämiseksi tai kirkon uskonnollisen toiminnan edistämiseksi, yhdistäisivät hänet aivan aiheellisesti tuohon uskontoon.

Mitä sitten on sanottava henkilöstä, joka ei ole kirkon tai uskonnollisen järjestön vakituinen työntekijä? Kenties hänet vain hälytetään kirkon kellariin korjaamaan rikkoutunut vesijohto. Eikö tämä eroaisikin siitä, että hän tekisi tarjouksen jostakin urakasta, kuten kirkon katon kattamisesta tai eristämisestä?

Taaskin voitaisiin kuvitella monenlaisia tilanteita. Kerratkaamme siis Vartiotornissa esitetyt viisi muuta seikkaa:

1. Onko työ pelkkää ihmisystävällistä palvelusta, joka ei itsessään ole Raamatun mukaan kiellettyä? Ajatellaanpa esimerkiksi postinkantajaa. Se että hän jakaa postia alueelle, johon kuuluu kirkko tai aborttiklinikka, tuskin merkitsee sitä, että hän edistää tuomittua menettelyä. Jumala antaa auringonvalon, joka tulvii sisään kaikkien rakennusten – myös kirkkojen ja aborttiklinikoiden – ikkunoista (Apostolien teot 14:16, 17). Kristitty postinkantaja voisi tulla siihen tulokseen, että hän tekee päivittäin ihmisystävällistä työtä kaikkien hyväksi. Sama voisi päteä kristittyyn, joka auttaa hätätilanteessa, kun hänet hälytetään putkiasentajana tukkimaan kirkossa oleva vuoto tai ambulanssimiehistön jäsenenä huolehtimaan jostakusta, joka on menettänyt tajuntansa jumalanpalveluksessa. Hän voisi pitää sitä yksinkertaisesti satunnaisena ihmisystävällisenä avustuksena.

2. Missä määrin henkilö pystyy vaikuttamaan siihen, mitä tehdään? Kristitty kauppias tuskin suostuisi tilaamaan ja myymään epäjumalankuvia, spiritistisiä amuletteja, savukkeita tai verimakkaroita. Omistajana hän tekee päätökset. Ihmiset saattaisivat kannustaa häntä myymään savukkeita tai epäjumalankuvia ja hankkimaan siten voittoa, mutta hän toimisi raamatullisen vakaumuksensa mukaisesti. Toisaalta suuren ruokakaupan kristitty työntekijä voidaan määrätä kiillottamaan lattioita tai hoitamaan kassakonetta tai kirjanpitoa. Hän ei päätä siitä, mitä tuotteita tilataan ja myydään, vaikka jotkin niistä olisivatkin kristityille sopimattomia, kuten savukkeet tai uskonnollisia pyhäpäiviä varten valmistetut tuotteet.a (Vrt. Luukas 7:8; 17:7, 8.) Tämä liittyy seuraavaan kohtaan.

3. Missä määrin henkilö tekee kyseistä työtä? Palataanpa kaupasta kerrottuun esimerkkiin. Työntekijä, joka on määrätty hoitamaan kassaa tai täyttämään hyllyjä, todennäköisesti käsittelee savukkeita tai uskonnollisia esineitä vain silloin tällöin: se on pieni osa koko hänen työstään. Tässä on kuitenkin suuri ero saman kaupan tupakkatiskin hoitajan työhön. Koko hänen työnsä keskittyy päivästä toiseen sellaiseen, mikä on vastoin kristityn vakaumusta (2. Korinttilaisille 7:1). Tämä valaisee sitä, miksi ansiotyöhön liittyviä kysymyksiä ratkaistaessa täytyy arvioida, missä määrin joutuu tekemään jotakin nimenomaista työtä.

4. Mistä palkka saadaan, tai missä työ tehdään? Ajattelehan kahta tilannetta. Aborttiklinikka päättää kohentaa julkisuuskuvaansa ja palkkaa jonkun puhdistamaan lähiseudun kadut. Henkilö saa palkkansa aborttiklinikalta mutta ei tee työtä siellä, eikä kukaan näe häntä klinikalla koko päivää. Sen sijaan ihmiset näkevät hänen tekevän yleishyödyllistä työtä, joka ei itsessään ole ristiriidassa Raamatun kanssa huolimatta siitä, kuka maksaa palkan. Sitten päinvastainen tilanne. Maassa, jossa prostituutio on laillista, kansanterveyslaitos palkkaa sairaanhoitajan tekemään bordelleissa terveystarkastuksia, joiden tarkoitus on vähentää sukupuolitautien leviämistä. Vaikka kansanterveyslaitos maksaa hänen palkkansa, hän tekee työtä yksinomaan bordelleissa ja tekee moraalittomuuden harjoittamisesta turvallisempaa ja samalla hyväksyttävämpää. Nämä esimerkit valaisevat sitä, miksi tulee ottaa huomioon, kuka maksaa palkan ja missä työtä tehdään.

5. Miten työn tekeminen vaikuttaisi: vahingoittaisiko se henkilön omaa omaatuntoa tai kompastuttaisiko se muita? Sekä oma että toisten omatunto tulisi ottaa huomioon. Vaikka jokin työ (työskentelypaikka ja palkanmaksaja mukaan luettuina) olisi useimpien kristittyjen mielestä sopiva, se saattaisi vaivata jonkun yksilön omaatuntoa. Hyvää esimerkkiä näyttänyt apostoli Paavali sanoi: ”Luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Heprealaisille 13:18.) Meidän pitäisi välttää tekemästä työtä, joka vaivaisi meitä, mutta samalla meidän ei pitäisi olla kriittisiä niiden suhteen, joiden omatunto on erilainen. Toisaalta kristitty ei ehkä itse ajattelisi jonkin työn tekemisen olevan ristiriidassa Raamatun kanssa, mutta hän tajuaa, että se häiritsisi suuresti monia seurakunnan jäseniä ja yhdyskunnan ihmisiä. Paavalin seuraavista sanoista heijastuu oikea asenne: ”Me emme millään tavalla anna aihetta kompastumiseen, jottei palvelustamme moitittaisi, vaan joka suhteessa me suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina.” (2. Korinttilaisille 6:3, 4.)

Palatkaamme nyt alkuperäiseen kysymykseen, joka koski kirkkorakennuksessa työskentelemistä, esimerkiksi uusien ikkunoiden asentamista, mattojen puhdistamista tai lämmityskattilan huoltamista. Miten edellä mainitut seikat voisivat vaikuttaa ratkaisuun?

Palautahan mieleesi päätösvaltaan liittyvä näkökohta. Onko kristitty yrityksen omistaja tai onko hän esimiesasemassa, niin että hän voi päättää, otetaanko jokin työ tehtäväksi, kun se pitäisi tehdä kirkossa? Haluaisiko päätösvaltainen kristitty olla tekemisissä Suuren Babylonin kanssa siten, että hän tekisi tarjouksen tai sopimuksen urakasta auttaakseen jotakin uskontoa edistämään väärää palvontaa? Eikö se olisikin verrattavissa savukkeiden tai epäjumalankuvien myymiseen omassa kaupassaan? (2. Korinttilaisille 6:14–16.)

Jos kristitty on työntekijä, jolla ei ole sananvaltaa siihen, mitä töitä otetaan vastaan, pitäisi ottaa huomioon muita tekijöitä, kuten paikka, jossa työ tehdään, ja se, missä määrin hän joutuu osallistumaan sen tekemiseen. Pyydetäänkö häntä yksinkertaisesti toimittamaan tai asentamaan uusia tuoleja kertaluonteisesti tai tekemään ihmisystävällinen palvelus, niin kuin palomiestä pyydettäisiin sammuttamaan kirkossa syttynyt tulipalo, ennen kuin se leviää? Monet ajattelisivat tällaisten tapausten eroavan sellaisen työntekijän tilanteesta, joka käyttäisi paljon aikaa kirkon maalaamiseen tai hoitaisi säännöllisesti sen piha-alueita saadakseen sen näyttämään viehättävältä. Tällainen säännöllinen tai pitkäaikainen työ saisi ihmiset yhdistämään kristityn todennäköisemmin uskontoon, jota hän ei väittämänsä mukaan hyväksy, mikä saattaisi kompastuttaa heidät (Matteus 13:41; 18:6, 7).

Olemme tuoneet esille useita ansiotyöhön liittyviä tärkeitä näkökohtia. Käsittelimme niitä alussa mainitun väärää uskontoa koskevan kysymyksen kannalta, mutta niitä voidaan pohtia yhtä lailla myös muunlaisten työtilaisuuksien yhteydessä. Kulloistakin tilannetta pitäisi aina eritellä rukoillen ja ottaen huomioon sen erityiset – ja todennäköisesti ainutlaatuiset – puolet. Edellä esitetyt seikat ovat jo auttaneet monia vilpittömiä kristittyjä tekemään omantuntonsa mukaisia ratkaisuja, jotka osoittavat, että he haluavat kulkea Jehovan edessä suoraan ja rehdisti (Sananlaskut 3:5, 6; Jesaja 2:3; Heprealaisille 12:12–14).

[Alaviite]

Muistatko?

Oletko hyötynyt viimeaikaisten Vartiotornin numeroiden lukemisesta? Katsopa, osaatko vastata seuraaviin kysymyksiin.

◻ Miksi Paavalin ilmaus ”lähettiläitä Kristuksen sijasta” sopii hyvin voideltuihin kristittyihin? (2. Korinttilaisille 5:20.)

Muinoin lähettiläät lähetettiin matkaan erityisesti vihollisuuksien aikana ottamaan selvää siitä, voitiinko välttyä sodalta (Luukas 14:31, 32). Koska syntinen ihmismaailma on vieraantunut Jumalasta, hän lähettää voidellut lähettiläänsä kertomaan ihmisille, millä ehdoilla hänen kanssaan voi saada sovituksen. Näin he kehottavat ihmisiä etsimään rauhaa Jumalan kanssa. (15.12.1998 s. 17, 18.)

◻ Mitkä neljä seikkaa vahvistivat Abrahamin uskoa?

Ensinnäkin hän osoitti uskonsa Jehovaan kuuntelemalla, kun Jumala puhui (Heprealaisille 11:8); toiseksi hänen uskonsa liittyi läheisesti hänen toivoonsa (Roomalaisille 4:18); kolmanneksi Abraham puhui usein Jehovan kanssa; ja neljänneksi Jehova antoi Abrahamille tukea hänen noudattaessaan jumalallista ohjausta. Nämä samat asiat voivat vahvistaa meidän uskoamme nykyään. (1.1.1999 s. 17, 18.)

◻ Mitä tarkoitetaan ilmauksella ”Äläkä saata meitä kiusaukseen”? (Matteus 6:13.)

Pyydämme, ettei Jumala salli meidän langeta, kun kohtaamme kiusauksen olla tottelemattomia hänelle. Jehova voi opastaa meitä, niin ettemme anna periksi ja ettei Saatana, ”paholainen”, pääse meistä voitolle. (1. Korinttilaisille 10:13.) (15.1.1999 s. 14.)

◻ Mitä väärintekijän on tehtävä, jotta hän saisi Jumalan anteeksiannon?

Jumalalle esitettävään tunnustukseen täytyy liittyä katumus ja ”katumukseen sopivat hedelmät” (Luukas 3:8). Katuva henki ja halu oikaista väärä menettely saisivat henkilön myös etsimään kristittyjen vanhinten hengellistä apua (Jaakobin kirje 5:13–15). (15.1.1999 s. 19.)

◻ Miksi meidän tulisi ponnistella ollaksemme nöyriä?

Nöyrä ihminen on kärsivällinen ja pitkämielinen. Hän ei myöskään ota itseään liian vakavasti. Nöyryys vetää puoleesi tosi ystäviä, jotka rakastavat sinua. Mikä tärkeämpää, se tuo Jehovan siunauksen. (Sananlaskut 22:4.) (1.2.1999 s. 7.)

◻ Mikä ratkaiseva ero Jeesuksen ja Aadamin kuoleman välillä on?

Aadamin kuolema oli ansaittu, sillä hän oli tahallaan tottelematon Luojalleen (1. Mooseksen kirja 2:16, 17). Sitä vastoin Jeesuksen kuolema oli täysin ansaitsematon, sillä ”hän ei tehnyt syntiä” (1. Pietarin kirje 2:22). Jeesuksella oli siis kuollessaan jotain sellaista suunnattoman arvokasta, mitä syntisellä Aadamilla ei kuollessaan ollut: oikeus täydelliseen ihmiselämään. Näin ollen Jeesuksen kuolemalla oli ihmiskunnan lunastamiseen tarvittava uhriarvo. (15.2.1999 s. 15, 16.)

◻ Mitä Hesekielin profeetallisen näyn kaupunki kuvasi?

Koska kaupunki on keskellä ei-pyhää maata, sen täytyy olla jotakin maallista. Se näyttää siksi kuvaavan maallista hallintoa, joka hyödyttää kaikkia vanhurskaaseen maalliseen yhteiskuntaan kuuluvia. (1.3.1999 s. 18.)

◻ Miksi Jeesus pesi opetuslastensa jalat heidän viettäessään pesahia vuonna 33?

Jeesus ei pannut alulle jalkojenpesurituaalia, vaan hän auttoi apostoleitaan omaksumaan uuden mielenlaadun, johon kuului nöyryys ja halukkuus huolehtia kaikkein alhaisimmastakin tehtävästä heidän veljiensä puolesta. (1.3.1999 s. 30.)

◻ Mikä on toisia opettaessamme tärkeämpää kuin luontaiset kyvyt?

Tärkeämpiä ovat ne ominaisuudet ja hengelliset tavat, joita olemme kehittäneet ja joita oppilaat voivat jäljitellä. (Luukas 6:40; 2. Pietarin kirje 3:11.) (15.3.1999 s. 11, 12.)

◻ Miten julkiset puhujat voivat edistyä Raamatun lukemisessa?

Harjoittelemalla. Lukemalla aineiston ääneen yhä uudelleen, kunnes lukeminen sujuu hyvin. Jos saatavilla on ääninauhoja, joille on luettu Raamattua, on viisasta kuunnella lukijan ajatuspainotusta ja äänenvaihtelua sekä panna merkille, miten nimet ja epätavalliset sanat lausutaan. (15.3.1999 s. 20.)

◻ Miten ’henki palaa Jumalan luo’ ihmisen kuollessa? (Saarnaaja 12:7.)

Koska henki on elämänvoima, se ”palaa tosi Jumalan luo” siinä mielessä, että kaikki toivo ihmisen tulevasta elämästä on nyt täysin Jumalan käsissä. Ainoastaan Jumala kykenee antamaan takaisin hengen eli elämänvoiman, jolloin ihminen palaa eloon. (Psalmit 104:30.) (1.4.1999 s. 17.)